Opiskeluhuollon riittävyys

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Millainen on nuorten mielenterveys ja miten he käyttävät opiskeluhuoltopalveluja ja kokevat niiden saavutettavuuden?

Kohtalaisesti tai vaikeasti ahdistuneita nuoria on noin 11 prosenttia ja he käyttivät opiskeluhuollon palveluita enemmän kuin ei ahdistuneet vastaajat. Tytöt käyttivät opiskeluhuollon palveluita kaikilla kouluasteilla poikia enemmän. Palveluja käyneiden kokemukset vastaanotolle pääsyn helppoudesta olivat hyvin yhdenmukaisia kouluasteesta tai palvelusta riippumatta. Pääsy palveluihin koettiin pääosin helpoksi.

Ahdistuneisuusoireilu

Nuorten ahdistuneisuutta arvioitiin Generalized Anxiety Disorder (GAD-7) -mittarilla. Mittari sisältää seitsemän väittämää, joissa kysytään kuinka usein (saaden arvot 0–3) erilaiset ahdistusoireet ovat vaivanneet nuorta lomakkeen täyttöä edeltäneen kahden viikon aikana (ahdistuneisuuden tunteet, murehtimistaipumus, rentoutumisvaikeus, levottomuus, ärtyneisyys, katastrofiajattelu). Summapistemäärä ≥10 GAD-7 -mittarilla tulkitaan kohtalaisiksi tai vaikeiksi ahdistuneisuusoireiksi ja viittaa myös yleisen ahdistuneisuushäiriön mahdollisuuteen (Spitzer ym. 2006, Kroenke ym. 2007, Löwe ym. 2008).

Kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta esiintyi 11 prosentilla itäsuomalaisista nuorista. Tytöillä se oli lähes kolme kertaa yleisempää kuin pojilla. Yleisintä se oli ammattiin opiskelevilla tytöillä (18 %). Perusopetuksen kahdeksas ja yhdeksäsluokkalaisista tytöistä 16 prosentilla ja lukiolaistytöistä 15 prosentilla oli kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Vastaavasti pojista viidellä - kuudella prosentilla oli ahdistuneisuutta. Poikien kohdalla eroja ahdistuneisuudessa ei voitu havaita eri kouluasteiden välillä. (Taulukko 11.5.1.)

Itä-Suomessa kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus erosi maakuntien välillä. Pohjois-Karjalassa edellä kuvattua ahdistuneisuus oli kaikkien koulutusasteiden tytöillä yleisempää kuin Etelä- ja Pohjois-Savossa. (Taulukko 11.5.1)

Kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus väheni vuodesta 2013 ammattioppilaitoksissa opiskelevien tyttöjen osalta Etelä-Savossa neljä prosenttia ja lisääntyi Pohjois-Karjalassa viisi prosenttia. Myös Etelä- ja Pohjois-Savon lukioissa opiskelevien tyttöjen kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus oli lisääntynyt kolme prosenttia. (Taulukko 11.5.1.)

Opiskeluhuoltopalvelujen käyttö ja vastaanotolle pääsyn helppous

Opiskeluhuoltopalvelujen käyttöä ja vastaanotolle pääsyn helppoutta arvioitiin Kouluterveyskyselyn (2015) perustella. Nuorelta kysyttiin onko hän käynyt lukuvuoden aikana koulun / oppilaitoksenterveydenhoitajan (muuten kuin terveystarkastuksessa), lääkärin (muuten kuin terveystarkastuksessa), kuraattorin tai psykologin luona. Nuoret voitiin luokitella tämän perusteella niihin, a) jotka eivät ole käyttäneet palvelua, koska siihen ei ole ollut tarvetta, b) nuoriin, jotka ovat yrittäneet päästä vastaanotolle siinä onnistumatta sekä nuoriin, jotka ovat käyttäneet palvelua c)kerran tai kaksi tai d) kolme kertaa tai useammin. Lisäksi raportoidaan kokemus vastaanotolle pääsyn helppoudesta (erittäin helppoa, melko helppoa, melko vaikeaa, erittäin vaikeaa) niiden nuorten osalta, jotka ovat lukuvuoden aikana käyttäneet kyseistä opiskeluhuollon palvelua tai yrittäneet päästä vastaanotolle.

