Johdanto

Vuonna 2015 Itä-Suomen 46 kunnassa oli yhteensä 93 kirjastoa ja 22 kirjastoautoa. Pääkirjastoja oli 35, sivukirjastoja 54 ja laitoskirjastoja 4. Edelliseen vuoden 2007 arviointiin nähden kirjaston toimipaikkojen määrä oli vähentynyt 13 prosenttia (17 kirjastoa) ja kirjastoautojen määrä 24 prosenttia (7 kirjastoautoa). Kirjastoautopysäkkien määrä oli vähentynyt 26 prosenttia (729 pysäkkiä) ja aukiolotuntien määrä 3 prosenttia (6 059 tuntia). Kirjastoautopalvelua tarjoavien kuntien määrä ei kuitenkaan ole vähentynyt samassa suhteessa, koska kirjastoautopalveluja toteutettiin kuntien yhteisillä kirjastoautoilla sekä ostopalvelujen avulla. Kirjastojen aukioloaikojen vähenemiseen puolestaan toivotaan helpotusta laajennetuilla aukioloajoilla, jolloin kirjasto on avoinna asiakkaille omatoimisesti. Omatoimiaukioloaikoja oli Itä-Suomen kirjastoissa vuonna 2015 yhteensä 8 823 tuntia, mikä oli viisi prosenttia kirjastojen kokonaisaukioloajasta.

Yleiset kirjastot toteuttavat ja vahvistavat perustuslaissa todettuja jokaisen kansalaisen sivistyksellisiä oikeuksia. Kirjastolain (904/1998) mukaan yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Kirjastolain valmisteluun liittyvissä asiakirjoissa painotetaan lisäksi kirjastopalvelun saavutettavuutta kohtuullisen asiointimatkan päästä.

Kansallisen kirjastopolitiikan (Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015) mukaan yleisten kirjastojen tavoitteena on varmistaa kansalaisten tiedon ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus. Palvelun saatavuudella tarkoitetaan esimerkiksi toimipisteiden määrää ja sijaintia sekä asukkaiden käytössä olevia verkkopalveluja ja tietoteknistä infrastruktuuria. Saavutettavuutta tarkastellaan käytettävyyden näkökulmasta, esimerkiksi miten kuntalainen osaa käyttää hyödykseen kirjaston tarjoamia monipuolisia palveluja.

Lasten kulttuuriset oikeudet

Kirjastopalvelujen saatavuutta lapsille voidaan tarkastella lasten kulttuuristen oikeuksien toteutumisen kannalta. Opetus- ja kulttuuriministeriö kartoitti lastenkulttuuripoliittisen ohjelman valmistelun yhteydessä lasten kulttuuristen oikeuksien toteutumista.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, joka velvoittaa myös kuntia, käsittelee lainsäädäntöämme tarkemmin lapsen kulttuurisia oikeuksia. Sen mukaan lapsella on oikeus kasvaa kulttuuriin, oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin. Sopimukseen liittyneet maat kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustavat sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin tässä sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. Sopimukseen sitoutuneiden on pyrittävä siihen, että lapsi saa tietoa monenlaisista lähteistä, jotka tähtäävät hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa edistämiseen. Lisäksi sopimus kehottaa kiinnittämään huomiota lapsen kielellisiin tarpeisiin ja lukutaidon merkitykseen sekä levittämään tietoa, aineistoja ja lastenkirjoja. Näiden oikeuksien toteutuminen edellyttää, että lapselle on tarjolla mahdollisuuksia taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on kartoittanut lasten ja nuorten omaehtoista kulttuurista aktiivisuutta. Selvityksen mukaan kirjasto ja sen tarjoamat palvelut ovat hyvin käytettyjä. Yhdeksän kymmenestä 3−18 -vuotiaasta lapsesta ja nuoresta käyttää niitä. Erityisen innokkaita lukijoita ovat 7−11 -vuotiaat. Heistä 96 % ilmoittaa lainanneensa kirjan kirjastossa. Tytöt harrastavat kulttuuria enemmän kuin pojat, ja pääkaupunkiseudulla harrastaminen on tiiviimpää kuin maaseudulla ja harvaanasutuilla alueilla.

