Kunnan kulttuuripalveluiden saatavuus

Valtakunnallinen arviointi

Mikä on kulttuuripalveluiden saatavuus suhteessa väestön sijaintiin?

Kulttuuripalvelujen saatavuus kunnissa vaihtelee. Useimmissa kunnissa on tarjolla vierailevia musiikkiesityksiä ja esittävän taiteen esityksiä sekä kulttuuritapahtumia. Valtionosuuden piirissä olevista taide- ja kulttuurilaitoksista museopalveluiden saatavuus on kattavampaa kuin teatteri- ja orkesteripalveluiden. Enemmistö kunnista toteuttaa toimenpiteitä kulttuuripalvelujen tarjoamiseksi keskustaajaman tai keskustaajamien ulkopuolelle.

Kulttuuripalvelujen saatavuudella tarkoitetaan sitä, paljonko ja millaisia kulttuuripalveluja kunnassa on tarjolla. Saatavuus liittyy siten palveluiden valikoimaan. (OKM 2004, Karttunen 2016.) Kulttuuripalvelujen saatavuuden arviointimittareina tarkastellaan tässä kulttuuripalvelujen lähietäisyydellä asuvien osuutta kunnan väestöstä ja kulttuuripalvelujen tarjontaa suhteessa väestöön. Saatavuus ei kerro siitä, millä tavoin tai miten hyvin palvelut ovat käytettävissä. Tähän viitataan seuraavan arviointikysymyksen kohdalla käsiteltävällä saavutettavuuden käsitteellä.

Päätöksenteko ja hallinto

Kulttuuri oli vuonna 2017 eri tavoin mukana kuntien strategioissa. Erillinen kulttuuristrategia, -suunnitelma tai vastaava oli voimassa 34 prosentissa kulttuurin peruspalvelukyselyyn vastanneista kunnista. Erillinen kulttuuristrategia, -suunnitelma tai vastaava oli voimassa huomattavasti useammin kaupunkimaisissa (51 %) ja taajaan asutuissa kunnissa (49 %) kuin maaseutumaisissa kunnissa (21 %).

Enemmistö kyselyyn vastanneista kunnista mainitsi kulttuurin kunnan viimeisimmässä yleisessä strategiassa, suunnitelmassa tai vastaavassa (Kuvio 5.6.1.). Enemmistössä (64 %) kyselyyn vastanneista kunnista kulttuuri mainittiin viimeisimmässä kuntastrategiassa (tai vastaavassa) muiden osioiden yhteydessä. Yhdeksässä prosentissa kunnista kulttuurilla oli kokonaan oma osionsa kuntastrategiassa (tai vastaavassa). Kulttuuria ei mainittu lainkaan viimeisimmässä kuntastrategiassa (tai vastaavassa) 20 prosentissa kyselyyn vastanneista kaupunkimaisista kunnista, 17 prosentissa taajaan asutuista kunnista ja 28 prosentissa maaseutumaisista kunnista.

Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnan on seurattava asukkaidensa terveyttä ja hyvinvointia, niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin sekä kunnan palveluissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla vastataan kuntalaisten hyvinvointitarpeisiin. Kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toteutetuista toimenpiteistä on raportoitava valtuustolle vuosittain, minkä lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi hyvinvointikertomus. Kyselyyn vastanneista kunnista enemmistö mainitsi kulttuurin kunnan viimeisimmässä hyvinvointikertomuksessa (Kuvio 5.6.1). Useimmin kulttuuri mainittiin muiden osioiden yhteydessä (65 % kunnista). Kulttuurilla oli kokonaan oma osionsa hyvinvointikertomuksessa kahdeksassa prosentissa kunnista. Prosenttiosuuksissa ei ollut huomattavaa eroa eri kuntatyyppien välillä.

