Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Kuinka laajasti kunnissa tarjotaan taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollossa?

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen tarjonta sosiaali- ja terveydenhuollossa vaihtelee Länsi- ja Sisä-Suomessa kunnittain. Lähes joka kolmannessa vastaajakunnassa on luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaa käyttöä varten.

Taide- ja kulttuurilähtöisiä palveluja on käytetty sosiaali- ja terveysalalla useita kymmeniä vuosia. Taide- ja kulttuurilähtöisillä hyvinvointipalveluilla tarkoitetaan niitä palveluja, joilla on julkilausuttu terveyttä ja hyvinvointia edistävä tavoite. Palveluilla tarkoitetaan edelleen niitä ammattilaisten tuottamia palveluja, joiden lähtökohtana on jokin/jotkin seuraavista: audiovisuaalinen kulttuuri, kirjallisuus, kulttuuriperintö, kuvataide, muotoilu, näyttämötaide, rakennustaide, säveltaide, sarjakuva, sirkustaide, tanssitaide ja valokuvataide. Palveluilla ei tarkoiteta taideterapiaa. Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut eivät korvaa terveys- ja sosiaalialan hoitomuotoja mutta ovat kokonaisvaltaisen elämän ja hyvinvoinnin oleellinen osa. Palveluja toteutetaan esimerkiksi erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja palveluyksiköissä, jolloin palvelut kohdistuvat etenkin lapsiin ja nuoriin, vammaisiin sekä vanhuksiin. Arviointikysymyksillä kerättiin kuntien tilannetta kartoittavaa yleistietoa, jota hyödynnetään taiteen ja kulttuurin toimialaa koskevassa kärkihankkeessa.

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen tarjonta sosiaali- ja terveydenhuollossa vaihteli kunnittain. Lähes joka kolmannessa (32 %) Länsi- ja Sisä-Suomen vastaajakunnassa oli luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaa käyttöä varten sosiaali- ja terveydenhuollossa. Näiden (19 kuntaa) joukossa oli sekä kaupunkimaisia, taajaan asuttuja että maaseutumaisia kuntia. Koko Manner-Suomessa osuus oli yhtä suuri. Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut ymmärrettiin kunnissa laajasti. Palveluja tarjottiin eri kohderyhmille ja kohteisiin. Kuntien vastauksista nousi esiin etenkin ikääntyville tarjottavat palvelut. Yli puolessa (53 %) vastaajakunnista ei ollut luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön. Nämä kunnat olivat enimmäkseen maaseutumaisia tai taajaan asuttuja kuntia. Noin 15 prosentilla kuntien kulttuurivastaavista ei ollut tietoa toiminnasta.

Noin 49 % vastanneista Länsi- ja Sisä-Suomen kuntien kulttuurivastaavista arvioi, että taidetta ja kulttuuria sovelletaan osana kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä vähintään noin kerran kuukaudessa. (Kuvio 10.10.1.) Koko Manner-Suomessa vastaava osuus oli pienempi, 47 % kunnista. Noin 29 prosentissa Länsi- ja Sisä-Suomen kunnista taidetta ja kulttuuria sovellettiin osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kuukausittain, noin 13 prosentissa viikoittain ja 7 prosentissa päivittäin. Noin 15 % prosentissa kunnista taidetta ja kulttuuria sovellettiin osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä noin kerran vuodessa. Liki 30 prosentilla vastaajista ei ollut tietoa toiminnasta. Tuloksia tarkasteltaessa onkin huomioitava, että ne perustuvat kuntien kulttuuritoiminnasta vastaavien henkilöiden arvioihin oman kuntansa tilanteesta. Tämän arvioinnin puitteissa ei ollut mahdollista kerätä tietoa suoraan sosiaali- ja terveydenhuollosta.

 

Miten taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut ovat järjestetty ja ovatko ne vakiintuneet osaksi rakenteita?

Noin 27 prosentissa Länsi- ja Sisä-Suomen vastaajakunnassa käytännöt taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat vakiintuneita. Noin kolmessa neljästä vastaajakunnasta taide ja kulttuuri on mainittu kunnan hyvinvointikertomuksessa.

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman loppuraportin (2015) mukaan taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen projektimaisesta tuottamisesta on siirrytty kohti vakiintunutta toimintaa. Noin 27 prosenttia Länsi- ja Sisä-Suomen vastaajista arvioi, että käytännöt taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön ovat kunnassa vakiintuneita. Koko Manner-Suomessa näin arvioi joka viides vastaajista. Toiminta sisältää esimerkiksi kulttuurin viemisen palvelutaloihin ja laitoksiin, kulttuuriluotsi- tai kulttuurikaveritoiminnan sekä taideapteekin.

