Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksien kehittäminen

Valtakunnallinen arviointi

Kehitetäänkö nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksia kunnassa?

Merkittävä tekijä nuorten osallisuuden ja kuulemisen mahdollistamisessa on toiminnan systemaattinen kehittäminen ja vaikuttamismahdollisuuksista tiedottaminen huomioiden kohderyhmän tarpeet ja mediankäyttötavat.

 

Nuorten tiedottaminen heitä koskevasta päätöksenteosta

Tärkeä tekijä nuorten osallistumis- ja vaikuttamistoiminnassa on riittävä tieto mahdollisuuksista ja keinoista vaikuttaa sekä tiedonsaanti ajankohtaisista nuoria koskevista asioista. Kunnista lähes 90 prosenttia tiedotti nuorisovaltuustossa tai sen kautta. Toiseksi yleisin tiedottamiskanava oli nuorisotila 83 prosentilla.  Sosiaalisessa mediassa tiedotti 72 prosenttia kunnista, mikä tarkoitti Facebookin ja Instagramin lisäksi myös jossain määrin Snapchatiä ja WhatsApp-ryhmiä. YouTube viestintäkanavana ei noussut esiin vastauksissa. Yli puolet kunnista käyttivät tiedottamisessa omia verkkosivujaan tai kunnan lehteä, nuorisotoimen ja -tiedotuksen verkkosivuja tai -lehteä sekä koulujen ilmoitustauluja tai tiedotteita. Muita tiedotuskanavia käytti 10 prosenttia kunnista ja niillä tarkoitettiin sekä kasvokkain tapahtuvaa tiedottamista että esimerkiksi koulujen Wilma-järjestelmän tai oppilaskuntien kautta nuorten tavoittamista. Kuvio 6.8.1.

Kunnista 67 prosentilla oli käytössä vähintään viisi eri tiedotuskanavaa. Kartta 6.8.1. Kolme kuntaa ei kyselyn mukaan tiedottanut lainkaan nuoria päätöksentekoon liittyvistä asioista ja yhden tai kahden kanavan kautta tiedotuksen hoiti 11 prosenttia kunnista. Tiedotuskanavien monipuolisuuden näkökulmasta kuntien tilanne on suhteellisen hyvä. Tiedottamiskanavien määrässä on kuitenkin jonkin verran alueellista vaihtelua, mikä asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan tiedon saannissa. 

Olennaista nuoria koskevan päätöksenteon ja asioiden tiedottamisen tarkastelussa eri kanavien ohella on niiden tavoittavuus nuorten näkökulmasta ja sekä viestimisen tavat. Näihin seikkoihin ei tässä arvioinnissa päästä kiinni. Kyselyssä kuitenkin pyydettiin kuntien omaa arviota siitä, miten käytetyt tiedotuskanavat vastaavat nuorten tarpeita. Vastaajista 56 prosenttia arvioi tiedon vastaavan nuorten tarpeita tyydyttävästi tai huonosti, 42 prosenttia taas hyvin tai erinomaisesti. Kuvio 6.8.2.

 

Resurssit toiminnan kehittämiseen

Osallistumis- ja vaikuttamistoiminnan kehittäminen kunnassa vaatii siihen varattua riittävää henkilöstöresurssia. Alle puolessa kuntia nuorten osallistumis- ja kuulemisjärjestelmän ylläpitoon oli nimetty toimihenkilö. Henkilöstöresurssin näkökulmasta tarkasteltuna toiminnan kehittämismahdollisuudet ovat vajavaiset puolessa Suomen kuntia.

Nuorten vaikuttamistoiminnassa olennaista on oppiminen ja toiminnan kytkeytyminen kunnan päätöksentekoon. Yksi tapa tukea nuorten vaikuttajina toimimista on nimetä kummivaltuutettuja nuorisovaltuuston mentoreiksi ja linkeiksi valtuustotyöskentelyyn. Nimettyjä kummivaltuutettuja oli kolmanneksessa kuntia. Kysymys kummivaltuutetusta herätti useammassa vastaajassa kimmokkeen edistää kummitoiminnan toteutumista omassa kunnassa.

