Lastensuojelulaitoksiin ja perhekoteihin sijoitettujen lasten perusopetuksen toteutuminen

Valtakunnallinen arviointi

Kuinka monta oppivelvollista lasta tai nuorta oli lastensuojelulain perusteella sijoitettuna kunnan alueelle 20.9.2015 tilanteen mukaan?

Manner-Suomessa oli vuonna 2015 kaikkiaan 3797 lasta sijoitettuna lastensuojelulaitoksiin ja perhekoteihin (taulukko 9.5.1.).

Kaikista 243 kunnasta 31 kuntaa ilmoitti, ettei niiden alueella ollut sijoitettuna lapsia. Näitä kuntia oli jokaisen aluehallintoviraston toiminta-alueella, ja pääsääntöisesti ne olivat pieniä kuntia tai kaupunkeja.

 

Järjestääkö kuntanne lastensuojelulain perusteella kuntaan sijoitettujen lasten esi- tai perusopetusta?

Vastanneista 238 kunnasta 217 ilmoitti järjestävänsä opetusta, 18 ei järjestänyt ja 3 vastasi, ettei tiennyt. Pääsyy siihen, ettei opetusta järjestetty, oli se, ettei kunnassa ollut sijoitettuja lapsia. Yhdessä tapauksessa oppilas kävi naapurikunnassa sijoitetuille lapsille järjestetyssä opetusryhmässä.

 

Miten lastensuojelulain perusteella kuntaanne sijoitettujen lasten opetus on järjestetty?

Lähes kaikki kunnat, joissa asuu lastensuojelulain perusteella sijoitettuja lapsia, järjestää heille itse perusopetusta. Lisäksi opetusta hankitaan yksityisiltä opetuksen järjestämisluvan saaneilta koulutuksen järjestäjiltä tai valtion oppilaitoksilta. Muutamassa tapauksessa lastensuojelulaitos järjesti opetuksen ilman opetuksen järjestämislupaa.  

Suurin osa vastanneista kunnista (222/227) järjestää opetuksen itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Lisäksi 10 vastaajaa ilmoitti hankkivansa opetuksen perusopetuslain 7 ja 8 §:ssä tarkoitetuilta opetuksen järjestäjiltä. Kuudessa kunnassa lastensuojelulaitos järjesti opetuksen itse, eikä kunta ollut palkannut sinne opettajia. 19 vastaajaa ilmoitti, että kunta oli palkannut opettajan lastensuojelulaitokseen. Jälkimmäisessä tapauksessa 13 kuntaa kertoi, että opettajalla oli muodollinen kelpoisuus. Sen sijaan tapauksessa, että lastensuojelulaitos oli itse palkannut opettajan, kolme vastaajaa ilmoitti, että tällä oli muodollinen kelpoisuus ja kolmella opettajalla ei ollut kelpoisuutta.

 

Kuinka moni oppilas opiskeli lastensuojelulaitoksen tiloissa kokonaan tai osittain?

Kokonaan perhekodin tai lastensuojelulaitoksen tiloissa opiskeli 304 ja osittain 54 lasta.

Kokonaan lastensuojelulaitoksen tiloissa opiskeltiin eniten Lounais-Suomessa ja Pohjois-Suomessa, vähiten Itä-Suomessa ja Lapissa. Osittain laitoksen tiloissa opiskeltiin eniten Pohjois-Suomessa, Lounais-Suomessa ei tätä vaihtoehtoa käytetty laisinkaan. Erityisesti kokonaan laitoksen tiloissa opiskelevien kohdalla alueellinen vaihtelu oli varsin suurta Itä-Suomen 1,6 %:sta Lounais-Suomen 13,4 %:iin. (Taulukot 9.5.2. ja 9.5.3.)

 

Kuinka moni oppilas ei saa valtioneuvoston päättämän tuntijaon tuntimäärän mukaista opetusta?

Valtioneuvoston asetuksen tuntijaon mukainen opetustuntimäärä jäi vajaaksi yhteensä 117 oppilaalla, mikä tarkoittaa 3,5 %:a kaikista lastensuojelulain perusteella sijoitetuista oppilaista. Alueiden prosentit vaihtelevat 1,8 %:n ja 5,9 %:n välillä. (Taulukko 9.5.4.)

 

Kuinka monella lastensuojelulain mukaan sijoitetulla lapsella oli POL 17 §:n mukainen erityisen tuen päätös?

