Johdanto

Lapin aluehallintovirasto

Kirjastopalvelujen saatavuus

Vuonna 2015 Lapissa oli 21 kuntaa ja 18 yleistä kirjastoa. Tornionlaakson seutukirjastona toimivat Pello ja Ylitornio, ja Sompion seutukirjastona toimivat Pelkosenniemi, Savukoski ja Sodankylä. Jokaisessa kunnassa oli pääkirjasto ja tämän lisäksi maakunnassa oli 19 sivukirjastoa, yksi laitoskirjasto ja yhdeksän muuta palvelupaikkaa. Kirjastoautopysäkkejä oli yhteensä 1 286 muiden kuntien paitsi Kemin, Pelkosenniemen, Posion ja Tervolan alueella. Kirjastoautoja oli 13.

Yleiset kirjastot toteuttavat ja vahvistavat perustuslaissa todettuja jokaisen kansalaisen sivistyksellisiä oikeuksia. Kirjastolain (904/1998) mukaan yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.  Kirjastolain valmisteluun liittyvissä asiakirjoissa painotetaan lisäksi kirjastopalvelun saavutettavuutta kohtuullisen asiointimatkan päästä.

Peruspalveluarvioinnin aiheena oli kirjastopalvelujen saatavuus. Kansallisen kirjastopolitiikan (Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015) mukaan yleisten kirjastojen tavoitteena on varmistaa kansalaisten tiedon ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus. Palvelun saatavuudella tarkoitetaan esimerkiksi toimipisteiden määrää ja sijaintia sekä asukkaiden käytössä olevia verkkopalveluja ja tietoteknistä infrastruktuuria. Saavutettavuutta tarkastellaan käytettävyyden näkökulmasta, esimerkiksi miten kuntalainen osaa käyttää hyödykseen kirjaston tarjoamia monipuolisia palveluja.

Kirjastopalvelujen saatavuutta on viimeksi arvioitu vuonna 2007. Tuolloin toimenpide-ehdotuksina kirjattiin kirjastoautojen käytön tehostaminen kuntien välistä yhteistyötä lisäämällä, kirjastoautojen uusiminen kunnissa, joissa auton ikä oli yli 15 vuotta, riittävän aineistohankinnan turvaaminen, saamenkielisten lasten palvelutarjonta sekä asiakaslähtöisyyden lisääminen strategisessa suunnittelussa. Näistä ovat toteutuneet kirjastoautojen uusimiset, joita on hankittu vuoden 2007 jälkeen kuusi sekä saamenkielisten lasten palvelutarjonta, joka on monipuolistunut Jutaava kirjasto -hankkeen myötä.

Arviointiaineistona käytettiin Yleisten kirjastojen tilastotietokantaa, Suomen virallisen tilaston väestötietoja sekä Gispositio Oy:n tekemää kirjastojen saavutettavuuskartoitusta alle 16─vuotiaille lapsille. Kirjastopalvelujen saatavuuslaskentaa varten jokaiselle asutulle tilastoruudulle laskettiin etäisyys lähimpään yleiseen kirjastoon tieverkkoa pitkin reittioptimointia käyttäen. Vertailulukuina käytettiin maantieteellisen saavutettavuuden mediaaniarvoja (ei  keskimääräistä saavutettavuutta). Laskennan toteutti tilaustyönä Jaani Lahtinen Gispositio Oy:stä. Jälkimmäisessä aineistoina olivat Tilastokeskuksen ruututietokanta 2014, Tiehallinnon ylläpitämä Digiroad kansallinen tie- ja katutietojärjestelmä 2015, Maanmittauslaitoksen koko Suomen kattava kuntajako 2015, Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä YKR -Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän asutuksen aluejaot aineisto 2015 ja Kirjastot.fi:n ylläpitämät yleisten kirjastojen sijaintitiedot 2015.


