Kirjastopalvelujen saatavuus lasten ja nuorten kannalta

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Miten kirjastopalvelujen saatavuus toteutuu lasten ja nuorten kannalta?

Kirjastopalvelujen saatavuus alle 16-vuotiaille on hieman huonompi kuin koko väestölle. Vain taajamissa omatoiminen kirjastoasiointi on lapselle mahdollista. Maaseudulla ja kylissä asuville lapsille ja nuorille matkat kirjastoon ovat liian pitkät omatoimisesti kuljettaviksi. Kirjastoautopalvelut tavoittavat alle 16-vuotiaat hyvin siellä missä niitä on tarjolla.

Kirjastopalvelujen saatavuuteen lasten ja nuorten kannalta vaikuttavat toimipisteverkosto, sitä täydentävät kirjastoautopalvelun tuomat lähipalvelut, aukioloajat ja palvelun ikärajattomuus, joita edellä tarkasteltiin. Erityisesti kirjastoautopalvelun lakkauttaminen heikentää palvelua lapsilta ja nuorilta. Omatoimikirjaston laaja käyttöönotto sisältää lasten ja nuorten palvelujen saatavuuden kannalta riskejä, jotka on huomioitava. Tarkastellaan seuraavaksi lasten ja nuorten kirjastomatkan pituutta ja asuinpaikan vaikutusta siihen, tarjolla olevia kokoelmia sekä muita kohderyhmälle suunnattuja palveluja. 

Kirjastomatkan pituus

Konkreettinen kirjastopalvelujen käytön este lapsille ja myös nuorille on pitkä matka, koska heillä on rajoitetut mahdollisuudet liikkua itse tai käyttää julkisia kulkuvälineitä omatoimisesti. Puolella alle 16-vuotiaista on matkaa lähimpään kirjastoon enintään 2,2 kilometriä (koko väestö: enintään 1,9 kilometriä). Kainuussa puolella alle 16-vuotiaista on kirjastoon matkaa enintään 2,5 kilometriä ja Pohjois-Pohjanmaalla 2,4 kilometriä. Keskimäärin tilanne näyttää kohtalaisen hyvältä, mutta lähemmin tarkasteltuna erot nousevat suuriksi.

Alle 16-vuotiaille kirjastopalvelujen saatavuus on hieman huonompi kuin koko Suomen väestölle. Syynä on oletettavasti se, että kirjastot ovat sijoittuneet keskustoihin ja suurempiin taajamiin. Eri ikäryhmille on tyypillistä hakeutua asumaan erilaisiin paikkoihin. Lapsiperheet haluavat asua väljemmin ja kohtuuhintaisemmin keskustojen ulkopuolella, joista matka palveluihin on pidempi. Yli 16-vuotiaista moni hakeutuu koulun jälkeen taajamiin ja keskustoihin muun muassa opiskelun takia. Suurin osa Suomen väestöstä elää taajama- ja kaupunkiympäristössä, näin myös Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Asuinpaikka vaikuttaa siihen kuinka pitkä matka on erilaisiin palveluihin. Maalla on totuttu hakemaan palveluja kauempaa. Arvioinnilla haluttiin selvittää miten paljon lasten kirjastomatkan pituuteen vaikuttaa perheen asuinpaikka ja asuinpaikan yhdyskuntarakenne.  Yhdyskuntarakenteella tarkoitetaan asuntojen, työpaikkojen, palvelujen, viheralueiden ja niiden välisten liikenneyhteyksien muodostamaa kokonaisuutta. Näiden perusteella taajamat, kylät, pienkylät ja maaseutu erottuvat toisistaan. Alueellisten vertailujen pohjana käytettiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämää YKR – yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän asutuksen aluejakoaineistoa vuodelta 2015. Vertailuja tehtiin maakunta- ja kuntatasoilla ja tilannetta peilattiin alueilla asuvien lasten ja nuorten näkökulmasta.

Alle 16-vuotiaiden osuus väestöstä on suuri Pohjois-Pohjanmaalla, myös kunnittaisessa tarkastelussa Pohjois-Pohjanmaa erottuu muista alueista. Pienin alle 16-vuotiaiden osuus väestöstä on Kainuussa. Kartassa 10.6.1. on esitetty kirjastoverkosto ja alle 16-vuotiaiden osuudet väestöstä kunnittain.

Taajamien lapsilla ja nuorilla matkaa kirjastoon on keskimäärin alle 2 kilometriä Kainuussa ja noin 2 kilometriä Pohjois-Pohjanmaalla. Maaseudulla tai kylissä lapsella tai nuorella on Kainuussa keskimäärin matkaa kirjastoon 11-16 kilometriä, Pohjois-Pohjanmaalla  7-9 kilometriä. Pyöräiltäväksi matkat ovat useimmille nuorillekin liian pitkät. Lasten kirjastoasiointia helpottamaan ja turvaamaan tarvitaankin usein päiväkoti- ja luokkakäyntejä, vanhempia ja kuljetuksia.