Opiskeluhuoltopalvelujen käyttö

Peruskoululaiset käyttivät muita terveydenhoitajapalveluja kuin terveystarkastuksia toisen asteen opiskelijoita useammin. Näitä palveluja vähintään kerran käytti peruskoululaisista 47, lukiolaisista 41 ja ammattioppilaitoksen opiskelijoista 39 prosenttia. (Taulukko 11.5.2.)

Lukuvuoden 2014–2015 aikana kaikkien kouluasteiden tytöistä isompi osa kävi terveydenhoitajalla kuin pojista. Toisen asteen tytöistä kävi lähes kaksi kertaa useampi kuin pojista terveydenhoitajalla. Eri kouluasteiden tytöistä 50 – 58 (koko maa 46 – 55) prosenttia ja pojista 27 – 36 (koko maa 22–35) prosenttia ja tytöistä 50 – 58 (koko maa 46–55) prosenttia oli käynyt terveydenhoitajalla vähintään kerran muuten kuin terveystarkastuksessa. Tytöistä 8 – 17 (koko maa 8–16) prosenttia ja pojista kahdesta seitsemään (koko maa kahdesta kuuteen) prosenttia oli käynyt lukuvuoden aikana terveydenhoitajalla kolme kertaa tai useammin. (Taulukko 11.5.2.)

Kahdesta neljään (koko maa kolme) prosenttia vastaajista oli yrittänyt päästä terveydenhoitajan vastaanotolle siinä onnistumatta. (Taulukko 11.5.2.)

Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella terveydenhoitajan palvelujen käyttö vaihteli maakunnittain. Pohjois-Karjalassa palvelujen käyttäjien osuus oli muita maakuntia pienempi kaikilla kouluasteilla. Pohjois-Savossa oli erityisesti peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten tyttöjen osalta terveydenhoitajan palvelujen käyttö muita maakuntia yleisempää. Heistä 62 prosenttia oli käynyt terveydenhoitajalla vähintään kerran. Pohjois-Karjalassa vastaava luku oli 56 prosenttia ja Etelä-Savossa 57 prosenttia. Etelä-Savossa oli lukion 1. ja 2. luokkalaisten terveydenhoitajan palvelujen käyttö yleisempää kuin muissa maakunnissa. Siellä käytti terveydenhoitajan palveluja 47 prosenttia. Pohjois-Savossa vastaava osuus oli 40 ja Pohjois-Karjalassa 36 prosenttia. Etelä-Savossa myös ammattioppilaitosten opiskelijoiden terveydenhoitajan palvelujen käyttö oli yleisempää. Siellä 42 prosenttia opiskelijoista oli käyttänyt terveydenhoitajan palveluja vähintään kerran. Muissa maakunnissa käyttäneiden osuus oli pienempi (Pohjois-Karjala 40 % ja Pohjois-Savo 36 %). (Taulukko 11.5.2.)

Lukiolaisten opiskeluhuollon terveydenhoitajapalvelujen käyttö oli Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella neljä prosenttia koko maan keskiarvoa yleisempää (41 %, 36 %). Myös ammattioppilaitosten ja peruskoulujen osalta käyttö oli yleisempään, mutta erot olivat pienemmät. (Taulukko 11.5.2.)

Muita lääkäripalveluja kuin terveystarkastuksia käyttäneiden osuus oli Itä-Suomessa suurin ammattioppilaitoksissa (25 %). Lukion opiskelijoista palveluja käytti 22 prosenttia. Eri koulutasojen tuloksia vertailtaessa tulee huomioida, että opiskeluterveydenhuollon tehtäviin sisältyy myös sairaanhoito, jota toteutetaan tavallisesti terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotolla. Perusopetuksessa tarjottavan kouluterveydenhuollon tehtäviin sairaanhoito ei sisälly. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010.) Kuitenkin peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaista 22 prosenttia kävi kouluterveyslääkärin vastaanotoilla (Taulukko 11.5.3.)

