Liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Mikä on kunnallisten perusliikuntapaikkojen määrä suhteessa väestön määrään?

Käyttövuorojen kysyntä oli merkittävästi tarjontaa suurempaa liikuntasalien ja liikuntahallien kohdalla, jotka tarjoavat toimintamahdollisuuksia laajalle joukolle liikuntamuotoja. Lähiliikuntapaikkaverkosto oli laajentunut. Toimivan liikuntapaikkaverkoston ylläpito vaatii pitkäjänteistä suunnittelua.

Liikuntatoimen viranhaltijoiden arvion mukaan Itä-Suomen kunnissa parhaiten kysyntää vastasivat yleisurheilukenttien, pallokenttien ja kuntoratojen määrä. Tilanne oli vastaava vuoden 2013 arvioinnissa. Myös kuntosalien määrän arvioitiin olevan riittävä suhteessa kysyntään valtaosassa kunnista, mutta 11 prosentissa kunnista arvioitiin, ettei määrä ole riittävä suhteessa kysyntään.

Heikoiten kysyntään pystyttiin viranhaltijoiden arvion mukaan vastaamaan lähiliikuntapaikkojen, liikuntasalien ja liikuntahallien osalta, kuten vuoden 2013 arvioinnissakin. Liikuntasalit ja liikuntahallit palvelevat laajasti eri liikuntalajeja, ja niiden kysyntä on usein suurempaa kuin yksittäisiä liikuntamuotoja palvelevien liikuntapaikkojen. Liikuntasalien ja liikuntahallien osalta puutteita tarjonnassa oli erityisesti kaupunkimaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa.

Uimahallia ei ollut 60 prosentissa kunnista ja jäähalli puuttui 49 prosentista kuntia. Liikuntahalli puuttui vajaasta viidesosasta kuntia. Muutoin tarkastellut liikuntapaikat löytyivät lähes joka kunnasta.  (Kuvio 6.7.2.1.)

Verrattuna vuoden 2013 arvioinnin tuloksiin suurin muutos oli tapahtunut erityisesti lähiliikuntapaikkojen osalta. Vuonna 2013 vain 48 prosenttia kuntien liikuntatoimen viranhaltijoista arvioi, että lähiliikuntapaikkojen määrä kunnassa on riittävä suhteessa kysyntään, kun vuonna 2019 vastaava luku oli 80 prosenttia. Myös useiden muiden perusliikuntapaikkojen määrä suhteessa väestön määrään oli parantunut hieman verrattuna vuoteen 2013.

Liikuntapaikkojen määrän lisäksi tarjontaan vaikuttaa myös liikuntapaikkojen tarjolla olevien käyttövuorojen määrä. Käyttövuorojen kysyntä oli merkittävästi tarjontaa suurempaa liikuntasalien ja liikuntahallien kohdalla, jotka tarjoavat toimintamahdollisuuksia laajalle joukolle liikuntamuotoja. Kuntien välillä oli suuria eroja käyttövuorojen kysynnässä. Yhdeksässä kunnassa kysyntä ei ollut merkittävästi tarjontaa suurempaa minkään liikuntapaikan kohdalla. Kuviossa 6.7.2.2. on kuvattu sanapilven muodossa niitä liikuntapaikkoja, joissa käyttövuorojen kysyntä oli merkittävästi tarjontaa suurempi. Mitä suuremmilla kirjaimilla liikuntapaikka on kirjoitettu, sitä enemmän se oli saanut vastauksissa mainintoja. Myös maakunnittain tarkasteltuna liikuntasalien ja liikuntahallien vuorojen kysyntä oli suurinta, mutta muiden liikuntapaikkojen osalta maakunnittain oli eroja. (Kuvio 6.7.2.3.)