Taajamissa asuu Kainuun lapsista ja nuorista 70-76 prosenttia ja Pohjois-Pohjanmaalla 76-79 prosenttia. Aidolla maaseudulla asuu Kainuussa 14-21 prosenttia lapsista ja nuorista ja Pohjois-Pohjanmaalla 10-14 prosenttia. Pienkylä- ja kylämaisessa ympäristössä asuvia lapsia ja nuoria on Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla aika vähän.

Maaseudulla asuville on palveluja tuotu lähemmäksi kirjastoautoilla. Kainuussa on kolme ja Pohjois-Pohjanmaalla neljä kuntaa, joiden lapsista yli puolella on yli 5 km matkaa kirjastoon. Näistä kunnista ilman omaa kirjastoautoa on Kainuussa yksi ja Pohjois-Pohjanmaalla kaksi, joista toinen tarjoaa kirjastoautopalveluja ostopalveluna parin pysäkin verran.

 Kartassa 10.6.2. on esitetty kirjastopalvelujen saavutettavuus alle 16-vuotiaille kunnittain.

Jos perhe asuu aidon maaseudun sijasta kylässä tai ns. pienkylässä, kainuulaisen ja pohjoispohjalaisen lapsen tai nuoren kirjastomatka on keskimäärin yhtä pitkä kuin maaseudulla asuvilla. Kirjastoautopalveluja tarjoamalla kyetään parantamaan kylien kirjastopalvelujen heikkoa saatavuutta.

Kirjastoautopalvelut tavoittavat alle 16-vuotiaat hyvin. Tutkimme muutaman esimerkkikunnan kirjastoautopysäkkien saavutettavuutta suhteessa alle 16 vuotiaisiin. Näissä viidessä kunnassa korkeintaan yhden kilometrin säteellä kirjastoautopysäkistä asui keskimäärin 72 prosenttia alle 16-vuotiaista. Paras kirjastoautopysäkkien saavutettavuus, 90 prosenttia, oli Nivalassa. Nivala oli yksi niistä kunnista, joissa yli puolella lapsista matkaa kirjastoon oli yli 5 kilometriä, joten siellä kirjastoautopalvelut paikkaavat palvelutarpeen erinomaisesti.

Eri alueilla olevien taajamien, maaseudun ja kylien eroja tarkasteltiin myös YKR-alueiden kirjastopalvelujen saatavuudelle muodostetun indeksin avulla. Siinä koko Suomen palvelusaatavuus vastaavassa ympäristössä sai arvon 100.

  • Taajamavertailussa Kainuu sai seuraavaksi parhaan indeksin arvon heti Uudenmaan jälkeen. Pohjois-Pohjanmaalla saatavuus jäi alle keskitason.
  • Maaseutumaisten ympäristöjen vertailussa saatavuus oli koko maan tasoon nähden heikointa Kainuussa. Pohjois-Pohjanmaalla saatavuus oli hyvä.
  • Kyläympäristöjen vertailussa sekä Kainuu että Pohjois-Pohjanmaa jäävät saatavuudessa alle keskitason.

Lapsille ja nuorille suunnattu muu toiminta kirjastossa

Kirjastojen lapsille ja nuorille suuntaama muu palvelutoiminta on etupäässä erilaisten tapahtumien ja opastustuokioiden järjestämistä. Kirjastojen tapahtumatuotanto on vilkastunut viime vuosina. Vuonna 2014 Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastot järjestivät kaikkiaan 2200 tapahtumaa, joissa osallistujia oli 60 000. Satutunnit ovat perinteisiä pienille lapsille suunnattuja tapahtumia. Kirjavinkkaustoimintaa järjestetään sekä perusrahoituksella että kehittämishankkeissa. Lapset ja nuoret ovat kirjastojen mediakasvatuksen ja tiedonhankintataitojen opetuksen suuri kohderyhmä ja useissa kunnissa on luotu pysyvät käytännöt kirjastojen ja koulujen yhteistyönä näiden opetusten ja kirjastovierailujen toteuttamiseen. Lapsille suunnattujen tapahtumien, opetusten ja niiden osallistujien määrää ei erikseen tilastoida, vaan luvut sisältyvät kokonaistilastoihin. Arviolta tapahtumista suuri osa on suunnattu lapsille ja nuorille. Esimerkiksi Oulussa vuonna 2015 kaikista tapahtumista 68 prosenttia oli suunnattu lapsille, mutta nuorille vain kaksi prosenttia.

Kirjaston tilat tarjoavat myös muille toimijoille mahdollisuuden tavoittaa lapsia ja nuoria. Kaiken kirjastossa järjestetyn tapahtumatuotannon ja toiminnan ei tarvitse olla kirjaston järjestämää. Nuorisotoimen peruspalveluarvioinnissa 2015 selvitettiin kuinka monessa kunnassa järjestetään nuorisolle toimintaa kirjaston tiloissa. Tällaisia kuntia oli Kainuussa kaksi ja Pohjois-Pohjanmaalla 18 kappaletta.

Onko lapsille ja nuorille saatavilla uusiutuvat ja ajankohtaiset aineistot?

