Johdanto

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Pelastustoimen ennalta ehkäisevä työ

Pelastustoimen tavoitteena on lisätä turvallisuutta onnettomuuksia ja niiden seurauksia vähentämällä. Tavoitteeseen pyritään lisäämällä ihmisten ja organisaatioiden omaa turvallisuuteen liittyvää osaamista, valvomalla turvallisten olosuhteiden toteutumista erityisesti rakennuksissa ja yleisötapahtumissa, toimimalla asiantuntijana esimerkiksi kaavoituksen ja rakentamisen yhteydessä sekä tuottamalla nopeaa apua onnettomuustilanteissa.

Pelastuslaitoksen lakisääteiset ydintehtävät koostuvat onnettomuuksien ehkäisyyn liittyvistä tehtävistä (ohjaus, valistus ja neuvonta sekä valvonta) ja pelastustoimintaan kuuluvista tehtävistä (nopean avun tuottaminen ja siihen liittyvät tehtävät). Lisäksi pelastuslaitos voi suorittaa ensihoitopalveluun kuuluvia tehtäviä, jos ensihoitopalvelun järjestämisestä on sovittu sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa ja tukea kunnan valmiussuunnittelua, jos siitä on kunnan kanssa sovittu. Edelleen pelastuslaitos huolehtii esimerkiksi öljyntorjunnasta ja nuohouspalvelujen järjestämisestä.

Pelastustoimen tuottamien palvelujen tasoa määritellään pelastuslaissa ja siitä johdetuissa ohjeissa. Ennalta ehkäisevän työn ja nopean avun tuottaminen perustuu onnettomuusuhkien ja kehityssuuntien tunnistamiseen ja niihin perustuviin päätöksiin tarvittavasta palvelujen tasosta. Pelastustoimen palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Palvelujen alueellinen saatavuus ja taso määritellään yksityiskohtaisemmin pelastustoimen alueen palvelutasopäätöksessä, joka laaditaan yhteistyössä alueen kuntien kanssa.

Vuotta 2015 käsittelevän peruspalvelujen arvioinnin kohteena olivat pelastustoimelle kuuluvien onnettomuuksien ennaltaehkäisyn palvelujen osalta valistus- ja neuvontapalvelujen toteutuminen. Tarkastelussa on keskitytty palvelujen toteutumiseen vuonna 2015 ja niiden kehittymiseen viime vuosina. Palvelujen toteutumista on arvioitu pelastustoimen alueittain. Arvioinnissa käytetty hyvän palvelutason määrittely perustuu pelastustoimelle asetettuihin valtakunnallisiin tulostavoitteisiin.

Arvioinnissa käytetyt tiedot on saatu pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietokannasta (PRONTO). Pelastuslaitokset täyttävät tietokantaan toimialuettaan, pelastuslaitosta, onnettomuuksia ja suoritteita koskevia tietoja. Tietojen luotettavuus ja pelastuslaitosten välinen vertailtavuus on siten riippuvainen tietojen täyttäjän huolellisuudesta sekä yhtenäisistä kirjaamiskäytännöistä.

Lähitulevaisuuden näkymiä

Euroopan turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on voimakkaassa käymistilassa ja lähitulevaisuuden turvallisuuspoliittisia näköaloja leimaa epävarmuus. Kasvavat riskit ja uudet uhat edellyttävät koko yhteiskunnalta valmiuden ja varautumisen tarkastelua. Tämä koskee erityisesti uusien ja laaja-alaisten uhkien kuten kyberhyökkäysten, terrorismin ja hybridivaikuttamisen torjuntaa. Yhteiskunnan kasvanut tietointensiivisyys ja digitalisaatio, toimintojen ulkoistaminen, tieto- ja viestintäjärjestelmien keskinäinen integraatio ja riippuvaisuus asettavat haasteita kaikille toimijoille. Tietoinfrastruktuuri on kriittinen ja helposti haavoittuva osa yhteiskunnan ydintoimintojen tuottamista ja sen häiriintyessä vaikutukset ovat tuntuvia sekä vaikeasti hallittavia.

Ihmisten ja organisaatioiden omatoimisen turvallisuusosaamisen merkityksestä on saatu viitteitä myrskyjen ja niiden aiheuttamien infrastruktuurin häiriöiden yhteydessä. Poikkeuksellisten sääolosuhteiden arvioidaan lisääntyvän. Niiden aiheuttamat tilanteet kuormittavat nopeaa apua tuottavia toimijoita, rajoittavat liikenne- ja viestiyhteyksiä sekä vaikuttavat merkittävästi elinolosuhteisiin esimerkiksi veden- ja sähkönjakelun katkeamisena. Häiriöherkkyyttä voidaan parantaa teknisin ratkaisuin, mutta avainasemassa tulee säilymään organisaatioiden ja yksittäisten ihmisten tietoisuus riskeistä ja varautuminen yhteiskunnan tavanomaiseen toimintaan kohdistuviin häiriöihin. Keskeistä on myös kyky toimia häiriö- ja onnettomuustilanteissa.

Kasvukeskusten ulkopuolella omatoimisen varautumisen merkitys tulee korostumaan turvallisuusympäristön kehityksestä, sääoloista ja infrastruktuurista riippumatta. Asutuksen keskittyessä kaupunkeihin tulee myös pelastustoimen järjestäminen harvempaan asutuilla alueilla muodostumaan entistä haasteellisemmaksi. Alueilla, joilla pelastustoimen nopean avun voimavarat ovat vähäisemmät ja toimintavalmiusajat pidemmät, tulisi onnettomuusriskiin vastata ihmisten oman turvallisuusosaamisen ja omatoimisen varautumisen keinoin. Kehityksen jatkuessa nykyisen kaltaisena tulee ihmisillä ja harva-alueiden toiminnanharjoittajilla olla korostuneet tiedot onnettomuuksien ehkäisemisestä sekä välineitä ja osaamista toimia niiden tapahtuessa. Pelastustoimi voi tukea tätä tehostamalla valistus- ja neuvontatyötä sekä valvontaa siellä, missä avun saaminen kestää kauimmin.