Nuorisotyön saatavuus

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Mitä nuorisotyön palveluja kunnassa on saatavilla?

Kuntakoon mukaan ja maakunnittain tarkasteltuna nuorisotyön palvelujen saatavuudessa oli eroja. Isoissa kaupungeissa oli saatavilla enemmän ja monipuolisempia toimintamuotoja kuin pienissä tai keskikokoisissa kunnissa. Etsivä nuorisotyö ja nuorten tapahtumatoiminta olivat saatavilla kaikissa kunnissa. Kasvatuksellinen ohjaus nuorisotyössä toteutui nuorisotalojen avoimien ovien toiminnassa, retki ja leiritoiminnassa yli 80 % kunnista. Nuorten työpajapalveluja oli Itä-Suomessa alle valtakunnallisen keskiarvon. Monikulttuurisen ja kansainvälisen nuorisotyönpalvelut olivat edelleen heikosti saatavilla. Katutyö tai kaduille jalkautuva nuorisotyö toimintamuotona oli 12 kunnassa vähentynyt tai lopetettu kokonaan.

Nuorisotyön toimintamuodot

Kunta voi tuottaa palvelut itse tai alueellisesti kuntien yhteistyönä tai ostaa palveluja nuorten palveluja tuottavalta yhteisöltä.  Nuorisotyön toimintamuodot kuvasivat kattavasti kuntien nuorille suunnattuja palveluja kunnissamme (Kuvio 9.5.1). Yli 80 %:ssa kunnista oli toimintamuotoina nuorten tapahtumat, nuorisotilojen avoimet ovet – toiminta ja retkitoiminta. Leiritoimintaa järjestettiin valtakunnallisesti 87 %:ssa kunnista, Itä-Suomen luvun ollessa 80,4 %. Kunnan koolla ei ollut varsinaisesti merkitystä toiminnan järjestämisen suhteen. Pelkästään isoissa kaupungeissa esimerkiksi leiritoiminnan suhteen oli erilaisia toimintalinjauksia.  Mikkelin kaupungin nuorisotoimessa leiritoimintaa ei enää tuoteta omana eikä ostopalveluna, sen sijaan Kuopion kaupunki tuottaa leiripalvelut itse ja Joensuun kaupunki yhteistyönä muiden toimijoiden kanssa.

Vapaa-ajan harrastustoimintaa järjestettiin kaikissa kuntakokoluokissa Itä-Suomessa vähemmän kuin kollegat muualla Suomessa keskimäärin. Avoin pienryhmä- ja kerhotoiminta oli puolestaan kaikkein suosituimpia toimintamuotoja keskikokoisissa kunnissa. Näyttää siltä, että avoin pienryhmä- ja kerhotoiminta on keskikokoisissa, etenkin isojen kaupunkien kehyskunnissa jopa lisääntynyt. Tällaisia kuntia olivat mm. Kontiolahti ja Siilinjärvi. Kaiken kaikkiaan kolmasosa kunnista on lisännyt pienryhmä ja kerhotoiminnan palveluja ja palvelut tuotettiin kunnan tai kaupungin omana toimintana.

Tieto- ja neuvontapalvelut kuuluvat nuorisolain mukaan nuorille suunnattuihin palveluihin. Tieto- ja neuvontapalvelujen kattavuus oli Itä-Suomessa liki 10 % korkeampaa kuin muualla Suomessa. Tähän vaikutti osaltaan se, että kunnat ylläpitivät yhteistä nuorten tieto- ja neuvontapalvelu Po1ntia Etelä- ja Pohjois-Savossa.  Nuorten tieto- ja neuvontapalvelua toteutetaan kasvokkain tehtävässä nuorisotyössä nuorten eri toimintaympäristöissä. Lisäksi verkkonuorisotyön palvelut osaltaan tukevat tieto- ja neuvontapalveluja. Verkkoympäristössä tapahtuva nuorisotyö oli pienissä kunnissa vastaajien mukaan lisääntynyt merkittävästi.  

Nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisoryhmien tuki rajoittui tässä kyselyssä ainoastaan nuorisojärjestöjen tukipalveluihin pois lukien avustustoiminta. Kunnista 37 % antoi erilaisia tukipalveluja järjestöille.  Vapaita järjestöihin kuulumattomia nuorten toimintaryhmiä tuettiin 26 % kunnista.

