Kulttuuritoiminnan henkilöstöresurssit

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Kuinka paljon kunnalla on käytettävissään henkilöstöresursseja yleisen kulttuuritoiminnan järjestämiseen?

Kaikissa Itä-Suomen kunnissa ei ole kulttuuritoimintaa koordinoivaa ja johtavaa henkilöä. Noin 45 prosentissa vastaajakunnista yleiseen kulttuuritoimintaan kohdistui alle yksi henkilötyövuosi.

Henkilöstömääriin kuntien kulttuuritoiminnassa ja -palveluissa vaikuttaa merkittävästi palvelujen järjestämisen tapa. Kunnat eroavat toisistaan siinä, miten vastuu yleisestä kulttuuritoiminnasta on järjestetty kunnan sisällä ja onko palvelutuotantoa ulkoistettu yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoille. Myös kuntaliitokset ovat vaikuttaneet kuntien kulttuurialan henkilöstöön. Vuonna 2014 yli puolessa sekä Manner-Suomen (55 %) että Itä-Suomen (55 %) vastaajakuntia yleiseen kulttuuritoimintaa kohdistui yksi henkilötyövuosi tai enemmän (Taulukko 7.9.1.). Vastaavasti 45 prosentissa Manner-Suomen ja Itä-Suomen vastaajakunnista yleiseen kulttuuritoimintaan kohdistui alle yksi henkilötyövuosi. Yhdessä kunnassa arvioitu henkilötyövuosien määrä oli 0 (sisältyy taulukossa alle 0,2 htv -luokkaan). Vuonna 2014 henkilötyövuosien lukumäärä oli sekä Manner-Suomen että Itä-Suomen alueella korkein asukasluvultaan suurimmissa taajaan asutuissa ja kaupunkimaisissa kunnissa. Vastaajakuntien henkilötyövuosien keskiarvo oli Manner-Suomessa 2,3 henkilötyövuotta ja Itä-Suomessa 1,5 henkilötyövuotta vuonna 2014.

Kuntien arviot yleisessä kulttuuritoiminnassa työskentelevien henkilöiden lukumäärästä vaihtelivat huomattavasti. Päätoimisten, toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa työskentelevien lukumäärä oli suurin asukasluvultaan suurimmissa vastaajakunnissa. Noin 51 prosentissa vastanneista Manner-Suomen kunnista ja 55 prosentissa Itä-Suomen kunnista työskenteli päätoimisessa, toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yksi tai useampi henkilöä (Taulukko 7.9.2.). Vastaavasti liki 50 % Manner-Suomen kunnista ja 45 % Itä-Suomen vastaajakunnista ei työskennellyt yhtäkään päätoimista henkilöä. Noin 65 prosenttia Manner-Suomen kunnista ja 66 prosenttia Itä-Suomen kunnista työllisti osa-aikaisesti (tietyllä prosenttimäärällä), toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhden tai useamman henkilön. Määräaikaisessa työsuhteessa työskenteli yksi tai useampi henkilö joka kolmannessa Manner-Suomen vastaajakunnassa ja noin 41 prosentissa Itä-Suomen vastaajakunnista. Noin 35 prosenttia sekä Manner-Suomen että Itä-Suomen vastaajakunnista tarjosi työtä lisäksi yhdelle tai useammalle muulle työntekijälle kuten työllistetylle, siviilipalvelusmiehelle tai harjoittelijalle.

Vastanneissa Itä-Suomen kunnissa kulttuurista vastaajan johtajan tai muun vastuuhenkilön nimeke oli useimmiten kulttuurijohtaja, kulttuuritoimenjohtaja, kulttuurikoordinaattori tai kulttuurin ja muun alan yhdistelmänimike (24 % kunnista) tai vapaa-aikajohtaja, -päällikkö tai -sihteeri (21 % kunnista). Yli kymmenesosassa kunnista kulttuurista vastasi kulttuuriohjaaja tai -sihteeri (17 %) tai sivistysjohtaja, sivistystoimen päällikkö tai rehtori/sivistystoimen vastuualueen päällikkö (17 %). Kirjaston ja kulttuurin yhdistelmänimikeitä oli käytössä 10 % kunnista. Muita nimikkeitä (hyvinvoinnin edistämisen johtaja, kansalaisopiston rehtori) oli käytössä 10 prosentilla kunnista. Pelkästään kulttuuriin liittyviä nimikkeitä käytettiin noin 41 prosentissa vastanneista kunnista.

 

Mikä on henkilöstön koulutus ja miten osaamista pidetään yllä?