Olemassa olevien liikuntapaikkojen käyttöä voivat rajoittaa niiden laadun ja käytettävyyden ongelmat, vaikka liikuntapaikkojen määrä sinällään olisikin riittävä. Liikuntapaikkojen käyttöä rajoittavia ongelmia raportoi Itä-Suomessa 49 prosenttia kunnista, kun valtakunnallisesti vastaava luku oli 43 prosenttia.  Avovastauksissa esiin nousseita liikuntapaikan käyttöä rajoittavia ongelmia olivat erityisesti esteettömyyteen liittyvät ongelmat sekä liikuntapaikkojen huono kunto tai perusparannustarve.

Liikuntapaikkasuunnittelun avulla kunnissa voidaan toteuttaa liikuntapaikkarakentamista pitkäjänteisesti kuntalaisten tarpeet huomioiden. Voimassa olevia liikuntapaikkasuunnitelmia oli Itä-Suomessa huomattavasti maan keskiarvoa enemmän. Itä-Suomen kunnista 56 prosentissa oli liikuntapaikkasuunnitelma, johon pohjautuen liikuntapaikkarakentamista toteutetaan. Voimassa olevien liikuntapaikkasuunnitelmien määrä oli kasvanut huomattavasti verrattuna vuoden 2013 arviointiin, jolloin suunnitelmia ilmoitettiin olevan alle kolmasosassa kunnista. (Kuvio 6.7.2.4.)

Liikuntapaikkasuunnittelun tarve korostuu suuremmissa kunnissa, joissa liikuntapaikkojen määrä ja tarve eri liikuntamuotojen suorituspaikoille sekä käyttäjämäärät ovat suurempia. Itä-Suomen kaupunkimaisista ja taajaan asutuista kunnista yhtä lukuun ottamatta kaikissa oli voimassa oleva liikuntapaikkasuunnitelma. Maakuntien välisiä eroja liikuntapaikkasuunnitelmien välillä on kuvattu kuviossa 6.7.2.4.

Liikuntapaikkasuunnittelusta tulisi saada kunnissa jatkuvasti päivittyvä prosessi osana kunnan hyvinvoinnin edistämisstrategiaa, eikä vain yksittäisille vuosille tehtyä suunnitelmaa. Näin myös väestörakenteen ja kuntatalouden muutoksiin voitaisiin reagoida paremmin ja turvata toimivan liikuntapaikkaverkoston ylläpito.

Liikuntapaikkojen sijoittuminen yhdyskuntarakenteeseen ratkaistaan kaavoitusprosessin yhteydessä. Maankäytön suunnittelulla voidaan myös varmistaa, että yhdyskuntarakenteeseen muodostuu yhtenäisiä aktiivisen liikkumistavan mahdollistavia reittejä. Liikuntapaikkojen saavutettavuuden näkökulmasta on tärkeää, että liikuntatoimi on osallisena maankäytön suunnittelussa ja kaavoitusprosessissa. Kunnan liikuntatoimi osallistui maankäytön suunnitteluun ja kaavoitusprosessiin 53 prosentissa kunnista eli tilanne oli parantunut vuodesta 2013, jolloin osuus oli 48 prosenttia. Maakunnittain tarkasteltuna liikuntatoimi oli useimmin osallisena maankäytön suunnittelussa ja kaavoitusprosessissa Pohjois-Karjalassa (69 prosenttia kunnista). Etelä-Savossa vastaava osuus oli 57 prosenttia ja Pohjois-Savossa 39 prosenttia.

Kuvio 6.7.2.1. Liikuntapaikkojen määrä kunnissa suhteessa kysyntään

Kuvio 6.7.2.2. Liikuntapaikat, joiden käyttövuorojen kysyntä kunnissa on merkittävästi tarjontaa suurempaa

Kuvio 6.7.2.3. Liikuntapaikat, joiden käyttövuorojen kysyntä kunnissa on merkittävästi tarjontaa suurempaa maakunnittain tarkasteltuna

Kuvio 6.7.2.4. Liikuntapaikkasuunnitelmat kunnissa