Tytöistä isompi osa kuin pojista käytti koulu- ja opiskeluterveydenhuollon lääkäripalveluja. Lukuvuoden 2014–2015 aikana oli eri kouluasteiden tytöistä 24 – 32 (koko maa 21–30) prosenttia ja pojista 16–19 (koko maa 16–19) prosenttia käynyt lääkärillä muuten kuin terveystarkastuksessa vähintään kerran. Yli kolme kertaa lukuvuoden aikana lääkärillä käyneitä oli tytöistä kolmesta viiteen (koko maa 3-5) prosenttia ja pojista kahdesta kolmeen (koko maa 2-3) prosenttia. Vastaajista yhdestä kolmeen (koko maa 1-3) prosenttia kouluasteesta riippuen oli yrittänyt päästä lääkärin vastaanotolle siinä onnistumatta. (Taulukko 11.5.3.).

Lääkäripalvelujen käyttö erosi Itä-Suomen maakuntien välillä sekä koko maan tasosta. Pohjois-Savon lukiolaisista tytöistä isompi osa kävi lääkärillä (28 %) kuin Pohjois-Karjalan (23 %) tai Etelä-Savon (25 %) tytöistä. Heistä myös isompi osa kävi lääkärillä kuin maassa keskimäärin (koko maa 21 prosenttia).  Etelä-Savon lukioiden pojista 21 prosenttia kävi lääkärin vastaanotolla muutoin kuin terveystarkastuksissa vähintään kerran. Pohjois-Savon ja Etelä-Savon lukioiden pojista 15 prosenttia käytti saman verran lääkärin vastaanottoja. Etelä-Savon ammattioppilaitosten tytöt kävivät enemmän lääkärillä kuin muiden maakuntien ja koko maan tytöt (Etelä-Savon 37, Pohjois-Savo 31 ja Pohjois-Karjala 30 %) (Taulukko 11.5.3.)

Kuraattoripalveluja vähintään kerran lukuvuoden 2015 aikana käytti koululaisista ja opiskelijoista neljästä kymmeneen prosenttia. Kuraattoripalvelujen yksilökohtainen asiakkuus oli yleisempää perusopetuksen kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla (10 %) ja ammatillisissa oppilaitoksissa (8 %) opiskelevilla lukiolaisiin verrattuna (4 %). Ainoastaan alle kolme (koko maa 2) prosenttia vastaajista oli yrittänyt päästä kuraattorin vastaanotolle siinä onnistumatta. (Taulukko 11.5.4.)

Tytöistä hieman isompi osuus käytti kuraattoripalveluja poikiin verrattuna. Kouluasteesta riippuen vähintään kerran kuraattoripalveluja käytti pojista kolmesta kahdeksaan (koko maa 4 - 9) ja tytöistä 4–12 (koko maa 5–13) prosenttia. Kolme kertaa tai useammin lukuvuoden aikana kuraattorilla käyneitä oli tytöistä yhdestä viiteen (koko maa 2 - 5) ja pojista yhdestä kahteen (koko maa 1 - 3) prosenttia.

Kuraattoripalvelujen käyttö Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella ei eronnut merkittävästi koko maan keskiarvosta. Kuraattoripalvelujen käyttö ei eronnut myöskään Itä-Suomen maakuntien välillä. (Taulukko 11.5.4.)

Psykologipalveluja vähintään kerran lukuvuoden 2015 aikana käytti koululaisista ja opiskelijoista viidestä kahdeksaan prosenttia riippuen kouluasteesta. Eniten käyttivät peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaat. Heistä kahdeksan prosenttia käytti palveluja. Toisen asteen opiskelijoista viisi prosenttia käytti psykologipalveluja. Yli kolme kertaa lukuvuoden aikana psykologilla käyneitä oli kolmesta neljään (koko maa 3 - 4) prosenttia kouluasteesta riippuen. Alle neljä (koko maa 2) prosenttia vastaajista oli yrittänyt päästä psykologin vastaanotolle siinä onnistumatta. (Taulukko 11.5.5.)

Tytöt käyttivät psykologipalveluja poikia enemmän kaikilla kouluasteilla. Psykologipalveluja oli vähintään kerran lukuvuoden aikana käyttänyt kouluasteesta riippuen pojista kolmesta kuuteen (koko maa 4 - 6) prosenttia ja tytöistä seitsemästä yhteentoista (koko maa 7 - 9) prosenttia. (Taulukko 11.5.5.)

Psykologipalvelujen käytössä ei ole merkittäviä maakuntien välisiä eroja eikä Itä-Suomen aluehallintoviraston alueen käyttö ei myöskään eronnut koko maan tasosta (Taulukko 11.5.5.)