Kunnilta kysyttiin erikseen taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalveluiden mainitsemisesta kunnan viimeisimmässä hyvinvointikertomuksessa. Taide- ja kulttuurilähtöisillä hyvinvointipalveluilla tarkoitetaan niitä palveluja, joilla on julkilausuttu terveyttä ja hyvinvointia edistävä tavoite. Palveluilla ei tarkoiteta taideterapiaa. Taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut mainittiin muiden osioiden yhteydessä 46 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista. Taide- ja kulttuurilähtöisille hyvinvointipalveluille oli oma osionsa kaikkiaan neljässä prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista. Taide- ja hyvinvointilähtöiset kulttuuripalvelut mainittiin kunnan viimeisimmässä hyvinvointikertomuksessa useammin kaupunkimaisissa (71 %) kuin taajaan asutuissa (54 %) tai maaseutumaisissa (40 %) kunnissa. (Kuvio 5.6.1.)

Valtaosassa (76 %) kyselyyn vastanneista kunnista oli vakiintuneita toimintamalleja tai rakenteita kulttuuripalvelujen järjestämiseen muiden toimialojen kanssa. Näitä oli hieman enemmän kaupunkimaisissa kunnissa (88 %) kuin taajaan asutuissa (73 %) tai maaseutumaisissa (72 %) kunnissa. Useimmiten muut toimialat, joiden kanssa kulttuuripalveluja vakiintuneesti järjestettiin, toimivat koulutuksen ja/tai varhaiskasvatuksen aloilla (32 % kunnista). Kunnat mainitsivat muista toimialoista myös kansalaisopiston ja/tai sivistyksen (10 %), sosiaalialan, perusturvan ja/tai vanhustyön (9 %) sekä monen eri toimialan yhteistyön (14 %). Yhteistyökumppaneita olivat myös elinkeinoihin, hyvinvointiin, nuorisoon, kirjastoon, keskushallintoon, vapaa-aikaan ja tekniseen toimeen liittyvät toimialat. Osalla kunnista oli vakiintuneita toimintamalleja tai rakenteita kulttuuripalvelujen järjestämiseen myös kolmannen sektorin ja seurakuntien kanssa. Yhteistyön sisällöt liittyivät muun muassa tapahtumien järjestämiseen, kulttuurikasvatukseen, tilojen käyttöön ja kulttuuriseen vanhustyöhön.

Kulttuuripalveluiden tarjonta

Kulttuuripalvelujen tarjonta vaihtelee eri puolilla maata. Etenkin pääkaupunkiseudulla, maakuntakeskuksissa ja muissa asukasluvultaan suurissa kaupungeissa palveluja on tarjolla paljon. Palvelutarjonnan kattavuus vaihtelee huomattavasti riippuen siitä, mitä kulttuuripalveluja tarkastellaan.

Kuvio 5.6.2 kuvaa kulttuuripalveluja, joita kulttuurin peruspalvelukyselyyn vastanneet kunnat järjestivät itse, tukivat tai järjestivät muulla tavoin vuonna 2017. On huomattava, että kunnissa voi olla tarjolla myös muita kuin tässä kysyttyjä kulttuuripalveluja. Yli 80 prosenttia kunnista järjesti tai tuki kunnassa vierailevia musiikkiesityksiä, kulttuuritapahtumia, kunnassa vierailevia esittävän taiteen esityksiä, muuta musiikkitoimintaa, kulttuuriharrastustoimintaa, muuta paikallista museota ja julkista taidetta. Harvimmin kunnat järjestivät tai tukivat taiteilijoiden työtiloja, pysyvää ammatillista esittävän taiteen toimintaa tai pysyvää ammatillista musiikkitoimintaa. Muina palveluina kunnat mainitsivat muun muassa taiteilijaresidenssitoiminnan, soveltavan taiteen ja kotiseututyön.

Erilaisia kulttuuripalveluja järjestivät sekä kaupunkimaiset, taajaan asutut että maaseutumaiset kunnat. Kuntatyypeittäin tarkasteltuna maaseutumaisten kuntien osuus oli korkein kulttuuritapahtumien, muiden paikallisten museoiden sekä kunnan ulkopuolisiin kulttuurikohteisiin suuntautuvien ryhmämatkojen järjestäjinä ja/tai tukijoina. Taajaan asuttujen kuntien osuus oli korkein kulttuuriharrastustoiminnan kohdalla. Kulttuuriharrastustoimintaan kuuluvat esimerkiksi kuorot, teatterit, leirit ja kerhot. Siihen ei tässä sisälly taiteen perusopetuksen piirissä tapahtuva toiminta. Kaupunkimaisten kuntien osuus korostui etenkin julkisen taiteen, gallerioiden tai muiden näyttelytilojen sekä päätoimisesti ja ammatillisesti hoidettujen museoiden kohdalla. Lisäksi kuntien harvimmin järjestämät tai tukemat taiteilijoiden työtilat, pysyvä ammatillinen esittävän taiteen toiminta tai pysyvä ammatillinen musiikkitoimintaa olivat valtaosin kaupunkimaisten kuntien järjestämiä tai tukemia.

