Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut

Valtakunnallinen arviointi

Kuinka laajasti kunnissa tarjotaan taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollossa?

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen tarjonta sosiaali- ja terveydenhuollossa vaihtelee kunnittain. Noin joka kolmannessa vastaajakunnassa on luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaa käyttöä varten.

Taide- ja kulttuurilähtöisiä palveluja on käytetty sosiaali- ja terveysalalla useita kymmeniä vuosia. Taide- ja kulttuurilähtöisillä hyvinvointipalveluilla tarkoitetaan niitä palveluja, joilla on julkilausuttu terveyttä ja hyvinvointia edistävä tavoite. Palveluilla tarkoitetaan edelleen niitä ammattilaisten tuottamia palveluja, joiden lähtökohtana on jokin/jotkin seuraavista: audiovisuaalinen kulttuuri, kirjallisuus, kulttuuriperintö, kuvataide, muotoilu, näyttämötaide, rakennustaide, säveltaide, sarjakuva, sirkustaide, tanssitaide ja valokuvataide. Palveluilla ei tarkoiteta taideterapiaa. Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut eivät korvaa terveys- ja sosiaalialan hoitomuotoja mutta ovat kokonaisvaltaisen elämän ja hyvinvoinnin oleellinen osa. Palveluja toteutetaan esimerkiksi erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja palveluyksiköissä, jolloin palvelut kohdistuvat etenkin lapsiin ja nuoriin, vammaisiin sekä vanhuksiin. Arviointikysymyksillä kerättiin kuntien tilannetta kartoittavaa yleistietoa, jota hyödynnetään taiteen ja kulttuurin toimialaa koskevassa kärkihankkeessa.

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen tarjonta sosiaali- ja terveydenhuollossa vaihteli kunnittain. Noin joka kolmannessa (32 % kunnista) vastaajakunnassa oli luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaa käyttöä varten sosiaali- ja terveydenhuollossa. Näiden (58 kuntaa) joukossa oli sekä kaupunkimaisia, taajaan asuttuja että maaseutumaisia kuntia, ja toimintaa oli jokaisen aluehallintoviraston alueella. Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut ymmärrettiin kunnissa laajasti. Palveluja tarjottiin eri kohderyhmille ja kohteisiin. Kuntien vastauksista nousi esiin etenkin ikääntyville ja vanhuksille tarjottavat palvelut. Yli puolessa (53 %) kunnista ei ollut luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön. 15 prosentilla kuntien kulttuurivastaavista ei ollut tietoa toiminnasta. Tiedon puute korostui etenkin maaseutumaisissa kunnissa.

Vajaa puolet vastaajista (47 % kunnista) arvioi, että taidetta ja kulttuuria sovelletaan osana kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä vähintään noin kerran kuukaudessa (Kuvio 10.10.1.). Neljäsosassa kunnista taidetta ja kulttuuria sovellettiin osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kuukausittain, 14 prosentissa kunnista viikoittain ja 7 prosentissa päivittäin. 15 prosentissa kunnista taidetta ja kulttuuria sovellettiin osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä noin kerran vuodessa. 4 prosentissa vastaajakunnista taidetta ja kulttuuria ei sovellettu lainkaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Noin joka kolmannella kuntien kulttuuritoiminnasta vastaavalla henkilöllä ei ollut tietoa toiminnasta. Tuloksia tarkasteltaessa onkin huomioitava, että ne perustuvat kuntien kulttuuritoiminnasta vastaavien henkilöiden arvioihin oman kuntansa tilanteesta. Tämän arvioinnin puitteissa ei ollut mahdollista kerätä tietoa suoraan sosiaali- ja terveydenhuollosta.

 

Miten taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut ovat järjestetty ja ovatko ne vakiintuneet osaksi rakenteita?

Palvelujen tuotantotavat ovat moninaiset. Joka viidennessä vastaajakunnassa käytännöt taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat vakiintuneita. 77 % vastaajakunnista taide ja kulttuuri on mainittu kunnan hyvinvointikertomuksessa.

