Johdanto

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kirjastopalvelujen saatavuus

Yleiset kirjastot toteuttavat ja vahvistavat perustuslain mukaisia jokaisen kansalaisen sivistyksellisiä oikeuksia. Kirjastolain (904/1998) mukaan yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan oppimiseen. Kirjastolain valmisteluun liittyvissä asiakirjoissa painotetaan lisäksi kirjastopalvelun saatavuutta kohtuullisen asiointimatkan päästä. 

Kansallisen kirjastopolitiikan (Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015) mukaan yleisten kirjastojen tavoitteena on varmistaa kansalaisten tiedon ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus. Palvelun saatavuudella tarkoitetaan esimerkiksi toimipisteiden määrää ja sijaintia sekä asukkaiden käytössä olevia verkkopalveluja ja tietoteknistä infrastruktuuria. Saavutettavuutta tarkastellaan käytettävyyden näkökulmasta, esimerkiksi miten kuntalainen pystyy hyödyntämään kirjaston tarjoamia monipuolisia palveluja.

Kirjastopalvelujen saatavuutta arvioitiin edellisen kerran vuonna 2007. Silloin esitetyistä toimenpide-ehdotuksista on toteutunut yksi: opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi Yleisten kirjastojen laatusuositukset vuonna 2010.

Muille ehdotuksille kävi huonommin. Riittävän aineistomäärän turvaaminen ei ole kuntatalouden ongelmien vuoksi toteutunut. Kirjahankinnan tavoitemäärästä 400 uutta kirjaa vuodessa tuhatta asukasta kohden jäädään yhä enemmän jälkeen. Kuntia kannustettiin myös vahvistamaan lähikirjastoja ja kirjastoautoja erityisesti lasten ja nuorten kirjastopalveluina. Toisin kävi. Varsinkin autopalveluja on sittemmin karsittu. Valtion oletettiin tuolloin turvaavan jatkossakin kirjastojen perustamishankkeiden korvamerkityn rahoituksen. Valtionosuusuudistus muutti tilanteen.  Laissa kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta (676/2014)  kirjastojen perustamishankkeiden erillisrahoitus jäi pois. 

Lapset ja nuoret kirjastopalvelujen kohderyhmänä

Lasten oikeudet ja asema on kirjattu lainsäädäntöömme ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen. Oikeus sivistykseen on mainittu perustuslaissa, kirjastot edistävät toiminnallaan näiden oikeuksien toteutumista. Kansallisessa lainsäädännössämme lasten oikeus taiteeseen ja kulttuuriin on kirjoitettu perusopetuslakiin (628/1998) ja lakiin lasten päivähoidosta (36/1973).

Lakisääteisyydestä huolimatta lasten ja nuorten mahdollisuudet osallistua taiteeseen ja kulttuuriin eivät toteudu yhdenvertaisesti. Taide- ja kulttuurikasvatuksen saatavuuteen ja osallistumismahdollisuuksiin vaikuttavat monet tekijät kuten alueen lastenkulttuuripalvelut, taide- ja kulttuuritarjonta, kodin ja koulun välimatkat kirjastoihin, museoihin ja taidelaitoksiin, ammattitaitoisten taideopettajien määrä koulussa sekä vanhempien mahdollisuudet tukea lasten ja nuorten kulttuuriharrastuksia ja tarjota virikkeitä. Koulun ja varhaiskasvatuksen merkitys on keskeinen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on kartoittanut lasten ja nuorten omaehtoista kulttuuriharrastusta. Yhdeksän kymmenestä 3−18 -vuotiaasta käyttää kirjastopalveluja. Erityisen innokkaita lukijoita ovat 7−11 –vuotiaat. Heistä 96 % ilmoittaa lainanneensa kirjan kirjastossa. Tytöt harrastavat kulttuuria enemmän kuin pojat. Pääkaupunkiseudulla harrastaminen on tiiviimpää kuin maaseudulla ja harvaanasutuilla alueilla.

Suomen kirjastolainsäädännössä kaikki asiakkaat ovat iästä riippumatta palvelujen käyttäjinä tasavertaisia.  Suomen Kirjastopolitiikka –ohjelma korostaa, että kirjastojen on pystyttävä muokkaamaan toimintaansa ja palvelujaan nuorten käyttötapojen ja tarpeiden mukaan. Palveluja on kehitettävä tulevaisuuden kirjastojen asiakaskuntaa varten.

