Pelastustehtävien sijoittuminen riskiruutuihin

Pelastustehtävät jakautuvat eri riskiluokkien ruutuihin hyvin epätasaisesti suhteessa riskiruutujen määrään. Vaikka Suomen pinta-alasta 98 % kuuluu riskiluokan IV ruutuihin, tapahtuu näissä ruuduissa ainoastaan kolmannes pelastustehtävistä (Taulukko 2). Vastaavasti riskiluokan I ruutujen vähäisestä määrästä huolimatta tapahtuu näissä neljännes kiireellisistä pelastustehtävistä. Kuva 1 ja kuva 2 havainnollistavat tehtävämäärien painottumista erityisesti riskiluokkien I ja II riskiruutuihin.

Pelastustoimen alueiden erot niiden asutuksen sekä rakennetun ympäristön määrässä ja tiheydessä selittävät hälytystehtävien jakautumista eri riskiluokkien ruutuihin eri suhteessa. Tarkastelussa erottuu Helsingin pelastustoimen alue, joka sijoittuu ainoastaan yhden kunnan kaupunkimaiselle tiiviisti rakennetulle alueelle. Alueiden eroista johtuen myös pelastustehtävien kokonaismäärissä on suuria pelastustoimen alueiden välisiä eroja (kuva 3).

Pelastustehtävien painottumisesta seuraa, että ruutukohtaiset tehtävämäärät eroavat toisistaan merkittävästi eri riskiluokissa. Riskiluokan I ruudussa tapahtuu moninkertaisesti pelastustehtäviä muiden riskiluokkien ruutuihin nähden. Lisäksi riskiluokassa I käytännössä jokaisessa riskiluokan ruudussa on vuosittain pelastustehtävä. Riskiluokassa II osuus on keskimäärin 95 %, riskiluokassa III 70 % ja riskiluokassa IV ainoastaan 3 %.

Eri riskiluokkien ruutujen määrällä on paikallisesti suuri merkitys pelastustoiminnan järjestämistavalle, sillä pelastustoimen yksikön lähtö- ja ajoaikojen on oltava lyhyitä erityisesti riskiluokkien I ja II riskiruutujen tavoittamiseksi tavoiteajassa. Riskiluokan I ruuduille asetettu toimintavalmiusaikatavoite edellyttää käytännössä lähellä ja nopeassa lähtövalmiudessa olevaa pelastustoimen yksikköä.

Pelastustoimen alueiden erot niiden asutuksen sekä rakennetun ympäristön määrässä ja tiheydessä selittävät hälytystehtävien jakautumista eri riskiluokkien ruutuihin eri suhteessa. Tarkastelussa erottuu Helsingin pelastustoimen alue, joka sijoittuu ainoastaan yhden kunnan kaupunkimaiselle tiiviisti rakennetulle alueelle. Alueiden eroista johtuen myös pelastustehtävien kokonaismäärissä on suuria pelastustoimen alueiden välisiä eroja (kuva 3).

Pelastustehtävien painottumisesta seuraa, että ruutukohtaiset tehtävämäärät eroavat toisistaan merkittävästi eri riskiluokissa. Riskiluokan I ruudussa tapahtuu moninkertaisesti pelastustehtäviä muiden riskiluokkien ruutuihin nähden. Lisäksi riskiluokassa I käytännössä jokaisessa riskiluokan ruudussa on vuosittain pelastustehtävä. Riskiluokassa II osuus on keskimäärin 95 %, riskiluokassa III 70 % ja riskiluokassa IV ainoastaan 3 %. Eri riskiluokkien ruutujen määrällä on paikallisesti suuri merkitys pelastustoiminnan järjestämistavalle, sillä pelastustoimen yksikön lähtö- ja ajoaikojen on oltava lyhyitä erityisesti riskiluokkien I ja II riskiruutujen tavoittamiseksi tavoiteajassa. Riskiluokan I ruuduille asetettu toimintavalmiusaikatavoite edellyttää käytännössä lähellä ja nopeassa lähtövalmiudessa olevaa pelastustoimen yksikköä.

Taulukko 2. Eri riskiluokkien ruutumäärät ja pelastustoimen kiireellisten hälytystehtävien keskimääräinen sijoittuminen riskiluokittain vuosina 2013-2016.

Kuva 1. Eri riskiluokkiin kuuluvien riskiruutujen osuudet ja kiireellisten pelastustehtävien jakautuminen eri riskiluokkiin pelastustoimen alueittain vuosina 2013-2016. Pelastustoimen alueet ovat riskiluokkaan I kuuluvien riskiruutujen osuuden mukaisessa järjestyksessä

Kuva 2. Eri riskiluokkiin kuuluvien riskiruutujen osuudet ja kiireellisten pelastustehtävien jakautuminen eri riskiluokkiin pelastustoimen alueittain vuosina 2013-2016. Pelastustoimen alueet ovat riskiluokkaan I kuuluvien riskiruutujen osuuden mukaisessa järjestyksessä

Kuva 3. Kiireellisten pelastustehtävien määrät eri riskiluokkiin kuuluvissa riskiruuduissa pelastustoimen alueittain vuosina 2013-2016.