Kulttuuripalvelujen lähietäisyydellä asuvien osuus kunnan väestöstä

Kuntien itse järjestämän, tukeman tai muulla tavoin järjestämän toiminnan muodot ovat hyvin monipuolisia. Kulttuuripalvelujen tarjontaa suhteessa väestöön on tässä mahdollista tarkastella vain murto-osan palveluista kohdalla. Tarkastelu ei siten tarjoa kattavaa kuvaa vaan rajatun näkökulman tiettyjen kulttuuripalvelujen saatavuuteen Manner-Suomessa vuonna 2017. Saatavuutta tarkastellaan tässä 1) valtionosuuden piirissä olevien museoiden, teatterien ja orkesterien sekä 2) lastenkulttuurikeskusten kautta. Näiden toimijoiden lähietäisyydellä asuvien osuus laskettiin tilastollisen analyysin kautta eri etäisyysvyöhykkeillä (3 km, 10 km, 30 km ja 100 km) tieverkkoa pitkin ja kuntarajojen yli.[1] Lisäksi yleisen kulttuuritoiminnan toteuttamispaikkoja tarkastellaan kartalla ilman etäisyyslaskelmia, sillä yleisen kulttuuritoiminnan toteuttamispaikoista on tietoa vain kulttuurin peruspalvelukyselyyn vastanneiden kuntien osalta ja näistäkin rajatusti.

Valtionosuuden piirissä olevat museot, teatterit ja orkesterit saavat valtionosuutta laitosten käyttökustannuksiin. Valtio osallistuu näin kulttuuripalveluiden rahoittamiseen ja pyrkii turvaamaan niiden tasapuolisen tarjonnan ja saatavuuden. Museo, teatteri tai orkesteri voidaan hyväksyä valtionosuuden piiriin hakemuksen perusteella. Valtionosuuden saamisen edellytyksistä säädetään museolaissa (729/1992) ja valtioneuvoston asetuksessa museoista (1192/2005) sekä teatteri- ja orkesterilaissa (730/1992). Vuonna 2017 valtionosuuden piirissä oli kaikkiaan 124 museota, 57 teatteria ja 28 orkesteria. Yli puolet museoista ja orkestereista oli kuntien ylläpitämiä. Teattereista täyskunnallisia oli kahdeksan. Kunnat tukevat avustuksilla myös muiden kuin kunnallisten taide- ja kulttuurilaitosten toimintaa. (OKM 2018; Suomen Kuntaliitto 2018.) Valtionosuuden piirissä on vain rajattu joukko kaikista maan museo-, teatteri- ja orkesteritoimijoista.

Suomen lastenkulttuurikeskusten liittoon kuuluu 27 lastenkulttuurikeskusta, joista osa toimii verkostoina. Kaikki lastenkulttuurikeskukset tekevät yhteistyötä valtakunnallisesti kierrättäen näyttelyitä ja taidetyöpajoja, tehden esitys- ja menetelmävaihtoa sekä tuottaen yhteishankkeita. Keskukset toimivat alueillaan läheisessä yhteistyössä kuntien eri hallinnonalojen, kuten varhaiskasvatuksen ja koulujen sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.[2] Kunnat rahoittavat itse suurimman osan lastenkulttuuriin liittyvästä toiminnastaan esimerkiksi lastenkulttuurikeskuksia ylläpitämällä ja avustamalla. (Suomen Kuntaliitto 2017.)