Lasten kulttuuriset oikeudet

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lapsella on oikeus kasvaa kulttuuriin, oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin. Sopimukseen liittyneet maat kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustavat sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin. Lisäksi sopimus kehottaa kiinnittämään huomiota lapsen kielellisiin tarpeisiin ja lukutaidon merkitykseen sekä levittämään tietoa, aineistoja ja lastenkirjoja.

Näiden oikeuksien toteutuminen edellyttää, että lapselle on tarjolla mahdollisuuksia taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on kartoittanut lasten ja nuorten omaehtoista kulttuurista aktiivisuutta ehdotukseen lastenkulttuuripoliittiseksi ohjelmaksi. Selvityksen mukaan kirjasto ja sen tarjoamat palvelut ovat hyvin käytettyjä. Yhdeksän kymmenestä 3−18 -vuotiaasta lapsesta ja nuoresta käyttää niitä. Erityisen innokkaita lukijoita ovat 7−11–vuotiaat. Heistä 96 % ilmoittaa lainanneensa kirjan kirjastossa. Tytöt harrastavat kulttuuria enemmän kuin pojat.

Lakisääteisestä perusoikeudesta huolimatta lasten ja nuorten mahdollisuudet osallistua taiteeseen ja kulttuuriin eivät toteudu yhdenvertaisesti. Taide- ja kulttuurikasvatuksen saatavuuteen ja osallistumismahdollisuuksiin vaikuttavat monet tekijät kuten alueen lastenkulttuuripalvelut, taide- ja kulttuuritarjonta, kodin ja koulun välimatkat kirjastoihin, museoihin ja taidelaitoksiin, ammattitaitoisten taideopettajien määrä koulussa sekä vanhempien mahdollisuudet tukea lasten ja nuorten kulttuuriharrastuksia ja tarjota virikkeitä. Koulun ja varhaiskasvatuksen merkitys on keskeinen. Kuntien hyvinvointikertomuksissa tulisi huomioida lasten kulttuuriset oikeudet ja lasten ja nuorten kulttuurikompetenssia tulee vahvistaa.


Lapset ja nuoret kirjastopalvelujen kohderyhmänä

Voimassa olevassa kirjastolainsäädännössämme kaikki asiakkaat ovat palvelujen käyttäjinä samassa asemassa, aikuiset, lapset ja nuoret tasavertaisina. Lainsäädännön keinoin voidaan myös nostaa joitakin ryhmiä positiivisen erityiskohtelun kohteiksi. Näin on menetelty Ruotsissa. Siellä uusi kirjastolaki kehottaa kirjastoja kiinnittämään erityistä huomiota lasten ja nuorten kielenkehitykseen ja lukemaan innostamiseen.

Lasten, nuorten tai nuorten aikuisten kirjastonkäyttöä koskevia laajempia, valtakunnallisia tutkimuksia tai kartoituksia ei ole tehty. Lapsiasiavaltuutettu on painottanut lasten ja nuorten omien mielipiteiden selvittämistä sekä lasten ja nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen edistämistä.

Muutamissa opinnäytetöissä on selvitetty nuorten käsityksiä kirjastosta ja asiantuntijoiden käsityksiä lastenkirjastotyöstä. Nuorten käsitys kirjastosta ja sen kokoelmista on pääosin positiivinen. Kuitenkin on syitä, jotka vähentävät kirjastonkäyttöä. Pauliina Huynh’n opinnäytteen mukaan kirjastonkäyttöä vähentää aineistojen puutteet tai hankala löydettävyys, ajanpuute ja epätietoisuus siitä, mitä kaikkea kirjastolla on tarjota. Kaikki eivät myöskään kokeneet kirjastoa heille viihtyisäksi paikaksi. Tutkimuksen mukaan nuoret mielsivät kirjastonkäytön varsin perinteisesti kokoelmien käyttöön liittyväksi, eivätkä laskeneet kirjastotilassa oleskelua, pelaamista tai opiskelua kirjastopalvelujen käytöksi. Nuorten kirjastonkäyttöä vähentävät tekijät liittyvät myös siihen, miten hyvin vastaajat kokivat kirjaston huomioivan nuorten toivomuksia ja tarpeita.


