Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Kuinka laajasti kunnissa tarjotaan taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollossa?

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen tarjonta sosiaali- ja terveydenhuollossa vaihtelee Itä-Suomessa kunnittain. Lähes joka kolmannessa vastaajakunnassa on luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaa käyttöä varten.

Taide- ja kulttuurilähtöisiä palveluja on käytetty sosiaali- ja terveysalalla useita kymmeniä vuosia. Taide- ja kulttuurilähtöisillä hyvinvointipalveluilla tarkoitetaan niitä palveluja, joilla on julkilausuttu terveyttä ja hyvinvointia edistävä tavoite. Palveluilla tarkoitetaan edelleen niitä ammattilaisten tuottamia palveluja, joiden lähtökohtana on jokin/jotkin seuraavista: audiovisuaalinen kulttuuri, kirjallisuus, kulttuuriperintö, kuvataide, muotoilu, näyttämötaide, rakennustaide, säveltaide, sarjakuva, sirkustaide, tanssitaide ja valokuvataide. Palveluilla ei tarkoiteta taideterapiaa. Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut eivät korvaa terveys- ja sosiaalialan hoitomuotoja mutta ovat kokonaisvaltaisen elämän ja hyvinvoinnin oleellinen osa. Palveluja toteutetaan esimerkiksi erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja palveluyksiköissä, jolloin palvelut kohdistuvat etenkin lapsiin ja nuoriin, vammaisiin sekä vanhuksiin. Arviointikysymyksillä kerättiin kuntien tilannetta kartoittavaa yleistietoa, jota hyödynnetään taiteen ja kulttuurin toimialaa koskevassa kärkihankkeessa.

Noin 31 prosentissa Itä-Suomen vastaajakunnassa oli luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaa käyttöä varten sosiaali- ja terveydenhuollossa. Näiden (9 kuntaa) joukossa oli kaupunkimaisia, taajaan asuttuja sekä maaseutumaisia kuntia. Koko Manner-Suomessa osuus oli hieman suurempi, 32 % kunnista. Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut ymmärrettiin kunnissa laajasti. Palveluja tarjottiin eri kohderyhmille ja kohteisiin. Kuntien vastauksista nousi esiin etenkin ikääntyville tarjottavat palvelut. Vajaassa puolessa (48 %) vastaajakunnista ei ollut luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön. Nämä kunnat olivat enimmäkseen maaseutumaisia tai taajaan asuttuja. Noin viidesosalla kuntien kulttuurivastaavista ei ollut tietoa toiminnasta.

Noin 48 % vastanneista Itä-Suomen kuntien kulttuurivastaavista arvioi, että taidetta ja kulttuuria sovelletaan osana kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä vähintään noin kerran kuukaudessa (Kuvio 7.10.1.) Koko Manner-Suomessa vastaava osuus oli lähes yhtä suuri, 47 % kunnista. Kolmasosassa Itä-Suomen kunnista taidetta ja kulttuuria sovellettiin osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kuukausittain ja noin 15 prosentissa viikoittain. Taidetta ja kulttuuria hyödyntäviä palveluja ei tarjottu yhdessäkään kunnassa päivittäin. Noin 15 % prosentissa kunnista taidetta ja kulttuuria sovellettiin osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä noin kerran vuodessa. Noin 37 prosentilla vastaajista ei ollut tietoa toiminnasta. Tuloksia tarkasteltaessa onkin huomioitava, että ne perustuvat kuntien kulttuuritoiminnasta vastaavien henkilöiden arvioihin oman kuntansa tilanteesta. Tämän arvioinnin puitteissa ei ollut mahdollista kerätä tietoa suoraan sosiaali- ja terveydenhuollosta.

 

 

Miten taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut ovat järjestetty ja ovatko ne vakiintuneet osaksi rakenteita?

Noin joka kymmenennessä Itä-Suomen vastaajakunnassa käytännöt taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat vakiintuneita. Noin 86  % vastaajakunnista taide ja kulttuuri on mainittu kunnan hyvinvointikertomuksessa.