Moni valtionosuuden piirissä olevista museoista, teattereista ja orkestereista sekä etenkin lastenkulttuurikeskuksista järjesti vuoden 2017 aikana toimintaa useissa toimipisteissä. Analyysia varten toimipisteiden määrää rajattiin siten, että museoiden ja teattereiden kohdalla toimipisteeksi luettiin vain (pää)rakennuksen osoite. Joidenkin orkesterien kohdalla toimipisteeksi luettiin useampi osoite, jos orkesterilla on monta pääasiallista esiintymispaikkaa (esimerkiksi Kymi Sinfonietta). Ilman pääasiallista esiintymispaikkaa toimivien, kiertävien orkestereiden osalta toimipisteeksi luettiin paikka, jossa esiintymisiä oli verkkosivujen mukaan useimmin vuonna 2017. Lastenkulttuurikeskusten kohdalla analyysiin valittiin keskuksen osoite lukuun ottamatta lastenkulttuuriverkostoja, joilta kysyttiin erikseen tietoja toteuttamispaikoista kaikissa verkostoon kuuluvissa kunnissa[3]. Paikoista pyydettiin mahdollisuuksien mukaan ilmoittamaan ne, joissa toimintaa järjestettiin useimmin vuoden 2017 aikana.

Rajauksista johtuen laskelmien perusteella ei ole mahdollista muodostaa kattavaa kuvaa kaikista niistä toimipaikoista, joissa Manner-Suomessa oli vuonna 2017 saatavilla valtionosuuden piirissä olevien taide- ja kulttuurilaitosten tai lastenkulttuurikeskusten palveluja. Laskelmat eivät myöskään ota huomioon esimerkiksi palvelutarjonnan sisältöjä, tiheyttä tai aukioloaikoja. Kuitenkin laskelmat tarjoavat suuntaa-antavaa kuvaa palvelutarjonnan saatavuudesta eri puolilla Manner-Suomea.

[1] Matkan pituus on laskettu Suomen tieverkossa hyödyntäen Liikenneviraston Digiroad-aineistoa vuodelta 2017 sekä Tilastokeskuksen Suomen asuinväestö 250 metriä x 250 metriä -aineistoa tilastoruutuina tilastovuotenaan 2016. Ks. Piela 2016.

[2] Lisätietoa: Lastenkulttuuri.fi.

[3] Joensuun lastenkulttuurikeskus – Pohjois-Karjalan lastenkulttuuriverkosto, Lapin lastenkulttuuriverkosto, Pohjanmaan lastenkulttuuriverkosto BARK, Porin lastenkulttuurikeskus – Satakunnan lastenkulttuuriverkosto, Verso-lastenkulttuuriverkosto sekä Hämeenlinnassa sijaitseva mutta useamman kunnan alueella toimiva Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX.

 

Valtionosuuden piirissä olevien museoiden, teattereiden ja orkestereiden saatavuus

Taulukossa 5.6.1 esitetään asuntoväestön etäisyys lähimpään tarkasteluun valittuun valtionosuuden piirissä olevien museoiden, teatterien ja orkesterien toimipisteeseen teitä pitkin (pois lukien kevyen liikenteen väylät) neljällä etäisyysvyöhykkeellä: 3 kilometriä, 10 kilometriä, 30 kilometriä ja 100 kilometriä. Saatavuuden erot ovat selviä etenkin kolmen ja kymmenen kilometrin etäisyyksillä. Museoiden kohdalla kolmannes (33 %) väestöstä asui vuonna 2017 enintään kolmen kilometrin päässä tässä tarkasteltavasta toimipisteestä. Teattereiden kohdalla osuus oli 20 prosenttia ja orkesterien kohdalla 16 prosenttia. Enintään kymmenen kilometrin päässä valtionosuuden piirissä olevasta museosta asui lähes 70 prosenttia asuntoväestöstä. Teattereiden kohdalla osuus oli 50 prosenttia ja orkesterien kohdalla 44 prosenttia. Museopalveluiden saatavuus on siten analyysin perusteella kattavampaa kuin teatteri- ja orkesteripalveluiden.

Taulukossa 5.6.2 tarkastellaan lähemmin valtionosuuden piirissä olevien museoiden, teatterien ja orkesterien saatavuuden eroja aluehallintovirastoalueittain (AVI-alue) ja taulukossa 5.6.3 kuntatyypeittäin (tilastolliselta kuntaryhmitykseltään kaupunkimaiset, taajaan asutut ja maaseutumaiset kunnat) kolmen ja kymmenen kilometrin etäisyyksillä, joilla saatavuuden erot olivat koko maassa selkeimpiä.