Lakisääteisestä perusoikeudesta huolimatta lasten ja nuorten mahdollisuudet osallistua taiteeseen ja kulttuuriin eivät toteudu yhdenvertaisesti. Opetus- ja kulttuuriministeriön lastenkulttuuripoliittisessa ohjelmassa esitetään, että taiteen ja kulttuurin saavutettavuus ja saatavuus kirjoitetaan lapsia ja nuoria koskeviksi perusoikeuksiksi. Kuntien hyvinvointikertomuksissa tulee huomioida lasten kulttuuriset oikeudet ja lasten ja nuorten kulttuurikompetenssia tulee vahvistaa.

Lapset ja nuoret kirjastopalvelujen kohderyhmänä

Voimassa olevassa kirjastolainsäädännössä kaikki asiakkaat ovat palvelujen käyttäjinä samassa asemassa, aikuiset ja lapset ja nuoret tasavertaisina. Lainsäädännön keinoin voidaan myös nostaa joitakin ryhmiä positiivisen erityiskohtelun kohteiksi. Näin on menetelty Ruotsissa. Siellä uusi kirjastolaki kehottaa kirjastoja kiinnittämään erityistä huomiota lasten ja nuorten kielenkehitykseen ja lukemaan innostamiseen.

Kirjaston asiakasryhmänä lapset ovat selkeästi erottuva. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman (LANUKE) ja nuorisolain kohderyhmänä ovat alle 29-vuotiaat. Kirjastoissa nuorten palveluja ei kehitetä samalle ryhmälle. Kirjastot suuntaavat lapsille ja nuorille tarjottavat palvelut etupäässä yleensä alle 15-vuotiaille. Sitä vanhempien on ajateltu siirtyvän aikuisten osastojen käyttäjiksi. Kirjastoissa nuorille aikuisille ei juurikaan kohdenneta erityispalveluja. Nuorten kirjastopalvelujen kehittäminen on vasta alkamassa kehittämishankkeiden myötä.

Lasten, nuorten tai nuorten aikuisten kirjastonkäyttöä koskevia laajempia, valtakunnallisia tutkimuksia tai kartoituksia ei ole tehty. Lapsiasiavaltuutettu on painottanut lasten ja nuorten omien mielipiteiden selvittämistä sekä lasten ja nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen edistämistä. Yhtälailla kirjastoissa kuin koulussa lapsen on saatava oma äänensä kuuluviin. Lapsiasiavaltuutettu on myös korostanut, että on tärkeää uuden kuntalain mukaisesti vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta kuntahallinnossa.

Kirjastokortti oli joka toisella alle 15-vuotiaalla itäsuomalaisella. Kirjastoille tehdyssä kyselyssä selvisi, että vain harvassa kirjastossa oli rajoituksia lasten kirjastokortin saamiselle. Osa lapsista ja nuorista käyttää koulun tai päiväkodin yhteisökorttia ja pienemmille lapsille vanhemmat lainaavat omilla korteillaan. Vaihtelut kirjastojen välillä olivat suuria, enimmillään kirjastokortteja oli 78 prosentilla kunnan alle 15-vuotiaista ja vähimmillään 40 prosentilla alle 15-vuotiaista. Ainakin osittain kirjastokorttien suuri määrä kuvastaa kirjaston aktiivista yhteistyötä päiväkodin/koulun kanssa ja hakeutuvaa lastenkirjastotyötä, mitä on toteutettu kehittämishankkeilla sekä aktiivista kirjastopalvelujen markkinointia.    