Esimerkkinä taide- ja kulttuurilähtöisistä hyvinvointipalveluista voi mainita Vaasan kaupungin kulttuurikeskuksen ja koti- ja laitoshoidon Ikäkeskuksen viriketoiminnan yhteistyönä 2009 aloitetun Kulttuurikaruselli K-65, joka on ikäihmisille suunnattu monipuolinen kulttuuritarjotin. Kulttuurikarusellin pyrkimyksenä on tarjota kokemuksia ja elämyksiä henkilöille, joiden mahdollisuudet kulttuurin tekemiseen ja kokemiseen ovat rajoittuneet. Tähän ryhmään kuuluvat mm. erilaisissa hoitolaitoksissa asuvat ikäihmiset, liikunnallisten esteiden takia vaikeasti kulttuurin pariin pääsevät sekä yksinäiset kotona asuvat ikäihmiset. Sastamalassa on puolestaan kehitetty Kulttuurikuntouttajat-toimintamalli, jonka keskeinen sisältö on sosiaali- ja terveysalan työntekijöille tarjottava täydennyskoulutus sekä alueen sosiaali-, terveys- ja kulttuuritoimijoiden osallistumiseen ja verkoistumiseen perustuva tapa tuottaa koulutus. Tavoitteena on muun muassa taiteen ja kulttuurin saatavuuden parantuminen ja hyödynnettävyyden lisääntyminen sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavissa organisaatioissa sekä sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden kuntouttavan työotteen kehittyminen taiteen ja kulttuurin keinoin. Hyvinvointia kuntiin ilman rajoja -hankkeessa (2015) toteutettiin lisäksi pilottihankkeita Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan kunnissa.

Liki viidesosa Länsi- ja Sisä-Suomen vastaajakunnista tuotti taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollossa kunnan eri toimialojen yhteistyönä (24 %) ja/tai kunnan ja kunnan ulkopuolisten toimijoiden yhteistyönä (22 %). Yhdessä kunnassa taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja tuotettiin myös yhdessä muiden kuntien tai kuntayhtymien kanssa (7 %). Luvuissa on päällekkäisyyttä, sillä tapoja organisoida palvelut voi olla monia. Niissä kunnissa, joissa toiminta ei ollut vakiintunutta, toiminta pohjautui usein lyhytkestoisiin hankkeisiin. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman loppuraportin (2015) mukaan kunnissa, joissa on luotu välittäjätaho kulttuuripalvelujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon välille, on palvelujen toteuttaminen helpottunut. Myös palvelujen tarkastelu elämänkaaren mukaan on edistänyt kulttuuripalvelujen integrointia kaikkiin palveluketjuihin.

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisten kustannusten arvioiminen oli usealle Länsi- ja Sisä-Suomen vastaajakunnalle hankalaa. Annetut arviot vaihtelivat 0 eurosta 600 000 euroon. Useimmissa vastauksissa arviot kustannuksista asettuivat joidenkin tuhansien ja kymmenien tuhansien eurojen välille. Muutamissa vastauksissa oli ilmoitettu kustannukset kulttuuripalvelujen budjetin osalta. Kustannuksiin ei luettu mukaan terapiana tai kuntoutuksena tarjottavia menetelmiä.

Palvelujen tuotantotavat ovat moninaiset, mikä vaikeuttaa arvioita toiminnasta koituvien kustannuksien suuruudesta sekä siitä, kuinka usein taide- ja hyvinvointipalveluja tarjotaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Taide- ja kulttuurilähtöisen hyvinvointipalvelun sekä uudenlaisessa ympäristössä kuten hoitolaitoksessa tarjottavan kulttuuripalvelun ero ei aina ole selvä. Tilanteen kokonaistarkastelua hankaloittaa myös se, ettei kuntien kulttuurivastaavilla ole välttämättä ajantasaista tietoa toiminnasta. Määrittelyt ja vastuut ovat vielä kehittymässä.

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen vakiintuneisuutta kunnassa ilmaisee osaltaan taiteen ja kulttuurin rooli kunnan hyvinvointikertomuksessa. Kunnan toteuttamaa hyvinvointipolitiikkaa kuvaa hyvinvointikertomus, joka tuli lakisääteiseksi vuonna 2011. Hyvinvointikertomus on hyvinvointipolitiikan suunnittelun, arvioinnin ja raportoinnin työväline. Noin 73 % Länsi- ja Sisä-Suomen vastaajakuntien hyvinvointikertomuksia taide ja kulttuuri mainittiin muiden osioiden yhteydessä. Oma osionsa taide- ja kulttuuripalveluilla oli noin 3 prosentissa kuntien hyvinvointikertomuksia. Liki neljäsosassa (24 %) vastanneista kunnista taidetta ja kulttuuria ei mainittu lainkaan kunnan hyvinvointikertomuksessa.

Kuvio 10.10.1. Taiteen ja kulttuurin soveltaminen osana kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa Länsi- ja Sisä-Suomessa