Tiivistelmä

Lapin aluehallintovirasto

Kunnallisen nuorisotyön saatavuus

Nuorisotoimen peruspalvelujen arviointikohteena oli kunnallisen nuorisotyön saatavuus. Arvioinnin lähtökohtana olivat nuorisolain määritelmät siitä, mitä kuntien nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluu. Kunnan nuorisotyön palveluja tarkasteltiin kolmesta näkökulmasta: nuorisotyön palvelujen saatavuus, nuorisotyön resurssit sekä nuorisotyön palvelujen arviointi.

Lapin kuntien nuorisotoimesta vastaavat viranhaltijat pitivät nuorisotyössä ylivoimaisesti tärkeimpänä asiana nuoren kasvun ja hyvinvoinnin tukemista. Kunnissa oli monipuolisesti tarjolla nuorisolain mukaisia palveluja. Vähimmilläänkin tarjottiin yhdeksää erilaista nuorisotyön palvelua. Enimmillään palveluja oli isoimmissa kaupungeissa yli 20. Perinteiset nuorisotyön toimintamuodot olivat säilyttäneet hyvin suosionsa, sillä kaikissa Lapin kunnissa järjestettiin nuorten tapahtumia ja nuorisotilojen avoimia nuorten iltoja. Kuntakeskusten ulkopuolella asuvien nuorten tavoittaminen nähtiin haasteena. Ratkaisua tähän pyrittiin löytämään esimerkiksi liikkuvista nuorisopalveluista. 

Lapin kunnallinen nuorisotyö oli vahvasti läsnä kouluilla ja kunnan ylläpitämillä liikuntapaikoilla. Myös kirjastossa toimittiin useassa kunnassa. Nuorisotyö ei vielä kuitenkaan ollut yleistä uusimmilla toimintakentillä kuten uimarannoilla tai liikenneasemilla. Myöskään verkkonuorisotyö ei kuulunut monenkaan kunnan nuorisotyön toimintamuotoihin.

Kunnat resursoivat nuorisotyön palvelut vaihtelevasti. Nuorisotoimen käyttömenojen osuus kunnan koko budjetista vaihteli Lapissa 0,2 prosentista 1,7 prosenttiin. Kaikki Lapin kunnat saivat nuorisotyöhön myös kunnan ulkopuolista avustusta. Nuorisotilojen määrä oli pysynyt viime vuosina lähes ennallaan ja jokaisessa Lapin kunnassa oli vähintään yksi nuorisotila. Kymmenessä Lapin kunnassa nuorisotyön henkilöresurssit jäivät alle yhden henkilötyövuoden. Erityisesti tällaisten kuntien on varmistettava, että nuorisotoimessa on riittävästi ammattitaitoisia työntekijöitä.

Useimmin kunnallisen nuorisotyön arviointi perustui pääasiassa joko palveluja käyttäviltä nuorilta saatuun palautteeseen tai nuorisotyöntekijöiden tekemään itsearviointiin. Paikkakuntakohtaiset erot olivat suuria. Nuoret antoivat tavalla tai toisella palautetta nuorisotyön palveluista kaikissa Lapin kunnissa. Kyse ei silti useinkaan ollut varsinaisesta arvioinnista tai järjestelmällisestä palautteen keräämisestä. Kaiken kaikkiaan nuorisotyön palvelujen arviointia tulee kehittää säännöllisemmäksi ja systemaattisemmaksi.

Nuorisotyötä koskevaa palaute- ja arviointiaineistoa käyttivät eniten hyväkseen nuorisotyöntekijät. Erityisesti lakisääteiset nuorten ohjaus- ja palveluverkostot ja kuntien ylin luottamusjohto hyödynsivät arviointiaineistoa vain harvoin.