Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Valtakunnallinen arviointi

Lastensuojelulaitoksiin ja perhekoteihin sijoitettujen lasten perusopetuksen toteutuminen

Johtopäätökset

  • Suurimmat haasteet sijoituslasten opetuksen järjestämisessä johtuvat lasten vaativan erityisen tuen tarpeesta ja siitä, että heidän ongelmistaan ei saada vastaanottavan kunnan opetustoimeen riittävästi tietoa. Sijoituskunnan opetustoimi joutuu järjestämään opetuksen usein lyhyellä varoitusajalla kesken lukuvuoden, eikä sillä aina ole riittävästi resursseja yksilöllistä tukea tarvitsevien lasten opetuksellisen ja oppilashuollollisen tuen järjestämiseen. Yhteistyö sosiaali- ja terveystoimen kanssa ei myöskään toimi lasten edun mukaisella tavalla resurssipulan ja salassapitosäännösten tiukan tulkinnan vuoksi.
  • Uuden oppilas- ja opiskelijahuoltolain ja muiden viranomaisten tiedonvaihtoa helpottaneiden lakimuutosten vaikutuksesta yhteistyön toimivuuteen ei tämän arvioinnin perusteella voida esittää vielä johtopäätöksiä. Kyselyyn vastanneet opetuksen järjestäjät eivät olleet vastauksissaan kiinnittäneet lainsäädäntömuutoksiin juurikaan huomiota, mikä herättää kysymyksen, ovatko kentän toimijat riittävästi ymmärtäneet lainsäädännön muutosten antamat mahdollisuudet tietojen siirtämiseen viranomaiselta toiselle.

 

Toimenpide-ehdotukset

  • Kuntien tulee varmistaa jo ennen sijoitusta, millaista tukea lapsi tarvitsee koulunkäyntiinsä ja miten tämä tuki käytännössä järjestetään, jotta sijoitetun lapsen oikeus esi- ja perusopetukseen toteutuu.
  • Koska vastaanottavan kunnan opetustoimelle aiheutuu sijoituslasten tukitoimien järjestämisestä huomattavia lisäkustannuksia, opetustoimen rahoituslainsäädäntöä tulee muuttaa niin, että opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslaissa säädetään lisäkustannusten korvaamisesta kunnille valtion lisärahoituksella. Tällä tavoin voidaan turvata koulutuksellisen yhdenvertaisuuden ja perustuslaillisten oikeuksien toteutuminen sijoituslasten koulunkäynnissä ja siihen liittyvissä tukitoimissa.
  • Monialaisen yhteistyön rakenteita tulee kehittää edelleen. On sovittava selkeästi yhteisistä pelisäännöistä ja toimintamalleista opetustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen välillä unohtamatta perhekoteja ja lastensuojelulaitoksia tärkeinä yhteistyökumppaneina.
  • Lainsäädäntöä tulee tarkastella kriittisesti myös siltä osin, estävätkö voimassa olevat salassapitosäännökset edelleen toimivan monialaisen yhteistyön sijoituslasten opetuksen järjestämisessä ja oppilashuollossa.
  • Opetushenkilöstön ja sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön täydennyskoulutuksessa tulee edelleen painottaa uuden lainsäädännön tuomia mahdollisuuksia tietojen vaihtoon viranomaisten välillä lapsen edun mukaisen yhteistyön toteuttamiseksi.