Kirjastopalvelujen laatusuositukset lasten ja nuorten näkökulmasta

Vuonna 2010 valmistunut Yleisten kirjastojen laatusuositus ei nosta erikoistarkasteluun lapsille ja nuorille tarkoitettuja kirjastopalveluja. Tätä asiakasryhmää ja heille tarkoitettujen palvelujen saatavuutta sivutaan kuitenkin useassa kohdassa. Kirjastoseuran aloitteesta suunnitteilla on ollut lasten- ja nuortenkirjastopalvelujen oma laatusuositus, jonka työstäminen ei kuitenkaan ole edistynyt.

Saavutettavuutta ja lasten ja nuorten palveluja koskevat seuraavat laatusuosituksen kohdat:

Hyvässä kirjastossa/laadukkaita kirjastopalveluja tarjoavassa kunnassa kirjaston mahdollisuudet kuntalaisten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden lisääjänä, elinikäisen oppimisen mahdollistajana ja syrjäytymisen ehkäisijänä tiedostetaan ja käytetään hyväksi.

Laadukkailla, kuntalaisten tarpeita vastaavilla kirjastopalveluluilla luodaan hyvinvointia, iloa, elämyksiä ja tietoa kaikenikäisille. Tilat ovat toimintaan sopivat, viihtyisät, helposti saavutettavat ja esteettömät. Erilaiset ja eri-ikäiset käyttäjät löytävät sieltä itselleen sopivaa tilaa. Palvelu tarjotaan lähipalveluna. Palvelujen kehittämisessä kuullaan lapsia ja nuoria aidosti.

Palvelut on tehty helposti saavutettaviksi. Suurimmalla osalla kunnan asukkaista on matkaa kirjastoon alle 2 kilometriä tai kirjastoon on hyvät liikenneyhteydet ja matkustusaika on alle puoli tuntia. Kävelymatka on lapsille kohtuullinen ja turvallinen.

Palveluja kehitetään asiakasnäkökulmasta ja myös lasten ja nuorten mielipiteitä on kartoitettu. Lapsille ja nuorille lukemisesta ja muista kirjaston palveluista on tehty houkuttelevia päiväkotien ja koulujen kanssa tehtävän yhteistyön avulla. Koululaisten valtaosa on kirjaston asiakkaina ja tiedonhallintataitojen opetus sisältyy kunnan opetussuunnitelmaan. Lapsille ja nuorille suunnataan omat asiakaskyselyt.

Kokoelmien muodostamisessa otetaan kunnan asukkaiden ikärakenne huomioon. Lapsille on tarjolla monipuoliset ja laadukkaat lastenkokoelmat, erityisesti lapsirikkaissa kunnissa. Lasten lukutaidon ja lukemisharrastuksen kehittämiseksi sekä medialukutaidon ja oppimistaitojen kehittämisen turvaamiseksi tarjolla on monipuoliset ja laadukkaat lastenkokoelmat. Lapsille suunnattu kokoelma pidetään kiinnostavana, monipuolisena ja houkuttelevana hankkimalla riittävästi uutta aineistoa.

Kirjastorakennukset ovat eri-ikäisten käyttäjien helposti saavutettavissa. Ne ovat mielekkään vapaa-ajan ja omaehtoisen oppimisen tilan tarjoavia ja erilaiset käyttäjät ja ikäryhmät on huomioitu.

Opetus- ja kulttuuriministeriön lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa (LANUKE) 2012-2015 kehotetaan nuorisotyötä tekemään yhteistyötä kirjastotoimen kanssa. Ohjelman mukaan lapsi- ja nuorisopolitiikan toteuttamisessa tulee hyödyntää maan kattavaa kirjastoverkkoa, jotta kaikille voidaan taata tasapuoliset mahdollisuudet niin lukutaidon kartuttamiseen kuin tietoyhteiskuntaan pääsyyn. Yhteistyömahdollisuuksia ohjelmassa nähdään erityisesti mediakasvatuksen kehittämisessä.