Yhteenvetona voidaan todeta, että perusopetuksen kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan oppilaat käyttivät opiskeluhuollon terveydenhoitaja-, lääkäri- (muu kuin terveystarkastus), kuraattori- ja psykologipalveluja toisen asteen opiskelijoita useammin. Vähiten palvelujen tarvetta esiintyi lukiolaisilla. Tytöt käyttivät kaikkia palveluita kaikilla kouluasteilla poikia useammin. Tulos on looginen sen kanssa, että tytöillä esiintyy enemmän ahdistuneisuutta, koulu-uupumusta ja päivittäistä oireilua (Luopa ym. 2014). Toisaalta tuloksen voidaan ajatella olevan epäsuhdassa sen kanssa, että pojilla esiintyy tyttöjä enemmän käytöshäiriöitä ja oppimisvaikeuksia (Ebeling ym. 2004).

Vastaanotolle pääsyn helppous

Peruskoulun 8 ja 9 luokan pojat ja tytöt kokivat Pohjois-Karjalassa terveydenhoitajalle pääsyn melko vaikeaksi tai erittäin vaikeaksi useammin kuin keskimäärin Suomessa tai Itä-Suomessa. Pohjois-Savossa 8. ja 9 luokkalaiset tytöt puolestaan kokivat pääsyn terveydenhoitajalle erittäin helpoksi tai melko helpoksi useammin kuin keskimäärin Suomessa tai Itä-Suomessa. Erot olivat keskimäärin 3-5 prosenttia. (Taulukko 11.5.6.)

Lukion 1. ja 2. opiskelijat kokivat terveydenhoitajalle pääsyn muuhun kuin terveystarkastukseen melko vaikeaksi useimmin kuin keskimäärin Suomessa. Lukion tyttöjen ja poikien välillä oli eroja. Tytöt kokivat poikia useimmin vaikeuden päästä terveydenhoitajalle. Ero tyttöjen ja poikien välillä oli keskimäärin 5 prosenttia. Etelä-Savon lukion tytöt kokivat hieman enemmän vaikeutta päästä terveydenhoitajalle muuhun kuin terveystarkastukseen kuin Itä-Suomen muut maakunnat. Ero valtakunnalliseen tulokseen oli puolestaan 3 prosenttia. (Taulukko 11.5.6.)

Ammattioppilaitoksen pojat kokivat pääosin erittäin helpoksi tai melko helpoksi pääsyn terveydenhoitajalle. Tulos on yhteneväinen valtakunnallisten tulosten kanssa eikä maakuntien välillä ole merkittäviä eroja.  Sen sijaan maakuntakohtaisia eroja löytyy lukion tyttöjen tuloksissa. Etelä-Savon ammattioppilaitosten tytöistä 7 prosenttia, Pohjois-Karjalan ammattioppilaitosten tytöistä 12 prosenttia koki melko vaikeaksi terveydenhoitajalle pääsyn. Valtakunnallisesti tulos oli 10 prosenttia. (Taulukko 11.5.6.)

Verratessa eri kouluasteita toisiinsa, lukiossa koettiin useimmin melko vaikeaksi terveydenhoitajalle pääsy. Ero molemmat sukupuolet huomioiden oli lukioissa Itä-Suomessa 3 prosenttia peruskouluihin sekä 8 prosenttia ammattioppilaitoksiin.  Pojat niin peruskouluissa, lukioissa kuin ammattioppilaitoksissa kokivat useammin helpoksi ja erittäin helpoksi pääsyn terveydenhoitajalle kuin tytöt. (Taulukko 11.5.6.)

Lääkäripalveluja käyttäneistä itäsuomalaisista peruskoulun kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan pojista tunsi pääosin erittäin helpoksi (42 %) tai melko helpoksi (46 %) pääsyn lääkärille. Verratessa tulosta koko maan tulokseen Itä-Suomessa peruskoulun pojat tunsivat hieman helpommaksi pääsyn lääkärille. Maakuntakohtaiset erot olivat hyvin pienet. Lääkäripalveluja käyttäneistä peruskoulun kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan tytöistä koki useammin kuin pojat melko vaikeaksi (18 %) tai erittäin vaikeaksi (6 %) pääsyn lääkärille.  Tulos oli yhtenevä koko maan peruskoulun tyttöjen tuloksen kanssa. Sen sijaan maakuntakohtaisia eroja löytyi. Etelä-Savossa 7 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa 8 prosenttia ja Pohjois-Savossa 4 prosenttia peruskoulun tytöistä koki erittäin vaikeaksi pääsyn lääkärille. (Taulukko 11.5.7.)

