Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Kuinka laajasti kunnissa tarjotaan taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollossa?

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen tarjonta sosiaali- ja terveydenhuollossa vaihtelee Pohjois-Suomessa kunnittain. Yli kolmasosassa vastaajakuntia on luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaa käyttöä varten.

Taide- ja kulttuurilähtöisiä palveluja on käytetty sosiaali- ja terveysalalla useita kymmeniä vuosia. Taide- ja kulttuurilähtöisillä hyvinvointipalveluilla tarkoitetaan niitä palveluja, joilla on julkilausuttu terveyttä ja hyvinvointia edistävä tavoite. Palveluilla tarkoitetaan edelleen niitä ammattilaisten tuottamia palveluja, joiden lähtökohtana on jokin/jotkin seuraavista: audiovisuaalinen kulttuuri, kirjallisuus, kulttuuriperintö, kuvataide, muotoilu, näyttämötaide, rakennustaide, säveltaide, sarjakuva, sirkustaide, tanssitaide ja valokuvataide. Palveluilla ei tarkoiteta taideterapiaa. Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut eivät korvaa terveys- ja sosiaalialan hoitomuotoja mutta ovat kokonaisvaltaisen elämän ja hyvinvoinnin oleellinen osa. Palveluja toteutetaan esimerkiksi erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja palveluyksiköissä, jolloin palvelut kohdistuvat etenkin lapsiin ja nuoriin, vammaisiin sekä vanhuksiin. Arviointikysymyksillä kerättiin kuntien tilannetta kartoittavaa yleistietoa, jota hyödynnetään taiteen ja kulttuurin toimialaa koskevassa kärkihankkeessa.

Noin 36 prosentissa Pohjois-Suomen vastaajakunnista oli luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaa käyttöä varten sosiaali- ja terveydenhuollossa. Näiden (8 kuntaa) joukossa oli kaupunkimaisia, taajaan asuttuja sekä maaseutumaisia kuntia. Koko Manner-Suomessa osuus oli hieman pienempi, 32 % kunnista. Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut ymmärrettiin kunnissa laajasti. Palveluja tarjottiin eri kohderyhmille ja kohteisiin. Kuntien vastauksista nousi esiin etenkin ikääntyville tarjottavat palvelut. Yli puolessa (55 %) vastaajakunnista ei ollut luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön. Nämä kunnat olivat enimmäkseen maaseutumaisia tai taajaan asuttuja. Muutamassa kunnassa kuntien kulttuurivastaavista ei ollut tietoa toiminnasta.

Noin 37 % vastanneista Pohjois-Suomen kuntien kulttuurivastaavista arvioi, että taidetta ja kulttuuria sovelletaan osana kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä vähintään noin kerran kuukaudessa (Kuvio 7.10.1.) Koko Manner-Suomessa vastaava osuus oli suurempi, 47 % kunnista. Noin viidesosassa Pohjois-Suomen kunnista taidetta ja kulttuuria sovellettiin osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä viikoittain, noin 11 prosentissa kuukausittain ja 5 prosentissa päivittäin. Noin kymmenesosassa kunnista taidetta ja kulttuuria sovellettiin osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä noin kerran vuodessa. Yli puolella vastaajista ei ollut tietoa toiminnasta. Tuloksia tarkasteltaessa onkin huomioitava, että ne perustuvat kuntien kulttuuritoiminnasta vastaavien henkilöiden arvioihin oman kuntansa tilanteesta. Tämän arvioinnin puitteissa ei ollut mahdollista kerätä tietoa suoraan sosiaali- ja terveydenhuollosta.

 

Miten taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut ovat järjestetty ja ovatko ne vakiintuneet osaksi rakenteita?

Noin14 % Pohjois-Suomen vastaajakunnassa käytännöt taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat vakiintuneita. Noin 68 % vastaajakunnista taide ja kulttuuri on mainittu kunnan hyvinvointikertomuksessa.

