Johdanto

Aluehallintovirastojen tehtävänä oli arvioida toisen asteen koulutuksen saavutettavuutta. Arviointi koski nuorten lukiokoulutusta ja toisen asteen ammatillisiin perustutkintoihin johtavaa koulutusta. Ammatilliset erityisoppilaitokset eivät olleet arvioinnissa mukana.

Perustuslain (731/1999) mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisesti tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta ja kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.

Lukiolain (629/1998) ja ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain (630/1998) mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää koulutuksen järjestämisluvan. Koulutustarjonnasta päättää koulutuksen järjestäjä vuosittain koulutustehtävänsä mukaisesti. Laki koulumatkatuesta (48/1997) määrittelee, että tukea voidaan myöntää vähintään 10 kilometrin ja enintään 100 kilometrin matkalle. Toisen asteen koulutuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää opiskelijoille kuljetusta eikä majoitusta. Harvaan asutuilla alueilla on kuitenkin koulutuksen järjestäjiä, jotka tarjoavat opiskelijoille asuntolapalveluita sekä kuljetustukea pitkämatkalaisille.

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman linjaaman tavoitteen mukaan Suomi on kymmenen vuoden kuluttua maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta. Suomalaisten osaamis- ja koulutustaso on noussut, mikä tukee suomalaisen yhteiskunnan uudistumista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa. Hallituskauden tavoitteisiin kuuluu modernisoida oppimisympäristöjä ja hyödyntää oppimisessa digitalisaatiota ja uuden pedagogiikan mahdollisuuksia. Tavoitteena on myös vähentää koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten sekä koulutuksen keskeyttäneiden määrää. Tavoitteisiin kuuluu myös lisätä koulutuksen ja työelämän välistä vuorovaikutusta, nostaa tutkimus- ja innovaatiotoiminnan laatua ja vaikuttavuutta sekä lisätä koulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyttä ja purkaa koulutusviennin esteitä. Olennaisessa osassa hallitusohjelmaa on myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi, jonka tavoitteena on vahvistaa ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallista merkitystä, uudistaa koulutuksen rahoitusta ja rakenteita jatko-opintokelpoisuus säilyttäen sekä huolehtia alueellisesti kattavasta koulutuksesta, kuten myös tiivistää koulutuksen ja työelämän välistä vuorovaikutusta.

Tässä raportissa alueellista saavutettavuutta arvioitiin tarkastelemalla kuinka suurelle osalle alueen 16-vuotiaista oli tarjolla lukiokoulutusta sekä ammatillista koulutusta vähintään yhdellä ja vähintään kolmella eri koulutusalalla 10 kilometrin ja 30 kilometrin etäisyydellä nuoren asuinpaikasta.

Arviointiaineistona käytettiin Tilastokeskuksen karttaruuduttaista väestöaineistoa ja Vipunen-tietokannan sekä aluehallintovirastojen toisen asteen koulutuksen opetuspisteiden koulutustarjonta- ja paikkatietoja. Maantieteellistä saavutettavuutta arvioitiin mittaamalla peruskoulun päättävän ikäluokan eli 16-vuotiaiden asuinpaikan etäisyys toisen asteen koulutuksen opetuspisteisiin. Mittaus tehtiin muodostamalla jokaisen opetuspisteen ympärille pyöreät 10 ja 30 kilometrin säteiset puskurit. Niiden sisään sijoittuneiden nuorten määrää verrattiin ulkopuolelle jääneiden määrään.

Nuorten asuinpaikan etäisyys opetuspisteistä laskettiin suorina etäisyyksinä. Todellinen matka opetuspisteeseen saattoi näin olla jonkin verran pitempi eli tämä saattoi aiheuttaa tilastossa hieman todellista paremman saavutettavuuden. Arvioinnissa vuoden 2015 saavutettavuuslukuja verrattiin vuosien 2011 ja 2013 lukuihin niin, että kaikkien vuosien tiedot noudattivat vuoden 2015 kuntarajoja. Laitoksissa asuvat nuoret olivat saavutettavuuslaskelmissa mukana, mikäli heidän osoitetietonsa olivat selvillä.

Yhteishakuun liittyvään arviointikysymykseen otettiin mukaan sukupuolivaikutusten arviointi eli suvaus, jolla tarkoitetaan sukupuolinäkökulman sisällyttämistä suunnitteluun, toimintaan ja päätöksentekoon. Suvauksen tarkoitus on parantaa toimintaa ja palvelujen laatua ottamalla eri asiakas- ja kohderyhmien tarpeet paremmin huomioon. Lähtökohtana on sukupuolijaotellun tiedon hankkiminen sekä toimintojen ja palvelujen tai esimerkiksi arvioitavan kohteen sukupuolirelevanssin arviointi.

Tulevaisuuden näkymät

Vuonna 2015 16-vuotiaiden ikäluokka oli koko maassa ja myös Länsi- ja Sisä-Suomessa pienempi kuin vuonna 2013. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuodesta 2015 alkaen 16-vuotiaiden ikäluokka pienenee vuoteen 2018 mennessä n. 2,2 prosenttia. Ennusteen mukaan ikäluokan koko kasvaa tasaisesti vuoden 2018 jälkeen ja ylittää nykyisen tason vuonna 2020. Nuorten osuus väestöstä uhkaa kuitenkin yhä pienentyä ja huoltosuhde heiketä. Ennusteessa on alueellisia eroja. Ennusteessa tulee huomioida, että se perustuu havaintoihin syntyvyyden, kuolevuuden ja muuttoliikkeen menneestä kehityksestä, eikä sitä laadittaessa oteta huomioon taloudellisten, sosiaalisten eikä muiden yhteiskunta- tai aluepoliittisten päätösten mahdollista vaikutusta tulevaan väestönkehitykseen. Ennuste siis ilmaisee, mihin väestönkehitys johtaa, jos se jatkuu nykyisen kaltaisena. Ikäluokkien koon odotetut muutokset vaikuttavat kuitenkin mm. tehtäviin koulutusratkaisuihin. Oppilaitosverkko on viime vuosina ollut laskusuunnassa.

Kiinnostus lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta kohtaan on vaihdellut viime vuosina. Vuonna 2015 lukiokoulutukseen haettiin perusopetuksen päättymisvuonna enemmän kuin ammatilliseen koulutukseen. Ainoastaan Lapissa haettiin enemmän ammatilliseen koulutukseen kuin lukioon.

Työn luonne ja työelämän vaatimukset sekä työmarkkinatilanne muuttuvat. Ammatteja katoaa ja uusia ammatteja syntyy. Työ- ja arkielämän tieto-, taito- ja osaamisvaatimukset kasvavat entistä nopeammin. Tarvitaan laaja-alaista sivistystä, kansalais- ja elämänhallintataitoja sekä monipuolista ammattiosaamista ja työelämätaitoja. Laaja-alaisuuden ohella tarvitaan vahvaa ja syvällistä ammattialakohtaista ammattitaitoa.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus