Johdanto

Lapin aluehallintovirasto

Nuorten mielenterveys ja käytettävissä olevat opiskeluhuoltopalvelut

Tässä arviointiraportissa kuvataan opiskeluhuoltopalvelujen käyttöä ja saavutettavuutta sekä henkilöstömitoitusten toteutumista Lapissa. Opiskeluhuoltopalvelujen yleinen järjestäminen ja saatavuus sekä näiden palvelujen käyttö kuvaavat myös käytettävissä olevia mielenterveyspalveluja. Nuorten mielenterveyttä arvioidaan ahdistuneisuusoireiden näkökulmasta, jotka ovat yleisimpiä nuorten mielenterveyttä heijastavia emotionaalisia oireita. Raportissa palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden aineistona käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyä ja terveydenedistämisaktiivisuus (TEAviisari) mittarin tuloksia vuodelta 2015. Lapin alueellisessa raportissa kuvataan Lapin aluehallintoviraston (AVI) toimialueen tulokset. Lapin AVIn toimialue käsittää Lapin maakunnan. Lapin tilannetta verrataan koko maan tilanteeseen.  
 

Nuorten mielenterveysongelmien yleisyys ja vaihtelu väestöryhmittäin

Mielenterveys- ja päihdehäiriöt aiheuttavat pääosan nuorten terveyshaitoista ja ovat merkittävä syrjäytymisen ja pitkäaikaisen työkyvyttömyyden riskitekijä. Nuoruusikä käsittää siirtymän lapsuudesta aikuisuuteen, joka alkaa fyysisestä murrosiästä ja päättyy nuoreen aikuisuuteen (ikävuodet 13–22). Keskimäärin puolet elämänaikaisesta mielenterveyden häiriöistä puhkeaa keskinuoruuteen mennessä ja kolme neljästä ennen 25 vuoden ikää (Coughlan ym. 2013).    

Viimeisen vuoden aikana 20–25 prosentilla nuorista on todettu jokin mielenterveyden häiriö. Tavallisimmat häiriöt ovat mielialahäiriöt (esiintyvyys vuositasolla 10–15 %), ahdistuneisuushäiriöt (5–15 %), käytöshäiriöt (5–10 %) ja päihdehäiriöt (5–10 %). Mielenterveyshäiriöt ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla. Nuorten mielenterveyden ongelmiin liittyy usein vahingollisia terveyskäyttäytymisen muotoja, kuten tupakointia, runsasta alkoholin käyttöä ja huumekokeiluja. (Kaltiala-Heino ym. 2015)
 

Opiskeluhuolto

Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan opiskeluhuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa oppilaitosyhteisössä. Opiskeluhuoltoa ovat sekä perusopetuslaissa tarkoitettu oppilashuolto että lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu opiskelijahuolto (perusopetuslaki 628/1998; lukiolaki 629/1998; laki ammatillisesta peruskoulutuksesta 630/1998). Opiskeluhuoltoa toteutetaan ensisijaisesti ehkäisevänä koko oppilaitosyhteisöä tukevana yhteisöllisenä opiskeluhuoltona. Lisäksi opiskelijoilla on oikeus yksilökohtaiseen opiskeluhuoltoon. Opiskeluhuoltoa toteutetaan opetustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen monialaisena suunnitelmallisena yhteistyönä opiskelijoiden, heidän huoltajiensa sekä tarvittaessa muiden yhteistyötahojen kanssa. (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013.) 

Opiskeluhuolto sisältää koulutuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukaisen opiskeluhuollon sekä opiskeluhuollon palvelut, joita ovat psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut. Opetussuunnitelman mukaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan toimintaa, jonka avulla tuetaan yhteisöllistä ja yksilöllistä hyvinvointia sekä terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön syntymistä, edistetään mielenterveyttä ja ehkäistään syrjäytymistä sekä edistetään oppilaitosyhteisön hyvinvointia. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa (1287/2013) säädetään opiskeluhuollon kokonaisuudesta sekä järjestämisvastuista. (Perälä ym. 2015.)

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tehtäviin sisältyvät koululaisten ja opiskelijoiden terveydentilan seuraaminen ja edistäminen sekä erityisen tuen tarpeen tunnistaminen ja tuen tarpeen järjestäminen sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto. Opiskeluterveydenhuoltoon kuuluu lisäksi terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen järjestäminen mukaan lukien mielenterveys- ja päihdetyö ja seksuaaliterveyden edistäminen. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnan on järjestettävä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut alueellaan sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille heidän kotipaikastaan riippumatta.

Opiskeluhuollon kuraattorin ja psykologin palveluilla tuetaan ja ohjataan koulunkäyntiä, jonka tarkoituksena on edistää opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä valmiuksia. Kuraattori tarjoaa ohjausta erityisesti perhetilanteeseen, vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvissä asioissa. Psykologin tehtävät liittyvät yksilöllisen oppimisen ja mielenterveyden tukemiseen ja edistämiseen. Monialainen yksilökohtainen opiskeluhuolto voi olla tarpeellista opiskelijan tuen tarpeen selvittämiseksi ja opiskeluhuollon tuen järjestämiseksi. Opiskeluhuollon psykologipalvelujen lisäksi voi opiskelijoiden käytettävissä olla opiskeluterveydenhuollon tai terveydenhuollon psykologi, joka hoitaa opiskelijoiden häiriöitä ja antaa muun muuassa yksilöllistä neuvontaa ja psykoterapiaa.

