Ohjeet

Sisäministeriö on antanut ohjeen palvelutasopäätöksen sisällöstä ja rakenteesta (Sisäasiainministeriön julkaisuja 17/2013) tukemaan palvelujen tasosta päättämistä. Ohjeen mukaan palvelutasopäätöksessä tulee pelastustoiminnan toimintavalmiusajan osalta päättää ensimmäisen yksikön toimintavalmiusaikatavoite ja pelast toimintavalmiusaika toteutuu toimintavalmiusajan vähimmäistavoitteen mukaisesti. Osuuden tulee kuitenkin olla vähintään 50 %. Lisäksi tulee päättää keskimääräinen toimintavalmiusaikatavoite minuutteina ja sekunteina kaikissa kiireellisissä tehtävissä riskiluokasta riippumatta.

Lisäksi on annettu ohje pelastustoiminnan toimintavalmiuden suunnittelusta (Sisäasiainministeriön julkaisuja 21/2012). Suunnitteluohjeen tavoitteena on auttaa määrittelemään pelastuslaitoksen tarjoama pelastustoiminnan palvelutaso. Ohjetta voidaan käyttää myös pelastustoiminnan kokonaistehokkuuden arvioinnissa.

Pelastustoiminnan toimintavalmiuden määrittämiseksi pelastustoimen alueet on jaettu maantieteellisiin 1 km x 1 km ruutuihin. Kullekin ruudulle määräytyy regressiomallin perusteella riskiluokka (I-IV). Regressiomallin selittäjinä on ruudun asukasluku ja kerrosala sekä näiden yhteisvaikutus*, ja se on kehitetty tapahtuneiden rakennuspalojen perusteella. Kullekin riskiluokalle on osoitettu toimintavalmiusaikojen tavoitteet (taulukko 1.). Ohjeen mukaan riskitaso ja toimintavalmius voivat vaihdella vuorokaudenajan, viikonpäivän tai vuodenajan mukaan. Tätä riskiluokan ja toimintavalmiuden paikkaan ja aikaan sidottua vaihtelua ei kuitenkaan ole toteutettu millään pelastustoimen alueella.

Toimintavalmiuden suunnitteluohjeessa on annettu tavoitteita muun muassa ensimmäisen yksikön toimintavalmiusajalle ja pelastustoiminnan toimintavalmiusajalle. Ensimmäisen yksikön toimintavalmiusaika tarkoittaa aikaa, minkä kuluessa ensimmäisen pelastustoimen yksikön tulee olla onnettomuuskohteessa hälytyksen saatuaan. Pelastustoiminnan toimintavalmiusajalla tarkoitetaan aikaa, joka alkaa siitä, kun ensimmäinen yksikkö vastaanottaa hälytyksen ja päättyy siihen, kun pelastusryhmä aloittaa tehokkaan pelastustoiminnan.

Ensitoimenpiteisiin kuluvalla ajalla tarkoitetaan aikaa, joka kuluu tiedusteluun ja sellaiseen ensimmäiseen kalustoselvitykseen, joka mahdollistaa tehokkaan pelastustoiminnan aloittamisen. PRONTO-järjestelmä lisää taulukossa mainitun laskennallisen oletusarvon automaattisesti sen yksikön saapumisaikaan, joka täydentää pelastushenkilöstön vähintään vahvuuteen 1+3. Järjestelmään kirjautunut aika voidaan muuttaa todellisuutta vastanneeksi, jos luotettava ensitoimenpiteisiin kulunut aika on tiedossa. Ensitoimenpiteisiin kuluvan ajan siirtyminen tietokantaan lähettämällä Virve-päätelaitteella status-tieto ei vielä ole mahdollista. Ensimmäisen yksikön ja pelastustoiminnan toimintavalmiusajan lisäksi ohjeessa määritellään tavoitteellisia toimintavalmiusaikoja pelastustoiminnan johtajalle.

Ohjeen mukaan vähimmäistavoitteena on, että kiireellisissä pelastustehtävissä ensimmäinen yksikkö saavuttaa riskiruudulle asetetun toimintavalmiusaikatavoitteen vähintään 50 %:ssa tehtävistä. Lisäksi pelastustoiminnan toimintavalmiusajan tulee täyttyä vähintään 50 %:ssa tehtävistä. Palvelutasopäätöksessä päätetään tarkemmin ensimmäisen yksikön - ja pelastustoiminnan toimintavalmiusaikatavoitteista. Kaikki pelastustoiminnan muodostelmat voidaan koota tarkoituksenmukaisella tavalla riippumatta siitä, mistä henkilöt onnettomuuspaikalle tulevat. Olennaista on, että muodostelma kykenee aloittamaan tehokkaan pelastustoiminnan riskiluokittain määritetyssä ajassa.

Ohjeen mukaan edellä mainitut ajat ovat suunnittelun perusteena. Samanaikaiset onnettomuudet, äärimmäiset sääolot tms. voivat aiheuttaa tilanteita, jolloin edellä mainittuja aikoja ei tavoiteta. Edelleen ohjeessa todetaan, ettei yksittäisen onnettomuuden toimintavalmiusajan toteutumisen perusteella tule tehdä johtopäätöksiä pelastustoiminnan järjestämisen tehokkuudesta. Tästäkin syystä toimintavalmiusaikojen toteutumista on tässä selvityksessä tarkasteltu pidemmällä tarkastelujaksolla.

*Käytännössä riskiluokkamalli johtaa siihen, että riskiluokan I ruudut sijaitsevat suurempien kaupunkien keskustoissa ja riskiluokan IV ruudut harvaan rakennetuilla alueilla.

 

Taulukko 1. Toimintavalmiusajan tekijöitä pelastustoiminnan toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (14) mukaan. Selvityksessä tarkastellaan taulukosta ympyröityjä ensimmäisen yksikön ja pelastustoiminnan toimintavalmiusaikoja.

Riskiruutuaineisto

Riskiruutuaineisto

Riskiruutuaineisto on laadittu valtakunnallisena ja luovutettu pelastuslaitosten käyttöön riskien arvioinnin pohjaksi. Riskejä arvioitaessa tulisi myös tarkastella onnettomuuksien määrän kehitystä alueella ja riskiruuduissa. Onnettomuuskehityksen perusteella ruudun riskiluokkaa voidaan nostaa ohjeessa esitettyjen kriteerien perusteella.

Suuri osa pelastuslaitoksista on käyttänyt ainoastaan valtakunnallista valmista ruutuaineistoa sekä siinä riskiruuduille
valmiiksi laskettuja riskiluokkia. Eniten riskiruutujen muutoksia ovat tehneet Helsingin, Länsi-Uudenmaan ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitokset. Muutosten perusteina on voinut olla vuosittainen toteutuneiden onnettomuuksien toistuva suuri määrä riskiruudussa tai useamman suurta vaaraa tai muuta riskiä aiheuttavan kohteen sijoittuminen riskiruutuun.

Pelastustoimialuekohtaiset riskiruutuaineistot on päivitetty vuoden 2016 aikana ja ne otettu käyttöön PRONTOssa vasta
vuoden 2017 alussa. Päivittynyt riskiruutuaineisto ei siten ole mukana tässä selvityksessä.