Kirjastojen hankinnoista 31 prosenttia Kainuussa ja 43 prosenttia Pohjois-Pohjanmaalla oli lapsille suunnattua. Lastenkirjojen lainojen osuus kaikista lainoista oli Kainuussa 40 prosenttia ja Pohjois-Pohjanmaalla 47 prosenttia. Lapset lainaavat kirjastoista aineistoa suhteellisesti enemmän kuin heitä varten on hankittu.

Kirjastopalvelujen ydintä lapselle on houkutteleva ja runsas tarjonta. Käyttökokemuksilla on vaikutusta tulevaan käyttöön. Lapsi elää hetkessä, hän ei varaa ja odota, vaan haluaa lukea nyt sen, mitä kaverikin luki. Kysyttyjä kirjoja tarvitaan useita hyväkuntoisia kappaleita. Hankintojen tulee olla lasten tarpeiden mukaisia ja hankintamäärien sellaisia, että nopealla lapsen tarpeeseen vastaamisella kyetään vaikuttamaan lukuhalun heräämiseen ja säilymiseen. Lapsi myös vaikuttuu kirjaston henkilökunnan paneutumisesta hänen asiaansa. Kirjastohenkilöstön persoonallinen palveluote on lapsille ja nuorille tärkeä ja kirjastossa käymiseen ja lukuintoon vaikuttava. Kirjastot ovat pyrkineet lisäämään hakeutuvaa toimintaa, esimerkiksi kirjavinkkausta kouluilla.

Lastenkirjojen lainaus on monissa kunnissa lisääntynyt yleistrendistä poikkeavasti. Kirjastot ja koulut yhteistyössä ovat toteuttaneet Lukuinto-hankkeita ja OPS-työ on saattanut niitä yhteistyöhön. Lasten lukemiseen on kiinnitetty useissa tutkimuksissa huomiota ja monet tahot ovat valmiita yhteistyöhön kirjastojen kanssa.

Lapset käyttävät heitä varten kirjastoon hankittuja aineistoja ahkerasti. Kokoelmien ja uutuuksien määrän riittävyyttä voidaan arvioida tarkastelemalla onko lasten määrä, lainausten määrä ja lapsille hankitun uuden aineiston määrä tasapainossa, oikeassa suhteessa toisiinsa. Kirjastot panostavat kiitettävästi lapsille hankittavaan aineistoon. Kokoelmia on lapsille hankittu selvästi enemmän kuin lasten osuus koko väestöstä on. Kirjastojen hankinnoista Kainuussa 31 prosenttia ja Pohjois-Pohjanmaalla 43 prosenttia (koko maassa 38 prosenttia) on lasten aineistoja. Lasten kirjastonkäytön vilkkaus ilmenee siinä, että lasten lainausten suhteellinen osuus kaikista lainoista on selvästi hankintojen suhteellista osuutta suurempi. Lapsille hankittu aineisto menee kovaan käyttöön. Kuviossa  10.6.1. on esitetty alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä, lasten aineistojen hankinnan ja lainausten suhteelliset määrät.

Toinen tapa arvioida kirjaston kokoelmien ja uutuuksien määrän riittävyyttä on tarkastella, kuinka paljon kokoelmia ja hankintoja on yhtä lasta kohden. Kansainvälinen suositus kehottaa hankkimaan vähintään yhden kirjan vuodessa alle 15-vuotiasta kohden. Kuviossa 10.6.2. on esitetty yhtä alle 15-vuotiasta kohden hankitun aineiston ja kokoelmien määrä. Vuonna 2014 Pohjois-Pohjanmaalla ja koko maassa hankittiin 0,7 uutta teosta yhtä lasta kohden, kun Kainuussa hankittiin vain 0,6 uutta teosta yhtä lasta kohden. Kunnittain vaihteluväli oli 0,4-1,8 hankittua lastenkirjaa lasta kohden. Pienimmät lastenkirjahankinat lasta kohden olivat Oulun seudun lapsirikkaissa kunnissa.

40 prosenttia kunnista hankki lastenkirjoja suosituksen mukaisesti: Kainuussa neljä ja Pohjois-Pohjanmaalla 11 kuntaa. Eniten lastenkirjoja lasta kohden hankkineet kirjastot ovat vuosittaisten lainaustilastojen kärjessä. Lastenkirjojen hankinta oli parantunut vuodesta 2007, jolloin suosituksen mukaisesti lastenkirjoja hankki kunnista vain 24 prosenttia, vaikka keskiarvo oli pysynyt samana 0,7 lastenkirjaa lasta kohden.

Kainuussa lastenkirjakokoelmat olivat suuremmat lasta kohden kuin keskimäärin muualla maassa. Kainuun kirjastojen kokoelmissa oli ilmeisen runsaasti vanhempaa aineistoa, joka välttämättä ei enää kiinnosta lapsia ja nuoria.

Kuvio 10.6.1. Lasten lainojen ja lapsille hankitun aineiston osuudet

Kuvio 10.6.2. Kokoelma ja hankinta alle 15-vuotias

Kartta 10.6.1. Kirjastoverkko ja alle 16-vuotiaiden osuudet väestöstä kunnittain

Kartta 10.6.2. Kirjastopalvelujen saatavuus alle 16-vuotiaille kunnittain