Muutamissa opinnäytetöissä on selvitetty nuorten käsityksiä kirjastosta ja asiantuntijoiden käsityksiä lastenkirjastotyöstä. Nuorten käsitys kirjastosta ja sen kokoelmista on pääosin positiivinen. Kuitenkin on syitä, jotka vähentävät kirjastonkäyttöä. Kyselyn perusteella näitä olivat aineistojen puutteet tai hankala löydettävyys, ajanpuute ja epätietoisuus siitä, mitä kaikkea kirjastolla on tarjota. Kaikki eivät myöskään kokeneet kirjastoa heille viihtyisäksi paikaksi. Tutkimuksen mukaan nuoret mielsivät kirjastonkäytön varsin perinteisesti kokoelmien käyttöön liittyväksi, eivätkä laskeneet kirjastotilassa oleskelua, pelaamista tai opiskelua kirjastopalvelujen käytöksi. Nuorten kirjastonkäyttöä vähentävät tekijät liittyvät myös siihen, miten hyvin vastaajat kokivat kirjaston huomioivan nuorten toivomuksia ja tarpeita.

Itä-Suomen nuorisopuntarissa selvitettiin kyselytutkimuksena nuorten elinoloja ja nuorten käsityksiä asuinpaikkakuntansa palvelujen toimivuudesta ja riittävyydestä Itä-Suomessa. Vastaajia oli suhteellisesti eniten 16–17 –vuotiaiden ikäluokasta.

Nuorisopuntarin mukaan julkisista kulttuuripalveluista kirjastopalveluja käytetään eniten ja palvelut koettiin lähes poikkeuksetta riittäviksi paikkakunnasta riippumatta (Kuvio 10.4.1.). Eniten kriittisyyttä kirjastopalvelujen riittävyydestä ilmeni nuorten keskuudessa Nurmeksessa, Juuassa, Kiihtelysvaaralla, Maaningalla, Juankoskella, Suonenjoella, Puumalassa, Juvalla, Joroisissa ja Varkaudessa. Yksittäisissä kunnissa nuoret käyttivät eniten kirjastopalveluja Joensuussa, Polvijärvellä, Iisalmessa, Kiuruvedellä, Savonlinnassa ja Hirvensalmella. Kirjastopalvelujen merkitystä kommentoitiin mm. näin: ”Älkää vain missään nimessä lopettako kirjastoja! Köyhällä kansalla ei ole sen jälkeen enää mitään!”

Kirjastopalvelujen laatusuositukset lasten ja nuorten näkökulmasta

Vuonna 2010 valmistunut Yleisten kirjastojen laatusuositus ei nosta erikoistarkasteluun lapsille ja nuorille tarkoitettuja kirjastopalveluja. Tätä asiakasryhmää ja heille tarkoitettujen palvelujen saatavuutta sivutaan kuitenkin useassa kohdassa.

Saavutettavuutta ja lasten ja nuorten palveluja koskevat seuraavat laatusuosituksen kohdat

