Johdanto

Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Nuorten mielenterveys ja käytettävissä olevat opiskeluhuoltopalvelut

 

Lounais-Suomen arviointi


Nuorten mielenterveys ja käytettävissä olevat opiskeluhuoltopalvelut

Tässä raportissa arvioidaan nuorten mielenterveyttä ja mielenterveyspalveluiden saatavuutta opiskeluhuollossa. Nuorten mielenterveyttä arvioidaan ahdistuneisuusoireiden näkökulmasta, jotka ovat yleisimpiä nuorten mielenterveyttä heijastavia emotionaalisia oireita. Lounais- Suomen aluehallintoviraston raportissa palvelujen saatavuuden aineistona käytetään Terveyden ha hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyä ja terveydenedistämisaktiivisuus (TEAviisari) mittarin tuloksia vuodelta 2015. Raportin tulokset esitetään Lounais-Suomen aluehallintoviraston toimialueen maakunnista.


Nuorten mielenterveysongelmien yleisyys ja vaihtelu väestöryhmittäin

Mielenterveys- ja päihdehäiriöt aiheuttavat pääosan nuorten terveyshaitoista ja ovat merkittävä syrjäytymisen ja pitkäaikaisen työkyvyttömyyden riskitekijä. Nuoruusikä käsittää siirtymän lapsuudesta aikuisuuteen (ikävuodet 13-22), joka alkaa fyysisestä murrosiästä ja päättyy nuoreen aikuisuuteen. Keskimäärin puolet elämänaikaisesta mielenterveyden häiriösitä puhkeaa keskinuoruuteen mennessä ja kolme neljästä ennen 25 vuoden ikää (Coughlan ym. 2013)

Viimeisen vuoden aikana 20-25% nuorista on todettu jokin mielenterveyden häiriö. Tavallisimmat häiriöt ovat mielialahäiriöt (esiintyvyys vuositasolla 10-15%), ahdistuneisuushäiriöt (5-15%), käytöshäiriöt (5-10%) ja päihdehäiriöt (5-10%). Mielenterveyshäiriöt ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla. Nuorten mielenterveyden ongelmiin liittyy usein vahingollisia terveyskäyttäytymisen muotoja, kuten tupakointia, runsasta alkoholin käyttöä ja huumekokeiluja (Kaltiala-Heino ym. 2015).

Nuorten ahdistuneisuutta arvioidaan tässä raportissa Generalized Anxiety Disorder (GAD-7) -mittarilla. Mittari sisältää seitsemän väittämää, joissa kysytään kuinka usein (saaden arvot 0-3) erilaiset ahdistusoireet ovat vaivanneet nuorta lomakkeen täyttöä edeltäneen kahden viikon aikana (ahdistuneisuuden tunteet, murehtimistaipumus, rentoutumisvaikeus, levottomuus, ärtyneisyys, katastrofiajattelu). Summapistemäärä 10 GAD-7 –mittarilla tulkitaan kohtalaisiksi tai vaikeiksi ahdistuneisuusoireiksi ja se viittaa myös yleisen ahdistuneisuushäiriön mahdollisuuteen (Spitzer ym. 2006, Kroenke ym. 2007, Löwe ym. 2008).


Opiskeluhuolto

Opiskeluhuolto sisältää koulutuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukaisen opiskeluhuollon sekä opiskeluhuollon palvelut, joita ovat psykologi ja kuraattoripalvelut sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut. Opiskeluhuollon tavoitteena on opiskelijan hyvän oppimisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen ja ylläpitäminen sekä näiden tavoitteiden toteutumiseen tarvittavien edellytysten lisääminen. Opiskeluhuoltoa ohjaa 1.8.2014 voimaan tullut oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013). Laissa säädetään opiskeluhuollon kokonaisuudesta sekä järjestämisvastuista.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tehtäviin sisältyvät koululaisten ja opiskelijoiden terveydentilan seuraaminen ja edistäminen sekä erityisen tuen tarpeen tunnistaminen ja tuen tarpeen järjestäminen sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto. Kouluterveydenhuollon tehtäviin kuuluvat myös vanhempien kasvatustyön tukeminen sekä koululaisen terveydentilan selvittämistä varten tehtävät tarpeelliset erikoislääkärin tekemät tutkimukset. Opiskeluterveydenhuoltoon kuuluvat lisäksi terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen järjestäminen mukaan lukien mielenterveys- ja päihdetyö sekä seksuaaliterveyden edistäminen. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnan on järjestettävä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut alueellaan sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille heidän kotipaikastaan riippumatta. Terveydenhuoltolain 4 §:n mukaan kunnan on osoitettava riittävästi voimavaroja terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä terveydenhuollon palveluihin. Opiskeluterveydenhuollon kehittämisen suurimmaksi haasteeksi on noussut mielenterveys- ja päihdepotilaiden hoito (STM 2012:18, Opiskeluterveydenhuollon selvitys). Palvelujen järjestämisessä ja niiden kehittämisessä tulee ottaa huomioon, että nuorten kehityksen tukeminen, mielenterveyden edistäminen sekä häiriöiden ennaltaehkäisy ja hoito ovat saumaton kokonaisuus (STM 2012:18).