Lääkäripalveluja käyttäneistä lukion 1. ja 2. lk. pojista koki pääosin erittäin helpoksi tai melko helpoksi pääsyn lääkärille muulloin kuin terveystarkastuksiin. Tulos on yhteneväinen valtakunnallisen tuloksen kanssa, mutta maakuntakohtaisia eroja löytyi. Etelä-Savon lukion pojista 15 prosenttia koki pääsyn lääkärille melko vaikeaksi, kun vastaavat luvut Pohjois-Karjalassa ovat 11 prosenttia ja Pohjois-Savossa 10 prosenttia. Lukion 1. ja 2. lk. tyttöjen tulokset myötäilivät valtakunnallisia tuloksia, mutta selkeitä maakuntakohtaisia eroja löytyi.  Etelä-Savossa lukion 1. ja 2. luokan työistä 32 prosenttia, Pohjois-Karjalan vastaavasta 26 prosenttia ja Pohjois-Savon 25 prosenttia koki pääsyn lääkärille joko melko tai erittäin vaikeaksi. (Taulukko 11.5.7.).

Lääkäripalveluja käyttäneistä itäsuomalaisista ammattioppilaitosten 1. ja 2. luokkien pojista 90 prosenttia koki pääsyn lääkärille joko erittäin helpoksi tai melko helpoksi. Maakuntakohtaiset erot olivat melko pienet. Ammattioppilaitosten 1. ja 2. lk. tyttöjen tuloksissa on selkeitä maakuntien välisiä eroja. Etelä-Savon ammattioppilaisten 1. ja 2. lk. tytöistä 27 prosenttia, Pohjois-Karjalan 22 prosenttia ja Pohjois-Savon 20 prosenttia vastaavasta koki melko vaikeaksi tai erittäin vaikeaksi pääsyn lääkärille. Tulokset ovat yhteneväiset valtakunnallisten tulosten kanssa sekä ammattioppilaitosten sekä tyttöjen että poikien osalta.  (Taulukko 11.5.7.)

Kuraattoripalveluja käyttäneistä peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista 90 prosenttia pojista ja 83 prosenttia tytöistä koki erittäin helpoksi tai melko helpoksi pääsyn kuraattorille. Tulokset aluehallintoviraston alueella ovat poikien osalta melko samansuuntaiset valtakunnallisten tulosten kanssa. Tyttöjen tulosten kohdalta eroavaisuuksia on eri maakuntien ja koko maan välillä. Etelä-Savossa 17 prosenttia, Pohjois-Karjalassa 14 prosenttia ja Pohjois-Savossa vastaavan ikäisistä koki melko tai erittäin vaikeaksi pääsyn kuraattorille, kun taas vastaava koko maan prosentti oli 13. (Taulukko 11.5.8.)

Kuraattoripalveluja käyttäneistä lukion 1. ja 2. luokkalaisista 88 prosenttia pojista ja 86 prosenttia tytöistä koki erittäin helpoksi tai melko helpoksi pääsyn kuraattorille. Tulokset Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella ovat yhteneväiset valtakunnan tulosten kanssa, mutta maakuntakohtaisia eroja oli erityisesti tyttöjen osalta.  Etelä-Savon lukion 1. ja 2 luokan tytöistä 20 prosenttia koki melko tai erittäin vaikeaksi pääsyn kuraattorille, kun vastaava prosentti Pohjois-Karjalassa on 11, Pohjois-Savossa 13 ja koko maassa 14. (Taulukko 11.5.8.)

Kuraattoripalveluja käyttäneistä itäsuomalaisista ammattioppilaitosten 1. ja 2. luokkien pojista sekä tytöistä 90 prosenttia koki erittäin helpoksi tai melko helpoksi pääsyn kuraattorille. Tulokset Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella ovat pääosin yhteneväiset valtakunnan tulosten kanssa. Ainoastaan ammattioppilaitosten 1. ja 2. luokkien poikien tulos poikkesi valtakunnallisista linjauksista. Itäsuomalaiset pojat kokivat 2 prosenttia useimmin pääsyn kuraattorille melko tai erittäin vaikeaksi kuin koko maassa. (Taulukko 11.5.8.)