  • Hyvässä kirjastossa/laadukkaita kirjastopalveluja tarjoavassa kunnassa kirjaston mahdollisuudet kuntalaisten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden lisääjänä, elinikäisen oppimisen mahdollistajana ja syrjäytymisen ehkäisijänä tiedostetaan ja käytetään hyväksi.
  • Laadukkailla, kuntalaisten tarpeita vastaavilla kirjastopalveluluilla luodaan hyvinvointia, iloa, elämyksiä ja tietoa kaikenikäisille. Tilat ovat toimintaan sopivat, viihtyisät, helposti saavutettavat ja esteettömät. Erilaiset ja eri-ikäiset käyttäjät löytävät sieltä itselleen sopivaa tilaa. Palvelu tarjotaan lähipalveluna. Palvelujen kehittämisessä kuullaan lapsia ja nuoria aidosti.
  • Palvelut on tehty helposti saavutettaviksi. Suurimmalla osalla kunnan asukkaista on matkaa kirjastoon alle 2 kilometriä tai kirjastoon on hyvät liikenneyhteydet ja matkustusaika on alle puoli tuntia. Kävelymatka on lapsille kohtuullinen ja turvallinen.
  • Palveluja kehitetään asiakasnäkökulmasta ja myös lasten ja nuorten mielipiteitä on kartoitettu. Lapsille ja nuorille lukemisesta ja muista kirjaston palveluista on tehty houkuttelevia päiväkotien ja koulujen kanssa tehtävän yhteistyön avulla. Koululaisten valtaosa on kirjaston asiakkaina ja tiedonhallintataitojen opetus sisältyy kunnan opetussuunnitelmaan. Lapsille ja nuorille suunnataan omat asiakaskyselyt.
  • Kokoelmien muodostamisessa otetaan kunnan asukkaiden ikärakenne huomioon. Lapsille on tarjolla monipuoliset ja laadukkaat lastenkokoelmat, erityisesti lapsirikkaissa kunnissa. Lasten lukutaidon ja lukemisharrastuksen kehittämiseksi sekä medialukutaidon ja oppimistaitojen kehittämisen turvaamiseksi tarjolla on monipuoliset ja laadukkaat lastenkokoelmat. Lapsille suunnattu kokoelma pidetään kiinnostavana, monipuolisena ja houkuttelevana hankkimalla riittävästi uutta aineistoa.
  • Kirjastorakennukset ovat eri-ikäisten käyttäjien helposti saavutettavissa. Ne ovat mielekkään vapaa-ajan ja omaehtoisen oppimisen tilan tarjoavia ja erilaiset käyttäjät ja ikäryhmät on huomioitu.

Kirjastoseuran aloitteesta suunnitteilla on ollut lasten ja nuortenkirjastopalvelujen oma laatusuositus, jonka työstäminen ei kuitenkaan ole edistynyt.

Opetus- ja kulttuuriministeriön lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma (LANUKE) 2012−2015 kehottaa nuorisotyötä kirjastotoimen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Ohjelman mukaan lapsi- ja nuorisopolitiikan toteuttamisessa tuli hyödyntää maan kattavaa kirjastoverkkoa, jotta kaikille voidaan taata tasapuoliset mahdollisuudet niin lukutaidon kartuttamiseen kuin tietoyhteiskuntaan pääsyyn. Yhteistyömahdollisuuksia ohjelma näki erityisesti mediakasvatuksen kehittämisessä.

Lähitulevaisuuden näkymät

On ennakoitavissa, että lähitulevaisuudessa kirjastojen fyysinen saatavuus heikkenee ja verkkopalvelujen ja teknisen infrastruktuurin merkitys kasvaa. Lukutaidon ja lukuharrastuksen edistäminen ajaa kirjastoja aktiivisempaan kumppanuuteen varhaiskasvatuksen ja muun opetustoimen kanssa. Ymmärrys palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden osatekijöistä kasvaa.

Fyysinen saatavuus heikkenee

Kirjastojen toimipisteet ja kirjastoautopalvelut vähenevät edelleen kuntaliitosten, kuntatalouden säästöjen ja palvelujen keskittämisen seurauksena. Kunnille kannustimena toimineen perustamishankkeiden valtionavustusten lakkauttaminen vähentää kuntien halukkuutta uudis- ja korjausrakentamiseen sekä kirjastoautojen hankintaan. Kirjastotoimipisteiden harventuessa asiakkaan matka kirjastoon pitenee, mikä vaikuttaa erityisesti lasten ja nuorten mahdollisuuksiin käyttää kirjastopalveluja.

Toisaalta tilojen käyttöä pyritään tehostamaan. Omatoimikirjastojen määrä lisääntyy ja myös tilojen lisääntyvä moninaiskäyttö ja vapaaehtoisvoimin ylläpidetyt aukiolotunnit mahdollistavat pääsyn kirjastotilojen ja aineistojen käyttöön varsinaisten aukiolotuntien ulkopuolella. Vaikka edellä mainitut palvelut paikallisesti lisäävät kirjastopalvelujen saatavuutta (sisälle pääsee), hajanainen kehitys eri kunnissa uhkaa lisätä eriarvoistumista.

