Kulttuuripalvelujen saavutettavuus

Valtakunnallinen arviointi

Miten saavutettavuus on otettu huomioon kulttuuripalveluissa?

Kunnissa on paljon eroja siinä, miten palvelujen saavutettavuutta tai siihen liittyviä teemoja on huomioitu kulttuuritoiminnassa. Esimerkiksi saavutettavuuskartoituksia tai -suunnitelmia on tehty kunnissa vielä vähän. Osa kunnista huomioi saavutettavuuteen liittyviä asioita kulttuurin avustuskäytännöissä. Kunnat edistävät jonkin verran kuntalaisten osallistumista kulttuuripalvelujen suunnittelussa ja järjestämisessä. Useimmissa kunnissa tehdään yhteistyötä ja järjestetään tapaamisia paikallisten toimijoiden, esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoiden tai yritysten kanssa.

Saavuttavuudella tarkoitetaan sitä, millä tavoin ja miten hyvin kunnan kulttuuripalvelut ovat erilaisten ihmisten käytettävissä. Palvelujen saavutettavuus viittaa yhdenvertaisiin osallistumismahdollisuuksiin, erilaisten yleisöjen tarpeiden huomioimiseen ja palvelujen lähestyttävyyteen (esimerkiksi esteetön rakennettu ympäristö ja viestinnän saavutettavuus).

Kulttuuripalvelujen saavutettavuuden huomioimisen mittareina tarkastellaan 1) kunnissa tehtyjä saavutettavuuskartoituksia- ja suunnitelmia kulttuuripalvelujen osalta sekä 2) kulttuuripalvelujen saavutettavuuden huomioimista päätöksenteossa ja esteettömyyden huomioimista tilojen suunnittelussa. Jälkimmäisen kohdalla tarkastellaan laajemmin kunnissa toteutettuja viestinnän ja käytännön toimenpiteitä saavutettavuuden parantamiseksi.

Saavutettavuuskartoitus ja -suunnitelma

Saavutettavuuskartoitus tarkastelee rakennetun ympäristön esteettömyyttä ja viestinnän sekä palvelujen saavutettavuutta, ja se on yleensä ulkopuolisen saavutettavuusasiantuntijan toteuttama. Saavutettavuussuunnitelma puolestaan sisältää konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä saavutettavuuden parantamiseksi.

Kulttuuripalveluja koskevia saavutettavuuskartoituksia tai -suunnitelmia on tehty kunnissa vähän. Noin neljännes (23 %) kaikista vastanneista kunnista oli tehnyt saavutettavuuskartoituksen ainakin joidenkin kulttuuripalvelujen osalta. Saavutettavuuskartoituksia oli tehty etenkin kaupunkimaisissa kunnissa, joissa lähes 40 prosentissa oli tehty saavutettavuuskartoitus. Taajaan asutuissa kunnissa osuus oli 20 prosenttia ja maaseutumaisissa kunnissa 19 prosenttia. (Taulukko 5.7.1.)

Saavutettavuussuunnitelma tai vastaava ainakin joidenkin kulttuuripalvelujen osalta oli tehty 16 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista. Saavutettavuussuunnitelma oli tehty useammin kaupunkimaisissa kunnissa (34 %) kuin taajaan asutuissa (15 %) tai maaseutumaisissa (9 %) kunnissa. Noin kymmenen prosenttia vastaajista ei osannut sanoa, onko oman kunnan kulttuuripalveluista tehty saavutettavuuskartoitusta tai -suunnitelmaa. Tämän perusteella kunnissa tarvitaan lisää tietoa saavutettavuudesta, sen kartoittamisesta ja edistämisestä. (Taulukko 5.7.2.)

