Nuorille suunnatut palvelut kunnassa

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Ovatko kunnassa nuorille suunnatut palvelut riittäviä?

Itä-Suomessa nuorisopalvelut ja vapaa-ajan palvelut on pääosin arvioitu nuorille riittäviksi.

Arvioidut palvelut

Nuorisopalvelut ja vapaa-ajan palvelut

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Avoin ja yhteisöllinen nuorisotyö

Itä-Suomen alueella avoin ja yhteisöllinen nuorisotyö nähtiin pääosin riittäväksi.

Itä-Suomessa nuorisopalvelujen riittävyys arvioitiin olevan keskiarvollisesti parempi kuin koko maan valtakunnallinen tilanne. Ainoastaan kansainvälinen nuorisotyö arvioitiin melko riittämättömäksi niin alle 18-vuotiaille kuin täysi-ikäisillekin. Kansainvälisestä nuorisotyötä oli kyselyn perusteella tarjolla 16 kunnassa, mikä on hiukan enemmän kuin vuoden 2015 Aluehallintovirastojen nuorisotoimen peruspalvelujen arvioinnissa, jolloin vain 14 kuntaa ilmoitti tekevänsä kansainvälistä nuorisotyötä. Tässä kansainvälisessä työssä ovat koulut, oppilaitokset ja nuorisokeskukset keskeisessä roolissa myös Itä-Suomen alueella. Isolla osalla alueen kunnista ei kuitenkaan ole kansainvälistä nuorisotyötä palveluna nuorille tarjolla. Muut nuorisopalvelut on kaikki nähty melko riittäviksi alle 18-vuotiaille. Erityisesti nuorisotalo- ja avoin toiminta arvioitiin olevan kaikista riittävintä. Koulunuorisotyö on Itä-Suomen alueella lisääntynyt, ja sitä tehdään nyt 38 kunnassa.

Kuviossa 7.6.2.1.  näkyy, kuinka nuorille aikuisille eli 18–28-vuotiaille arvioitiin melko riittäviksi sen sijaan palveluista vain neljä: nuorisotilat, nuorisotilojen avoimet illat -toiminta, digitaalinen nuorisotyö ja nuorten tieto- ja neuvontapalvelut. Muut palvelut arvioitiin melko riittämättömiksi. Nuorisopalvelujen osalta Itä-Suomen arvioinnin tulos noudattaa pitkälti valtakunnallista linjaa siinä, että avoimen ja yhteisöllisen nuorisotyön palvelut ovat paremmin saatavilla alle 18-vuotiaille nuorille kuin täysi-ikäisille. Tulos seuraa myös vuoden 2015 peruspalvelujen arvioinnin tuloksena Itä-Suomessakin saatua tietoa siitä, että kunnallisen nuorisotyön tärkeimpänä kohderyhmänä nähtiin 13–15-vuotiaat sekä 16–18-vuotiaat.