Kirjastot suuntaavat lapsille ja nuorille tarjottavat palvelut  etupäässä alle 15-vuotiaille. Sitä vanhempien on ajateltu siirtyvän aikuisten osastojen käyttäjiksi. Kirjastoissa nuorille aikuisille ei juurikaan kohdenneta erityispalveluja.

Muutamissa opinnäytetöissä on selvitetty nuorten käsityksiä kirjastosta ja asiantuntijoiden käsityksiä lastenkirjastotyöstä. Nuorten käsitys kirjastosta ja sen kokoelmista on pääosin positiivinen. Kirjastonkäyttöä kuitenkin vähentävät aineistojen puutteet tai hankala löydettävyys, ajanpuute ja epätietoisuus siitä, mitä kaikkea kirjasto tarjoaa. Kaikki eivät koe kirjastoa viihtyisäksi paikaksi. Tutkimuksen mukaan nuoret mielsivät kirjastonkäytön varsin perinteisesti kokoelmien käytöksi, eivätkä laskeneet kirjastotilassa oleskelua, pelaamista tai opiskelua kirjastopalvelujen käytöksi. Kirjastonkäyttöä vähentää myös se, että nuorten mielestä kirjastot eivät huomioi riittävästi heidän toivomuksiaan ja tarpeitaan.

Lapsiasiavaltuutettu on painottanut, että lasten ja nuorten mielipiteet on otettava huomioon ja edistettävä heidän osallistumistaan ja vaikuttamismahdollisuuksiaan myös kuntahallinnossa. Sekä kirjastossa että koulussa lapsen on saatava äänensä kuuluviin.

Erityisesti lasten ja nuorten kirjastonkäyttöä koskevia laajempia, valtakunnallisia tutkimuksia tai kartoituksia ei ole tehty.  Helsingin uuden keskustakirjaston suunnittelun yhteydessä on toteutettu projekti, jossa on yhteistyössä mietitty kirjastopalveluja nuorten kannalta. Nuorten palvelu r.y. on julkaissut 2016 vuoden alussa oppaan kirjastotyöntekijöille Nuoret kirjastossa.

Kirjastopalvelujen laatusuositukset lasten ja nuorten näkökulmasta

Yleisten kirjastojen laatusuosituksessa (2010)  lasten ja nuorten kirjastopalvelujen saatavuutta sivutaan useassa kohdassa.

  • Hyvässä kirjastossa/laadukkaita kirjastopalveluja tarjoavassa kunnassa kirjaston mahdollisuudet kuntalaisten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden lisääjänä, elinikäisen oppimisen mahdollistajana ja syrjäytymisen ehkäisijänä tiedostetaan ja käytetään hyväksi.
  • Laadukkailla, kuntalaisten tarpeita vastaavilla kirjastopalveluluilla luodaan hyvinvointia, iloa, elämyksiä ja tietoa kaikenikäisille. Tilat ovat toimintaan sopivat, viihtyisät, helposti saavutettavat ja esteettömät. Erilaiset ja eri-ikäiset käyttäjät löytävät sieltä itselleen sopivaa tilaa. Palvelu tarjotaan lähipalveluna. Palvelujen kehittämisessä kuullaan lapsia ja nuoria aidosti.
  • Palvelut on tehty helposti saavutettaviksi. Suurimmalla osalla kunnan asukkaista on matkaa kirjastoon alle 2 kilometriä tai kirjastoon on hyvät liikenneyhteydet ja matkustusaika on alle puoli tuntia. Kävelymatka on lapsille kohtuullinen ja turvallinen.
  • Palveluja kehitetään asiakasnäkökulmasta ja myös lasten ja nuorten mielipiteitä on kartoitettu. Lapsille ja nuorille lukemisesta ja muista kirjaston palveluista on tehty houkuttelevia päiväkotien ja koulujen kanssa tehtävän yhteistyön avulla. Koululaisten valtaosa on kirjaston asiakkaina ja tiedonhallintataitojen opetus sisältyy kunnan opetussuunnitelmaan. Lapsille ja nuorille suunnataan omat asiakaskyselyt.
  • Kokoelmien muodostamisessa otetaan kunnan asukkaiden ikärakenne huomioon. Lapsille on tarjolla monipuoliset ja laadukkaat lastenkokoelmat, erityisesti lapsirikkaissa kunnissa. Lasten lukutaidon ja lukemisharrastuksen kehittämiseksi sekä medialukutaidon ja oppimistaitojen kehittämisen turvaamiseksi tarjolla on monipuoliset ja laadukkaat lastenkokoelmat. Lapsille suunnattu kokoelma pidetään kiinnostavana, monipuolisena ja houkuttelevana hankkimalla riittävästi uutta aineistoa.
  • Kirjastorakennukset ovat eri-ikäisten käyttäjien helposti saavutettavissa. Ne ovat mielekkään vapaa-ajan ja omaehtoisen oppimisen tilan tarjoavia ja erilaiset käyttäjät ja ikäryhmät on huomioitu.

