Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Lapin aluehallintovirasto

Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus

Johtopäätökset

Lapissa oli lukuvuonna 2015–2016 yhteensä noin 17 000 peruskoululaista. Tämä on kolmisen prosenttia koko Suomen peruskoululaisista. Alakouluikäisten määrä kasvaa seuraavat neljä–viisi vuotta. Yläluokkalaisten määrä laskee vuoteen 2020, jonka jälkeen se alkaa nousta ja nousu jatkuu vuoteen 2025. Ikäryhmien kehityksessä ovat kuitenkin seutukuntien ja kuntien väliset erot suuria. 

Lapin laajassa maakunnassa perusopetuksen saavutettavuus on Manner-Suomeen verrattuna selvästi huonompi. Alaluokkalaisilla opetuksen saavutettavuus heikkeni ja yläkoululaisilla saavutettavuus parani aikaisemmista vuosista.

Arvioinnin seuranta-aikana 2011–2015 peruskoulujen lakkauttaminen tai yhdistäminen on jatkunut Lapissa kolmen–neljän koulun vuosivauhdilla. Kaikkiaan tällä aikavälillä väheni 17 koulua. Lähes kaikki olivat 1–6 luokkien kouluja.  Myös perinteisten yläkoulujen (luokat 7–9) määrä on vähentynyt yhtenäisten peruskoulujen lisääntymisen myötä. Lapissa on jo neljä kuntaa, joissa on vain yksi peruskoulu ja koulujen keskittyminen jatkunee. Kouluverkon harveneminen on alkanut näkyä lähinnä alakoulujen saavutettavuuden hienoisena heikkenemisenä. Vuonna 2015 keskimäärin 86 prosenttia 1–6 luokkalaisista ja 74 prosenttia 7–9 luokkalaisista asui enintään viiden kilometrin etäisyydellä peruskoulusta.

Myöskään eri kunnissa perusopetuksen oppilaat eivät ole opetuksen saavutettavuudessa tasa-arvoisessa asemassa, sillä kuntakohtaiset erot ovat suuria. Vaihteluväli oli alaluokkien osalta Lapissa 43–98 ja yläluokkien osalta 31–97 prosenttia. Väkirikkaiden ja tiheästi asuttujen kuntien painoarvo on niin suuri, että keskimääräinen saavutettavuus näyttää kohtalaiselta tai jopa paranee, vaikka saavutettavuus heikkenee osassa kuntia. Edelliseen vuoden 2013 arviointiin verrattuna tilanne oli heikentynyt selvästi monessa Lapin seutukunnassa ja kunnassa. Erot voivat edelleen suurentua, sillä oppilasmäärän väheneminen jatkuu erityisesti Torniolaakson ja Itä-Lapin seutukunnissa.

Lapin peruskoulujen keskikoko on kasvanut, mikä johtuu koulujen vähenemisestä. Keskikoko on kuitenkin edelleen selvästi pienempi kuin Manner-Suomessa, sillä Lapissa on vain 16 peruskoulua, joissa on yli 300 oppilasta ja 46 prosentissa kouluista on alle 100 oppilasta.

Koulukuljetuksessa on Lapissa suhteellisesti enemmän oppilaita kuin Manner-Suomessa. Lapin peruskoululaisista 28 prosenttia kuljetetaan kouluun, Manner-Suomessa 22 prosenttia. Kuljetusoppilaiden määrässä on suuria eroja kuntien välillä. Noin 78 prosentilla kuljetusedun saavista peruskoululaisista koulumatka on kuitenkin enintään 20 kilometriä yhteen suuntaan, vaikka keskimäärin kuljetusmatkat ovat pidentyneet. Yli 50 kilometrin koulumatka yhteen suuntaan on 76 peruskoululaisella. Näiden oppilaiden määrä on lisääntynyt edellisestä arvioinnista.

Laissa säädetty koulumatka-aika ylittyi joka päivä kahdeksalla oppilaalla, joista lähes kaikki olivat yläluokkalaisia. Lisäksi 33 oppilaalla koulumatka-aika ylittyi pääosin yhteiskuljetuksen odotuksen takia ainakin yhtenä päivänä viikossa. Majoituksessa olevia oppilaita ei Lapissa kuitenkaan ole.

Toimenpide-ehdotukset

Kuntien on pyrittävä säilyttämään kouluverkko sellaisena, että ainakin vuosiluokkien 1–6 oppilaat voivat käydä koulua kotoa käsin. Kuntien on yhteistyössä suunniteltava niiden raja-alueilla asuvien lasten opetuspalvelujen järjestäminen kuntarajat unohtaen.

Valtion keskushallinnon tulee omilla toimenpiteillään tukea kuntia löytämään sellaisia ratkaisumalleja, joilla perusopetuspalvelut voidaan turvata lähipalveluna myös haja-asutusalueilla. Tästä esimerkkeinä voisivat olla kuntien rajojen ylittävän yhteistyön tukeminen opetuspalvelujen järjestämisessä, uudenlaiset etä- ja lähiopetuksen yhdistelmät sekä haja-asutusalueen koulujen kehittäminen yhä enemmän monipalvelukeskuksiksi tulevaisuuden muuttuvassa kunnassa.

Käsite lähipalvelu esi- ja perusopetuksen järjestämisessä on tarkennettava säädöstasolla.

Kuntien on pyrittävä suunnittelemaan kuljetukset ja oppilaiden työjärjestykset niin, ettei päivittäinen tai viikoittainen työmäärä ja ajankäyttö koulumatkoineen muodostu oppilaan hyvinvoinnin kannalta liian rasittavaksi. Vaihtoehtoisesti oppilaille on tarjottava perusopetuslain edellyttämä majoitus ja täysihoito.

Valtionosuuksissa olisi otettava pitkämatkalaisten oppilaiden aiheuttamat kuljetuskustannukset nykyistä paremmin huomioon.