Saamelaislapset

Valtakunnallinen arviointi

Kuinka paljon palveluissa on saamenkielisiä lapsia?

Lapissa varhaiskasvatukseen osallistui 270 äidinkieleltään saamenkielisiä 1-6-vuotiasta lasta.

Manner-Suomessa oli 31.12.2017 äidinkieleltään saamenkielisiä 1-6-vuotiaita lapsia yhteensä 181. Heidän jakautumisensa aluehallintovirastojen toimialueittan sekä maakunnittain sekä osallistumisensa oman äidinkieliseen varhaiskasvatukseen on esitetty alueellisissa raporteissa. (Taulukko 2.9.1.)

Perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan ja heillä on tätä varten itsehallinto kotiseutualueellaan. Kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueet sekä osa Sodankylän kunnan alueesta. Näistä Utsjoki on maamme ainoa saamelaisenemmistöinen kunta.

Ainoastaan noin kolmannes saamelaisista asuu kotiseutualueella ja loput saamelaisista kotiseutualueen ulkopuolella. Vuoden 2017 tilastojen mukaan saamelaisia asuu noin 230 kunnassa Suomen kaikkiaan 336 kunnasta.  Saamelaisista yli puolet asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, heidän asemansa on erityisen heikko omakielisten palvelujen saamisessa. Saamen kielellä tarjottavat palvelut vaativat aina erityisjärjestelyjä, koska haasteena on pätevän henkilöstön rekrytointi eikä yksittäisille lapsille järjestetä   saamenkielistä varhaiskasvatusta.

Kaikissa Manner-Suomen aluehallintoviraston alueilla oli äidinkieleltään saamenkielisiä lapsia. Saamenkielisiä varhaiskasvatuspalveluita järjestettiin kuitenkin Lapin lisäksi vain Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastojen alueilla. Tämä koskee niin kunnallista kuin yksityistäkin palveluntuottajan tarjoamaa varahaiskasvatusta.

Saamen kielen on voinut ilmoittaa äidinkieleksi Väestörekisterin väestötietoihin vuodesta 1992 alkaen. Äidinkieleksi voi ilmoittaa Suomessa vain yhden kielen, vaikka kyse olisi syntymästään saakka monikielisestä henkilöstä.  Merkitty äidinkieli ei määrittele oikeutta saamenkieliseen palveluun, ja se toimiikin lähinnä tilastointitarkoituksissa. Varhaiskasvatuslaissa kuitenkin oikeus saamenkieliseen päivähoitoon liittyy äidinkieleen: “Kunnan on lisäksi huolehdittava siitä, että lasten päivähoitoa voidaan antaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen-, ruotsin- tai saamenkielellä.” (Varhaiskasvatuslaki 36/1973).

Monikielisen yhteisön ja monikielisten yksilöiden kannalta vaatimus yhden äidinkielen valitsemisesta on kuitenkin ongelmallinen. Saamen kielten puhujamääristä on erilaisia arvioita, muttei kattavia tutkimuksia. Paitsi edellä esille tulleet äidinkielen merkitsemisen ongelmat, niin arviointia vaikeuttavat myös kirjavat tulkinnat siitä, mikä on äidinkieli ja kenet lasketaan kielenpuhujaksi.

Monikielisissä yhteisöissä raja kielenpuhujan ja kielitaidottoman välillä ei aina ole yksiselitteinen. Suomen kansallinen lainsäädäntö ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat viranomaisia toteuttamaan saamelaisten erityisesti kieleen ja kulttuuriin liittyvät oikeudet, jotta saamelaisten oikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti muihin väestöryhmiin nähden.

Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: Pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Pohjoissaame on saamen kielistä levinnein ja tunnetuin: pohjoissaamea puhuu noin 75 % kaikista saamenkielisistä Norjan, Ruotsin ja Suomen valtioiden alueilla. Pohjoissaamea puhutaan kaikissa Suomen neljässä kotiseutualueen kunnassa. Vuoden 2015 saamelaiskäräjävaalien yhteydessä koottujen tilastojen mukaan Suomessa oli 5878 saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeutettua saamelaista. Heistä pohjoissaamea puhui äidinkielenään 1514, inarinsaamea 253 ja koltansaamea 332 henkilöä. Jos mukaan lasketaan myös alle 18-vuotiaat, saamelaisten määrä Suomessa oli tuolloin 10463 henkeä. Heistä saamelaisten kotiseutualueella (saamelaisalueella) asui noin 33,4 prosenttia ja muualla Suomessa 65 prosenttia.

Vuoteen 1992 verrattuna saamelaisten kokonaismäärä on kasvanut useilla tuhansilla. Saamelaisten kotiseutualueella asuvien osuus on sen sijaan laskenut merkittävästi: vielä vuonna 1992 kotiseutualueella asui 65 prosenttia saamelaisista. Samoin saamen kieltä ensimmäisenä kielenään puhuvien saamelaisten suhteellinen määrä on laskenut nopeassa tahdissa. Vuonna 1962 Suomen saamelaisista puhui saamea ensimmäisenä kielenään noin 75 prosenttia. Vuonna 2007 osuus oli enää 26 prosenttia  (Saamelaiskäräjät: Saamelaiset Suomessa; Saamelaiskäräjät: Saamen kielet Suomessa ja muualla; Saamelaiskäräjät 2013a).

Kyselyyn tulleiden vastausten mukaan ei muualla kuin Etelä-Suomen, Pohjois-Suomen ja Lapin aluehallintovirastojen alueella järjestetty saamenkielistä varhaiskasvatusta. Tämä koskee niin kunnallista kuin yksityistäkin palveluntuottajan tarjoamaa varahaiskasvatusta.

 

Lapin aluehallintoviraston alueella kunnilta saatujen vastausten perusteella saamenkieliseen varhaiskasvatukseen osallistui 270 lasta. Tilastokeskuksen toimittamien 31.12.2017 väestötietojen mukaan Lapin aluehallintoviraston alueella oli 128 äidinkieleltään saamenkielistä lasta, jotka ovat 1 – 6 vuotiaita.

Itä-Suomen alueella oli äidinkieleltään vain yksi saamenkielinen lapsi, jolle ei kuitenkaan järjestetty saamenkielistä varhaiskasvatusta. Lounais-Suomessa oli 31.12.2017 äidinkieleltään saamenkielisiä 1-6-vuotiaita lapsia yhteensä 7, joista kaikki asuivat Varsinais-Suomessa, heille ei kuitenkaan järjestetty saamenkielistä varhaiskasvatusta. Länsi- ja Sisä-Suomen alueella ei ole lainkaan saamenkielisiä lapsia  1-6-vuotiaiden eikä 0-vuotiaiden lasten ikäryhmissä.

Kunnilta saatujen vastausten perusteella, ei muualla kuin Etelä-Suomen, Pohjois-Suomen ja Lapin aluehallintovirastojen alueella järjestetty saamenkielistä varhaiskasvatusta. Tämä koskee niin kunnallista kuin yksityistäkin palveluntuottajan tarjoamaa varahaiskasvatusta.

Lapissa varhaiskasvatukseen osallistui 270 lasta, joka tarkoittaa 4 prosenttia kaikista Lapin varhaiskasvatukseen osallistuvista lapsista. Tästä tarkemmin Lapin aluehallintoviraston kohdalla.

 

Taulukko 2.9.1. Saamenkielisten lasten määrä Manner-Suomessa 31.12.2017