Käyttäjäryhmien liikunnan edistäminen käyttömaksupolitiikalla

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Miten kunta edistää käyttäjäryhmien liikuntaa käyttömaksupolitiikalla?

Kunnan hallinnoimien liikuntapaikkojen käyttö perustui ilmaiseen ja/tai alennettuun hintaan lapsille ja nuorille 93 prosentissa kunnista. Täysin ilmaista liikuntapaikkojen käyttö oli lapsille ja nuorille 53 prosentissa kunnista. Yleisimmin ilmaisia liikuntapaikkoja lapsille ja nuorille tarjottiin jokaisessa maakunnassa maaseutumaisissa kunnissa. Liikuntapaikkojen hinnat olivat alentamattomat lapsille ja nuorille kolmessa Pohjois-Savon kunnassa. Vuonna 2007 maksuttomia liikuntapaikkoja lapsille ja nuorille tarjosi 37 prosenttia vastanneista kunnista, jolloin tilanne oli lähes sama kuin vuonna 2005. Lapsille ja nuorille ilmaisia liikuntapaikkoja tarjoavien kuntien määrä oli siis noussut huomattavasti 2000 –luvun alkuun verrattuna, vaikka liikunnan edistäminen kunnissa 2010-2014 seurantaraportin (2015) mukaan Suomessa liikuntapaikkojen vuoromaksuissa oli nähtävissä nousua vuonna 2014 aiempiin seurantavuosiin verrattaessa myös lasten ja nuorten käyttövuorojen osalta. Lasten ja nuorten harjoitusvuorojen maksuttomuus kuntien liikuntapaikoilla oli vähentynyt hieman raportin seurantajakson aikana.

Kunnan hallinnoimien liikuntapaikkojen käyttö perustui ilmaiseen ja/tai alennettuun hintaan erityisryhmille 84 prosentissa, kilpa- ja huippu-urheilijoille 49 prosentissa ja aikuisille 26 prosentissa kunnista. Täysin ilmaista liikuntapaikkojen käyttö oli erityisryhmille 30 prosentissa, kilpaurheilijoille 21 prosentissa ja aikuisille 16 prosentissa kunnista. Aikuiset maksoivat täyden hinnan liikuntapaikkojen käyttämisestä 63 prosentissa ja kilpaurheilijat 35 prosentissa kunnista.

Liikuntapolitiikassa on viime vuosina korostettu periaatetta varallisuudesta riippumattomista liikkumismahdollisuuksista. Urheiluseuroissa harrastettavan liikunnan kustannukset ovat kuitenkin kasvaneet, jolloin kaikki perheet eivät kykene kustantamaan lapsensa tai nuorensa urheiluharrastusta. Siten harrastamisen hinnan kasvu on osaltaan merkittävä uhka erityisesti lasten ja nuorten liikunnan harrastamiselle ja tasa-arvoisuudelle liikuntapalveluiden käyttäjinä. Liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikalla voidaan osittain vaikuttaa harrastamisen kuluihin. Lasten ja nuorten liikunnan harrastekustannusten nousun oli käyttömaksupolitiikassaan huomioinut 53 prosenttia kunnista. Tilanne oli lähestulkoon sama maakunnittain. Etelä-Savossa ja Pohjois-Savossa puolet kunnista oli ottanut kustannusten nousun huomioon, Pohjois-Karjalassa 62 prosenttia kunnista. Niiden kuntien osuus, joissa ei oltu huomioitu harrastekustannusten nousua, oli pienin Pohjois-Karjalassa. (Kuvio 8.9.1.)

Itä-Suomessa kuntien tavat huomioida lasten ja nuorten liikunnan harrastamiskustannusten nousu käyttömaksupolitiikassa noudattelivat kutakuinkin valtakunnan keskimääräistä linjaa. Maksuttomia käyttövuoroja tarjottiin Itä-Suomessa lapsille ja nuorille hieman yli puolessa niistä kunnista, joissa harrastamisen nousseet kustannukset oli huomioitu. Alennetuilla hinnoilla liikuntapaikkoja tarjottiin lasten ja nuorten käyttöön noin neljänneksessä kyseisistä kunnista.

Arvioinnissa kysyttiin, mitkä liikuntapaikkatyypit ovat lapsille ja nuorille ilmaisia, alennettuja tai maksullisia. Kaikissa kunnissa ei ole olemassa kaikkia liikuntapaikkatyyppejä, kuten jäähallia tai uimahallia. Kuitenkin niiden vastausten perusteella, jotka kutakin liikuntapaikkatyyppiä koskien annettiin, yleisurheilu- ja pallokentät olivat selvästi muita liikuntapaikkatyyppejä yleisemmin ilmaisia lapsille ja nuorille (Kuvio 8.9.2.). Kaikissa kunnissa yleisurheilukentät ja pallokentät olivat lasten käytössä pääosin ilmaiseksi tai vähintään alennetuilla hinnoilla. Koulujen liikuntasalit olivat lasten ja nuorten ilmaisessa käytössä 28 kunnassa. Viidessä kunnassa lasten ja nuorten harjoitusvuoromaksut koulujen saleissa olivat alentamattomia. Uimahallien käytöstä lapset ja nuoret maksoivat pääosassa kunnista alennetun hinnan; ilmaista uimahallin käyttö oli lapsille ja nuorille neljässä kunnassa. Kuntosaleista lapset ja nuoret maksoivat niin ikään pääasiassa alennetun hinnan, kuten myös jäähalleista. Vastaukset tukevat Liikunnan edistäminen kunnissa 2010-2014 seurantaraportin (2015) havaintoa siitä, että vain harvassa kunnassa lasten ja nuorten harjoitusvuorot uima- ja jäähalleissa olivat seuranta-aikana täysin maksuttomia.

Pohjois-Savossa koulujen liikuntasalien ja muiden liikuntasalien ja –hallien käyttö perustui muita maakuntia yleisemmin ilmaisen käytön sijasta alennettuun hintaan. Jäähallien käyttö perustui Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa lapsille ja nuorille useimmiten alennettuun hintaan. Ilmaista jäähallin käyttö oli lapsille ja nuorille Etelä-Savossa yhdessä ja Pohjois-Karjalassa kolmessa kunnassa. Pohjois-Savossa kaikkien jäähallien käyttö perustui lapsille ja nuorille alennettuun hintaan. Uimahallia eivät lapset ja nuoret päässeet käyttämään ilmaiseksi Pohjois-Karjalassa yhdessäkään kunnassa, kun Etelä-Savossa näin oli kolmessa ja Pohjois-Savossa yhdessä kunnassa.  

Kuvio 8.9.1. Lasten ja nuorten liikunnan harrastekustannusten nousun huomiointi liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikassa Itä-Suomen kunnissa maakunnittain (% kuntien viranhaltijoiden vastauksista Itä-Suomessa maakunnittain)

Kuvio 8.9.2. Lapsille ja nuorille (alle 18 -vuotiaille) ilmaiset liikuntapaikkatyypit Itä-Suomen kunnissa (% kuntien viranhaltijoiden vastauksista liikuntapaikkatyypeittäin Itä-Suomessa)