Johdanto

Lapin aluehallintovirasto

Pelastustoimen nopean avun saanti

Pelastustoimen tuottamasta nopeasta avusta käytetään nimitystä pelastustoiminta. Alueen pelastustoimen tulee järjestää alueellaan tehokas onnettomuusuhkien mukainen pelastustoiminta. Pelastustoiminnan kokonaisuuteen kuuluu hälytysten vastaanottaminen, väestön varoittaminen, uhkaavan onnettomuuden torjuminen, onnettomuuden uhrien ja vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen, tulipalojen sammuttaminen ja vahinkojen rajoittaminen sekä näihin tehtäviin liittyvät johtamis-, viestintä-, huolto- ja muut tukitoiminnat. Käytännössä pelastustoiminnan järjestäminen edellyttää toimintaympäristön ja onnettomuusuhkien arviointia sekä näihin perustuvaa asemapaikkaverkostoa, kalustoa ja henkilöstöä.

Sisäministeriön antama ohje pelastustoiminnan toimintavalmiuden suunnittelemiseksi ohjaa pelastustoiminnan järjestämistä onnettomuusuhkien mukaisesti. Suunnitteluohjeella on pyritty tunnistamaan toimintavalmiuden tarve eri maantieteellisillä alueilla aikaisempaa tarkoituksenmukaisemmin. Lisäksi ohje korostaa erityisten riskikohteiden tunnistamista, onnettomuushistorian huomioimista sekä tarkastelee todellista avunsaantiaikaa pelastustoimen yksiköiden ajoaikojen sijaan.

Pelastustoiminnan osalta peruspalvelujen arvioinnin kohteena oli nopean avun kysyntä ja saatavuus vuonna 2015. Arvioinnissa on tarkasteltu pelastustoimen hälytystehtävien määrää sekä siinä tapahtunutta muutosta edeltäneistä vuosista. Lisäksi on tarkasteltu pelastustoimen nopean avun toteutumista toimintavalmiusajan osalta. Arvioinnissa käytetty hyvän palvelutason määrittely perustuu pelastustoimen valtakunnallisiin tulostavoitteisiin.

Lähitulevaisuuden näkymät

Lapin pelastuslaitoksen sivutoiminen henkilöstö hoitaa tai osallistuu nykyisin yli puoleen pelastustoimen hälytystehtävistä. Sivutoimisen henkilöstön rooli korostuu erityisesti kaupunkiseutujen ja kuntakeskusten ulkopuolella, jossa pelastustoimen nopea apu tuotetaan lähes yksinomaan muiden kuin päätoimisen henkilöstön toimesta.

Turvallisuuspalveluja tuottavien viranomaisten tulee kyetä havaitsemaan kehityssuunnat ja muuttuvat tarpeet ja muokkaamaan toimintaansa nykyistä joustavammin. Palvelujen tarve vaihtelee ja kehittyy vuodenajan, kuukauden, viikonpäivän ja vuorokaudenajan sekä kunnan ja sen osan mukaan. Meneillään oleva toimintavalmiusohjeen uudistaminen liittyy juuri riskikohteen tunnistamisen ja tapahtuneeseen onnettomuuteen vastaamiseen liittyvien määreiden tarkoituksenmukaisuusarviointiin.

Henkilöstön saatavuusongelmat liittyvät palvelujen tuottamiseen ja niiden tarpeiden mukaiseen kohdistamiseen. Henkilöstövoimavarojen puute ilmenee erityisesti harvaanasutuilla alueilla, kun väestön ikääntyessä ja nuorten poismuuton myötä pelastustoimella on kasvavia vaikeuksia rekrytoida riittävästi uutta nuorta sivutoimista henkilöstöä. Paikoin henkilöstön saatavuuteen liittyvät ongelmat kohdistuvat tiettyyn vuorokaudenaikaan, mikä riittää estämään painopisteajattelun toteuttamista palvelujen tuottamisessa.

Tässä tilanteessa ratkaisuja onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden vaikutusten rajoittamiseksi tulee hakea paitsi paikallisten voimavarojen yhdistämisestä ja harkitusta sijoittamisesta, myös yhteistyöstä viranomaisten ja kolmannen sektorin kesken. Tämän vuoksi pelastustoimen tulee säilyä voimakkaana toimijana paikallisessa turvallisuusyhteistyössä, mikä tarjoaa työkalun turvallisuuteen liittyvien haasteiden ratkaisemiseen paikallisesti, vallitsevan tarpeen mukaan ja saatavilla olevia voimavaroja yhteisesti hyödyntäen.