Arvioinnin vastausten avoimista kommenteista tuli esille, että henkilöstöresurssit eivät riitä nuorisotilojen laajempiin aukioloaikoihin eikä yli 18-vuotiaiden talotoiminnan järjestämiseen, vaikka tarvetta näille onkin. Maakunnallisesti tarkasteltuna Pohjois-Savon vastaajat ovat arvioineet nuorisotalotoiminnan sekä avoimet illat melko riittämättömiksi palveluiksi 18–28-vuotiaille, kun Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan vastaajat pitivät palveluja kuitenkin melko riittävinä. Järjestöyhteistyöllä ja hankkeiden avulla onkin onnistuttu kahdessa Pohjois-Savon kunnassa tarjoamaan myös 16–28-vuotiaille nuorille tilatoimintaa, jota jo viisi vuotta sitten osassa kunnissa todettiin tarvittavan ja johon ryhdyttiin tuolloin reagoimaan.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun toteuttama Itä-Suomen nuorisopuntari vuodelta 2016 kuvaa nuorten palvelujen käyttöä ja kokemuksia Itä-Suomen alueella. Itä-Suomen nuorten mielipiteitä on nuorisopuntariin saatu noin 1750 nuorelta. Se on hyödyllinen vertailuaineisto Itä-Suomen peruspalvelujen arvioinnin kannalta, vaikka julkaisu onkin jo muutamien vuosien takaa. Itä-Suomen nuorisopuntarin (2016, 50) mukaan nuorten omat vapaa-ajan toiveet liittyvät harrastusmahdollisuuksien sekä nuorille sopivien tilojen ja kokoontumispaikkojen kehittämiseen. Nuorisotiloja ja muiden kokoontumistilojen riittämättömyys näyttäytyi nuorisopuntarin aineistossa yhtenä keskeisimmistä puutteista asuinpaikkakunnalla. Peruspalvelujen arviointiin suhteutettuna tämä tarkoittaa nimenomaan laajempia aukioloaikoja sekä vapaampia nuorten kokoontumispaikkoja, sillä kunnissa fyysisiä nuorisotiloja on hyvin. Kuntien resurssit ovat kuitenkin vaihtelevat, ja esimerkiksi yhden nuorisopalvelujen työntekijän voimin tilan auki pitäminen jää väistämättä vähäiseksi.

Digitaalinen nuorisotyö oli vuoden 2019 lopussa työmuotona lähes kaikissa Itä-Suomen kunnista. 38 vastaajaa arvioi kunnassaan olevan verkkonuorisotyötä ja se nähtiin melko riittäväksi, keskiarvoltaan hiukan valtakunnallista tasoa paremmaksi. Itä-Suomen kuntia yhdistävä savolaisille nuorille tarkoitettu Po1nt - Nuorten portaali -verkkopalvelu on otettu käyttöön yhdeksässä kunnassa, ja ainakin muutamilla kunnilla siihen osaksi liittyminen on suunnitteilla. Yhteinen verkkoalusta lisää digitaalisen nuorisotyön riittävyyttä, sillä mukana olevien kuntien nuorisotyöntekijät myös osallistuvat sivuston palvelujen, kuten chatin ylläpitämiseen, ja näin mahdollistuvat laajat aukiolot. Osassa kunnista on kehitetty kuntien omia nuorisotiedotuksellisia sivustoja. Yhteinen laaja ja monitoimijainen verkkopalvelu mahdollistaa kuitenkin aktiivisten palvelujen tarjoamisen, mikä voidaan nähdä olevan tehokkaampaa kuin kuntien täysin omien digitaalisten palvelujen, esimerkiksi chattien, kehittäminen.

Nuorten arvioitiin tuntevan nuorisopalvelut Itä-Suomessa hyvin, jopa valtakunnallista tasoa paremmin. Mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä asumisen palvelut arvioidaan olevan nuorille vähemmän tuttuja. Kuvio 7.6.2.2.  Itä-Suomen nuorisopuntarista (2016, 18, 72) kävi ilmi, että nuoret kokivat tiedotuksen saatavilla olevista palveluista puutteelliseksi. Internet ja sähköisen tiedottamisen mahdollisuudet nousivat tuolloin vuonna 2014–2015 nuorilta kerätyssä aineistossa keskeiseksi tavaksi kehittää palveluja. Tähän on mitä suuremmissa määrin sittemmin ryhdytty ja tiedottamista on lisätty. Erityisesti nuorisopalveluissa sosiaalinen media on väline tiedottaa ja pitää yhteyttä nuoriin. Itä-Suomessa sähköisiä palveluja on otettu monissa kunnissa käyttöön. Useimmissa kunnissa erilaiset hakulomakkeet, kuten kesätyöhaku, täydentävä toimeentulotuki, asunnonhaku ja nuorisoavustukset, ovat olleet jo pitkään käytössä.