Opiskeluhuoltopalvelujen toteuttaminen laadukkaasti edellyttää toiminnan kannalta riittäviä ja oikeanlaisia henkilöstöresursseja. Kouluterveydenhuollon terveydenhoitajasuositus vastaa keskimäärin 6,0 työtuntia ja lääkärisuositus 1,7 työtuntia viikossa sataa oppilasta kohti. Opiskeluterveydenhuollon vastaava terveydenhoitajasuositus on 6,0–4,5 työtuntia ja lääkärisuositus 1,4–1,2 työtuntia viikossa sataa oppilasta kohti. Kuraattoreille ja psykologeille ei vastaavia virallisia valtakunnalllisia suosituksia ole annettu. (Wiss & Rimpelä 2010.)   
 

Lähitulevaisuuden näkymät

Suomalaisten kansanterveys on parantunut monilla osa-alueilla: suomalaiset sairastavat vähemmän, syövät terveellisemmin ja kokevat terveytensä paremmaksi. Sosioekonomisen eriarvoisuuden vähentämisessä ei ole kuitenkaan onnistuttu. Erot näkyvät jo nuoruudessa eri kouluasteiden välillä. Ammattioppilaitosten opiskelijoiden elintavat ovat monelta osin huonommat lukiolaisiin verrattuna. Erot näkyvät myös opiskeluhuoltopalveluiden saatavuudessa, saavutettavuudessa ja käytössä.

Hallitusohjelmassa ja sen kärkihankkeissa on vahva linjaus hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen (jäljempänä sote) tavoitteena on hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen. Sosiaali- ja terveydenhuolto siirretään kuntaa suurempien itsehallintoalueiden vastuulle ja tavoitteena on sujuvat palvelukokonaisuudet.

Sote-uudistus asettaa haasteita myös opiskeluhuollolle. Palvelujen siirtyessä kunnista maakuntien järjestettäväksi on rakenteet ja yhteistyö kunnan tuottamien palvelujen kanssa suunniteltava ja organisoitava uudelleen. On tärkeää varmistaa, että opiskeluhuoltopalvelut toimivat tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Haasteina tulevat olemaan myös sote-uudistuksen yhteydessä päätettävät valinnanvapauskysymykset. Jos valinnanvapaus ulotetaan opiskeluhuoltopalveluihin, niin kouluissa ja oppilaitoksissa ongelmat saattavat heijastua esimerkiksi moniammatilliseen yhteistyöhön ja yhteisölliseen opiskeluhuoltotyöhön.       

Opiskeluhuolto on vielä muutosvaiheessa sen saatua lakisääteiset, monialaiset rakenteet ja toimintatavat syksyllä 2014. Kehittämistyö on vielä kesken. Opiskeluhuollon ohjausryhmän rooli ja tehtävät eivät ole vielä kaikkialla muotoutuneet tarkoituksenmukaisiksi. Sujuva, monialainen yhteistyö edellyttää yhdessä laadittuja suunnitelmia ja sopimista työtavoista sekä toimivat monialaisen johtamisen rakenteet. Kehittämistyö edellyttää myös opiskelijoiden ja huoltajien vahvaa osallisuutta.

Myös valvontaviranomaiset, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirastot, tukevat toiminnallaan kansallisia linjauksia ja strategisia tavoitteita. Vuodesta 2012 lähtien suunnitelmallisesti toteutettu lasten ja nuorten ehkäiseviä terveydenhuollon palveluja koskeva valvonta on paljastanut kuntien välisiä eroja terveyspalvelujen järjestämisessä. Myöskään opiskelijoiden terveydenhuollon ja sairaanhoidon kokonaisuus ei ole aina toteutunut asetuksessa tarkoitetulla tavalla. Ongelmia on ollut muun muassa opiskelijoiden mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuudessa ja saavutettavuudessa.

Suunnitelmaperusteisella valvonnalla tuetaan sitä, että voidaan turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Vaikuttava valvonta tarvitsee tuekseen oikea-aikaista ja kattavaa tietoa, ja edellyttää myös valvonnan ja tietopohjan kehittämistä. Valvontakulttuuri muuttuu vuorovaikutteisemmaksi ja toiminnan painopiste siirtyy ennakoivaan valvontaan sekä uusien palvelurakenteiden vahvistamiseen.
 

Arvioinnissa käytetyt aineistot

Lapin alueellisen raportin arviointi perustuu Kouluterveyskyselyyn ja TEAviisarin tiedonkeruuseen.

Kouluterveyskysely kerää tietoa nuorten elinoloista, kouluoloista, koetusta terveydestä, terveystottumuksista ja opiskeluhuollosta. Kyselyyn vastaa noin 200 000 perusopetuksen kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilasta sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijaa joka toinen vuosi. Vastaaminen tapahtuu anonyymisti opettajan valvonnassa oppitunnin aikana.

Peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten käytettävissä olevia opiskeluhuoltopalveluja ja niiden henkilöstömitoitusta tarkasteltiin Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa – tiedonkeruiden perusteella. Tiedonkeruisiin vastasivat rehtorit sähköisesti tai paperilomakkeella yhteistyössä koulun opiskeluhuoltoryhmän ja/tai johtoryhmän kanssa. Kyseiset tiedonkeruut kuuluvat osaksi Terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmää, TEAviisaria (www.teaviisari.fi).