Kulttuuripalvelujen saavutettavuuden huomioon ottaminen päätöksenteossa ja esteettömyyden huomioiminen tilojen suunnittelussa

Saavutettavuuden huomioon ottamista päätöksenteossa tarkastellaan katsomalla, miten kulttuuripalvelujen saavutettavuutta tai siihen liittyviä teemoja on mainittu kunnan asiakirjoissa ja dokumenteissa; miten saavutettavuutta huomioidaan kunnan avustuspolitiikassa sekä kuinka kuntalaisia osallistetaan kulttuuritoiminnassa ja kulttuurin päätöksenteossa. Lisäksi tarkastellaan kunnissa toteutettuja viestinnällisiä ja käytännön toimenpiteitä saavutettavuuden parantamiseksi. Erikseen tarkastellaan rakennetun ympäristön esteettömyydestä huolehtimista kulttuuripalvelujen osalta.

Asiakirjat ja dokumentit

Kunnissa on paljon eroja siinä, miten kulttuuripalvelujen saavutettavuus tai siihen liittyviä teemoja mainitaan kunnan asiakirjoissa ja dokumenteissa. (Kuvio 5.7.1.)

Kulttuurin strategiassa, -suunnitelmassa tai vastaavassa kulttuuripalvelujen saavutettavuus tai siihen liittyvät teemat mainittiin reilussa kolmanneksessa kunnista (36 %). Toimialakohtaisten strategioiden luominen ei ole kunnille pakollista joten monissa kunnissa ei ole voimassa olevaa kulttuurin alan strategiaa tai toimintasuunnitelmaa. Voimassa oleva kulttuuristrategia, -suunnitelma tai vastaava oli 34 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista.

Uuden kuntalain (410/2015) mukaan kunnassa on oltava kuntastrategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Kuntastrategiassa, kunnan toimintasuunnitelmassa tai vastaavassa kulttuuripalvelujen saavutettavuus mainittiin 41 prosentissa vastanneista kunnista.

Hyvinvointisuunnitelma on lakisääteisen hyvinvointikertomuksen pohjalta laadittava dokumentti, jossa tuodaan esiin käytännön suunnitelmia kunnan asettamiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Hyvinvointisuunnitelmassa tai vastaavassa kulttuuripalvelujen saavutettavuus tai siihen liittyvät teemat mainittiin 43 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista. En osaa sanoa -vastauksien osuus oli melko korkea, mikä saattaa kertoa siitä, että kuntien hyvinvointikertomuksissa hyvinvointipalvelut ja niiden arvioiminen keskittyvät pääasiassa sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä koulutukseen. Tällöin ne ovat myös hyvinvointisuunnitelmien keskiössä. Kulttuuritoiminnan huomioiminen näissä dokumenteissa etsii vielä muotoaan.

Kysytyissä asiakirjoissa ja dokumenteissa kulttuuripalvelujen saavutettavuus ja siihen liittyvät teemat huomioitiin vuonna 2017 useammin kaupunkimaisissa kuin taajaan asutuissa tai maaseutumaisissa kunnissa (Kuvio 5.7.1). Yli puolessa kaupunkimaisista kunnista saavutettavuus mainittiin kulttuurin strategiassa, suunnitelmassa tai vastaavassa (59 %), kuntastrategiassa, toimintasuunnitelmassa tai vastaavassa (61 %) sekä hyvinvointisuunnitelmassa tai vastaavassa (61 %). Taajaan asutuista kunnista alle puolessa (42–49 %) saavutettavuus tai siihen liittyviä teemoja mainittiin kysytyissä asiakirjoissa tai dokumenteissa. Maaseutumaisissa kunnissa saavutettavuus mainittiin useimmin kunnan hyvinvointisuunnitelmassa (36 %). Kulttuuristrategiassa tai vastaavassa palvelujen saavutettavuus mainittiin 23 prosentissa kyselyyn vastanneista maaseutumaisista kunnista. Alhainen prosentti johtuu muun muassa siitä, ettei useimmissa maaseutumaisista kunnista ole voimassa olevaa kulttuuristrategiaa. Maaseutumaisten ja taajaan asuttujen kaupunkien kohdalla myös melko suuri ”en osaa sanoa” -vastausten osuus vaikuttaa tuloksiin.