Opiskeluhuollon yksilökohtaisilla kuraattorin ja psykologin palveluilla tuetaan ja ohjataan koulunkäyntiä, jonka tarkoituksena on edistää opiskelijan oppimista, hyvinvointia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä valmiuksia. Kuraattori tarjoaa ohjausta erityisesti perhetilanteeseen, vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvissä asioissa. Psykologin tehtävät liittyvät yksilöllisen oppimisen ja mielenterveyden tukemiseen ja edistämiseen.

Monialainen yksilökohtainen opiskeluhuolto voi olla tarpeellista opiskelijan tuen tarpeen selvittämiseksi ja opiskeluhuollon tuen järjestämiseksi. Yksittäisen opiskelijan monialaista opiskeluhuoltoa toteutetaan tapauskohtaisesti tilanteen ja tarpeen mukaisesti koottavassa asiantuntijatyhmässä.

Kouluterveydenhuollon voimassaolevien henkilöstömitoitussuositusten mukaan kokopäiväistä kouluterveydenhoitajaa kohti tulee olla enintään 600 ja kokopäivästä koululääkäriä kohti enintään 2100 oppilasta (STM ja Suomen kuntaliitto 2004). Koulukuraattoreille ja –psykologeille ei ole annettu vastaavanlaisia valtakunnallisia suosituksia. Koska kouluterveydenhuollon henkilöstömitoitukset on annettu terveyskeskustasolle, on terveyskeskustason suositukset muutettu koulutasolle paremmin soveltuviksi. Terveydenhoitajasuositus vastaa keskimäärin 6,0 työtuntia ja lääkärisuositus 1,7 työtuntia viikossa/100 oppilasta (Wiss & Rimpelä 2010). Tässä raportissa käytetään näitä tunnuslukuja tarkasteltaessa opiskeluhuoltopalvelujen henkilöstömitoitusta.


Lähitulevaisuuden näkymät

Suomalaisten kansanterveys on parantunut monilla osa-alueilla: suomalaiset sairastavat vähemmän, syövät terveellisemmin ja kokevat terveytensä paremmaksi. Sosioekonomisen eriarvoisuuden vähentämisessä ei ole kuitenkaan onnistuttu. Erot näkyvät jo nuoruudessa eri kouluasteiden välillä. Ammattioppilaitosten opiskelijoiden elintavat ovat monelta osin huonommat lukiolaisiin verrattuna. Erot näkyvät myös opiskeluhuoltopalveluiden käytössä ja saatavuudessa. 

Hallitusohjelmassa ja sen kärkihankkeissa on vahva linjaus hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen (jäljempänä sote) tavoitteena on, että hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat. Sosiaali- ja terveydenhuolto siirretään kuntaa suurempien itsehallintoalueiden vastuulle ja tavoitteena ovat sujuvat palvelukokonaisuudet.

Sote-uudistus asettaa haasteita myös opiskeluhuollolle. Palvelujen siirtyessä kunnista maakuntien järjestettäväksi ovat rakenteet ja yhteistyö kunnan tuottamien palvelujen kanssa suunniteltava ja organisoitava uudelleen. On tärkeää varmistaa, että opiskeluhuoltopalvelut toimivat tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Haasteina tulevat olemaan myös sote-uudistuksen yhteydessä päätettävät valinnanvapauskysymykset. Jos valinnanvapaus ulotetaan opiskeluhuoltopalveluihin, niin kouluissa ja oppilaitoksissa ongelmat saattavat heijastua esimerkiksi moniammatilliseen yhteistyöhön ja yhteisölliseen opiskeluhuoltotyöhön.      

Opiskeluhuolto on vielä muutosvaiheessa sen saatua lakisääteiset, monialaiset rakenteet ja toimintatavat syksyllä 2014. Kehittämistyö on vielä kesken. Opiskeluhuollon ohjausryhmän rooli ja tehtävät eivät ole vielä kaikkialla muotoutuneet tarkoituksenmukaisiksi. Sujuva, monialainen yhteistyö edellyttää yhdessä laadittuja suunnitelmia ja sopimista työtavoista sekä toimivat monialaisen johtamisen rakenteet. Kehittämistyö edellyttää myös opiskelijoiden ja huoltajien vahvaa osallisuutta.