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman loppuraportin (2015) mukaan taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen projektimaisesta tuottamisesta on siirrytty kohti vakiintunutta toimintaa. Joka viidennes vastaaja arvioi, että käytännöt taiteen ja kulttuurin soveltavaan käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollossa olivat kunnassa vakiintuneita. Toiminta sisälsi esimerkiksi kulttuurin viemisen palvelutaloihin ja laitoksiin, kulttuuriluotsi- tai kulttuurikaveritoiminnan, kulttuurisen vanhustyön ja sosiaalisen sirkuksen sekä taideapteekin ja kulttuurireseptin. Näkemys kulttuuripalvelujen merkityksestä kuntalaisten hyvinvoinnille strategisella tasolla oli laajentunut kunnissa. Yleisiä kulttuuripalveluja kutsuttiin esimerkiksi kulttuuriin aktivoinniksi, vapaa-ajan palveluja tuotettiin kokonaisuutena, kulttuurin vastuualue oli mukana kunnan hyvinvointityöryhmässä ja kulttuuri sisältyi kunnan hyvinvointistrategiaan.

Yli puolet kunnista tuotti taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollossa kunnan eri toimialojen yhteistyönä (64 % kunnista) ja/tai kunnan ja kunnan ulkopuolisten toimijoiden yhteistyönä (60 %). Taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja tuotettiin myös yhdessä muiden kuntien tai kuntayhtymien kanssa (21 % kunnista). Luvuissa on päällekkäisyyttä, sillä tapoja organisoida palveluja voi olla monia. Pienellä osalla (5 % kunnista) tieto palvelujen organisoinnin tavoista puuttui. Niissä kunnissa, joissa toiminta ei ollut vakiintunutta, toiminta pohjautui usein lyhytkestoisiin hankkeisiin tai se oli vasta käynnistetty. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman loppuraportin (2015) mukaan kunnissa, joissa on luotu välittäjätaho kulttuuripalvelujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon välille, on palvelujen toteuttaminen helpottunut. Myös palvelujen tarkastelu elämänkaaren mukaan on edistänyt kulttuuripalvelujen integrointia kaikkiin palveluketjuihin.

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisten kustannusten arvioiminen oli usealle vastaajakunnalle hankalaa. Annetut arviot vaihtelivat 0 eurosta 2 miljoonaan euroon. Useimmissa vastauksissa arviot kustannuksista asettuivat kuitenkin joidenkin tuhansien ja kymmenien tuhansien eurojen välille. Kustannuksiin ei luettu mukaan terapiana tai kuntoutuksena tarjottavia menetelmiä.

Palvelujen tuotantotavat ovat moninaiset, mikä vaikeuttaa arvioita toiminnasta koituvien kustannuksien suuruudesta sekä siitä, kuinka usein taide- ja hyvinvointipalveluja tarjotaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Taide- ja kulttuurilähtöisen hyvinvointipalvelun sekä uudenlaisessa ympäristössä kuten hoitolaitoksessa tarjottavan kulttuuripalvelun ero ei aina ole selvä. Tilanteen kokonaistarkastelua hankaloittaa myös se, ettei kuntien kulttuurivastaavilla ole välttämättä ajantasaista tietoa toiminnasta. Määrittelyt ja vastuut ovat vielä kehittymässä.

Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen vakiintuneisuutta kunnassa ilmaisee osaltaan taiteen ja kulttuurin rooli kunnan hyvinvointikertomuksessa. Hyvinvointikertomus on kunnan hyvinvointipolitiikan suunnittelun, arvioinnin ja raportoinnin työväline, joka tuli lakisääteiseksi vuonna 2011. Vuoteen 2012 verrattuna kulttuuri oli kyselyvastauksien mukaan osa hyvinvointikertomusta yhä useammassa kunnassa. 70 prosentissa vastaajakuntien hyvinvointikertomuksia taide ja kulttuuri mainittiin muiden osioiden yhteydessä. Oma osionsa taide- ja kulttuuripalveluilla oli vajaassa kymmenesosassa (7 %) kuntien hyvinvointikertomuksissa. Vajaassa neljäsosassa (23 %) vastanneista kunnista taidetta ja kulttuuria ei mainittu lainkaan kunnan hyvinvointikertomuksessa.

 

Kuvio 10.10.1. Taiteen ja kulttuurin soveltaminen osana kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Lähde: Kysely Manner-Suomen kunnille: Vuoden 2015 peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi. N=168 kuntaa.