Kohdennettu ja erityisnuorisotyö

Kohdennettu ja erityisnuorisotyö Itä-Suomessa arvioitiin pitkälti valtakunnallisen tason mukaisesti. Pääosin palvelut nähtiin nuorille melko riittäviksi. Kuntien nuorisopalvelujen järjestäminen paikallisiin tarpeisiin suhteuttaen korostui vastauksissa. Nuorisotyön kentällä on useita palveluja, kuten monikulttuurinen ja sukupuolisensitiivinen nuorisotyö sekä katu- ja jalkautuva työ, joita itäsuomalaisissa kunnissa ei lainkaan toteuteta. Perusteluna tälle on tarveharkintaisuus. (Kuvio 7.6.2.3.)

Etsivän nuorisotyön riittävyys Itä-Suomessa arvioitiin olevan hyvä. Kuntakyselyn mukaan kaikissa Itä-Suomen kunnissa nuorilla on mahdollisuus etsivän nuorisotyön palveluihin. Samoin riittäväksi arvioitiin nuorten yksilöohjaus, jota on lähes kaikissa kunnissa osana eri toimintoja esimerkiksi etsivän työssä, työpajoilla, Ohjaamossa ja koulunuorisotyössä. Nuorten työpajatoiminta arvioitiin melko riittäväksi, mutta Itä-Suomessa hieman valtakunnallista keskiarvoa matalammaksi.

Samoin Ohjaamojen palvelut näyttäytyivät arvioissa hieman valtakunnallista tasoa huonommilta ja avovastauksissa tulee esille, että monissa kunnissa Ohjaamo-toiminta on päättynyt. Ohjaamoja toimii valtakunnallisen Ohjaamo-verkoston mallilla Itä-Suomen alueella tällä hetkellä kuusi, joiden toiminta eroaa paikkakuntakohtaisesti. Omalle alueelle muokattu Ohjaamo-toiminta nähtiin kuitenkin osalla paikkakunnalla myös onnistuneena. Kyselyn perusteella Ohjaamon kaltaista toimintaa järjestetään 18 kunnassa. ”Ohjaamon osalta on paikkakunnan nuorten palveluverkoston yhteistyö tiivistynyt entisestään. Ohjaamo on seudullamme enemmän verkoston yhteistyötä kuin fyysinen paikka ja tämä mielestämme toimii hyvin. Nuorten palveluja toteuttaa moniammatillinen verkosto ja asioihin pystyy reagoimaan nopealla aikataululla, koska verkoston jäsenet/työntekijät tuntevat hyvin toisensa.”

Osallisuustoiminta ja yhteiskunnallinen nuorisotyö

Nuorten kuulemisjärjestelmät ovat Itä-Suomessa suhteellisen hyvällä tasolla. Verrattuna edelliseen nuorisotoimen peruspalvelujen arviointiin, oli nuorisovaltuustojen määrä hiukan laskenut. Vuonna 2017 kaikissa silloisissa 45 kunnassa oli nuorisovaltuusto. Nyt tehdyn kyselyn perusteella 42 kunnassa toimii nuorisovaltuusto. Tällä kertaa kysymys nuorisovaltuustoista esitettiin kuitenkin myös toisella tapaa, minkä myötä selvisi, että Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa kaikissa kunnissa toimii nuorisovaltuusto tai nuorten vaikuttajaryhmä, Pohjois-Savossa 16 kunnassa toimii, yhdessä ei toimi, yhdessä ”on olemassa, mutta ei toimi”.

Yhteiskunnallisen nuorisotyön palveluja, esimerkiksi nuorisojärjestöjen tukea, on noin kolmasosassa Itä-Suomen kunnista, ja niitä arvioitiin olevan melko riittävästi tai riittävästi. Valtakunnallisen tuloksen mukaisesti järjestäytyneiden ryhmien tukipalveluja on alueella hieman paremmin, mutta myös vapaiden nuorten toimijaryhmille tarjotaan tukipalveluja reilussa puolessa kunnista, muun muassa tilojen ja ohjauksen muodossa. Kuviossa 7.6.2.4. merkille pantavaa on se, että iso osa alueen vastaajista ei ole arvioinut lainkaan vapaiden ryhmien palveluja. Tämä voi kertoa kyseisten ryhmien puuttumisesta paikkakunnilla tai siitä, ettei kuntatoimijoilla ole ryhmiä tiedossa.