Myös valvontaviranomaiset, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirastot, tukevat toiminnallaan kansallisia linjauksia ja strategisia tavoitteita. Vuodesta 2012 lähtien suunnitelmallisesti toteutettu lasten ja nuorten ehkäiseviä terveydenhuollon palveluja koskeva valvonta on paljastanut kuntien välisiä eroja terveyspalvelujen järjestämisessä. Myöskään opiskelijoiden terveydenhuollon ja sairaanhoidon kokonaisuus ei ole aina toteutunut asetuksessa tarkoitetulla tavalla. Ongelmia on ollut muun muassa opiskelijoiden mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuudessa.

Suunnitelmaperusteisella valvonnalla tuetaan sitä, että voidaan turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja tasokkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Vaikuttava valvonta tarvitsee tuekseen oikea-aikaista ja kattavaa tietoa, ja edellyttää myös valvonnan ja tietopohjan kehittämistä. Valvontakulttuuri muuttuu vuorovaikutteisemmaksi ja toiminnan painopiste siirtyy ennakoivaan valvontaan sekä uusien palvelurakenteiden vahvistamiseen.

 

Arvioinnissa käytetyt aineistot

Arviointi perustuu kahteen aineistoon: (1) Kouluterveyskysely ja (2) TEAviisarin tiedonkeruut.

 

  1. Kouluterveyskysely kerää tietoa nuorten elinoloista, kouluoloista, koetusta terveydestä, terveystottumuksista sekä opiskeluhuollosta. Kyselyyn vastaa noin 200 000 perusopetuksen 8. ja 9. luokkien oppilasta sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijaa joka toinen vuosi. Vertailukelpoisia tietoja on kerätty perusopetuksessa vuodesta 1996, lukioissa vuodesta 1999 ja ammatillisissa oppilaitoksissa vuodesta 2008 alkaen. Kouluterveyskyselyn kattavuus on vaihdellut vuosina 2000–2013 perusopetuksen 8. ja 9. luokan osalta 72–84 prosentin välillä ja lukioiden 1. ja 2. vuosikurssien osalta 64–75 prosentin välillä. Ammatillisista oppilaitoksista ei ole saatavissa tarkkoja kattavuustietoja. Vuoden 2015 kyselyyn vastasi 51 516 peruskoululaista, 39 797 lukiolaista ja 40 617 ammattiin opiskelevaa. Verrattuna vuoteen 2013 määrä on perusopetuksessa noin puolet, lukiossa noin 9 000 ja ammatillisissa oppilaitoksissa noin 6 000 pienempi. Tutkimukseen osallistuneiden määrän väheneminen vuonna 2015 johtui tiedonkeruuseen liittyvistä teknisistä ongelmista. Sähköisen vastaamisen ongelmat eivät kuitenkaan ole oleellisesti vaikuttaneet koko maasta tai AVI – alueesta raportoitavan tiedon laatuun. Puutteellisten vastausten poistojen ja rajausten jälkeen vuoden 2015 aineistoon otettiin mukaan 50 404 perusopetuksen 8. ja 9. luokkien oppilasta, 38 760 lukioiden 1. ja 2. vuoden opiskelijaa ja 31 236 ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijaa. kaikki taulukoissa esitetyt tiedot ovat vakioimattomia.
     
  2. Peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten käytettävissä olevia opiskeluhuoltopalveluja ja niiden henkilöstömitoitusta tarkasteltiin Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskouluissa ja toiseen asteen oppilaitoksissa – tiedonkeruiden perusteella Tiedonkeruisiin vastasivat rehtorit sähköisesti tai paperilomakkeella yhteistyönä koulun opiskeluhuoltotyöryhmän ja/tai johtoryhmän kanssa. Kyseiset tiedonkeruut kuuluvat osaksi Terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmää, TEAviisaria (www.teaviisari.fi). Aineistot muodostuvat koko maan peruskouluille tehdyistä tiedonkeruista peruskouluissa vuosilta 2009 (N = 1803, 63 %), 2011 (N = 2084, 72 %), 2013 (N = 2022, 74 %) ja 2015 (N = 2013, 80 %); lukioissa vuosilta 2008 (N = 375, 90 %), 2012 (N = 343, 86 %) ja 2014 (N = 323, 82 %) sekä ammatillisissa oppilaitoksissa vuosilta 2008 (N = 162, 84 %), 2012 (N = 146, 92 %) ja 2014 (N = 147, 90 %). Tiedonkeruut suoritettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Opetushallituksen yhteistyönä.