Nuorisotyön resurssit

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Mitkä ovat nuorisotyön käyttömenot, henkilöstön määrä ja nuorten käytettävissä olevat nuorisotilat?

Nuorisotyön käyttömenojen keskiarvo oli yhtä alle 29-vuotiasta nuorta kohden valtakunnallisesti 95 euroa tilinpäätöstietojen 2014 mukaan (Kuntaliitto). Itä-Suomen kuntien nuorisotoimen käyttömenot suhteutettuna 0-28-vuotiaiden määrään maakunnittain oli Etelä-Savossa 102 euroa, Pohjois-Savossa 95 euroa ja Pohjois-Karjalassa 75 euroa.  

Nuorisotoimen käyttömenot kuntien talousarvioista oli valtakunnallisesti 0,5 prosenttia. Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa luku oli 0,4 prosenttia ja Pohjois-Savossa 0,3 prosenttia kuntien koko talousarvioista (Kartta 9.6.1.) Kuntien välisissä vertailuissa oli eroja riippuen kuntien koko palvelurakenteesta ja nuorisotoimen palveluvalikoimasta. Ne kunnat, jotka käyttivät eniten rahaa nuorisotoimessa, ylläpitivät mm. nuorten työpajatoimintaa nuorisotoimen omana toimintana. Taloustietojen vertaileminen oli hankalaa. Taloustiedot olivat suuntaa antavia riippuen siitä, mitä kuntien tilinpäätöksissä kirjattiin. Joissakin kunnissa kirjanpitoon oli laskettu tilojen ylläpito- ja pääomavuokrat ja joissakin nuorisoyhdistysten tukeminen kuului nuorisotoimen budjettiin kun taas toisissa kunnissa avustustoiminnasta vastasi kunnanhallitus. Työntekijät ovat vuosien varrella usein nostaneet esille esimerkiksi tila- ja siivouspalvelujen kustannusten nousun nuorisotoimen käyttötaloutta rasittavaksi tekijäksi. Budjetit kunnissa olivat pysyneet samoina usean vuoden ajan, mutta mm. palkkakulut ja edellä mainitut tiloihin liittyvät kustannukset olivat kasvaneet. Tämän vuoksi karsittiin itse toiminnasta mm. nuorisotilojen aukioloajoista tai jopa nuorisotiloja suljettiin. Rahoituksen puute aiheutti myös investointien karsimista ja nuorisotalojen korjaamisesta oli luovuttu erityisesti keskikokoisissa kunnassa.

Samaan aikaan työntekijöiden työmäärä kunnissa lisääntyi. Uuden haasteen työntekijöille toi mm. pakolaisten vastaanottaminen kuntaan ja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskustoiminta sekä heidän tuomat tarpeet nuorten ja lasten integroimisessa kantaväestön harrastetoimintaan.  Myös kouluissa tehtävä nuorisotyö lisääntyi 27 kunnassa. Ohjaamotoiminta oli vuonna 2015 nuorisotakuun ohella nuorisotoimen kentällekin vaikuttava uusi työmuoto.

Itä-Suomessa seitsemän kuntaa ei ole hakenut kunnan ulkopuolista rahoitusta nuorisotyöhön. Nämä kunnat ovat pääsääntöisesti pieniä alle 5000 asukkaan kuntia.

Nuorisotyöntekijöiden määrä ja työsuhteen laatu

Nuorisotoimen tila Itä-Suomen kunnissa 2005–2006 julkaisun (Määttä, M. 2007, 4) mukaan ”Nuorisotoimen työntekijät ovat lisääntyneet vuoden 2002 tilanteeseen verrattuna vuonna 2006 Etelä-Savossa 17 henkilötyövuotta, Pohjois-Savossa 34,5 henkilötyövuotta ja Pohjois-Karjalassa tilanne on pysynyt samana. Nuorisotyöntekijöiden määrän lisääntymistä voidaan selittää muun muassa työpajatoiminnan sekä hanketoiminnan laajenemisella. On myös mahdollista, että osa ilmoitetuista henkilötyövuosista on syystä tai toisesta päällekkäisiä”.  