Lastensuojelulain mukaan sijoitetuista lapsista 1360:llä eli 35,8 %:lla oli POL 17 §:n mukainen erityisen tuen päätös. Eniten päätöksiä oli tehty Lounais-Suomessa ja vähiten Pohjois-Suomessa. (Taulukko 9.5.5.)

 

Kuinka monella lapsella oli POL 18 §:n mukainen päätös erityisistä opetusjärjestelyistä?

Oppilaista 151:llä eli 3,9 %:lla oli POL 18 §:n mukainen päätös erityisistä opetusjärjestelyistä. Päätösten määrä vaihteli Lapin 1,7 %:sta Etelä-Suomen ja Itä-Suomen 4,5, %:iin. (Taulukko 9.5.6.)

Lyhennetystä kouluviikosta tai työpäivistä oli päätetty joko henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS) tai päätöksessä erityisistä opetusjärjestelyistä. Tuntimäärän supistamiseen olivat syinä mm. oppilaan terveydentila, hoidolliset syyt, tunne-elämän ongelmat, väkivaltaisuus, häiriökäyttäytyminen tai karkaamisalttius. Kaksi vastaajaa mainitsi erityisesti teknisen työn opetuksen ongelmat ja yksi liikunnan.

 

Miten yhteistyö toimii sijoittavan ja sijoituskunnan ja eri hallintokuntien välillä?

Yli puolet opetuksen järjestäjistä kokee saavansa riittävästi tietoa sijoituskunnan ja oman kunnan viranomaisilta. Yhteistyö eri hallintokuntien välillä ei kuitenkaan aina toimi lasten edun mukaisella tavalla resurssipulan ja salassapitosäännösten tiukan tulkinnan vuoksi. Sen sijaan yhteistyö yksityisten lastensuojelulaitosten kanssa toimi yleensä hyvin.

Yli puolet (55,6 %) vastaajista oli sitä mieltä, että oman kunnan sosiaaliviranomaisilta ja sijoittavan kunnan opetusviranomaisilta saadaan sijoitetusta lapsista opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot. Vastaajissa oli kuitenkin huomattava määrä, lähes 40 %, niitä, joiden mielestä tiedonsaanti ei ole riittävää.  Eniten ongelmia tiedonsaannissa näyttää vastaajien mielestä olevan sijoittavan kunnan sosiaali- ja terveystoimen osalta, sillä vain 28,1 % vastaajista katsoi opetustoimen saavan sijoitetuista lapsista perusopetuslain 41 §:n 4 momentin mukaiset tiedot. Parhaiten opetuksen järjestäjän tiedonsaanti ja yhteistyö sujui yksityisten lastensuojelulaitosten kanssa, koska vain vajaat 12 % koki asian ongelmalliseksi ja enemmistön (53,6 %) mielestä yhteistyö on toimivaa. Toisaalta tähän kysymykseen vastanneissa oli huomattava määrä (34,5 %) niitä, jotka eivät osanneet ottaa asiaan kantaa.

Yhteistyön perusongelma on kyselyyn vastanneiden mielestä se, että sijoittavan kunnan sosiaalitoimi ei anna riittävän ajoissa tai lainkaan tietoa sijoituskunnan opetustoimelle sijoitettavasta lapsesta, jotta hänen opetusjärjestelyjään voitaisiin hyvissä ajoin harkita. Tieto sijoitetusta lapsesta tulee tavallisesti vasta sen jälkeen, kun lapsi on jo muuttanut kuntaan, ja tieto saadaan sijoitushuoltoyksiköltä. Monesti tietoja joudutaan myös erikseen pyytämään sijoittavan kunnan sosiaali- ja terveystoimesta. Vastaajat katsovat, että riittämättömän yhteistyö ja tiedonsaanti johtuu ensisijaisesti sosiaali- ja terveystoimen salassapitosäännösten tiukasta tulkinnasta. (Taulukko 9.5.7.)

 

Mitkä ovat suurimmat ongelmat lastensuojelululain perusteella sijoitettujen lasten opetuksen järjestämisessä?

Sijoitettujen lasten opetuksen järjestämisessä on kyse erittäin haastavien, monesti traumatisoituneiden ja psykiatrista hoitoa tarvitsevien, lasten opetuksen järjestämisestä. Suurimmat ongelmat opetuksen järjestämisessä olivat lisääntynyt oppilashuollon tarve sekä tehostetun ja erityisen tuen tarve sekä se, että opetusjärjestelyt joudutaan toteuttamaan usein lyhyellä varoitusajalla ja puutteellisen tietojen perusteella.