Psykologipalveluja käyttäneistä peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista 86 prosenttia pojista ja 80 prosenttia tytöistä koki erittäin helpoksi tai melko helpoksi pääsyn psykologille. Maakuntakohtaisia eroja löytyy. Pohjois- Karjalassa peruskoulun tytöt sekä pojat kokivat muita itäsuomalaisia maakuntia helpommaksi pääsyn psykologille. (Taulukko 11.5.9.)

Psykologipalveluja käyttäneistä lukion 1. ja 2. luokkalaisista 86 prosenttia pojista ja 83 prosenttia tytöistä koki erittäin helpoksi tai melko helpoksi pääsyn psykologille. Etelä-Savon lukion sekä tytöistä (20 %) ja pojista (17 %) koki pääsyn psykologille melko tai erittäin vaikeaksi. Puolestaan Pohjois-Karjalan tytöistä (13 %) ja pojista (8 %) sekä koko maata useimmin koki pääsyn psykologille melko tai erittäin vaikeaksi, kun koko maassa vastaava tulos tyttöjen osalta on (18 %) ja poikien osalta (13 %). (Taulukko 11.5.9.)

Psykologipalveluja käyttäneistä itäsuomalaisista ammattioppilaitosten 1. ja 2. luokkien 89 prosenttia pojista ja 86 prosenttia työistä koki erittäin helpoksi tai melko helpoksi pääsyn psykologille. Etelä-Savon ammattioppilaitoksen tytöt (18 %) kokivat muita itäsuomalaisia maakuntia ja koko Suomea vaikeammaksi pääsyn psykologille. (Taulukko 11.5.9.)

Palveluja käyneiden kokemukset vastaanotolle pääsyn helppoudesta olivat hyvin yhdenmukaisia kouluasteesta tai palvelusta riippumatta. Helpoimmaksi koettiin terveydenhoitajan vastaanotolle pääsy. Lukiolaiset kokivat lääkärille pääsyn vaikeammaksi kuin peruskoululliset tai ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat. Kuraattorille pääsy koettiin Etelä-Savon lukion tyttöjen osalta vaikeammaksi kuin muualla Itä- Suomessa tai koko maassa. Etelä-Savon ammattioppilaitoksen tytöt kokivat muita itäsuomalaisia maakuntia ja koko Suomea vaikeammaksi pääsyn psykologille.

Palvelujen käyttö ahdistusoireisilla/ahdistuneilla

Kaikilla kouluasteilla kohtalaisesti tai vaikeasti ahdistuneet nuoret käyttivät opiskeluhuollon palveluja enemmän kuin ei ahdistuneet vastaajat. Ero palveluiden käytössä korostui tarkasteltaessa erityisesti niitä nuoria, jotka käyttivät palveluita usein (lukuvuoden aikana kolme kertaa tai useammin). (Taulukko 11.5.10.)

Kohtalaisesti tai vaikeasti ahdistuneista nuorista 11 - 31 (koko maassa 12 – 26) prosenttia kouluasteesta riippuen oli käynyt terveydenhoitajan vastaanotolla (muuten kuin terveystarkastuksessa) vähintään kolme kertaa lukuvuoden aikana. Ei-ahdistuneista nuorista terveydenhoitajan vastaanotolla oli usein käynyt vain 4 – 12 (koko maassa 5 – 10) prosenttia. (Taulukko 11.5.10.)

Vastaavasti ahdistuneista nuorista 3 - 13 (koko maassa 6 – 11) prosenttia oli käynyt usein lääkärin vastaanotolla. Ei – ahdistuneista nuorista useita lääkärikäyntejä oli vain kahdesta viiteen (koko maassa kahdesta kolmeen) prosentilla kouluasteesta riippuen. Ero ahdistuneiden ja muiden nuorten välillä oli vielä selvempi kuraattoripalvelujen (perusopetuksessa 12 – 13 % vs. 2 - 3 %) sekä psykologipalvelujen toistuvassa käytössä (perusopetuksessa 2 – 3 % vs. 16 – 17 % sekä ammattioppilaitoksissa 2 % vs. 10 – 13 %). (Taulukko 11.5.10.)

