Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Pelastustoimen nopean avun saanti

Johtopäätökset

Pelastustoimen hälytystehtävien kokonaismäärä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueella lisääntyi noin 200 tehtävällä edellisestä vuodesta. Kainuun pelastustoimialueella hälytystehtävien lukumäärä laski. Jokilaaksojen alueella ensivastetehtävien määrä lisääntyi vuodesta 2014 yli 15 %. Muutokset ovat kuitenkin pieniä, ettei niistä voi päätellä pysyvää kehityssuuntaa.

Huomattavaakin vuosittaista vaihtelua voivat aiheuttaa poikkeukselliset sääilmiöt, kuten myrskyt, rankkasateet ja tulvat, joilla on välitön vaikutus pelastustoimen vahingontorjuntatehtävien määriin. Jokilaaksojen ja Oulu-Koillismaan alueilla Lyyli- myrsky toukokuussa 2015 aiheutti yhteensä n. 400 vahingontorjuntatehtävää. Myös maastopalojen lukumäärä vaihtelee vuosittain säätilan vaihtelun takia ja vuonna 2015 maastopalojen määrä oli märän kesän johdosta erityisen vähäinen.

Rakennuspalojen ja automaattisten paloilmoittimien tarkastustehtävien määrät ovat vähentyneet kaikilla pelastustoimen alueilla koko 2010-luvun ajan. Hätäkeskukseen liitettyjen paloilmoittimien määrä on lisääntynyt 1-2 % vuosittain. Pelastustoimen pitkän aikavälin valtakunnallista tavoitetta erheellisten automaattisten paloilmoitusten määrän vähentämiseksi ei ole kuitenkaan saavutettu.

Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (SM julkaisu 21/2012) mukaan aluehallintovirasto valvoo ensimmäisen yksikön saapumisaikoja onnettomuuspaikalle ja pelastustoiminnan toimintavalmiusajan toteutumista.

Pelastustoiminnan toimintavalmiusaikojen vähimmäistavoitteiden toteutumisessa ei ole ollut suuria puutteita pelastustoimen alueilla lukuun ottamatta Oulu-Koillismaan pelastustoimen alueella Oulun kaupungin aluetta. Vuosina 2013–2015 Oulun kaupungin alueella on ollut vuosittain 4-5 riskiluokan I ja 9-15 riskiluokan II ruutua, joissa pelastustoiminnan toimintavalmiusaika ei ole täyttynyt 50 %:sti.

Vuonna 2015 ensimmäisen yksikön vähimmäistavoite I riskiluokan ruuduissa toteutui Jokilaaksojen ja Kainuun pelastuslaitoksen osalta 100 %:sti. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen osalta ensimmäisen yksikön vähimmäistavoite ei toteutunut neljässä I riskiluokan ruudussa. I riskiluokan ruuduissa ensimmäisen yksikön tulee tavoittaa onnettomuuskohde vähintään kuuden minuutin kuluessa hälytyksestä.

Kaikilla kolmella pelastuslaitoksella oli puutteita ensimmäisen yksikön vähimmäistavoitteessa II luokan riskiruuduissa vuosina 2013–2015. Jokilaaksojen ja Oulu-Koillismaan pelastuslaitosten alueilla on kuitenkin tapahtunut viime vuosina myönteistä kehitystä II riskiluokan ruutujen tavoitettavuudessa. II riskiluokan ruuduissa ensimmäisen yksikön tulee tavoittaa onnettomuuskohde vähintään kymmenen minuutin kuluessa hälytyksestä.

Paloasemien sijoittuminen riskiruutuihin nähden ei kaikilla alueilla ole optimaalinen. Tämä koskee erityisesti Oulun kaupungin keskustan ja Haukiputaan kaupunginosien välistä aluetta. Tästä syystä pelastusyksiköt eivät tavoita onnettomuuskohteita valtakunnallisesti asetettujen ja palvelutasopäätöksissä päätettyjen vähimmäistavoitteiden mukaisesti.

 

Toimenpide-ehdotukset

Erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää pitkäjänteistä ja systemaattista yhteistyötä laitteiston suunnitteluun, asentamiseen, kunnossapitoon sekä viranomaisvalvontaan liittyen. Erheellisten ilmoitusten syynä on useimmiten huolimattomuus korjaus- ja kunnostustöiden yhteydessä tai laitteiston kunnossapidon laiminlyönti.

Riskiluokan I ja II riskiruutujen ja niistä muodostuvien alueiden nopean avun saavutettavuuden parantamiseksi tulee jatkossa kiinnittää huomiota tulevien paloasemien sijoitteluun riskiperusteisesti. Alueille, joilla ei nopean avun saantia voida toteuttaa asetettujen vähimmäistavoitteiden mukaisesti, tulee kohdentaa tiiviimpää valvontaa ja turvallisuusviestintää sekä mahdollisia teknisiä ratkaisuja onnettomuuksien havaitsemisen ja avun hälyttämisen varmistamiseksi.

Pelastustoiminnan toimintavalmiuden tarkempi arviointi vaatii yksityiskohtaisempaa tarkastelua. Tarkastelu tulee ulottaa toimintavalmiuden kokonaisuuteen, missä huomioidaan tarvittavilta osin myös kaikki keskeiset osatekijät.