Avustukset

Noin neljännes (26 %) kaikista kunnista huomioi saavutettavuuteen liittyviä teemoja kunnan avustuskäytännöissä. Saavutettavuus on esimerkiksi yhtenä arviointikriteerinä avustusehdoissa. Kunnat myös ohjaavat tukemiaan toimijoita keskusteluissa, tapaamisissa ja yhteistyöneuvotteluissa ottamaan saavutettavuutta huomioon. Kunnat pyrkivät tukemaan toimintaa, joka on avointa kaikille kuntalaisille ja josta tiedotetaan laajasti. Tukea ohjataan myös toimintaan, joka tapahtuu eri puolilla kuntaa tai jota viedään esimerkiksi päiväkoteihin, kouluihin tai ikääntyneiden palvelutaloihin. Kaupunkimaisista kunnista 41,5 prosenttia ohjasi avustamiaan toimijoita tai yhteistyökumppaneita saavutettavuuden huomioimiseen avustuskäytäntöjen kautta. Taajaan asuttujen ja maaseutumaisten kuntien kohdalla osuus oli noin viidennes.

Kuntalaisten osallistaminen kulttuuripalvelujen suunnittelussa ja järjestämisessä

Valtaosa kunnista pyrkii ainakin jollakin tavalla edistämään kuntalaisten osallistumista kulttuuripalvelujen suunnittelussa ja/tai järjestämisessa (Kuvio 5.7.2.) Useimmissa kunnissa (90 %) tehtiin vuonna 2017 yhteistyötä ja järjestettiin tapaamisia paikallisten toimijoiden kuten kolmannen sektorin toimijoiden tai yritysten kanssa. Kuntalaisilla oli mahdollisuus vapaaehtoistyöhön kulttuuripalvelujen järjestämisessä 76 prosentissa vastanneista kunnista. Puolet kunnista järjestivät asukasfoorumeita tai käyttivät muita kuntalaisten kuulemisen menetelmiä, esimerkiksi kuntalaiskyselyitä. Lähes neljänneksessä (23 %) kunnista kuntalaisilla oli mahdollisuus osallistua kulttuuria koskevien strategioiden suunnitteluun tai laatimiseen.

Osallistuvaa budjetointia tai kulttuurisuunnittelun menetelmiä oli kokeiltu vain muutamissa kunnissa. Osallistuva budjetointi tarkoittaa talouden ja demokratian yhdistämistä, jolloin asukkaat otetaan pohtimaan ja päättämään siitä, mihin esimerkiksi kulttuuripalvelujen resurssit käytetään. Kulttuurisuunnittelu taas on menetelmä, joka luo vuorovaikutteista kehittämiskulttuuria asukkaiden ja kunnan välille.

Muita kuntien mainitsemia osallistamisen menetelmiä olivat muun muassa omaehtoisen kulttuuritoiminnan tukeminen esimerkiksi avustusjärjestelmän kautta; tilojen tarjoaminen toimijoiden käyttöön; asiakaspalautteen kerääminen ja mahdollistaminen muun muassa sosiaalisen median kautta; sekä tapahtumien järjestäminen yhteistyössä kulttuuriyhdistysten ja muiden kulttuuritoimijoiden kanssa.

Reilussa kolmanneksessa (37 %) kunnista oli erityisesti painotettu erityis- ja vähemmistöryhmien osallistumismahdollisuuksia kulttuuripalvelujen suunnitteluun ja järjestämiseen. Osuus vaihteli kuntatyypeittäin: maaseutumaisista kunnista 29 prosenttia, taajaan asutuista kunnista 39 prosenttia ja kaupunkimaisista kunnista 59 prosenttia painotti erityis- ja vähemmistöryhmien osallistumista palvelujen suunnitteluun ja järjestämiseen. Kunnissa toimi esimerkiksi vanhus- ja vammaisneuvostoja, nuorisovaltuustoja ja muita vastaavia toimijoita tai toimijaverkostoja, joissa käsitellään myös kulttuuripalveluita ko. ryhmän näkökulmasta. Kunnissa tehtiin yhteistyötä eri ryhmien etuja ajavien yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Osallisuutta ja osallistumista edistettiin myös hanketoiminnan kautta. Lastenkulttuurikeskukset sekä monikulttuurisuuteen painottuvat kulttuuritalot osallistavat omien kohderyhmiensä edustajia.