Kirjastojen verkkopalvelujen saatavuus lapsille ja nuorille

Kirjastojen peruspalvelut ovat pääosin saavutettavissa verkon kautta. Verkossa onnistuu aineiston etsintä, saatavuuden tarkistus, varaaminen ja uusiminen. Itse fyysisen aineiston lainaaminen on tehtävä kirjastossa.

Useimmat kirjastojen verkkopalvelut on kehitetty kaikenikäisille. Lapset ja nuoret ovat kuitenkin kohderyhmänä aikuisista poikkeavia. He eivät yleensä varaa aineistoja eivätkä tarkista tietyn aineiston saatavuutta etukäteen. Lapset käyttävät sitä kokoelmaa, joka heidän asiointihetkellään on tarjolla. He myös odottavat verkkopalveluilta aikuisia enemmän vuorovaikutteisuutta ja osallisuutta.

Lapsille ja nuorille on tuotettu keskitetysti kirjastojen aineistoja esitteleviä ja lukemaan, kuuntelemaan tai katsomaan houkuttavia aineistoja. Tällaisia sivustoja ovat esimerkiksi Okariino ja Sivupiiri. Valtakunnallisesta tuotannosta on pääosin vastannut yleisten kirjastojen keskuskirjastona Helsingin kaupunginkirjasto. Palvelujen tuottaja Kirjastot.fi näkee ongelmaksi saada lasten ja nuorten kirjastopalvelut nivellettyä osaksi palveluja ja sivustoja, joita nuoret muuten käyttävät. Kehitettyjä palveluja onkin tarkoitus yhdistää jatkossa muihin palveluihin. Kirjastojen erilliset ns. nuortensivustot tavoittavat kohderyhmänsä heikosti ja osa niistä palveleekin paremmin lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä kuin lapsia ja nuoria. Yksittäisillä kirjastoilla on vain rajalliset mahdollisuudet tuottaa lasten ja nuorten tarpeita ja odotuksia kohtaavia verkkopalveluja.

Edellä mainituista syistä johtuen kirjastojen verkkopalvelujen saatavuutta lapsille ja nuorille ei arvioida tämän peruspalveluarvioinnin yhteydessä.


Lähitulevaisuuden näkymät

Kirjastojen palveluverkko tullee pysymään lähestulkoon nykyisellään vielä joitakin vuosia. Verkkopalvelujen ja hakeutuvan kirjastotyön, eli kirjastojen oman aktiivisen uusien kohderyhmien hakemisen ja heidän palvelutarjontansa kehittämisen sekä sidosryhmäyhteistyön merkitys kasvaa. Lukutaidon ja lukuharrastuksen edistäminen ajaa kirjastoja aktiivisempaan kumppanuuteen varhaiskasvatuksen ja muun opetustoimen kanssa. Ymmärrys palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden osatekijöistä kasvaa.

Lapin kunnissa tyypillisimmin kirjastopalveluja tarjoaa yksi fyysinen kirjasto ja kirjastoauto. Lähikirjastoja on Rovaniemen ulkopuolella vain muutamassa kunnassa, joten voi perustellusti sanoa, että pitkien etäisyyksien maakunnassa kirjastopalvelujen saavutettavuus on pitkälti kirjastoautojen varassa. Jos kunnat alkavat säästösyistä luopua kirjastoautoista, saavutettavuus romahtaa dramaattisesti erityisesti lasten ja nuorten osalta. Kirjastoautoreittien suunnittelu yli kuntarajojen lisääntyy.