Valtionosuuden piirissä olevat museot ja teatterit ovat kolmen sekä kymmenen kilometrin etäisyydellä saatavimpia Etelä-Suomen ja Lounais-Suomen aluehallintovirastojen alueilla. Etelä-Suomen ja Lounais-Suomen AVI-alueet ovat pinta-alaltaan aluehallintovirastoista pienimpiä. Valtionosuuden piirissä olevien orkesterien palvelut ovat kolmen kilometrin etäisyydellä saatavimpia Lapin AVI-alueella. Osaltaan tähän vaikuttanee väestön keskittyminen suuriin kuntiin, joissa myös valtionosuuden piirissä olevat orkesterit pääasiassa toimivat. Kymmenen kilometrin etäisyydellä myös orkesterien saatavuus oli korkein Etelä-Suomen AVI-alueella. (Taulukko 5.6.2.)

Kuntatyypeittäinen tarkastelu korostaa valtionosuuden piirissä olevien taide- ja kulttuurilaitosten keskittymistä tyypiltään kaupunkimaisiin kuntiin. Kolmen kilometrin etäisyydellä tarkasteltaessa museoiden saatavuus oli kaupunkimaisissa kunnissa 43 prosenttia, taajaan asutuissa 12 prosenttia ja maaseutumaisissa kunnissa kolme prosenttia. Teattereiden ja orkestereiden kohdalla saatavuus oli vastaavasti huomattavasti parempi kaupunkimaisissa kuin taajaan asutuissa tai maaseutumaisissa kunnissa. (Taulukko 5.6.3.)

 

Lastenkulttuurikeskusten saatavuus

Taulukossa 5.6.4 esitetään alle 16-vuotiaan asuntoväestön etäisyys lähimpään tarkasteluun valittuun lastenkulttuurikeskukseen (tai lastenkulttuuriverkoston toiminnan toteuttamispaikkaan) teitä pitkin (pois lukien kevyen liikenteen väylät) neljällä etäisyysvyöhykkeellä: 3 kilometriä, 10 kilometriä, 30 kilometriä ja 100 kilometriä. Koko Manner-Suomessa alle 20 prosenttia alle 16-vuotiaista asui vuonna 2017 enintään kolmen kilometrin päässä lastenkulttuuritoiminnan toteuttamispaikasta. Kymmenen kilometrin etäisyydellä lastenkulttuuritoiminnan toteuttamispaikasta asui puolet Manner-Suomen alle 16-vuotiaista.

Taulukossa 5.6.5 tarkastellaan lähemmin lastenkulttuurikeskusten saatavuuden eroja aluehallintovirastoalueittain ja taulukossa 5.6.6 kuntatyypeittäin kolmen ja kymmenen kilometrin etäisyyksillä. On huomattava, että lukuihin vaikuttaa tietojen kattavuus: lastenkulttuurikeskuksista laskelmissa on mukana vain keskuksen osoite ja lastenkulttuuriverkostoista toiminnan toteuttamispaikkoja vaihtelevalla kattavuudella. Todellisuudessa lastenkulttuurikeskukset tarjoavat toimintaa esimerkiksi lukuisissa päiväkodeissa ja kouluissa, jotka eivät ole mukana laskelmissa. Lastenkulttuurikeskusten tarjonta on siten analyysin lukuja kattavampaa.

Kolmen kilometrin etäisyydellä lastenkulttuurikeskuksen toimipiste oli vuonna 2017 kattavimmin saatavissa Lapin aluehallintoviraston alueella, jossa 55 prosenttia alle 16-vuotiaista asui enintään kolmen kilometrin päässä lastenkulttuurikeskuksesta. Tulos kertoo toteutuspaikkojen alueellisesta kattavuudesta. Lapista myös saatiin analyysia varten erittäin kattava lista toiminnan toteutuspaikoista. Kymmenen kilometrin etäisyydellä lastenkulttuurikeskusten toimipisteestä asui Lapin AVI-alueella 77 prosenttia alle 16-vuotiaista ja Etelä-Suomen AVI-alueella 62 prosenttia alle 16-vuotiaista. (Taulukko 5.6.5.)