Viestinnän toimenpiteitä saavutettavuuden edistämiseksi

Kunnat pyrkivät viestimään kulttuuripalveluista aktiivisesti monissa eri kanavissa – esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, paikallislehdissä ja kunnan omissa julkaisuissa – ja eri kohderyhmille (Taulukko 5.7.3.). Viestinnässään hieman alle puolet (45 %) vastanneista kunnista tarjosi vuonna 2017 tietoa muilla kielillä kuin suomeksi tai ruotsiksi. Kolmannes kunnista (33 %) kertoi osana viestintää kulttuuripalvelujen ja -tilojen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta esimerkiksi saavutettavuussymbolien avulla. Noin kolmanneksessa (32 %) kunnista viestintää oli kohdennettu erityis- ja vähemmistöryhmille. Selkokielellä oli tietoa tarjolla neljänneksessä (24 %) vastanneista kunnista. Muutama kunta (8 %) tarjosi tietoa myös viittomakielellä. Viestinnän saavutettavuuteen kiinnitettiin huomiota useammin kaupunkimaisissa kunnissa kuin taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa.

Kunnilta kysyttiin myös, onko kuntien verkkosivuilla huomioitu verkkosisällön saavutettavuusohjeet (WCAG-ohjeet). Nämä ohjeet (Web Content Accessibility Guidelines) sisältävät ohjeistuksia verkkosisältöjen toteuttamiseen saavutettavasti. Monissa kunnissa verkkosivujen saavutettavuuteen liittyvät asiat ovat vasta kehitteillä. Verkkosisällön saavutettavuusohjeet oli huomioitu ainakin joidenkin kulttuuripalveluiden osalta 21 kunnassa (11 % kaikista vastanneista kunnista). Muutama kunta toi avoimessa vastauksessaan esiin, että meneillään tai tulossa on verkkosivujen uudistus, jossa ko. ohjeistus otetaan huomioon. Yli puolessa kunnista verkkosivujen saavutettavuutta ei ollut huomioitu. Monille WCAG-ohjeistus oli vieras asia: kolmannes kunnista vastasi tähän kysymykseen ”en osaa sanoa”.

Rakennetun ympäristön esteettömyys ja muita käytännön toimenpiteitä saavutettavuuden edistämiseksi

Suurin osa (97 %) vastanneista kunnista oli vuonna 2017 huolehtinut rakennetun ympäristön esteettömyydestä ainakin osassa kulttuuripalveluja (Kuvio 5.7.3). Kaupunkimaisista kunnista valtaosa (78 %) oli huolehtinut rakennetun ympäristön esteettömyydestä kaikissa tai suuressa osassa palveluja ja loput ainakin joissakin kulttuuripalveluissa. Noin puolet taajaan asutuista ja maaseutumaisista kunnista oli huolehtinut rakennetun ympäristön esteettömyydestä kaikissa tai suuressa osassa kulttuuripalveluja. Näistäkin kunnissa valtaosa oli huolehtinut rakennetun ympäristön esteettömyydestä ainakin joissakin kulttuuripalveluissa.

Kunnissa toteutettiin vaihtelevasti muita käytännön toimenpiteitä kulttuuripalveluiden saavutettavuuden edistämiseksi (Taulukko 5.7.4). Vastanneista kunnista valtaosassa (78 %) oli vuonna 2017 mahdollista hankkia avustajalle tai tulkille maksuton lippu kulttuuritapahtumaan tai -tilaan. Kaupunkimaisista kunnista lähes kaikki (93 %) sekä enemmistö taajaan asutuista (78 %) ja maaseutumaisista (72 %) kunnista tarjosivat avustajalle tai tulkille maksuttoman lipun.