Lähes 70 % vastaajista pitivät suurimpina ongelmina lisääntynyttä oppilashuollon, tehostetun tuen ja erityisen tuen tarvetta. Enemmistö eli 53 % vastaajista piti myös eritysopettajien ja koulunkäyntiavustajien tarpeen kasvua suurena tai melko suurena ongelmana. Oppilaiden poissaoloja ja oppilasarviointia sen sijaan ei koettu merkittäväksi ongelmaksi.

Monissa vastauksissa korostettiin, että ongelmana on erittäin haastavien, monesti traumatisoituneiden ja psykiatrista hoitoa tarvitsevien, lasten opetuksen järjestäminen. Ongelmana pidettiin erityisesti sitä, että opetusjärjestelyt joudutaan toteuttamaan usein lyhyellä varoitusajalla ja puutteellisen tietojen perusteella. Lapset tulevat monesti kouluun kesken lukuvuoden, eikä heidän suorittamistaan opinnoista ole aina tietoa, kun koulupolku on ollut varsin risainen. Kesken lukuvuoden sijoitettujen lasten opetuksen järjestäminen vaatii joskus erityistoimenpiteitä pelkästään lukujärjestysteknisistäkin syistä, koska sijoittavan ja vastaanottavan kunnan oppiaineiden jaksottamisessa on eroja. Myös erityisen tuen järjestämisedellytyksissä on kuntien välillä eroja, eikä sijoittavan kunnan sosiaalitoimi ole välttämättä perehtynyt vastaanottavan kunnan koulutoimen mahdollisuuksiin tarjota opetuksellisia ja oppilashuollollisia tukitoimia vaativan erityisen tuen lapsille. Sijoittava kunta tekee sopimuksen lapsen sijoittamisesta sijoitusyksikön kanssa, eikä siinä vaiheessa selvitä, miten hyvin vastaanottavan kunnan koulutoimi pystyy huolehtimaan opetuksesta. Lisäksi jotkut sijoitusyksiköt markkinoivat itseään virheellisesti niin, että laitoksessa toimii kotikoulu, vaikka tosiasiallisesti on kyse vain siitä, että opetus on järjestetty perusopetuslain 18 §:n mukaisesti ns. erityisin opetusjärjestelyin ja vastuu opetuksen järjestämisestä on edelleen kunnalla.

Jotkut vastaajista toivat myös avovastauksissa esille merkittävimpänä ongelmana yhteistyön puutteen sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Erikoissairaanhoidossa ei vastaajien mukaan aina pystytä lainsäädännön edellyttämällä tavalla huolehtimaan lasten tarvitsemasta hoidosta. Psykiatrista hoitoa tarvitsevat lapset eivät pääse riittävän ajoissa hoitojaksoille, ja toisaalta heidät palautetaan usein takaisin sijoitusyksikköön ja kouluun ennen kuin he ovat koulukuntoisia. Tästä aiheutuu monesti mm. väkivallan uhan kasvua koulussa.

Sijoituslasten oikeus saada oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisia ja muita heidän tarvitsemiaan tukipalveluja vaikeutuu usein myös siksi, että sosiaalityöntekijöillä ei ole riittävästi aikaa perehtyä lasten ongelmiin ja osallistua lasten koulutyöhön liittyviin palavereihin.

Muita ongelmia, jotka vastaajat toivat avovastauksissaan esiin, olivat: lisääntynyt tilauskuljetusten tarve koulukuljetuksissa, henkilöstön vastuukysymykset, lasten huoltajuuteen liittyvät ongelmat, yhdysluokkaopetuksen järjestäminen erityistä tukea tarvitseville, laskutus- ja sopimuskysymykset sekä oppilaiden integroiminen yleisopetukseen. (Taulukko 9.5.8.)

 

Taulukko 9.5.1.

Lähde: Kuntakysely

Taulukko 9.5.2.

Lähde: Kuntakysely

Taulukko 9.5.3.

Lähde: Kuntakysely

Taulukko 9.5.4.

Lähde: Kuntakysely

Taulukko 9.5.5.

Lähde: Kuntakysely

Taulukko 9.5.6.

Lähde: Kuntakysely

Taulukko 9.5.7.

Lähde: Kuntakysely

Taulukko 9.5.8.

Lähde: Kuntakysely