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman loppuraportin (2015) mukaan taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen projektimaisesta tuottamisesta on siirrytty kohti vakiintunutta toimintaa. Noin joka seitsemäs (14 %) Pohjois-Suomen vastaajista arvioi, että käytännöt taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön ovat kunnassa vakiintuneita. Osuus oli pienempi verrattuna Manner-Suomeen (20 %). Toiminta sisälsi Pohjois-Suomessa pääosin kulttuurin viemisen palvelutaloihin ja laitoksiin.

Useassa Pohjois-Suomen kunnassa toimintamalli oli kehittymässä. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman loppuraportin (2015) mukaan kunnissa, joissa on luotu välittäjätaho kulttuuripalvelujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon välille, on palvelujen toteuttaminen helpottunut. Myös palvelujen tarkastelu elämänkaaren mukaan on edistänyt kulttuuripalvelujen integrointia kaikkiin palveluketjuihin. Esimerkkinä kehittymässä olevasta toiminnasta mainittiin keväällä 2016 alkanut Kainuun Kaikukortti-kokeilu. Kaikukortti on alennuskortti, jolla voi hankkia maksuttomia pääsylippuja ja kurssipaikkoja Kaikukortti-verkostossa mukana olevaan kulttuuritarjontaan. Kortti on tarkoitettu verkostossa mukana olevien sosiaali- ja terveysalan yhteisöjen jäsenille, jotka kokevat olevansa taloudellisesti tiukassa tilanteessa.

Yli neljäsosa Pohjois-Suomen vastaajakunnista tuotti taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollossa kunnan ja kunnan ulkopuolisten toimijoiden yhteistyönä (27 %). Kunnan eri toimialojen yhteistyönä palveluja tuotti joka seitsemäs (14 %). Yhdessä kunnassa taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja tuotettiin myös yhdessä muiden kuntien tai kuntayhtymien kanssa (5 %). Luvuissa on päällekkäisyyttä, sillä tapoja organisoida palvelut voi olla monia. Yhdellä kunnan kulttuurivastaavalla tieto palvelujen organisoinnin tavoista puuttui.

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisten kustannusten arvioiminen oli usealle Pohjois-Suomen vastaajakunnalle hankalaa ja tieto jäi puutteelliseksi. Muutamassa vastauksessa annetut arviot vaihtelivat muutamasta sadasta eurosta 80 000 euroon. Useimmissa vastauksissa arviot kustannuksista asettuivat joidenkin tuhansien ja kymmenien tuhansien eurojen välille. Kustannuksiin ei luettu mukaan terapiana tai kuntoutuksena tarjottavia menetelmiä.

Palvelujen tuotantotavat ovat moninaiset, mikä vaikeuttaa arvioita toiminnasta koituvien kustannuksien suuruudesta sekä siitä, kuinka usein taide- ja hyvinvointipalveluja tarjotaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Taide- ja kulttuurilähtöisen hyvinvointipalvelun sekä uudenlaisessa ympäristössä kuten hoitolaitoksessa tarjottavan kulttuuripalvelun ero ei aina ole selvä. Tilanteen kokonaistarkastelua hankaloittaa myös se, ettei kuntien kulttuurivastaavilla ole välttämättä ajantasaista tietoa toiminnasta. Määrittelyt ja vastuut ovat vielä kehittymässä.

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen vakiintuneisuutta kunnassa ilmaisee osaltaan taiteen ja kulttuurin rooli kunnan hyvinvointikertomuksessa. Kunnan toteuttamaa hyvinvointipolitiikkaa kuvaa hyvinvointikertomus, joka tuli lakisääteiseksi vuonna 2011. Hyvinvointikertomus on hyvinvointipolitiikan suunnittelun, arvioinnin ja raportoinnin työväline. Noin 64 % Pohjois-Suomen vastaajakuntien hyvinvointikertomuksia taide ja kulttuuri mainittiin muiden osioiden yhteydessä. Oma osionsa taide- ja kulttuuripalveluilla oli noin 4 prosentissa kuntien hyvinvointikertomuksia. Noin 32 prosentissa vastanneista kunnista taidetta ja kulttuuria ei mainittu lainkaan kunnan hyvinvointikertomuksessa.

Kuvio 7.10.1. Taiteen ja kulttuurin soveltaminen osana kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa Pohjois-Suomessa