OKM:n lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma (LANUKE) 2012-2015  kehotti nuorisotoimea ja  kirjastotoimea tekemään yhteistyötä. Lapsi- ja nuorisopolitiikkaa pitäisi toteuttaa siten, että hyödynnetään maan kattavaa kirjastoverkkoa. Näin kaikille voidaan taata tasapuoliset mahdollisuudet niin lukutaidon kartuttamiseen kuin tietoyhteiskuntaan pääsyyn. Yhteistyömahdollisuuksia ohjelma näki erityisesti mediakasvatuksen kehittämisessä.

Kirjastojen verkkopalvelujen saatavuus lapsille ja nuorille

Kirjastojen peruspalvelut ovat pääosin käytössä verkossa, jossa voi etsiä aineistoja, tarkistaa saatavuus, varata ja uusia lainoja. Fyysinen aineisto on lainattava kirjastossa. Poikkeuksina ovat olleet erityisesti nuorille sopivat mobiilikokeilut lainauksessa.

Kirjastojen verkkopalvelut on tarkoitettu kaikenikäisille. Lapset ja nuoret ovat kuitenkin erilaisia verkkopalvelujen käyttäjiä verrattuna aikuisiin. He eivät yleensä varaa aineistoja eivätkä tarkista saatavuutta etukäteen. Lapset käyttävät kokoelmaa, joka heidän asiointihetkellään on tarjolla. Lapset odottavat verkkopalveluilta aikuisia enemmän vuorovaikutteisuutta ja osallisuutta.

Lapsille ja nuorille on tehty aineistoja, jotka houkuttelevat lukemaan. Kirjastojen erilliset nuortensivustot tavoittavat huonosti nuoret, osa niistä palveleekin paremmin lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä kuin lapsia ja nuoria. Kirjastopalveluja onkin tarkoitus yhdistää jatkossa verkkopalveluihin, joita nuoret käyttävät muutenkin. Yksittäisillä kirjastoilla on rajalliset mahdollisuudet tuottaa lasten ja nuorten tarpeita ja odotuksia kohtaavia verkkopalveluja.

Edellä mainituista syistä johtuen kirjastojen verkkopalvelujen saatavuutta lapsille ja nuorille ei arvioida tämän arvioinnin yhteydessä.

Lähitulevaisuuden näkymät

Lähitulevaisuudessa kirjastojen fyysinen saatavuus heikkenee, jolloin verkkopalvelujen ja teknisen infrastruktuurin merkitys kasvaa. Lukutaidon ja lukuharrastuksen edistäminen lisää kirjastojen aktiivisempaa kumppanuutta varhaiskasvatuksen ja muun opetustoimen kanssa.

Kirjastojen toimipisteet ja kirjastoautopalvelut vähenevät edelleen kuntaliitosten, säästöjen ja palvelujen keskittämisen seurauksena. Vuoteen 2015 asti kirjastojen perustamishankkeiden erilliset valtionavustukset kannustivat kuntia rakentamaan ja korjaamaan kirjastorakennuksia ja hankkimaan uusia kirjastoautoja.  Vuodesta 2016 lähtien erillistä perustamishankerahoitusta ei enää ole. Kirjastotoimipaikkojen vähentyessä asiakkaan matka kirjastoon pitenee, mikä vähentää erityisesti vanhusten, lasten ja nuorten mahdollisuuksia käyttää kirjastopalveluja.