Kohtuuhintaiset tai maksuttomat harrastus- ja toimintamahdollisuudet

Vapaa-aikaan liittyvien muiden kuin nuorisopalvelujen osalta Itä-Suomessa tilanne näyttää hyvältä (Kuvio 7.6.2.5.)  osittain jopa valtakunnallista riittävyyden arvioita hieman paremmalta. Erityisen hyvällä tasolla koettiin olevan liikunta- ja urheilupaikat sekä ohjatut liikuntaharrastukset, joiden riittävyyden taso nähtiin Itä-Suomen kunnissa muita alueita keskiarvoisesti korkeammaksi. Peruspalvelujen tila 2020 raportin mukaan Itä-Suomessa liikuntapaikkojen saavutettavuus on heikompaa mm. uimahallien, jäähallien ja kevyen liikenteen väylien saavutettavuuden osalta. Myös kyselymme avovastauksissa jääliikuntapaikkojen ja uimahallien puute tuli esille, muutoin liikuntapaikkoihin ja niiden riittävyyteen oltiin tyytyväisiä. Liikuntapaikkatietokanta LIPAS osoittaa myös, että Itä-Suomen AVI:n alueella monipuolisia liikuntapaikkoja on runsaasti. Maaseutumaisilla alueilla keskeisiä nuorten ajanviettopaikkoja ovatkin liikuntapaikat, urheilukentät ja kirjastot.

Jokaisessa Itä-Suomen kunnassa on tarjolla kirjastopalveluja, ja ne arvioitiin olevan Itä-Suomessa riittävämpiä kuin muilla alueilla. Valtakunnallisen tuloksen tavoin myös Itä-Suomessa kohtuuhintaiset tai maksuttomat harrastus- ja toimintamahdollisuudet arvioitiin hieman riittävämmäksi alle 18-vuotiaille kuin nuorille aikuisille. Kokonaisuutena vapaa-ajan palvelujen riittävyys on hyvällä tasolla, vaikka tarpeita esimerkiksi nuorten kokoontumistiloille ja viikonlopputoiminnoille tunnistetaankin.

Lajitarjonnan monipuolistamista sekä ”höntsäliikuntaa” toivottiin tämän kyselyn avovastauksissa. Samanlaisia toiveita esittivät myös Itä-Suomen nuorisopuntariin (2016) vastanneet nuoret. Nuorisopuntarin aineistossa liikuntapalvelut nousivat selvästi käytetyimmiksi vapaa-ajan palveluiksi nuorten keskuudessa. Seuraavaksi yleisintä on erilaisten kulttuuripalvelujen, erityisesti kirjastojen käyttö. Kolmanneksi ryhmäksi jäivät muut vapaa-ajan palvelut, kuten kunnan nuorisotilat, järjestöjen harrastepiirit, tapahtumat ja vaikuttajaryhmät. (Mts. 17.) Vapaa-ajan viettämisen paikoilla, liikuntamahdollisuuksilla sekä kulttuuripalveluilla on suuri merkitys Itä-Suomessa ja ilahduttavaa onkin, että monilta osin niiden tila on myös tämän arvioin mukaan suhteellisen hyvä.

Koulutuspalvelut

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Itä-Suomen alueella pitkät etäisyydet ovat arkipäivää. Useasta kunnasta nuorten on muutettava pois kotoa päästäkseen toisen asteen oppilaitoksiin kohtuullisella matka-ajalla. Välimatkojen aiheuttamista haasteista huolimatta Itä-Suomessa koulutuspalvelut kokonaisuudessaan arvioitiin melko riittäviksi (Kuvio 7.6.2.6.).

