Johdanto

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Nuorten mielenterveys ja käytettävissä olevat opiskeluhuoltopalvelut

Tässä raportissa nuorten mielenterveyttä arvioidaan lähinnä ahdistuneisuusoireiden näkökulmasta, jotka ovat yleisimpiä nuorten mielenterveyttä heijastavia emotionaalisia oireita. Raportissa kuvataan ensimmäistä kertaa oppilas- ja opiskelijahuoltolain voimaantulon jälkeen opiskeluhuoltopalvelujen käyttöä ja saavutettavuutta sekä henkilöstömitoituksen toteutumista suositusten mukaisesti. Opiskeluhuoltopalvelujen järjestäminen ja saatavuus sekä käyttö kuvaavat myös käytettävissä olevia mielenterveyspalveluja. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston raportissa oppilashuoltopalvelujen saatavuuden aineistona käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyä ja terveydenedistämisaktiivisuus mittarin (TEAviisari) tuloksia vuodelta 2015. Tuloksia tarkastellaan maakunnittain. Arvioinnissa on hyödynnetty saatavilla olevista tietolähteistä parhaimmat ja luotettavimmat, vaikkakin myös ne antavat melko niukasti tietoa lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin edistämisestä sekä mielenterveyshäiriöihin liittyvistä hoidollisista käynneistä.

Nuorten mielenterveysongelmien yleisyys ja vaihtelu väestöryhmittäin

Mielenterveys- ja päihdehäiriöt aiheuttavat pääosan nuorten terveyshaitoista ja ovat merkittävä syrjäytymisen ja pitkäaikaisen työkyvyttömyyden riskitekijä. Nuoruusikä käsittää siirtymän lapsuudesta aikuisuuteen (ikävuodet 13–22), joka alkaa fyysisestä murrosiästä ja päättyy nuoreen aikuisuuteen. Keskimäärin puolet elämänaikaisesta mielenterveyden häiriöistä puhkeaa keskinuoruuteen mennessä ja kolme neljästä ennen 25 vuoden ikää (Coughlan ym. 2013).    

Viimeisen vuoden aikana 20–25 prosenttia nuorista on todettu jokin mielenterveyden häiriö. Tavallisimmat häiriöt ovat mielialahäiriöt (esiintyvyys vuositasolla 10–15 prosenttia), ahdistuneisuushäiriöt (5–15 prosenttia), käytöshäiriöt (5–10 prosenttia) ja päihdehäiriöt (5–10 prosenttia). Mielenterveyshäiriöt ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla. Nuorten mielenterveyden ongelmiin liittyy usein vahingollisia terveyskäyttäytymisen muotoja, kuten tupakointia, runsasta alkoholin käyttöä ja huumekokeiluja. (Kaltiala-Heino ym. 2015) 

Nuorten ahdistuneisuutta arvioidaan tässä raportissa Generalized Anxiety Disorder (GAD-7) – mittarilla. Mittari sisältää seitsemän väittämää, joissa kysytään kuinka usein (saaden arvot 0–3) erilaiset ahdistusoireet ovat vaivanneet nuorta lomakkeen täyttöä edeltäneen kahden viikon aikana (ahdistuneisuuden tunteet, murehtimistaipumus, rentoutumisvaikeus, levottomuus, ärtyneisyys, katastrofiajattelu). Summapistemäärä 10 GAD-7 -mittarilla tulkitaan kohtalaisiksi tai vaikeiksi ahdistuneisuusoireiksi ja se viittaa myös yleisen ahdistuneisuushäiriön mahdollisuuteen (Spitzer ym.2006, Kroenke ym. 2007, Löwe ym. 2008).