Toisaalta tilojen käyttöä tehostetaan. Omatoimikirjastojen määrä kasvaa, tilojen monipuolisempi käyttö ja vapaaehtoisvoimin ylläpidetyt aukiolot mahdollistavat pääsyn kirjastotiloihin ja aineistojen käytön varsinaisen aukioloajan ulkopuolella. Vaikka omatoimisuus paikallisesti lisää kirjastopalvelujen saatavuutta, hajanainen kehitys kunnissa uhkaa lisätä eriarvoisuutta.

Uusia palvelupaikkoja suunniteltaessa huomioidaan paremmin tilakustannukset, yhteinen henkilöstö sekä kuntalaisten muu asiointi. Yhteispalvelupisteistä tulee luontevia kirjaston kumppaneita.  Monet pankit, Kela, TE-toimisto, poliisi ja verotoimisto ovat vähentäneet tai lopettaneet asiakaspalvelujaan useilta paikkakunnilta. Kansalaiset hakevat kirjastoista apua verkkoasiointiinsa, kun eivät saa enää henkilökohtaista palvelua edellä mainituista organisaatioista.

Kirjastojen perinteiset verkkopalvelut laajenevat myös kaupallisten e-aineistojen suuntaan. Kirjastot ottavat käyttöön uusia keinoja, joilla ne esittelevät houkuttelevasti kokoelmien sisältöjä verkossa.

Verkkopalvelut ja kuntalaisten tietotekniikan käyttöönotto aiheuttavat kirjastoille monenlaisia haasteita. Yhtäältä on huolehdittava siitä, etteivät kuntalaiset taitojen puuttuessa syrjäydy digitaalisesti. Toisaalta  hyvälaatuisia kirjastopalveluja täytyy tuottaa ”diginatiiville” sukupolvelle suosittuihin viestintävälineisiin ja sovelluksiin. Nuoret ovat tottuneet sovelluksiin, joilla osallistutaan, jaetaan kokemuksia, seurataan ja kommentoidaan, joten kirjaston tulisi hyödyntää tällaisia menetelmiä lukutaidon edistämisessä. Kun lasten ja nuorten pääsy fyysiseen kirjastoon hankaloituu, otetaan tekniikka avuksi.

Kirjastot pyrkivät aktiivisesti saavuttamaan ne, jotka hyötyisivät kirjastosta, mutta eivät sitä käytä. Kirjaston hakeutuville palveluille on yhä enemmän tarvetta.  Joka kahdeksas poika ei saavuta perusopetuksessa lukutaitoa, jolla selviäisi jatko-opinnoissa. 16-65 -vuotiaissa on 600 000 henkilöä, joiden luku-, numero- ja tietotekniikkataidot eivät riitä opiskeluun, työntekoon, työhakuun ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Runsas viisi prosenttia ikäluokasta eli 3000 - 3500 lasta ei tavoita perusopetuksessa edes minimitasoa millään osaamisen kolmesta keskeisestä osa-alueesta eli lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä.

Varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat kirjaston yhteistyökumppaneita, joiden kanssa myös erityistarpeiset lapset ja nuoret tavoitetaan kattavasti ja heidän lukutaitojaan voidaan tukea ja ruokkia. Suunnitelmallisella yhteistyöllä tavoitetaan myös perheet ja kannustetaan koteja lukutaitotyöhön.

Kirjastot ovat ryhtyneet aktiivisiin toimenpiteisiin laajennetun saavutettavuuden parantamiseksi. Toimenpiteillä pyritään siihen, että erilaiset kävijät kokevat olevansa tervetulleita, kirjastojen viestintä tavoittaa kansalaiset, yhteistyökumppanit on strategisesti valittu, kirjastotilassa on huomioitu erilaisten käyttäjien tarpeet, erilaiset oppimisen tavat on huomioitu ja saavutettavuuden edistäminen kuuluu toiminta- ja taloussuunnitelmiin.

Kun etenkin Uudellemaalle kohdistuu voimakas maassa- ja maahanmuuttovirta, niin se haastaa kirjastoja entistä enemmän ehkäisemään tiedollista syrjäytymistä ja varmistamaan kansalaisten henkistä hyvinvointia.