Tiivistelmä

Valtakunnallinen arviointi

Kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen sekä taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut sosiaali- ja terveydenhuollossa

Peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi koski kuntien kulttuuripalvelujen osalta palvelujen tuottamista sekä taide- ja kulttuurilähtöisiä hyvinvointipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Arvioinnissa painotettiin pääministeri Juha Sipilän hallituksen taiteen ja kulttuurin toimialaa koskevaa kärkihanketta. Aineistona käytettiin Tilastokeskuksen kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta -tilastoa sekä Manner-Suomen kuntien kulttuurivastaaville tehtyä kyselyä.

Hallituksen taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta edistävä kärkihanke kohdistuu lasten taide- ja kulttuuriharrastusten saavutettavuuteen sekä taidetta ja kulttuuria hyödyntävien hyvinvointipalvelujen lisäämiseen. Lasten näkemysten huomioon ottaminen kulttuuritoimintaa suunniteltaessa on olennainen osa palvelujen tasa-arvoista saatavuutta ja saavutettavuutta. Enemmistöllä kunnista oli käytössään järjestelmä lasten ja/tai nuorten kuulemiseksi suunniteltaessa kunnan kulttuuritoimintaa. Vaikuttamismahdollisuudet eivät kuitenkaan ole aina riittävän laajoja tai monipuolisia, sillä vain pieni osa lapsista ja nuorista on tutkimusten mukaan kiinnostunut osallistumaan virallisten rakenteiden kautta eivätkä ne tavoita heikoimmassa asemassa olevia.

Lasten ja nuorten luovuutta pyritään vahvistamaan tarjoamalla oppilaille mahdollisuus harrastuksiin koulupäivän yhteydessä. Valtaosassa kunnista koulut tarjosivat taide- ja kulttuurialan toimijoille tiloja järjestää lapsille ja nuorille toimintaa iltapäivisin. Toimintamallit olivat kunnittain vertailtuna kirjavia ja osin jäsentymättömiä.

Kuntien kulttuuripalvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta voidaan edistää parantamalla sähköisiä saavutettavia palveluja. Digiteknologiaa hyödyntävien, verkon välityksellä toteutettavien toimintamuotojen kuten etäyhteyksien tarjonta oli vähäistä – vajaa kolmannes vastaajakunnista oli ottanut käyttöönsä tai kokeillut niitä.

Yleisen kulttuuritoiminnan osuus kuntien taloudesta oli pieni. Erot kuntien yleisen kulttuuritoiminnan sekä museo- ja näyttelytoiminnan, teatteri-, tanssi- ja sirkustoiminnan sekä musiikkitoiminnan yhteenlasketuissa asukaskohtaisissa nettokustannuksissa olivat ääripäiden välillä kasvaneet. Tiedot kuntien taloudellisista resursseista ovat osin puutteellisia ja tilastointi ei anna kokonaiskuvaa kuntien kulttuuritoiminnan laajuudesta tai toiminnallisesta tehokkuudesta, sillä palvelujen järjestämistavat ovat kunnissa erilaisia.

Kaikissa kunnissa ei ole päätoimista kulttuurijohtajaa, 45 % vastaajakunnista yleiseen kulttuuritoimintaan kohdistui alle yksi henkilötyövuosi. Kahdella kolmesta vastaajakunnasta yleisen kulttuuritoiminnan johtajalla tai muulla vastuuhenkilöllä oli ylempi korkeakoulututkinto – kulttuurialan ylempi korkeakoulututkinto oli noin viidesosalla.

Kulttuuripalveluilla on yhä kasvava merkitys hyvinvoinnin edistäjänä. Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen tarjonta sosiaali- ja terveydenhuollossa vaihteli kunnittain. Noin joka kolmannessa vastaajakunnassa oli luotu rakenteita taiteen ja kulttuurin soveltavaa käyttöä varten ja joka viidennessä kunnassa käytännöt olivat vakiintuneita. Palvelujen tuotantotavat olivat moninaiset.

 

Aluehallintovirastojen alueellisten arviointien tiivistelmät

Etelä-Suomi
Itä-Suomi
Lappi
Lounais-Suomi
Länsi- ja Sisä-Suomi
Pohjois-Suomi