 

Nuorten osallisuuteen ja vaikuttamiseen liittyvän koulutuksen järjestäminen

Nuorten osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvää koulutusta järjestettiin yli 60 prosentissa kuntia nuorille ja nuorisotyöntekijöille. Ne toimijat, joiden kanssa nuorten tulisi tehdä yhteistyötä vaikuttamiseen liittyvissä asioissa saivat varsin vähän koulutusta teemasta. Vain viidennes vastaajista raportoi kunnan muun henkilöstön saavan teemasta koulutusta. Kaikista vähiten koulutusta tarjottiin kuntien luottamushenkilöille, joille koulutusta järjesti 14 prosenttia kunnista. Kuvio 6.8.3.

Neljän kohderyhmän – nuoret, nuorisotoimen henkilöstö, kunnan muu henkilöstö ja luottamushenkilöt - koulutukset olivat sisällöiltään hyvin eriytyneitä toisistaan ja kohderyhmät osallistuivat vain harvoin samoihin koulutuksiin. Kuntien työntekijöistä koulutusta saivat pääasiassa nuorten kanssa työskentelevät henkilöt, kuten opettajat, vaikka nuorten osallistumis- ja kuulemisjärjestelmien toimivuuden ja kehittämisen näkökulmasta koulutuksesta hyötyisivät myös kunnan ylimmät virkamiehet ja toimihenkilöt. Luottamushenkilöiden koulutussisällöt vaihtelivat yleisistä luottamushenkilökoulutuksista nuorten vaikuttamista koskeviin koulutuksiin. Yksittäisenä nimettynä nuorten vaikuttamiseen liittyvänä sisältönä mainittiin koulutukset Lapsiystävällinen kunta -toimintamallista, joita oli järjestetty luottamushenkilöille useammassa kunnassa. Vastausten perusteella luottamushenkilöiden koulutus osallistumis- ja vaikuttamisteemasta oli hyvin kirjavaa ja erisisältöistä verrattuna nuorten tai nuorisotyöntekijöiden saamaan koulutukseen. Poikkeuksina nousivat esiin ne muutamat kunnat, joissa nuoret järjestivät luottamushenkilöille koulutusta tai kunnanvaltuutetuille ja nuorisovaltuuston jäsenille järjestettiin yhteisiä koulutus- ja tutustumistilaisuuksia.

Nuorten saama koulutus kohdistui pääosin nuorisovaltuustojen jäseniin ja koski erityisesti edustuksellista vaikuttamista. Nuorten vaikuttamiseen liittyvää koulutusta järjestivät eniten kuntien nuorisotoimet itse. Toiseksi eniten nuorisovaltuuston jäsenet osallistuivat Nuva ry:n koulutuksiin. Sen jälkeen tulivat aluehallintovirastojen järjestämät tai tukemat koulutukset ja alueittain eri toimijat, jotka olivat ottaneet vastuuta nuorten vaikuttamistoiminnan kehittämisestä.

Vastauksia tarkasteltiin myös siitä näkökulmasta, miten koulutukset kasautuvat kunnissa eri kohderyhmille. Valtakunnallisesti tarkasteltuna vajaassa neljänneksessä kuntia nuorten osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvää koulutusta ei järjestetty lainkaan. Kaikki neljä ryhmää saivat nuorten osallistumiseen liittyvää koulutusta alle kymmenesosassa kuntia. Yhdelle kohdejoukolle koulutusta järjesti neljännes kunnista ja kahdelle ryhmälle 30 prosenttia kunnista. Kuvio 6.8.4.