Yli 60 prosentilla Itä-Suomen kunnista yleisen kulttuuritoimen johtajalla tai muulla vastuuhenkilöllä oli ylempi korkeakoulututkinto. Kulttuurialan ylempi korkeakoulututkinto oli yleisen kulttuuritoiminnan johtajista tai muista vastuuhenkilöistä noin 24 prosentilla.

Kunnilta tiedusteltiin yleisen kulttuuritoiminnan johtajan tai muun vastuuhenkilön koulutusta (Taulukko 7.9.3.). Kulttuurialan ylempi korkeakoulututkinto oli yleisen kulttuuritoiminnan johtajista Manner-Suomessa 22 prosentilla ja Itä-Suomessa noin 24 prosentilla. ”Kulttuurialaa” ei määritelty kysymyksessä. Yleisin tutkinto yleisen kulttuuritoiminnan johtajien tai muiden vastuuhenkilöiden keskuudessa oli Manner-Suomessa ja Itä-Suomessa muu kuin kulttuuri- tai kirjastoalan ylempi korkeakoulututkinto. Vastanneiden joukossa oli etenkin kasvatustieteiden ja filosofian maistereita. Yli 60 prosentilla Itä-Suomen kunnista yleisen kulttuuritoimen johtajalla tai muulla vastuuhenkilöllä oli ylempi korkeakoulututkinto. Noin 17 prosentilla Itä-Suomen kunnista yleisen kulttuuritoiminnan johtajalla oli alempi korkeakoulututkinto ja 14 prosentilla korkeakoulututkinnon sijaan jokin muu koulutus. Näitä olivat opistotasoiset nuorisotyöntekijän koulutukset sekä kiinteistönhoitajan, merkonomin ja liikunnanohjaajan tutkinnot.

Lähes kaikissa Itä-Suomen kunnissa, joissa yleisestä kulttuuritoiminnasta vastasi päätoiminen henkilö (13 kuntaa), henkilöstö osallistui osaamista ylläpitävään koulutukseen. Yleisen kulttuuritoiminnan henkilöstö osallistui osaamista ylläpitävään koulutukseen tavallisimmin noin 3–5 päivää vuodessa (21 % kunnista). Vastaajien joukossa oli sekä kaupunkimaisia, taajaan asuttuja että maaseutumaisia kuntia. Noin 14 prosentissa kunnista henkilöstö osallistui koulutukseen 1–2 päivää vuodessa. Nämä kunnat olivat sekä taajaan asuttuja ja maaseutumaisia kuntia. Kahdessa kunnassa henkilöstö osallistui osaamista ylläpitävään koulutukseen 6–10 päivää vuodessa. Kysymystä ei ollut rajattu eksplisiittisesti kulttuurialaan liittyvään koulutukseen.

Kuntien resurssit henkilöstön osaamisen ylläpitämiseen vaihtelevat kunnissa. Osassa kuntia henkilöstöä kannustettiin osallistumaan kursseille ja täydennyskoulutukseen. Osaamisen edistäminen oli usein myös henkilöstön omaehtoisen opiskelun ja tiedonhaun varassa. Verkostoituminen lähikuntien, seudullisten sekä kansallisten toimijoiden kanssa nousi myös vastauksista esiin.

Vuosina 2012–2013 kuntien kulttuuritoiminnan kehittämishankkeeseen (KUULTO) osallistuneet kuntien toimijat tähdensivät kulttuurialan asiantuntijuudessa monialaisuutta sekä yhteiskunnan muutoksen tunnistamista. Toimintaympäristön tuntemusta pidettiin tärkeänä, sillä sen nähtiin mahdollistavan henkilöstölle toiminnalliset valmiudet yhteistyöhön ja uusien työmenetelmien käyttöön. Myös tiedon saantia ja alueellista verkostoitumista korostettiin. Hankkeen toimintatutkimukseen osallistui kuntia, jotka rahoittivat kulttuuritoiminnan ja -palvelujen järjestämistä keskimääräistä vähemmän.

Taulukko 7.9.1. Yleiseen kulttuuritoimintaan kohdistuvat henkilötyövuodet erikokoisissa kunnissa Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2014

Taulukko 7.9.2. Itä-Suomen ja Manner-Suomen kuntien arviot yleisessä kulttuuritoiminnassa työskentelevien henkilöiden lukumäärästä vuonna 2014

Taulukko 7.9.3. Yleisen kulttuuritoiminnan johtajan tai muun vastuuhenkilön koulutus erikokoisissa kunnissa Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2014