Tilojen käyttöä pyritään tehostamaan. Omatoimikirjastojen määrä lisääntyy ja myös tilojen lisääntyvä moninaiskäyttö mahdollistaa pääsyn kirjastotilojen ja aineistojen käyttöön varsinaisten aukiolotuntien ulkopuolella. Vaikka edellä mainitut palvelut paikallisesti lisäävät kirjastopalvelujen saatavuutta (sisälle pääsee), hajanainen kehitys eri kunnissa uhkaa lisätä eriarvoistumista.

Fyysisen saatavuuden kannalta nousevia näkökulmia ovat monitoimitilat, henkilöstön yhteiskäyttö hallintokuntien kesken sekä kuntalaisten muu asiointi. Yhteispalvelupisteistä tulee luontevia kirjaston kumppaneita. Kirjastot toimivat jo pitkälti yhteispalvelupisteiden kaltaisesti, koska monet organisaatiot kuten pankit, Kela, TE-toimisto, poliisi ja verotoimisto ovat vähentäneet tai lopettaneet asiakaspalvelunsa useilta paikkakunnilta, ja asiointi on siirretty verkkoon. Kansalaiset hakevat kirjastosta apua asioidensa hoitamiseen verkossa.

Kirjastojen perinteiset verkkopalvelut saavat rinnalleen uutta tarjontaa, kun kaupallisten e-aineistojen tarjonta kirjastoverkossa alkaa viimeinkin laajeta. Kirjastot ottavat käyttöön uusia keinoja esitellä kokoelmien sisältöjä houkuttelevasti verkossa.

Verkkopalvelut ja kuntalaisten tietotekniset taidot tuottavat kirjastoille monenlaisia haasteita: yhtäältä tulee pitää huoli, etteivät kuntalaiset taitojen puuttuessa syrjäydy digitaalisesti, ja toisaalta uudelle ”diginatiiville” sukupolvelle palvelut täytyy tuottaa siihen mobiililaitteeseen, jonka kautta he asiansa hoitavat. Nuorten suosituimpia viestintävälineitä ovat kuvallisuuteen perustuvat sovellukset kuten Instagram, Youtube ja Periscope. Nuoret ovat tottuneet sovelluksiin, joilla osallistutaan, jaetaan kokemuksia, seurataan ja kommentoidaan, joten kirjaston tulisi luoda tällaisia menetelmiä lukutaidon edistämiseen. Tekniikka otetaan avuksi, jos lasten ja nuorten pääsy fyysiseen kirjastoon uhkaa hankaloitua.

Kirjastot kääntävät saatavuuden haasteen toisin päin ja pyrkivät aktiivisesti itse saavuttamaan ne, jotka hyötyisivät kirjastosta, mutta eivät sitä käytä. Joka kahdeksas 15-vuotias poika ei osaa lukea ja ongelmia on erityisesti maahanmuuttajilla. Suomalaisissa 16─65-vuotiaissa on 600 000 henkilöä, joiden luku-, numero- ja tietotekniikkataidot eivät ole riittävät opiskeluun, työntekoon, työhakuun ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Kirjasto hakeutuu itse heidän luokseen ja hakeutuville palveluille on tarvetta yhä enemmän. Varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat yhteistyökumppaneita, joiden kautta lapset ja nuoret, myös erityistarpeiset, tavoitetaan kattavasti ja heidän lukutaitonsa kehitystä voidaan tukea. Suunnitelmallisella ja systemaattisella yhteistyöllä kumppanin kanssa voidaan tavoittaa myös perheet ja kannustaa koteja lukutaitotyöhön.

Kirjastot ovat ryhtyneet aktiivisiin toimenpiteisiin laajennetun saavutettavuuden parantamiseksi. Toimenpiteillä pyritään siihen, että erilaiset kävijät kokevat olevansa tervetulleita, kirjastojen viestintä kohtaa potentiaaliset asiakkaat, yhteistyökumppanit on strategisesti valittu, kirjastotilassa on huomioitu erilaisten käyttäjien tarpeet, erilaiset oppimisen tavat on huomioitu ja saavutettavuuden edistäminen kuuluu toiminta- ja taloussuunnitelmiin.