 

Nuorten osallistumis- ja kuulemisjärjestelmien arviointi

Neljännes kunnista arvioi säännöllisesti nuorten osallistumis- ja kuulemisjärjestelmän toimintaa. Hieman suuremmassa osuudessa, 29 prosentissa kuntia, nuoret osallistuivat aktiivisesti arviointiin. Eroavaisuus vastauksissa selittyy avovastausten perusteella sillä, että yleisin osallistumisjärjestelmän arviointimuoto oli nuorisovaltuustojen itsearviointi. Tämä saattoi toteutua, vaikka osallistumisjärjestelmää ei kunnassa muuten arvioitaisi.

Nuorten osallistumis- ja kuulemisjärjestelmän arvioinnin tapoja ja nuorten osallistumista arviointiin kuvasi tarkemmin 120 kuntaa avovastauksissaan. Kuvaukset toivat esiin kunnissa vallitsevat erilaiset käsitykset niin osallistumisjärjestelmästä kuin sen arvioinnista. Vaihteluväli liikkui nuorten kuulemiskäytännön näkemisestä arviointina siihen, että kunnassa oli toteutettu laaja-alainen ulkoinen arviointi järjestelmän toimivuudesta. Positiivista oli se, että kunnissa, joissa arviointia toteutettiin, nuoret olivat lähes poikkeuksetta mukana arvioimassa järjestelmää tai vähintäänkin oman vaikuttamiskanavansa toimivuutta järjestelmän osana.

Nuorisovaltuustojen itsearviointi oli 43 avovastauksen perusteella yleisin osallistumis- ja kuulemisjärjestelmän arviointimuoto

Nuorten kuuleminen ymmärrettiin osassa kuntia osallistumisjärjestelmän arviointina: ”Nuorten kuulemistilaisuus pyritään järjestämään 1-2 vuoden välein.” Vaikka nuorten vaikuttaminen kohdistui myös osallistumismahdollisuuksiin ja siten arviointi ei ole täysin irrallista itse kuulemisesta, nuorten osallistumisen ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämisessä on olennaista tunnistaa toimintatapojen ja niiden arvioinnin välinen ero, mikä mahdollistaa nykyisten toimintatapojen kriittisen tarkastelun ja kehittämisen.

Säännönmukaista arviointia tehtiin avovastausten perusteella jokseenkin vähän, mutta asia on useammassakin kunnassa työn alla: ”Tavoitteena on osallisuus- ja kuulemisjärjestelmän arviointi tulevaisuudessa. Nuorten osallisuuden kehittäminen on lisätty vuoden 2018 alusta hyvinvointipäällikön työnkuvaan”. Yleisintä säännönmukainen arviointi oli vastausten mukaan nuorisovaltuustotoiminnassa. Kunnissa toteuttiin nuorille jonkin verran erilaisia kyselyitä (esim. palvelujen arviointi). Vähemmistön muodostivat ne kunnat, joissa nuorten osallistumis- ja kuulemisjärjestelmän arviointi oli sidottu kunnan strategiatyöhön ja systemaattiseen toiminnan suunnitteluun. Nuorten osallisuutta tarkasteltiin muun muassa ”Hyvinvointikertomuksen yhteydessä”, sille oli luotu kuntatasoisia indikaattoreita, ”Nuorten vaikuttamista merkataan ”Nuorten ääni” -leimalla, jonka saavat asiat, joissa nuorten ääni on tullut kuulluksi. Esim. vuoden 2017 aikana merkin sai 8 asiaa” ja osallisuustyötä tehtiin ja arvioitiin laaja-alaisesti lapsilähtöisyydestä käsin: ”Osallisuusryhmien oma arviointi, kehittämispäivät yhdessä nuorisopalveluiden ja kehittäjäopettajien kanssa. Unicefin lapsiystävällisen kunnan arvio osallisuudesta.”