Noin puolessa kunnista (45 %) maksullisiin kulttuuritapahtumiin tai -tiloihin oli saavutettavuuden parantamiseksi tarjolla alennettuja tai maksuttomia, esimerkiksi sosiaalisin perustein myönnettäviä lippuja tai korttiratkaisuja kuten Kaikukortti. Kaupunkimaisista kunnista alennettuja tai maksuttomia lippuja tarjosivat useimmat (81 %), taajaan asutuista kunnista noin puolet (51 %) ja maaseutumaisista kunnista alle kolmannes (29 %). Avoimissa vastauksissaan useat kunnat toivat esiin, että lippujen hinnat pyritään pitämään mahdollisimman alhaisina tai että kunnan järjestämät tapahtumat ovat pääosin ilmaisia, jolloin alennettujen lippujen tarjoamiselle ei ole tarvetta.

Kulttuuripolkuja toteutetaan tyypillisesti peruskoulujen ja kulttuurilaitosten ja -toimijoiden yhteistyönä. Niiden tavoitteena on tutustuttaa kaikki peruskoululaiset taiteen tekemiseen ja kokemiseen. Valtaosa (88 %) kaupunkimaisista kunnista, noin puolet (49 %) taajaan asutuista kunnista ja neljännes (25 %) maaseutumaisista kunnista tarjosivat erityisiä kulttuuripolkupalveluja. Avointen kysymysten perusteella lapset ja nuoret ovat useimmissa kunnissa erittäin tärkeä toiminnan kohderyhmä. Heille tarjotaan erilaisia kulttuuripalveluja esimerkiksi viemällä kulttuuritoimintaa. kouluihin ja päiväkoteihin tai järjestämällä tapahtumia.

Kulttuuriluotsi tai -kaveritoimintaa tarjosi alle puolet (41,5 %) kaupunkimaisista kunnista sekä muutamat taajaan asutuista (15 %) ja maaseutumaisista (3 %) kunnista. Melko harvoissa kunnista (14 %) kulttuuritarjonnan saavutettavuutta eri aistien avulla oli lisätty tarjoamalla eri tulkkausvaihtoehtoja.

Taulukko 5.7.1. Onko kuntanne kulttuuripalveluista tehty saavutettavuuskartoitusta tai vastaavaa? Kyselyaineisto.

Taulukko 5.7.2. Onko kuntanne kulttuuripalveluista tehty saavutettavuussuunnitelmaa tai vastaavaa? Kyselyaineisto.

Kuvio 5.7.1 Kulttuuripalvelujen saavutettavuuden tai siihen liittyvien teemojen maininta kunnan asiakirjoissa tai dokumenteissa. Osuus vastanneista kunnista, joissa saatavuus on mainittu. Kyselyaineisto.

Kuvio 5.7.2 Kuntalaisten osallistaminen kulttuuripalvelujen suunnittelussa ja järjestämisessä. Kyselyaineisto.

Taulukko 5.7.3. Kulttuuripalvelujen osalta toteutettuja viestinnän toimenpiteitä saavutettavuuden parantamiseksi. Kunnat, joissa on toteutettu toimenpiteitä ainakin joidenkin palveluiden osalta. Kyselyaineisto.

Kuvio 5.7.3. Rakennetun ympäristön esteettömyydestä huolehtiminen kuntien kulttuuripalveluissa. Kyselyaineisto.

Taulukko 5.7.4. Käytännön toimenpiteitä kulttuuripalveluiden saavutettavuuden edistämiseksi kunnissa. Kunnat, joissa on toteutettu toimenpiteitä ainakin joidenkin kulttuuripalvelujen osalta. Kyselyaineisto.