Kohtalaisen ja vaikean ahdistuneisuuden hoitoon on suositeltavaa hakea ammattiapua. Suuri osa kohtalaisesti tai vaikeasti ahdistuneista nuorista ei ollut lukuvuoden aikana kokenut tarvetta asioida opiskeluhuollon palveluissa. Ahdistuneista oppilaista ja opiskelijoista kouluasteesta riippuen 26 - 40 prosenttia ei kokenut tarvitsevansa terveydenhoitajan palveluja, 51 - 64 prosenttia ei kokenut tarvitsevansa lääkäripalveluja, 71 - 94 prosenttia ei kokenut tarvitsevansa kuraattoripalveluja ja 68 - 85 prosenttia ei tarvinnut psykologipalveluja. (Taulukko 11.5.10.)

Kohtalaisesti tai vaikeasti ahdistuneista nuorista isompi osuus verrattuna ei ahdistuneisiin oli yrittänyt, mutta ei päässyt terveydenhoitajan (4 – 10 vs. 2 – 3 prosenttia), lääkärin (1 - 9  vs. 1 – 2 prosenttia), kuraattorin (1 – 8 vs. 0 – 2 prosenttia) tai psykologin (1 – 9 vs. 0 – 2 prosenttia) vastaanotolle. (Taulukko 11.5.10.)

Osa kohtalaisesti ja vaikeasti ahdistuneista ei kokenut tarvitsevansa opiskeluhuollon palveluita ja osa ilmoitti, että he olivat yrittäneet, mutta eivät päässeet opiskeluhuollon palveluihin.

Tulosten tulkinnassa on huomioitava, että käytettävissä ei ole tietoa niistä nuorista, jotka ovat avun ja palvelujen piirissä opiskeluhuollon ulkopuolella. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että opiskeluhuollossa on pystytty tunnistamaan ahdistuneiden nuorten suurempaa tuen tarvetta ja tarjottu tarvittaessa useita käyntejä eri ammattilaisilla.

 

Taulukko 11.5.1. Kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueel-la. Vakioimattomat prosenttiosuudet perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista sekä lukion ja amma-tillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista vuosina 2013–2015.

Taulukko 11.5.2. Terveydenhoitajalla käynnit lukuvuoden aikana, muuten kuin terveystarkastukses-sa Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella. Vakioimattomat prosenttiosuudet perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista vuonna 2015.

Taulukko 11.5.3. Lääkärillä käynnit lukuvuoden aikana, muuten kuin terveystarkastuksessa Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella. Vakioimattomat prosenttiosuudet perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista vuonna 2015.

Taulukko 11.5.4. Koulun kuraattoripalvelujen käyttö lukuvuoden aikana Itä-Suomen aluehallinto-viraston toimialueella. Vakioimattomat prosenttiosuudet perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista vuonna 2015

Taulukko 11.5. 5. Psykologipalvelujen käyttö lukuvuoden aikana Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella. Vakioimattomat prosenttiosuudet perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista vuonna 2015.

Taulukko 11.5.6. Terveydenhoitajalle pääsyn helppous Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella (muuten kuin terveystarkastukseen). Vakioimattomat prosenttiosuudet perusopetuksen 8. ja 9. luo-kan oppilaista sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista vuonna 2015.

Taulukko 11.5.7. Lääkärille pääsyn helppous (muuten kuin terveyskeskukseen) Itä-Suomen aluehal-lintoviraston toimialueella. Vakioimattomat prosenttiosuudet perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilais-ta sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista vuonna 2015.

Taulukko 11.5.8. Kuraattorille pääsyn helppous Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella. Vaki-oimattomat prosenttiosuudet perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista vuonna 2015.

Taulukko 11.5.9. Psykologille pääsyn helppous Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella. Vaki-oimattomat prosenttiosuudet perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista vuonna 2015.

Tässä sisältölohkossa ei vielä ole sisältöä.

Taulukko 11.5.10 Kohtalaisesti tai vaikeasti ahdistuneiden nuorten opiskeluhuoltopalvelujen käyttö. Vakioimattomat prosenttiosuudet perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista vuonna 2015.