Muutama kunta perusteli systemaattisen arvioinnin tarpeettomuutta vedoten kunnan pienuuteen tai asioiden hoitumiseen muutenkin. Arviointi rakentui tilanteisesti vuorovaikutuksessa muiden kanssa: ”työntekijöiden kanssa keskustellaan”, tai perustui työssä tapahtuvaan havainnointiin: ”Kunta on pieni ja järjestelmän toimivuutta pystytään havainnoimaan jatkuvasti. Muutostarpeen ilmetessä toimintaa kehitetään tarvittavaan suuntaan, jolloin myös nuorisovaltuustoa kuullaan asiassa”. Havainnointiin perustuva arviointi kiinnittyi vastauksissa ensisijaisesti nuorisotyöntekijän työotteeseen.

Osa vastaajista totesi, ettei järjestelmää arvioida millään tavalla. Suurin osa näistä vastaajista lisäsi, että osallistumisjärjestelmän arviointi otetaan kehittämiskohteeksi ja sitä tullaan tekemään jatkossa.

 

Kuntien kehittämistarpeet nuorten osallistumiselle

Kuntien kehittämistarpeet jakautuivat neljään teemaan, jotka olivat nuorten osallistumistapojen ja vaikuttamismuotojen kehittäminen, rakenteiden kehittäminen, tiedon ja osaamisen edistäminen sekä asenteisiin vaikuttaminen.

Nuorten osallistumis- ja vaikuttamistapojen kehittämiseen kuului nuorten kuuleminen, nuorten vaikuttamismahdollisuudet, nuorten osallistumisoikeuksien vahvistaminen, nuorisovaltuuston työskentelyn kehittäminen ja yhteistyö. Sama vastaaja saattoi nostaa kehittämiskohteeksi nuorten vaikuttamisessa useamman eri alateeman. Ne avasivat hieman eri tulokulman kehittämistarpeeseen ja valottivat niin kuntien tapaa ymmärtää nuorten osallistuminen kuin niiden tahtotilan kehittää osallistumismahdollisuuksia.

Osallistumista, kuulemista ja etenkin vaikuttamismahdollisuuksia koskevat kehittämisehdotukset korostivat tarvetta ja tahtoa saada myös vaikuttajaryhmien ulkopuolella olevat nuoret osallisiksi ja vaikuttamaan omiin asioihinsa. Oikeuksia koskevat huomiot kytkeytyivät puolestaan ensisijaisesti nuorisovaltuuston tai vastaavan vaikuttajaryhmän toimintaedellytysten ja vaikutusvallan kasvattamiseen kunnan toimielimissä, työryhmissä ja valmistelutyössä. Oikeusnäkökulma korosti myös tarvetta valtavirtaistaa nuorten oikeutta osallistua ja vaikuttaa eli laajentaa osallistumista sivistystoimialan ulkopuolella eri sektoreilla. Yhteistyön kehittämistarpeella viitattiin vuoropuheluun, vuorovaikutukseen, mentorointiin ja dialogiin erityisesti nuorten ja luottamushenkilöiden välillä, mutta myös muiden toimijoiden kesken. Pelkästään nuorisovaltuustotoiminnan kehittäminen keräsi 58 mainintaa, joista 14 koski nuorisovaltuustotoiminnan käynnistämistä tai juuri alkaneen toiminnan juurruttamista.

Rakenteiden kehittämisessä tavoiteltiin toiminnan jatkuvuuden, järjestelmällisyyden ja vaikuttavuuden vahvistumista. 29 mainintaa koski vaikuttamisjärjestelmän kokonaisuuden rakentamista, systematisointia ja avaamista. Arviointikäytäntöjen kehittämisen mainitsi 16 kuntaa ja toiminnan suunnitelmallisuuden lisäämisen esimerkiksi tavoitteiden asettamisen ja toimintasuunnitelman tekemisenä mainitsi 7 kuntaa. Resurssien lisäämisen, joko työntekijöiden aikana tai toimintaan käytettävänä rahana, mainitsi 8 kuntaa ja 7 kuntaa näki tärkeänä vastuuhenkilön nimeämisen toiminnalle.