Vastaavasti kuin valtionosuuden piirissä olevien museoiden, teatterien ja orkesterien kohdalla, lastenkulttuurikeskus tai lastenkulttuuriverkoston toiminnan toteuttamispaikka oli vuonna 2017 kattavimmin saatavissa kaupunkimaisissa kunnissa. Enintään kolmen kilometrin etäisyydellä lastenkulttuurikeskuksen toimipisteestä asui 21 prosenttia kaupunkimaisten kuntien alle 16-vuotiaista. Taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa osuus oli kolmen kilometrin etäisyydellä noin kahdeksan prosenttia. Erot kuntatyyppien välillä olivat vastaavia kymmenen kilometrin etäisyydellä. (Taulukko 5.6.6.)

Karttapohjainen tarkastelu tarkentaa kuvaa lastenkulttuurikeskusten saatavuudesta 30 kilometrin etäisyydellä. Kartalla tarkasteltuna lastenkulttuurikeskus tai verkoston toiminnan toteuttamispaikka on saatavissa 30 kilometrin säteellä useimmissa Etelä- ja Länsi-Suomessa sijaitsevissa kunnissa johtuen osaltaan kuntien pienemmästä pinta-alasta muuhun maahan verrattuna. Palvelut ovat kattavasti saatavilla myös Kaakkois-Suomessa sekä Lapissa. Näillä alueilla toimii laajoja lastenkulttuuriverkostoja, joiden toimipaikoista saatiin myös kattavasti tietoa tähän analyysiin. (Kartta 5.6.1.)

 

Yleisen kulttuuritoiminnan saatavuus

Yleisen kulttuuritoiminnan toteuttamispaikoista ei ole aiemmin koottu tietoa. Tätä arviointia varten kulttuurin peruspalvelukyselyyn vastanneilta kunnilta kysyttiin osoitetietoja tärkeimmistä ja säännöllisimmin käytössä olevista yleisen kulttuuritoiminnan toteuttamispaikoista/-tiloista kunnassa. Vastaajia pyydettiin listaamaan vähintään kolme paikkaa. Kartassa 5.6.2 esitetään kyselyyn vastanneet kunnat ja niiden tilastollinen kuntaryhmitys sekä kunkin vastaajakunnan merkittävimmät ja säännöllisimmin käytössä olevat yleisen kulttuuritoiminnan toteuttamispaikat tai -tilat. Etenkin moni pinta-alaltaan suuri Lapin kunta ilmoitti useita eri puolilla kuntaa sijaitsevia yleisen kulttuuritoiminnan toteuttamispaikkoja. Tiedonkeruuta yleisen kulttuuritoiminnan osalta tulee täydentää. Sijaintien lisäksi on tärkeää tarkastella toiminnan sisältöjä ja saavutettavuutta.

 

Kulttuuripalvelujen tarjonta suhteessa väestöön

Moni kunta toteuttaa toimenpiteitä kulttuuripalvelujen tarjoamiseksi keskustaajaman tai keskustaajamien ulkopuolelle. Kyselyyn vastanneista kunnista 65 prosentissa oli toteutettu kiertäviä tai liikkuvia palveluja, 60 prosentissa kuljetuspalveluja ja 27 prosentissa verkon välityksellä toteutettavia toimintamuotoja taide- ja kulttuuripalvelujen saatavuuden edistämiseksi. (Taulukko 5.6.7.)

Kiertävillä ja liikkuvilla palveluilla tarkoitetaan tapoja, joilla kulttuuripalveluja on tuotu lähelle asukkaita. Näitä oli toteutettu hieman useammin kyselyyn vastanneissa kaupunkimaisissa kunnissa (78 %) ja taajaan asutuissa kunnissa (73 %) kuin maaseutumaisissa kunnissa (57 %). Kiertävistä ja liikkuvista palveluista mainittiin muun muassa kiertävät esitykset ja työpajat, tapahtumatoiminta, yhteislaulutilaisuudet sekä kaupunginorkesterin ”jalkautuminen” lähiöihin, kauppakeskuksiin ja muualle pääasiallisen esiintymispaikan ulkopuolelle.

