Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Nuorten mielenterveys ja käytettävissä olevat opiskeluhuoltopalvelut

Johtopäätökset

Koulu- ja opiskeluikäisillä nuorilla erilaisten mielenterveysongelmien ja -oireiden esiintyminen on yleistä. Ahdistuneisuusoireilua on noin 11 prosentilla, tytöillä oireet ovat huomattavasti yleisempiä kuin pojilla. Ahdistuneisuusoireilevien nuorten määrä on pysynyt samana viime vuosien aikana. Kohtalaisen tai vaikean ahdistuneisuuden esiintyvyydessä verrattuna vuoteen 2013 oli pientä kasvua lukiossa opiskelevien tyttöjen osalta.

Tarkastellessa psykiatrian laitoshoidon hoitopäiviä 13 - 17-vuotiailla /1 000 vastaavan ikäistä oli Itä-Suomen luku oli 465 koko maan luvun ollessa 291 vuonna 2014. Pohjois-Karjalassa kyseinen luku oli 555. Myös vastaavan ikäisten depressiolääkkeiden korvauksia sai Itä-Suomessa (2,7 prosenttia) useampi kuin koko maassa (2 prosenttia). Depressiolääkkeiden korvauksia 18–24 vuotiaista sai Itä-Suomessa 6,8 prosenttia kyseistä ikäluokasta, kun valtakunnallisen luku oli 5,9 prosenttia. Itsemurhakuolleisuus 20–34 vuotiailla on AVI-alueista Itä-Suomessa korkein ja korkeammalla tasolla kuin koko maassa keskimäärin. Erityisesti Pohjois-Savon voimakkaasti vuodesta 2012 lähtien noussut itsemurhakuolleisuus oli huolestuttava. Edellä mainittujen asioiden vuoksi mielenterveysongelmien ennakointi, tunnistaminen ja varhainen puuttuminen sekä resursointi opiskeluhuollossa ovat erityisen tärkeää.

Tytöt käyttivät kaikkia palveluita kaikilla kouluasteilla poikia useammin. Tulos on looginen sen kanssa, että tytöillä esiintyi enemmän ahdistuneisuutta, koulu-uupumusta ja päivittäistä oireilua. Toisaalta tuloksen voidaan ajatella olevan epäsuhdassa sen kanssa, että pojilla esiintyi tyttöjä enemmän käytöshäiriöitä ja oppimisvaikeuksia.

Opiskeluhuollon palvelut ovat entistä paremmin käytettävissä peruskouluissa ja lukioissa, mutta ammatillisissa oppilaitoksissa psykologi- ja kuraattoripalvelujen tilanne on mennyt seuranta-aikana huonompaan suuntaan. Tulos on huolestuttava, sillä ammatillisten oppilaitosten opiskelijoilla tiedetään olevan keskimääräistä enemmän terveys- ja hyvinvointiongelmia. Lisäksi koulujen ja oppilaitosten välillä on havaittavissa alueellisia eroja sekä käytettävissä olevissa opiskeluhuoltopalveluissa että henkilöstövoimavarojen suuruudessa. Tämä asettaa oppilaat ja opiskelijat eriarvoiseen asemaan eri puolilla maata.

Huomionarvoista on, että kohtalaisesti ja vaikeasti ahdistuneista osa ei kokenut tarvitsevansa opiskeluhuollon palveluita ja osa ilmoitti, että he olivat yrittäneet, mutta eivät päässeet opiskeluhuollon palveluihin.

Tulosten tulkinnassa on huomioitava, että käytettävissä ei ole tietoa niistä nuorista, jotka ovat avun ja palvelujen piirissä opiskeluhuollon ulkopuolella. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että opiskeluhuollossa on pystytty tunnistamaan ahdistuneiden nuorten suurempaa tuen tarvetta ja tarjottu tarvittaessa useita käyntejä eri ammattilaisilla.

Toimenpide-ehdotukset

Opiskelijoiden terveyttää edistävän ja sairautta ehkäisevän toiminnan sekä terveyden ja sairaanhoitopalvelujen on muodostettava yhtenäinen kokonaisuus, jonka on edistettävä opiskelijan terveyttä, hyvinvointia ja opiskelukykyä. Terveysneuvonta ja terveystarkastukset on järjestettävä tarpeen mukaan moniammatillisesti.

Terveyserojen kaventamisen toteuttamiseksi opiskeluterveydenhuolto tulee toteuttaa säännösten mukaisesti ja yhdenvertaisesti kaikilla kouluasteilla. Toimenpiteitä koskevat kirjaukset tulee tehdä kattavasti potilastietojärjestelmiin, jotta ne siirtyvät Avohilmoon.

Kuntien ja kuntayhtymien tulee järjestää oppilas- ja opiskeluhuoltolain 15 §:ssä säädetyt palvelut. Lain mukaan opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt.

Varmistetaan, että opiskeluhuollossa toimivilla on riittävä mielenterveysosaaminen ja tarvitsemat työkalut ja –menetelmät. Lisäksi on tärkeää, että tunnistetaan ne nuoret, joilla on ahdistuneisuusoireita ja jotka eivät koe tarvitsevansa opiskeluhuollon palveluita.

Opiskeluhuollossa tulee varmistaa riittävät resurssit vastaamaan nuorten mielenterveys- ja opiskeluhuoltopalvelujen tarpeeseen.

Opiskeluhuollon painopistettä on laajennettava yksilöstä ympäristöön ja koko yhteisöön. Tämä tarkoittaa toimintatapojen muutosta ja ehkäisevään työhön painottamista.

Oppilas- ja opiskeluhuoltolain toimeenpanoa seurataan ja sen toteutumista arvioidaan yhteistyönä, huomioiden eri tavoin oireilevien nuorten erityistarpeet.

Sote-uudistuksessa huolehditaan siitä, että oppilas- ja opiskelijahuollolla on tiivis yhteys sosiaali- ja terveyspalveluihin ja tätä kehitetään koko ajan.