Valtakunnallisesti kuntakyselyn tuloksia verraten ammatillisen koulutuksen tila on kuitenkin Itä-Suomessa sekä Lapissa muita alueita huonompi. Tämä alueellinen tilanne vastaa vuonna 2015 tehtyä Aluehallintovirastojen peruspalvelujen arviointia toisen asteen koulutuksen saavutettavuudesta. Jo edellisen selvityksen mukaan Itä-Suomi on jo pitkään ollut toisen asteen koulutuksen saavutettavuuden suhteen yksi Suomen vaikeimmista alueista, eikä ammatillinen koulutus ole alueellisesti tasaisen hyvin saavutettavissa. Nyt tehdyn kuntakyselyn perusteella ammatillinen koulutus löytyy usein lähikunnasta, jonne matkaa kertyy ja julkiset yhteydet ovat haasteellisia. Erityisesti kotoa käsin ammattiin opiskelu on vaikeaa taajamien ulkopuolilla asuville nuorille julkisen liikenteen yhteyksien puutteen vuoksi. Vastauksista käy myös ilmi, että kotoa käsin lähimmässä oppilaitoksessa opiskelu myös rajaa alavaihtoehdot vähiin. Maakunnallisesti tarkasteltuna ammatillisen koulutuksen riittävyys arvioitiin melko riittäväksi Pohjois-Karjalassa, hiukan matalammalla keskiarvolla melko riittäväksi Etelä-Savossa, mutta melko riittämättömäksi Pohjois-Savossa.

Lukiokoulutuksen riittävyys sen sijaan on Itä-Suomessakin nähty varsin hyvänä ja on samalla tasolla koko maassa.

Koulukuraattoripalvelujen riittävyys oli Itä-Suomessa alhaisin muun maan tilanteeseen verrattuna, vaikka keskiarvoltaan sekin on selkeästi melko riittävää (ka. 3,0). Itä-Suomen vastauksissa tulivat esille samat kuraattorin työn haasteet kuin valtakunnallisessa arvioinnissa: suuret oppilasmäärät ja usean koulun alueella toimiminen. Viime aikaiset muutokset organisaatioissa ovat myös vaikuttaneet palvelujen toteuttamisen muotoon sekä saantiin, kuten eräässä vastauksessa tuotiin esille: ”SOTE-uudistuksen myötä esim. oppilashuollon palvelujen saanti on ollut vaikeampaa ja sosiaalipalveluiden osalta voimakas työntekijöiden vaihtuvuus on kuulunut palautteissa. Terveyspalvelujen saanti on ehkä hieman parantunut.” Muutoin koulutuspalvelujen riittävyys noudatti pitkälti valtakunnallista keskiarvoa, ja palvelut arvioitiin melko riittäviksi.

Mielenterveys- ja päihdepalvelut

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Itä-Suomessa nuorten mielenterveyspalvelut nähtiin melko riittämättömiksi, mutta päihdepalvelut ovat melko hyvällä tasolla.

Nuorten mielenterveyspalvelujen tilanne vastaa riittämättömyydessään valtakunnallista tasoa. Lähes kaikki mielenterveyspalvelut arvioitiin Itä-Suomen alueella olevan melko riittämättömiä. Kuntavastaajien mukaan sote-uudistus on paikoin vienyt lähipalvelut melko kauas, ja erityisesti mielenterveys- ja päihdepalvelujen palvelutason koettiin heikentyneen uudistuksen myötä.

Melko riittäviksi arvioitiin matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut, joita on 40 itäsuomalaisessa kunnassa tarjolla, sekä kouluissa annettava mielenterveyden tuki. Näiden palvelujen osalta isossa roolissa ovat etsivät nuorisotyöntekijät ja myös Itä-Suomessa monilla paikkakunnilla kouluissa viime aikoina aloittaneet ”koulupsyykkarit ja -tsempparit”. Hieman valtakunnallista tasoa heikommaksi riittävyydeltä nähtiin peliriippuvuuksien ja rahapelaamisen hoitoon liittyvät palvelut koko Itä-Suomen alueella.