Etsivä nuorisotyö on vahvasti valtioavustuksin tuettua erityisnuorisotyötä, ja Itä-Suomessa sitä järjestettiin kaikissa kunnissa. Valtionavustusta toimintaan eivät hakeneet Tuusniemi ja Polvijärvi.  Tarpeen mukaan järjestettäviä palveluja ovat esimerkiksi nuorten työpajapalvelut, ja niitä tarjotaan n. 67 % alueen kuntia. Työpajojen kattavuus jäi Itä-Suomessa alle valtakunnallisen keskiarvon. Nuorten ohjaamopalvelut puolestaan olivat nuorten saatavilla Itä-Suomessa paremmin kuin muilla alueilla, mikä johtunee siitä, että Itä-Suomen ohjaamoita rahoitetaan alueella omasta ESR-ohjelmasta.

Kulttuurisen nuorisotyön palvelut oli saatavilla alle puolessa alueemme kunnista (Kartta 9.5.1). Maakunnittain vertailtuna Etelä-Savossa kulttuurinen nuorisotyö kipusi yli valtakunnallisen keskiarvon (48,8 %), Pohjois-Karjala melkein ylsi valtakunnalliselle tasolla, kun taas Pohjois-Savossa toimintamuoto oli vähäisempi. Ne kunnat, joissa kulttuurinen nuorisotyö kuului kunnallisen nuorisotyön palveluvalikkoon, järjestivät palvelun itse omana toimintana (16 kuntaa). Vahvimmillaan kulttuurisen nuorisotyön ote näkyi Juvalla ja Siilinjärvellä, jossa palveluja tuotettiin sekä itse että yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Vain neljä kuntaa hoiti pelkästään ostopalvelujen avulla kulttuurisen nuorisotyön palvelut.

Kulttuurisen ja liikunnallisen nuorisotyön palvelujen saatavuuteen voidaan ajatella vaikuttavan myös osaltaan kuntien strategiset painopisteet, mutta taas toisaalta henkilökunnan suuntautuminen ja kiinnostuksen kohteet sekä toimialojen välinen yhteistyö ja muuhun kunnan vapaa-aikatoimeen liittyvät resurssit kulttuurin ja liikunnan saralla. Liikunnallisen nuorisotyön palveluja oli saatavilla Itä-Suomessa valtakunnallisesti heikoimmin, maakunnittain koko Suomessa Etelä-Savon maakunta jäi vertailussa viimeiseksi. Muutkin maakunnat jäivät alle valtakunnallisen keskiarvon (Kartta 9.5.2.)

Kansainvälinen nuorisotyö oli saatavilla 14 kunnassa Itä-Suomessa. Vuoden 2008 peruspalvelujen arvioinnissa kuntatoimijat mainitsivat, että heillä ei ollut varattuna erillistä määrärahaa kansainväliseen nuorisotoimintaan ja toiminta oli vähäistä. Toimenpide-ehdotuksissa suositeltiin lisäämään nuorten kansainvälistymisen mahdollisuuksia. Arvioinnin perusteella näin ei ole tapahtunut.

Monikulttuurisesta nuorisotyöstä ei ole aiemmissa arvioinneissa kysytty. Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa monikulttuurisen nuorisotyön palvelut olivat saatavilla maan keskiarvoa paremmin.  Monikulttuurinen nuorisotyö löytyi palveluvalikoimasta Joensuun, Kuopion ja Mikkelin nuorisotoimissa. Lisäksi Savonlinna, Pieksämäki, Lieksa ja Siilinjärvi olivat reagoineet monikulttuurisen nuorisotyön palvelutarpeeseen osittain myös vastaanottokeskustoiminnan myötä. Nuorten kansainvälisen ja monikulttuurisen nuorisotyön palvelutarjontaan on syytä jatkossa kiinnittää lisää huomiota myös muissa kuin niissä kunnissa, joissa on vastaanottokeskuksia tai pakolaisten vastaanottamista. (Kartta 9.5.3.)

Nuorisolain mukaan voidaan toteuttaa myös muita paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivia toimintamuotoja. Vastaajat mainitsivat muutamia nuorisotyön vakiintuneita palveluja, mitä kunnissa oli tarjolla nuorille. Iisalmessa organisoitiin nuorten kesätyöllistämistoiminta nuorisotoimen kautta, Joensuussa oli mainittu laillisuuskasvatus ja työskentely nuorten rikoksentekijöiden kanssa. Lapinlahdella oli ammatillista tukihenkilötoimintaa ja Lieksassa järjestettiin nuorisobussitoimintaa. Pieksämäellä oli kehitetty seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten pienryhmätoimintoja yhdessä Itä-Suomen Setan kanssa. Muita mainintoja saivat mm. yökahvilatoiminta, ennaltaehkäisevän päihdetyön yhteyshenkilönä toimiminen ja kirjastoyhteistyö. Nuorisotyö koulussa toimintamuotona on myöskin lisääntynyt erittäin paljon. (Kartta 9.5.4.) Nuorisolaissa mainitusta nuorten ympäristökasvatuksesta ei tässä arviointikyselyssä kysytty lainkaan.

