Johdanto

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Pelastustoimen nopean avun saanti

Pelastustoimen tuottamasta nopeasta avusta käytetään nimitystä pelastustoiminta. Alueen pelastustoimen tulee järjestää alueellaan tehokas onnettomuusuhkien mukainen pelastustoiminta. Pelastustoiminnan kokonaisuuteen kuuluu hälytysten vastaanottaminen, väestön varoittaminen, uhkaavan onnettomuuden torjuminen, onnettomuuden uhrien ja vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen, tulipalojen sammuttaminen ja vahinkojen rajoittaminen sekä näihin tehtäviin liittyvät johtamis-, viestintä-, huolto- ja muut tukitoiminnat. Käytännössä pelastustoiminnan järjestäminen edellyttää toimintaympäristön ja onnettomuusuhkien arviointia sekä näihin perustuvaa asemapaikkaverkostoa, kalustoa ja henkilöstöä.

Sisäministeriön antama ohje pelastustoiminnan toimintavalmiuden suunnittelemiseksi ohjaa pelastustoiminnan järjestämistä onnettomuusuhkien mukaisesti. Suunnitteluohjeella pyritään tunnistamaan onnettomuusuhkiin perustuva toimintavalmiuden tarve eri maantieteellisillä alueilla. Ohje korostaa erityisten riskikohteiden tunnistamista, onnettomuushistorian huomioimista sekä tarkastelee myös todellista avunsaantiaikaa pelastustoimen yksiköiden ajoaikojen sijaan.

Pelastustoiminnan osalta peruspalvelujen arvioinnin kohteena oli nopean avun kysyntä ja saatavuus vuonna 2015. Arvioinnissa on tarkasteltu pelastustoimen hälytystehtävien määrää sekä siinä tapahtunutta muutosta edeltäneistä vuosista. Lisäksi on tarkasteltu pelastustoimen nopean avun toteutumista toimintavalmiusajan osalta. Arvioinnissa käytetty hyvän palvelutason määrittely perustuu pelastustoimen valtakunnallisiin tulostavoitteisiin. Arvioinnissa käytetyt tiedot on saatu pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietokannasta (PRONTO).

Tulevaisuuden näkymiä

Pelastustoimen sivutoiminen henkilöstö eri muodoissaan hoitaa tai osallistuu nykyisin noin puoleen pelastustoimen hälytystehtävistä. Sivutoimisen henkilöstön rooli korostuu erityisesti kaupunkiseutujen ja kuntakeskusten ulkopuolella, jossa pelastustoimen nopea apu tuotetaan valtaosin muiden kuin päätoimisen henkilöstön toimesta. Näillä alueille väestön ikääntyessä ja nuorten määrän vähentyessä pelastustoimella on monin paikoin jo nyt kasvavia vaikeuksia rekrytoida riittävästi uutta nuorta sivutoimista henkilöstöä, eikä kehityssuunnassa ole näköpiirissä muutosta. Henkilöstövoimavarojen kehitykseen liittyviä seikkoja ovat lisäksi ihmisten sitoutuminen vapaaehtoistoimintaan sekä työnantajien suhtautuminen siihen, että työntekijät lähtevät pelastustehtävälle kesken työpäivän. Sivutoimisen henkilöstön saatavuuden, sitoutumisen ja toimintakyvyn tulee säilyä pelastustoimessa keskeisenä huomion kohteena.

Äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen vaikuttaa pelastustoimeen usealla tavalla. Luonnononnettomuudet ja myrskytuhot ilmenevät infrastruktuurin häiriöinä sekä samanaikaisina huomattavina hälytystehtävien määrinä ja muistuttavat myös pelastuslaitoksen oman toiminnan varmistamisen tärkeydestä. Pelastustoimen tulee suojata ja varmistaa kriittiset toimintonsa kaikissa olosuhteissa sekä mahdollistaa lisävoimavarojen saatavuus myös oman organisaation ulkopuolelta.

Vuoden 2015 lopulla käynnistyi hallitusohjelmaan perustuva merkittävä uudistamishanke pelastustoimen kehittämiseksi. Hallitusohjelman mukaan pelastustoiminnan ja varautumisen valtakunnallista johtamista, suunnittelua, ohjausta, valvontaa ja koordinaatiota vahvistetaan ja parannetaan. Lisäksi pelastustoiminnan ja siviiliviranomaisten johtamista sekä koordinointia laaja-alaisten uhkien torjunnassa selkiytetään. Uudistus toteutetaan osana itsehallintoalueiden perustamista samassa aikataulussa ja samalla aluejaolla sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. Tämä tarkoittaa, että pelastustoimen palvelujen järjestäminen siirretään kunnilta samoille itsehallinnollisille alueille kuin sosiaali- ja terveyspalvelut.

Tällä hetkellä pelastustoimi on kuntien lakisääteistä yhteistoimintaa, jota hoitaa 22 alueellista pelastuslaitosta. Hallitus linjasi huhtikuussa 2016, että pelastustoimen ja ensihoidon järjestävät vuoden 2019 alusta yhteistyöalueittain ne viisi maakuntaa, jotka ylläpitävät yliopistollista keskussairaalaa. Käytännössä hallituksen linjaus tarkoittaa sitä, että pelastuslaitoksia on jatkossa viisi.

Uudistuksen tavoitteena on taata kustannustehokas, yhtenäinen ja laadukas pelastustoimi koko maassa sekä varmistaa pelastustoimen resurssien tehokas käyttö niin, että pelastustoimen toimintavalmius ei heikkene. Onnettomuuksiin tehokkaasti vaikuttavia menettelyjä on mahdollisesti löydettävissä esimerkiksi riskien ja niiden kehityksen nykyistä paremmasta arvioimisesta ja sen myötä voimavarojen sekä toimenpiteiden tarkoituksenmukaisemmasta ja joustavammasta kohdistamisesta.