Maakunnallisessa vertailussa kaikki palvelut näyttäytyivät riittävyydeltään hyvin vaihtelevina (Taulukko 7.6.2.1.). Maakunnallisesti suurta eroa arvioidussa riittävyydessä oli esimerkiksi matalan kynnyksen palveluissa, jotka Pohjois-Savossa arvioitiin melko riittämättömiksi (ka. 2,3) ja kahdessa muussa maakunnassa melko riittäviksi (ka. 3,0) sekä psykiatrisessa päivystyksessä, joka Etelä- ja Pohjois-Savossa nähtiin melko riittämättömäksi ja Pohjois-Karjalassa taas melko riittäväksi (ka. 3,0). Yleisesti ottaen kuntien vastaajat toivat esille, että mielenterveyspalvelut koetaan paikoin puutteellisiksi ja riittämättömiksi ja henkilöstöresurssit liian niukoiksi. Esimerkiksi nuorten psykoterapiaan pääsyn mahdottomuuteen vaikuttaa se, ettei kaikilla alueilla ole riittävästi tai lainkaan sopivia palveluntuottajia.

Valtakunnallisen arvioinnin tavoin lähes kaikki mielenterveyspalvelut arvioitiin alle 18-vuotiaille hieman parempina kuin 18–28-vuotiaille. Poikkeuksena tähän ovat peliriippuvuuden hoito sekä nuorten mielenterveyskuntoutujien tukipalvelut, kuten tuettu asuminen ja ryhmätoiminta, joiden kohderyhmää yleisemmin jo täysi-ikäiset ovat. Merkille pantavaa oli myös, että mielenterveyspalvelujen osalta vastaajat ovat usein jättäneet arvioimatta tilannetta, täysi-ikäisten palvelujen kohdalta vielä enemmän kuin alaikäisten. Tästä voi päätellä, että paikallisten palvelujen tilan tuntemus voi olla myös monialaisten verkostojen ja vastaajien osalta heikkoa. (Kuvio 7.6.2.7.)

Itä-Suomen nuorisopuntarin (2016) tuloksien mukaan mielenterveyspalvelujen osalta viidesosa nuorista koki paikkakuntansa palvelut riittämättömiksi, ja maaseutumaisissa kunnissa asuvista nuorista jopa 29 prosenttia koki mielenterveyspalvelujen osalta riittämättömyyttä. Tilanne mielenterveyspalvelujen toteuttamisessa ei juuri Itä-Suomessa viimeisen viiden vuoden osalta ole muuttunut, ja etenkin maaseutumaisten kuntien nuorilla on myös peruspalvelujen arviointiin vastanneiden aikuisten näkökulmasta yhä riittämättömät palvelut.

Päihdepalvelujen riittävyyden osalta Itä-Suomen tilanne vastaa pitkälti valtakunnallista arviota, ja palvelut arvioitiin pääosin melko riittäviksi (Kuvio 7.6.2.8.). Alueen maakunnallisessa vertailussa merkittäviä eroja ei tullut esille. Ehkäisevää päihdetyötä tehdään lähes kaikissa kunnissa, ja usein kouluissa ja nuorisotyössä. Vastaajat toivat esille kuitenkin valtakunnallisen arvion tapaan, että henkilöstöresurssit ehkäisevään päihdetyöhön sekä varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn ovat liian vähäiset.

Mielenterveys- ja päihdepalvelut nähtiin olevan nuorille kaikkein vieraimpia. Kuntakyselyn vastaajat arvioivat, että nuorten tiedon saanti näistä palveluista toteutuu melko riittämättömästi. (Kuvio 7.6.2.2.).