Nuorisotyön kohderyhmä

Kunnallisen nuorisotyön tärkeimpänä kohderyhmänä vastaajat pitivät yläkouluikäisiä 13–15-vuotiaita nuoria. 16–18 vuotiaat olivat tärkeysjärjestyksessä toisena ja kolmantena varhaisnuorten 9-12-vuotiaiden ikäryhmä.  Monet vastaajat kommentoivat, että pääkohderyhmä oli pysynyt ennallaan, tosin yhä enemmän työskenneltiin myös iältään vanhempien nuorten parissa johtuen etsivän nuorisotyön palveluista. Nuorten määrä pienissä kunnissa oli laskenut ja se osaltaan suuntasi kohdistamaan palveluja laajemmalle ikäryhmälle.   

Eräs vastaaja kuvaili pienen kunnan tilannetta seuraavasti: ”Pääkohderyhmä (yläkouluikäiset) on pysynyt samana. Kouluikäisten määrä on vähentynyt huomattavasti tämän viiden vuoden aikana. Nyt yläkouluikäisiä 51 ja lukiossa 16, pariin vuoteen enää ei ole aiemmin todella suosittuun (yli neljäsosa yläkoululaisista osallistui) nuorten sählyyn ollut tarpeeksi osallistujia. Samalla myös nuorisotilan kävijämäärät ovat ”romahtaneet”, siksipä vähemmän avoinna kuin ennen. Suunnilleen yhtä paljon toimintaa, esityksiä ja retkiä ym. järjestetään alakoululaisille mukaan lukien esikoululaiset. Yläkouluikäisille on lisäksi nuorisotilatoiminta ja etsivä nuorisotyö, ---. Aikaisempina vuosina kuntaan on hyvin huomattavissa määrin tulleet viikonloppuisin esim. Kuopiossa ammattikoulussa opiskelevat nuoret, perjantaisin suoraan linja-autoltakin sählyyn, käyneet nuorisotilalla ja osallistuneet esim. retkille. Enää ei muualle opiskelemaan lähteneitä osallistu toimintaan. Pienellä paikkakunnalta opiskelemaan lähteneet nuoret palasivat aiemmin kunnan perjantaisin järjestämään sählykerhoon, kävivät nuorisotiloilla ja osallistuivat esimerkiksi retkiin. Nyt tilanne on muuttunut.”

Nuorten muuttaminen maakunnan keskuskaupunkeihin ja opiskelijapaikkakunnille toi puolestaan uudenlaiset haasteet niiden kuntien nuorisotyölle. Esimerkiksi juuri edellä mainitussa Kuopion kaupungin vastauksessa arvioitiin, että nuorisotyön pääkohderyhmäksi on nousemassa jatkossa +16-vuotiaat. Ajanilmiöihin ja mahdollisiin kohderyhmän muutoksiin oli kunnissa reagoitu.

Nuorisotyön järjestämä toiminta nuorten käyttämissä tiloissa

Nuorisotalojen ohella kunnallista nuorisotyötä Itä-Suomessa tehtiin kuntien omistamissa tiloissa – kouluilla 78 %, liikuntapaikoilla 70 % ja koulujen piha-alueilla 52 %. Nuorisotyö jalkautui kirjastoihin ja puistoihin joka kolmannessa kunnassa.  Kauppakeskuksissa tehtävää kunnallista nuorisotyötä tehtiin Kuopiossa pop up – nuorisotilatoimintana sekä viikoittain myös Mikkelissä.  Liikenneasemien yhteyteen kunnan nuorisotyöntekijät pyrkivät mukaan viidessä kunnassa. Näissä työmuoto painottui nuorten kanssa keskusteluun ja nuorten tapaamisiin. Pyysimme kyselyyn vastaajia kuvaamaan, millaista toimintaa kunnallinen nuorisotyö järjestää nuorten suosimissa muissa toimintaympäristöissä. Käytössä olivat hyvin perinteiset nuorisotyön toiminnot – tapahtumat ja toiminnan järjestäminen yhdessä nuorten kanssa. (Kuvio 9.5.2.)

Kuvio 9.5.1. Nuorisotyön toimintamuodot

Kartta 9.5.1. Kulttuurisen nuorisotyön palvelujen saatavuus Itä-Suomessa

Kartta 9.5.2. Liikunnallisen nuorisotyön palvelujen saatavuus

Kartta 9.5.3. Monikulttuurisen nuorisotyön palvelujen saatavuus

Kartta 9.5.4. Toimintamuotona nuorisotyö koulussa

Kuvio 9.5.2. Nuorisotyötä ja -toimintaa nuorten eri toimintaympäristöissä