Kuljetuspalveluilla tarkoitetaan asukkaiden viemistä kulttuuripalveluihin. Kuljetuspalveluja toteutettiin vastaajakunnista useammin maaseutumaissa kunnissa (65 %) kuin kaupunkimaissa (56 %) tai taajaan asutuissa kunnissa (51 %). Esimerkkejä kuljetuspalveluista ovat kulttuuriretket ja matkat tapahtumiin, näyttelyihin, konsertteihin ja teatteriin, koululaisten kuljettaminen kulttuuripolun tapahtumiin ja muihin kulttuuripalveluihin sekä kylien välillä toteutettu kuljetus Avoimet kylät -tapahtumiin.

Verkon välityksellä toteutettavilla toimintamuodoilla tarkoitetaan esimerkiksi striimausta, qr-koodia ja live-tapahtumia. Toimintamuodoilla ei tarkoitettu kunnan internet-sivuja tai muita perustoimintoja. Samoin kuin kiertäviä ja liikkuvia palveluja, myös verkon välityksellä toteutettuja toimintamuotoja oli käytössä useammin kaupunkimaisissa (59 %) kuin taajaan asutuissa (27 %) tai maaseutumaisissa kunnissa (15 %). Striimauksen ja qr-koodin mainitsivat useat kunnat. Lisäksi verkon välityksellä toteutettavia toimintamuotoja kunnissa olivat esimerkiksi monipuolisen verkkomateriaalin tarjoaminen kouluissa ja varhaiskasvatuksessa, vuorovaikutteiset kotisivut sekä kulttuuriperintöä esittelevä tietokanta.

Kuvio 5.6.1. Kulttuuri kuntien strategioissa, suunnitelmissa ja vastaavissa vuonna 2017. Kyselyaineisto.

Kuvio 5.6.2 Kunnan itse järjestämä, tukema tai muulla tavoin järjestämä kulttuuritoiminta kunnissa vuonna 2017. Kyselyaineisto.

Taulukko 5.6.1. Asuntoväestön etäisyys (% väestöstä ja lukumäärä) lähimpään valtionosuuden piirissä olevan museon, teatterin tai orkesterin toimipisteeseen Manner-Suomessa vuonna 2017. Tilastokeskus.

Taulukko 5.6.2. Asuntoväestön etäisyys (% väestöstä ja lukumäärä) lähimpään valtionosuuden piirissä olevien museoiden, teatterien ja orkesterien toimipisteeseen Manner-Suomessa aluehallintovirastoalueittain vuonna 2017. Tilastokeskus.

Taulukko 5.6.3. Asuntoväestön etäisyys (% väestöstä ja lukumäärä) lähimpään valtionosuuden piirissä olevien museoiden, teatterien ja orkesterien toimipisteeseen Manner-Suomessa kuntatyypeittäin vuonna 2017. Tilastokeskus.

Taulukko 5.6.4. Alle 16-vuotiaan asuntoväestön etäisyys (% väestöstä ja lukumäärä) lähimpään lastenkulttuurikeskuksen toimipisteeseen Manner-Suomessa vuonna 2017. Tilastokeskus.

Taulukko 5.6.5. Alle 16-vuotiaan asuntoväestön etäisyys (% väestöstä ja lukumäärä) lähimpään lastenkulttuurikeskuksen toimipisteeseen Manner-Suomessa aluehallintovirastoalueittain vuonna 2017. Tilastokeskus.

Taulukko 5.6.6. Alle 16-vuotiaan asuntoväestön etäisyys (% väestöstä ja lukumäärä) lähimpään lastenkulttuurikeskuksen toimipisteeseen Manner-Suomessa kuntatyypeittäin vuonna 2017. Tilastokeskus.

Kartta 5.6.1. Etäisyys lastenkulttuurikeskukseen enintään 30 km, osuus (%) alle 16-vuotiaasta väestöstä kunnittain vuonna 2017. Tilastokeskus.

Kartta 5.6.2. Merkittävimmät ja säännöllisimmin käytössä olevat yleisen kulttuuritoiminnan toteuttamispaikat/-tilat kyselyyn vastanneissa Manner-Suomen kunnissa vuonna 2017. Kyselyaineisto.

Taulukko 5.6.7. Kiertävät ja liikkuvat palvelut sekä verkon välityksellä toteutettavat toimintamuodot kyselyyn vastanneissa kunnissa vuonna 2017. Kyselyaineisto.