Sosiaali- ja terveyspalvelut

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Sosiaalipalvelut

Itä-Suomen kunnissa oli kyselyn perusteella sosiaalipalveluja saatavilla melko hyvin. (Kuvio 7.6.2.9.) .

Alueella on tunnistettavissa samoja haasteita kuin valtakunnallisessa tilanteessa, esimerkiksi talous- ja velkaneuvontaa on tarjolla lähinnä naapurikunnissa ja nuorten on vaikeaa saada palveluun aikaa. Talous- ja velkaneuvontapalvelu nuorille arvioitiin heikoimmaksi eli melko riittämättömäksi Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa tilanteen on puolestaan nähty olevan parempi.

Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisy ja sitä kokeneen palveluja on tarjolla vain reilussa puolessa Itä-Suomen kunnista, mutta palvelut arvioitiin kuitenkin melko riittäviksi, etenkin alaikäisille. Ensi- ja turvakodit Itä-Suomen alueella ovat saatavilla useimpien paikkakuntien kohdalla naapurikunnassa.

Tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnan riittävyyden keskiarvo jää Itä-Suomen osalta valtakunnallisessa vertailussa koko maan alhaisimmaksi. Vastaajien kommenteista käy selville, että tarvetta tukitoiminnalle on enemmän kuin tarjontaa, ja puutetta koetaan olevan niin ammatillisesta tukihenkilötoiminnasta kuin tukiperheistäkin.

Terveyspalvelut

Itä-Suomessa koulu- ja opiskeluterveydenhuolto oli suhteellisen hyvällä tasolla ja vastaa valtakunnallista arvioita. Terveydenhoitajan ja lääkärin palvelut nähtiin nuorille melko riittävinä, mutta psykologipalvelut puutteellisina. (Kuvio 7.6.2.10.)  Oppilaitoksissa sekä terveysasemilla psykologia ei ole kaikissa kunnissa saatavilla, ja palvelu arvioitiin melko riittämättömäksi. Pääosin oppilas- ja opiskeluhuollon palveluihin kuuluvat psykologipalvelut on toteutettu ostopalveluina. Vastaajat tuovat kommenteissa esille, että erityisesti ammattioppilaitosten psykologipalvelut ovat riittämättömiä tarpeeseen nähden. Tilanne näyttää siltä osin samalta kuin Aluehallintovirastojen terveydenhuollon peruspalvelujen arvioinnissa vuonna 2015, jolloin kävi ilmi, että ammatillisten oppilaitosten psykologi- ja kuraattoripalvelujen tilanne oli huonompi kuin peruskouluissa ja lukioissa.

Itä-Suomen nuorisopuntarin (2016) tuloksista tähän peruspalvelujen arviointiin verraten kiinnostavaa on se, että nuorisopuntarissa yli 20-vuotiaat nuoret aikuiset kokivat paikkakuntansa terveyspalvelut riittämättömiksi hieman useammin kuin alle 20-vuotiaat. Hammashoitoon tyytyväisimpiä ovat olleet esimerkiksi Itä-Suomen nuorisopuntarin tulosten (mts. 41–42) mukaan vielä peruskoulua käyvät nuoret, sillä kouluikäisten tarkastuksista huolehditaan säännöllisesti. Riittämättömyyden kokemuksia oli eniten jo kouluiän ohittaneilla nuorilla aikuisilla. Tulokset kuvaavat hyvin sitä, että usein alaikäiset nuoret ovat kouluterveydenhuollon ja oppilas- ja opiskeluhuollon piirissä, mikä mahdollistaa heille osin helpomman palveluihin pääsyn. Nuorten palvelujen suhteen eräässä peruspalvelujen arvioinnin kuntavastauksessa tuodaan kuitenkin esille, kuinka uudet nuorille suunnatut palvelumuodot, joissa yhteistyötä tehdään myös terveyshuollon henkilöstön kanssa, voivat onnistua paikkaamaan näitä tilanteita hyvin. ”Ohjaamo vastaa hyvin palveluntarpeisiin erityisesti väliinputoajanuorten osalta, eli niiden nuorten, jotka eivät ole koulutuksen tai työn piirissä olevia. Ohjaamon aukiolopäiviä on melko vähän, niiden lisääminen on tavoitteena tulevaisuudessa.”