Opiskeluhuolto

Opiskeluhuolto sisältää koulutuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukaisen opiskeluhuollon sekä opiskeluhuollon palvelut, joita ovat psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut. Opiskelijahuollon tavoitteena on opiskelijan hyvän oppimisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen ja ylläpitäminen sekä niiden edellytys lisääminen oppilaitosyhteisössä. Opiskeluhuoltoa ohjaa 1.8.2014 voimaan tullut oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013). Lain tarkoituksena on edistää opiskelijoiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia sekä ympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta ja yhteisön hyvinvointia. Tavoitteena on turvata tarvittava tuki ja yhdenvertaiset opiskeluhuollon palvelut kaikille opiskelijoille. Laissa säädetään opiskeluhuollon kokonaisuudesta sekä järjestämisvastuista.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tehtäviin sisältyvät koululaisten terveydentilan seuraaminen ja edistäminen sekä erityisen tuen tarpeen tunnistaminen ja tuen tarpeen järjestäminen sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto. Opiskeluterveydenhuoltoon kuuluu lisäksi mielenterveys- ja päihdetyö ja seksuaalisuuden edistäminen. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnan on järjestettävä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut alueellaan sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille heidän kotipaikastaan riippumatta. Terveydenhuoltolain 17 §:n mukaan opiskeluterveydenhuoltoon sisältyy terveyden- ja sairaanhoitopalvelut, mukaan lukien mielenterveys- ja päihdetyö.

Opiskeluhuollon kuraattorin ja psykologin palveluilla tuetaan ja ohjataan koulunkäyntiä, jonka tarkoituksena on edistää opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä valmiuksia. Kuraattori tarjoaa ohjausta erityisesti perhetilanteeseen, vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvissä asioissa. Psykologin tehtävät liittyvät yksilöllisen oppimisen ja mielenterveyden tukemiseen ja edistämiseen. Monialainen yksilökohtainen opiskeluhuolto voi olla tarpeellista opiskelijan tuen tarpeen selvittämiseksi ja opiskeluhuollon tuen järjestämiseksi.

Vuosina 2009–2015 toteutetun kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman (STM 2012:24) mukaan lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelujen tulee painottua perus- ja lähipalveluihin sekä avohoitoon, joita tuetaan erikoispalveluilla. Kuntien järjestämä lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyö toteutetaan ensisijaisesti lasten ja nuorten arkisessa elinympäristössä, kuten kodissa, päivähoidossa, koulussa tai oppilaitoksissa.

Lähitulevaisuuden näkymät

Suomalaisten kansanterveys on parantunut monilla osa-alueilla: suomalaiset sairastavat vähemmän, syövät terveellisemmin ja kokevat terveytensä paremmaksi kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Sosioekonomisen eriarvoisuuden vähentämisessä ei ole kuitenkaan onnistuttu. Erot näkyvät usein jo nuoruudessa eri kouluasteiden välillä. Esimerkiksi ammattioppilaitosten opiskelijoiden terveys ja elintavat ovat monelta osin huonommat lukiolaisiin verrattuna. Erot näkyvät myös opiskeluhuoltopalvelujen käytössä ja saatavuudessa. 

Hallitusohjelmassa ja sen kärkihankkeissa on vahva linjaus hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen on myös yksi keskeinen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen kirjattu tavoite. Uudistuksessa sosiaali- ja terveydenhuolto siirretään maakuntien vastuulle tavoitteena sujuvammat ja asiakaslähtöisemmät palvelukokonaisuudet.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus asettaa haasteita myös opiskeluhuollolle. Rakenteet ja yhteistyö kunnan tuottamien palvelujen kanssa on suunniteltava ja organisoitava uudelleen palvelujen siirtyessä uudistuksen myötä kunnista maakuntien järjestettäväksi. On tärkeä varmistaa, että opiskeluhuoltopalvelut toimivat tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Lähitulevaisuuden haasteeksi saattavat muodostua myös uudistuksen yhteydessä päätettävät valinnanvapauskysymykset. Mikäli valinnanvapaus ulotetaan kattamaan myös opiskeluhuoltopalvelut, kouluissa ja oppilaitoksissa se saattaa tuoda haasteita esimerkiksi moniammatillisen yhteistyön ja yhteisöllisen opiskeluhuoltotyön sujuvuuteen.      

Kaiken kaikkiaan opiskeluhuolto on vielä muutosvaiheessa sen saatua lakisääteiset, monialaiset rakenteet ja toimintatavat syksyllä 2014. Kehittämistyö on vielä kesken. Opiskeluhuollon ohjausryhmän rooli ja tehtävät eivät ole vielä kaikkialla muotoutuneet tarkoituksenmukaisiksi. Sujuva, monialainen yhteistyö edellyttää yhdessä laadittuja suunnitelmia ja sopimista työtavoista sekä toimivat monialaisen johtamisen rakenteet. Kehittämistyö edellyttää myös opiskelijoiden ja huoltajien vahvaa osallisuutta.