Tiedolliset kehittämistarpeet liittyivät koulutuksen järjestämiseen nuorten vaikuttamismahdollisuuksista ja tiedottamisen parantamiseen. Se, kenelle koulutusta tulisi järjestää, vaihteli kunnittain. Tärkeimpinä ryhminä 26 koulutusta koskevassa maininnassa nousivat esiin nuoret ja luottamushenkilöt, mutta myös virkamiesten ja muiden kunnan työntekijöiden arvioitiin joissakin kunnissa hyötyvän nuorten osallistumista koskevasta koulutuksesta. Kyselyssä kartoitettiin kuntien koulutuksellisia tai ohjauksellisia toiveita aluehallintovirastojen tai ministeriön osalta kehittämistyön tueksi. Tämä kysymysmuotoilu tuotti ensisijaisena toiveena noin 50 kunnan tarpeen luottamushenkilöiden kouluttamisesta ja innostamisesta nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen edistämiseen osana omaa työtään. Toinen merkittävä rooli aluehallintovirastoilla voisi kuntien mielestä olla vertaisjakamisen mahdollistajana osallisuustyössä. Käytännössä se voisi olla hyvien käytäntöjen jakamista ja koulutusta konkreettisista, toimivista, nuorten näkökulmasta rakennetuista vaikuttamisen tavoista.

Tiedottamisen kehittämiskohteena mainitsi 30 kuntaa ja tiedottamista piti kehittää niin nuorten, päättäjien kuin virkamiestenkin suuntaan. Aluehallintovirastoilta ja ministeriöltä toivottiin tässä kohtaa niin oppaita, informaatiomateriaalia nuorten vaikuttamisesta kuin myös vahvaa kunta- ja nuorisolakiin perustuvaa ohjausta eli ”selkeitä ohjeita, mitä tehtäviä tulee saavuttaa. Aluksi hyvinkin velvoittavia askeleita. Muuten tämä ei etene.”

Kehittämistarpeiden neljäs teema eli asenteisiin vaikuttaminen koostui nuorten vaikuttamistoimintaan kohdistuvien asenteiden muuttamisesta sekä tarpeesta aktivoida nuoria tai nuorisovaltuustoja. Asennevaikuttamista tarvittiin kuntien vastausten perusteella niin aikuisille kuin nuorille. Jotkut kunnat myönsivät vastauksissaan suoraan, että nuorten vaikuttamista ei oteta luottamushenkilöiden tai kunnan virkamiesten puolelta tarpeeksi tosissaan ja näin ollen etenkin aikuisten asenteisiin tulee vaikuttaa. Tämä seikka korostui aluehallintovirastoille esitetyissä toiveissa koulutussisällöistä ja ohjauksesta. Joissakin kunnissa taas nähtiin olennaiseksi vaikuttaa nimenomaan nuorten asenteisiin, jotta he motivoituisivat vaikuttamaan: ”Kuinka luodaan toimiva työryhmä nuorten osallistumis- ja kuulemisjärjestelmälle? Kuinka osallistaa/kuulla passiivisia nuoria?”

Kuvio 6.8.1.Kunnissa käytettävät tiedotuskanavat

Lähde: Aluehallintovirastot, kunnallisen nuorisotyön peruspalvelujen arviointi 2017-kysely

Kuvio 6.8.2. Arvio, kuinka hyvin tiedottaminen vastaa nuorten tarpeita

Lähde: Aluehallintovirastot, kunnallisen nuorisotyön peruspalvelujen arviointi 2017-kysely

Kuvio 6.8.3. Nuorten osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvän koulutuksen järjestäminen kunnissa

Lähde: Aluehallintovirastot, kunnallisen nuorisotyön peruspalvelujen arviointi 2017-kysely

Kuvio 6.8.4. Ryhmien määrä, joille järjestetään nuorten osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvää koulutusta

Lähde: Aluehallintovirastot, kunnallisen nuorisotyön peruspalvelujen arviointi 2017-kysely

Kartta 6.8.1. Kunnissa käytössä olevien tiedotuskanavien määrä

Lähde: Aluehallintovirastot, kunnallisen nuorisotyön peruspalvelujen arviointi 2017-kysely