Fyysisen saatavuuden kannalta nousevia näkökulmia ovat keskitetyt palvelut, asiointivirrat ja monitoimitilat. Uusia palvelupaikkoja suunniteltaessa harkitaan yhä tarkemmin tilakustannukset, henkilöstön yhteiskäyttö sekä kuntalaisten muu asiointi. Yhteispalvelupisteistä tulee luontevia kirjaston kumppaneita. Kirjastot toimivat jo pitkälti yhteispalvelupisteiden kaltaisesti, koska monet organisaatiot kuten pankit, Kela, TE-toimisto, poliisi ja verotoimisto ovat vähentäneet tai lopettaneet asiakaspalvelunsa useilta paikkakunnilta, ja asiointi on siirretty verkkoon. Kansalaiset hakevat kirjastosta apua asioidensa hoitamiseen verkossa.

Verkkopalvelujen ja tietoteknisen infrastruktuurin merkitys kasvaa

Kirjastojen perinteiset verkkopalvelut saavat rinnalleen uutta tarjontaa, kun kaupallisten e-aineistojen tarjonta kirjastoverkossa alkaa viimeinkin laajeta. Kirjastot ottavat käyttöön uusia keinoja esitellä kokoelmien sisältöjä houkuttelevasti verkossa.

Verkkopalvelut ja kuntalaisten tietotekniset taidot tuottavat kirjastoille monenlaisia haasteita: yhtäältä tulee huolehtia, etteivät kuntalaiset taitojen puuttuessa syrjäydy digitaalisesti, ja toisaalta uudelle ”diginatiiville” sukupolvelle palvelut täytyy tuottaa siihen mobiililaitteeseen, jonka kautta he asiansa hoitavat. Nuoret ovat tottuneet sovelluksiin, joilla osallistutaan, jaetaan kokemuksia, seurataan ja kommentoidaan, joten kirjaston tulisi luoda tällaisia menetelmiä lukutaidon edistämiseen. Tekniikka otetaan avuksi, jos lasten ja nuorten pääsy fyysiseen kirjastoon uhkaa hankaloitua.

Lukutaitotyö ja aktiivi saatavuuden kehittäminen

Kirjastot kääntävät saatavuuden haasteen toisin päin ja pyrkivät aktiivisesti itse saavuttamaan ne, jotka hyötyisivät kirjastosta, mutta eivät sitä käytä. Joka kahdeksas 15-vuotias poika ei osaa lukea ja ongelmia on erityisesti maahanmuuttajilla. Ikäryhmässä 16−65-vuotiaat on 600 000 suomalaista, joiden luku-, numero- ja tietotekniikkataidot eivät ole riittävät opiskeluun, työntekoon, työhakuun ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat yhteistyökumppaneita, joiden kautta lapset ja nuoret, myös erityistarpeiset, tavoitetaan kattavasti ja heidän lukutaitojensa kehitystä voidaan tukea ja ruokkia. Suunnitelmallisella ja systemaattisella yhteistyöllä kumppanin kanssa voidaan tavoittaa myös perheet ja kannustaa koteja lukutaitotyöhön.

Kirjastot ovat ryhtyneet aktiivisiin toimenpiteisiin laajennetun saavutettavuuden parantamiseksi. Toimenpiteillä pyritään siihen, että erilaiset kävijät kokevat olevansa tervetulleita, kirjastojen viestintä kohtaa potentiaaliset asiakkaat, yhteistyökumppanit on strategisesti valittu, kirjastotilassa on huomioitu erilaisten käyttäjien tarpeet, erilaiset oppimisen tavat on huomioitu ja saavutettavuuden edistäminen kuuluu toiminta- ja taloussuunnitelmiin.

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Kirjastopalvelujen saatavuus

Kuvio 10.4.1. Kulttuuripalvelujen riittävyys Itä-Suomessa

Lähde: Itä-Suomen nuorisopuntari 2015