Myös valvontaviranomaiset, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirastot, tukevat toiminnallaan kansallisia linjauksia ja strategisia tavoitteita. Vuodesta 2012 lähtien suunnitelmallisesti toteutettu lasten ja nuorten ehkäiseviä terveydenhuollon palveluja koskeva valvonta on paljastanut kuntien välisiä eroja terveyspalvelujen järjestämisessä. Opiskelijoiden terveydenhuollon ja sairaanhoidon palvelujen kokonaisuus ei ole myöskään aina toteutunut asetuksessa tarkoitetulla tavalla. Ongelmia on ollut muun muassa opiskelijoiden mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuudessa.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto pyysi 30.6.2015 valvonnallisena toimena alueen kunnilta selvitystä, kuinka kunnissa on järjestetty oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaiset vastaavan kuraattorin, kuraattorin ja koulupsykologin palvelut. Kunnan on järjestettävä oppilaille ja opiskelijoille mahdollisuus päästä henkilökohtaisesti keskustelemaan opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään seitsemäntenä koulun tai oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun oppilas tai opiskelija on sitä pyytänyt. Yleisesti ottaen kuntien vastausten perusteella oppilas- ja opiskelijahuoltolain 15 pykälässä säädetty määräaika joko kuraattorin tai psykologin vastaanotolle pääsystä toteutui pääsääntöisesti hyvin. Useimpien vastausten mukaan ensimmäinen keskusteluaika järjestyi säädetyssä määräajassa vain kuraattorille. Kuraattori- ja psykologipalvelut toteutuivat lain mukaisesti maakunnasta riippuen 50 -60 prosentissa kunnista. Muissa kunnissa puutteita oli seuraavissa asioissa: vastaavaa kuraattoria ei ole nimetty, laissa määriteltyjä aikarajoja ei kyetä noudattamaan tai aikarajoja ei seurata, kuraattorit ovat epäpäteviä tai psykologipalvelut ovat ruuhkautuneet.

Suunnitelmaperusteisella valvonnalla tuetaan yhdenvertaisia, asiakaslähtöisiä ja laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja. Vaikuttava valvonta tarvitsee tuekseen oikea-aikaista ja kattavaa tietoa, ja edellyttää myös valvonnan ja tietopohjan kehittämistä. Valvontakulttuuri muuttuu vuorovaikutteisemmaksi ja toiminnan painopiste siirtyy kohti ennakoivaa valvontaa sekä uusien palvelurakenteiden vahvistamista.

Arvioinnissa käytetyt aineistot

Alueellinen arviointi perustuu kahteen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuottamaan aineistoon: (1) Kouluterveyskyselyyn ja (2) TEAviisarin tiedonkeruuseen.

1. Kouluterveyskysely kerää tietoa nuorten elinoloista, kouluoloista, koetusta terveydestä, terveystottumuksista sekä opiskeluhuollosta. Kyselyyn vastaa valtakunnallisesti noin 200 000 perusopetuksen 8. ja 9. luokkien oppilasta sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijaa joka toinen vuosi.

Vuoden 2015 kyselyyn vastasi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella 11 065 peruskoululaista (42 prosenttia oppilaista), 8 752 lukiolaista (65 prosenttia opiskelijoista) ja 7 482 ammattiin opiskelevaa (36 prosenttia opiskelijoista). Tutkimukseen osallistuneiden määrä vuonna 2015 oli pienempi kuin vuonna 2013, joka johtui tiedonkeruuseen liittyvistä teknisistä ongelmista. Sähköisen vastaamisen ongelmat eivät kuitenkaan ole oleellisesti vaikuttaneet koko maasta, aluehallintovirastojen alueista tai maakunnista raportoitavan tiedon laatuun.

2. Peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten käytettävissä olevia opiskeluhuoltopalveluja ja niiden henkilöstömitoitusta tarkasteltiin Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa -tiedonkeruiden perusteella. Tiedonkeruisiin vastasivat rehtorit sähköisesti tai paperilomakkeella yhteistyössä koulun opiskeluhuoltoryhmän ja/tai johtoryhmän kanssa. Kyseiset tiedonkeruut kuuluvat osaksi Terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmää, TEAviisaria (www.teaviisari.fi). Aineistot muodostuvat Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueen peruskouluille tehdyistä tiedonkeruista vuosina 2009, 2011, 2013 ja 2015 sekä lukioille ja ammatillisille oppilaitoksille tehdyistä tiedonkeruista vuosina 2008, 2012 ja 2014.