Vuonna 2015  Etelä-Savossa ja Pohjois-Savossa jäätiin alle vuoden 2002 tason. Pohjois-Karjalassa kehitys oli positiivinen. Vuonna 2015 suoritetussa tarkistuksessa ei laskettu projektityöntekijöitä, tuntityöntekijöitä, etsivää nuorisotyötä tekeviä, työpajoissa työskenteleviä, toimistotyöntekijöitä eikä aamu- ja iltapäivätyötä tekeviä. Esimerkiksi kuntaliitosten vaikutusta ei ole selvitetty tarkemmin. (Kuvio 9.6.1)

Uutena työmuotona nuorisotyön kentälle on vahvasti tullut etsivä nuorisotyö. Toimintaa avustettiin Itä-Suomessa vuonna 2015 yhteensä reilulla 1,8 miljoonalla eurolla. Kunnat palkkasivat etsivän nuorisotyöntekijän omaan organisaatioon tai ostivat etsivän työn palvelut yhdistyksiltä ja säätiöiltä. Etsiviä nuorisotyöntekijöitä oli opetus- ja kulttuuriministeriön tuella palkattuna 61,5 henkilötyövuotta.  Etsivän työn rahoitus oli monessa kunnassa toivottu lisäresurssi kuntien nuorisotyöhön. Lisäksi nuorten työpajatoiminnan toiminta-avustusta kohdentui Itä-Suomessa 61 henkilötyövuoteen. Nuorisotyön tehtäväkenttä, kuten aiemmin mainittiin, laajentui mm. nuorisotakuun ja ohjaamotoiminnan myötä. 

Nuorisotilat

Itä-Suomessa nuorisotaloilla tehtävä nuorisotyö on säilyttänyt asemansa. Nuorisotiloja Itä-Suomessa oli yhteensä 116. Jokaisessa kunnassa oli vähintään yksi nuorisotila.  Nuorisotilojen määrä oli vähentynyt seitsemässä kunnassa. Eniten pudotusta arvion mukaan nuorisotilojen määrässä vuodesta 2006 oli tapahtunut erityisesti kuntaliitoskuntien alueella Joensuussa, Kuopiossa, Mikkelissä ja Savonlinnassa. Muita syitä nuorisotilojen vähenemiseen oli tilojen heikko kunto ja kosteusongelmat.  Talous on tuonut omat haasteensa myös tilojen aukioloaikoihin ja ylläpitämiseen.

Budjetti on pysynyt kolmatta vuotta saman kokoisena. Se tarkoittaa, että palkkojen ja muiden kulujen kasvaessa, jostain on karsittava. Meillä sitä on tehty seinistä. Toimintaa on siirretty mm. pienempiin tiloihin ja koulujen yhteyteen. Suuntaus näyttää jatkuvan yhteisiin tiloihin koulujen tai kirjastojen kanssa, mikä voi olla erittäinkin hyvä ratkaisu jos tilojen suunnitteluun päästään ajoissa mukaan.”

Lisäystäkin kuntien nuorisotilojen määrässä oli tapahtunut mm. Lapinlahdella, Leppävirralla ja Siilinjärvellä. Muun muassa Leppävirralla tilojen yhteiskäytöllä on lisätty nuorisotilojen määrää kunnan taajamissa. ”Sorsakosken taajamassa toiminta muutettiin vuokratiloista kunnan omistaman toiminnassa olevan koulun tiloihin ja haja-alueella järjestetään toimintaa pääasiassa toiminnassa olevilla kouluilla ja kyläyhdistysten kunnalta ostamilla lakkautetuilla kouluilla. Ainoastaan Leppävirran keskustaajamassa nuorisotoimella on oma nuorisotila”.  Nuorisotilojen aukioloaikoja tai nuorisotiloilla työskentelevän henkilökunnan määrää  ei tässä kyselyssä ja arvioinnissa selvitetty.

Itä-Suomen nuorisopuntarin (2015, 12) mukaan nuorisotiloilla ja muilla nuorisopalveluilla on merkitystä nuorten vapaa-ajanvietossa etenkin maaseutumaisissa kunnissa. Arvion mukaan nuorisopalvelujen vilkkaampaa käyttöä selittänee se, että muita harrastusmahdollisuuksia on näillä paikkakunnilla niukemmin. Kaikista tutkimukseen osallistuneista nuorista kaikkein kriittisimpiä olivat maaseutukaupungeissa asuvat palvelujen käyttäjät. Esimerkiksi varkautelaisnuorista melkein puolet kokivat paikkakuntansa nuorisopalvelut melko tai täysin riittämättömäksi. Maaseutukunnista kriittisiä vastaajia oli eniten Kangasniemellä, Leppävirralla ja Kiteellä. Maakuntakeskusten ympäristökunnissa nuoret pitivät nuorisotiloja ja -palveluja riittävinä. Toisaalta ympäristökuntien nuoret eivät olleet vierailleet tiloilla kovin usein (3 %) tai käyttävät palveluja joskus (19 %)  vastaajista. Tämä herättääkin ajatuksen siitä, että jatkossa on tärkeää huomioida myös palveluja käyttämättömien nuorten palautteet ja arvioinnit, millaista esimerkiksi nuorisotalojen toiminnan tulisi heidän mielestään olla.

Kartta 9.6.1. Nuorisotoimen käyttömenot koko kunnan budjetista

Kuvio 9.6.1. Nuorisotoimen htv:t v. 2002, 2006, 2015