Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus

Johtopäätökset

  • Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus on säilynyt edellisvuosien tasolla.  Lukiokoulutuksen saavutettavuus on hieman laskenut. Länsi- ja Sisä-Suomen alueella lukiokoulutusta oli tarjolla 10 kilometrin etäisyydellä 82 prosentille perusopetuksen hakuvuonna päättäneille, ammatillista koulutusta oli tarjolla 10 kilometrin etäisyydellä noin 71 prosentille koulun päättäneistä. Länsi- ja Sisä-Suomen maakunnista Pirkanmaa ja Keski-Pohjanmaa saavuttivat 10 kilometrin etäisyydellä verrattuna  Manner-Suomen tason.
  • Länsi- ja Sisä-Suomen nuorille oli 10 kilometrin etäisyydellä saavutettavuus kolmen koulutusalan koulutusvalintoihin 60 prosentin tasolla, mikä on heikompi kuin Manner-Suomessa keskimäärin. Länsi- ja Sisä-Suomen alueelta vain Pirkanmaan nuorten osalta toisen asteen ammatillisen koulutuksen saavutettavuus oli parempi kuin Manner-Suomessa keskimäärin. Nuoren asuinalue vaikuttaa koulutuksen saavutettavuuteen. Paras tilanne on kaupungeissa asuvilla, joille lukio- ja ammatillista koulutusta on tarjolla 10 kilometrin etäisyydellä huomattavasti enemmän kuin maaseutumaisissa kunnissa.
  • Ammatilliseen koulutukseen suoraan perusopetuksesta hakeneita määrä oli vuonna 2015 noin 1000 opiskelijaa vähemmän kuin vuonna 2013. Ammatilliseen koulutukseen oli hakenut aiemmin perusopetuksen suorittaneita nuoria vähemmän kuin edellisinä vuosina ja heistä opiskelupaikan vastaanotti vain hieman yli puolet. Suurin osa lukion aloittavista opiskelijoista tuli suoraan perusopetuksesta ja heidän määrä oli lähes sama kuin vuonna 2013. Suoraan perusopetuksen jälkeen koulutukseen hakeutuvista tuli valituksi suurin osa, lukion kohdalla suhteellisesti ottaen edelleen kuitenkin hieman suurempi osa kuin ammatillisessa koulutuksessa vaikka ammatillisen koulutuksen osalta opiskelupaikan vastaanottaneiden osuus on suurempi kuin vuonna 2013.
  • Länsi- ja Sisä-Suomen alueella peruskoulun vuonna 2015 päättäneistä oli yli puolet poikia. Lukiokoulutus on edelleen tyttöjen väylä ja ammatillinen peruskoulutus poikien väylä. Lukiopaikan vastaanottaneista 37,5 prosenttia oli poikia ja 62,5 prosenttia tyttöjä. Ammatilliseen koulutukseen meni tasaisemmin tyttöjä ja poikia.

Toimenpide-ehdotukset

  • Opetus- ja kulttuuriministeriön tulee huolehtia, että nuorille on tarjolla riittävä määrä toisen asteen koulutuksen aloituspaikkoja eikä nyt alkanut trendi pääse jatkumaan, etenkin kun 16-vuotiaiden määrän ennustetaan lyhyen notkahduksen jälkeen ylittävän nykyisen tason vuonna 2020 ja siitä edelleen nousevan. Nuorten aikuisten (20–24-vuotiaiden) toisen asteen tutkintojen määrän nostaminen nykyisestä reilusta 80 prosentista on olennaista myös yhteisötakuun kannalta. Onkin tarpeen seurata, vaikuttavatko todellisuudessa maantieteelliset saavutettavuuserot siihen, kuinka paljon nuoria jää koulutuksen ulkopuolelle. Mitoituksessa on otettava huomioon suoraan peruskoulusta hakevat sekä aiemmin peruskoulunsa päättäneiden määrä. Samalla on hyvä tarkastella saavutettavuuden eroja. Toisen asteen koulutuksen saavutettavuudessa on alueellisia eroja niin lukiokoulutuksen, ammatillisen toisen asteen kuin kolmen eri koulutusalan saavutettavuuden osalta. Valtion on tuettava harvaan asuttujen alueiden toisen asteen koulutuksen tarjonnan säilymistä. Erityisesti on tuettava pienten lukioiden olemassaoloa, sillä se vaikuttaa laadukkaan yleissivistävän opetuksen saavutettavuuteen. Lisäksi on huolehdittava, että myös harvaan asutuilla alueilla on kyllin monipuolisia ammatillisen koulutuksen opetuspisteitä.
  • Koulutuksen järjestäjien on edistettävä toisen asteen koulutuksen verkostoitumista, monimuoto-opetuksen kehittämistä ja teknologian hyödyntämistä. Eri oppilaitosten ja oppilaitosmuotojen välistä yhteistyön kehittämistä on syytä jatkaa. Varsinkin haja-asutusalueilla on julkisen liikenteen toimivuus varmistettava, jotta koulutuksen saavutettavuus turvataan. Koulutuksen järjestäjien on tarjottava asuntolapalveluja kodin ulkopuolella asuville, joskin ensisijaisesti koulutuksen tulee olla saavutettavissa kotoa käsin.
  • Kuntien on huolehdittava sekä perusopetuksen että toisen asteen koulutuksen opinto-ohjauksen saatavuudesta ja riittävyydestä sekä elinikäisen ohjauksen kehittämisestä. Kuntien on panostettava oppilas- ja opiskelijahuollon yhdenvertaiseen saatavuuteen sekä opiskelijoiden osallisuuteen. Opinto-ohjaajien tulee kannustaa nuoria punnitsemaan myös omalle sukupuolelle ei-tyypillisiä koulutus- ja oppiainevalintoja.