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman loppuraportin (2015) mukaan taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen projektimaisesta tuottamisesta on siirrytty kohti vakiintunutta toimintaa. Noin 10 prosenttia Itä-Suomen vastaajista arvioi, että käytännöt taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön ovat kunnassa vakiintuneita. Osuus oli huomattavasti pienempi verrattuna Manner-Suomen osuuteen (20 %). Toiminta sisälsi Itä-Suomessa esimerkiksi kulttuurin viemisen palvelutaloihin ja laitoksiin. Lisäksi esimerkiksi Kuopiossa yleisiä kulttuuripalveluja kutsuttiin kulttuuriin aktivoinniksi. Palveluja suunnitellaan, koordinoidaan ja tuotetaan eri kohderyhmille kaupungin strategian mukaisesti. Palveluja tarjotaan muun muassa vanhustyössä, kouluissa, päivähoidossa sekä erityisryhmille esimerkiksi asukastuvilla tai asiakkaan kotona.

Vajaa viidesosa Itä-Suomen vastaajakunnista tuotti taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollossa kunnan eri toimialojen yhteistyönä (17 %) ja/tai yhdessä muiden kuntien tai kuntayhtymien kanssa (17 %). Palveluja tuotettiin kunnan ja kunnan ulkopuolisten toimijoiden yhteistyönä 14 % kunnista. Luvuissa on päällekkäisyyttä, sillä tapoja organisoida palvelut voi olla monia.

Niissä kunnissa, joissa toiminta ei ollut vakiintunutta, toiminta pohjautui usein lyhytkestoisiin hankkeisiin. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman loppuraportin (2015) mukaan kunnissa, joissa on luotu välittäjätaho kulttuuripalvelujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon välille, on palvelujen toteuttaminen helpottunut. Myös palvelujen tarkastelu elämänkaaren mukaan on edistänyt kulttuuripalvelujen integrointia kaikkiin palveluketjuihin.

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisten kustannusten arvioiminen oli usealle vastaajakunnalle hankalaa. Annetut arviot vaihtelivat sadoista euroista sataantuhanteen euroon. Useimmissa vastauksissa arviot kustannuksista asettuivat joidenkin satojen ja tuhansien eurojen välille. Kustannuksiin ei luettu mukaan terapiana tai kuntoutuksena tarjottavia menetelmiä.

Palvelujen tuotantotavat ovat moninaiset, mikä vaikeuttaa arvioita toiminnasta koituvien kustannuksien suuruudesta sekä siitä, kuinka usein taide- ja hyvinvointipalveluja tarjotaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Taide- ja kulttuurilähtöisen hyvinvointipalvelun sekä uudenlaisessa ympäristössä kuten hoitolaitoksessa tarjottavan kulttuuripalvelun ero ei aina ole selvä. Tilanteen kokonaistarkastelua hankaloittaa myös se, ettei kuntien kulttuurivastaavilla ole välttämättä ajantasaista tietoa toiminnasta. Määrittelyt ja vastuut ovat vielä kehittymässä.

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen vakiintuneisuutta kunnassa ilmaisee osaltaan taiteen ja kulttuurin rooli kunnan hyvinvointikertomuksessa. Kunnan toteuttamaa hyvinvointipolitiikkaa kuvaa hyvinvointikertomus, joka tuli lakisääteiseksi vuonna 2011. Hyvinvointikertomus on hyvinvointipolitiikan suunnittelun, arvioinnin ja raportoinnin työväline. Noin 83 % Itä-Suomen vastaajakuntien hyvinvointikertomuksia taide ja kulttuuri mainittiin muiden osioiden yhteydessä. Oma osionsa taide- ja kulttuuripalveluilla oli noin 3 prosentissa kuntien hyvinvointikertomuksia. Noin 14 prosentissa vastanneista kunnista taidetta ja kulttuuria ei mainittu lainkaan kunnan hyvinvointikertomuksessa.

Kuvio 7.10.1. Taiteen jakulttuurin soveltaminen osana kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa Itä-Suomessa

Lähde: Kunnille lähetetty kysely. Kysymykseen vastasi 57,4 % (27 kpl) Itä-Suomen AVI-alueen kunnista.