Muiden julkisten terveydenhuoltopalvelujen osalta Itä-Suomen tilanne noudattaa pitkälti valtakunnallista tasoa. Lähes kaikki kyselyssä mukana olleet palvelut arvioitiin melko riittäviksi (Kuvio 7.6.2.11.). Merkittävää eroa ei myöskään tullut esille palvelujen riittävyydessä nuorten ikään suhteutettuna. Varsin riittäviksi nähtiin suun terveydenhuolto, terveysneuvonta ja -tarkastukset sekä apuvälinepalvelu ja hoitotarvikkeet. Nuorten palvelujen käyttäjien suhteen tärkeää on myös riittäviksi arvioitu seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut, joita on lähes kaikissa kunnissa tarjolla. Valtakunnallisen arvion mukaisesti, myös Itä-Suomen vastauksissa merkille pantavaa on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sekä seksuaalista väkivaltaa kokeneiden palvelujen arvioinnin vähäisyys. Näitä palveluja on tarjolla noin puolessa kunnista, minkä lisäksi iso osa vastaajista ei ole arvioinut kyseistä kohtaa lainkaan.

Vaikka terveydenhuollon palvelut on pääosin nähty riittävinä, tuodaan vastauksissa kuitenkin esille esimerkiksi, että työttömien nuorten terveystarkastuksiin on jonoa, puhe- ja toimintaterapiapalvelut ovat puutteellisia henkilöstön niukkuuden vuoksi ja oikomishammaslääkäri on yli 70 kilometrin päässä. Pitkät välimatkat tuottavatkin haasteita palvelujen riittävyydelle Itä-Suomessa. Tämän vuoksi myös terveydenhuollon puolella etäyhteyksien kehittäminen nähtiin vastaajien mukaan tärkeänä. Vastaajat toivat valtakunnallisen arvion tapaan esille mielenterveyspalvelujen puutteen myös tässä sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdassa.

Vuoden 2016 Itä-Suomen nuorisopuntarin mukaan itäsuomalaiset nuoret kokivat paikkakuntansa terveydenhoitopalvelut pääosin riittävinä tai melko riittävinä. Maaseutumaisissa kunnissa palvelujen riittämättömyyden kokemuksia oli kuitenkin useammalla nuorella kuin muualla asuvilla. Yhteneväistä nuorisopuntarin muutaman vuoden takaisiin sekä nyt saatuihin peruspalvelujen arvioinnin tuloksiin oli huoli terveyspalvelujen, esimerkiksi päivystyksen, lakkauttamisesta maaseutukaupungeissa.

Kuntakyselyssä vastaajat arvioivat myös omaa toimintaansa eli nuorten ohjaus- ja palveluverkostojen onnistumista nuorisolain määrittämässä tehtävässä palvelujen yhteensovittamisesta. Itä-Suomessa arvioitiin, että nuorten on helppo saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja, ja nuoren (asiakkaan) asiat hoidetaan sujuvasti. Siihen ei kuitenkaan täysin luoteta, että tieto kulkee ammattilaisten välillä. Vastaajista 52 prosenttia arvioi, että tieto kulkee ammattilaisten välillä melko huonosti tai huonosti. Kuvio 7.6.2.12.  Kuntien monialaiset verkostot vastaajina arvioivat lisäksi myös nuorten tuntemusta eri palveluista. Nuorten arvioitiin tuntevan terveyspalvelut hyvin, sosiaalipalvelut hiukan heikommin. Kuvio 7.6.2.2.

Työhön, asumiseen ja liikkumiseen liittyvät palvelut

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Itä-Suomen alueella arvioitiin työllisyyspalvelujen olevan valtakunnallista tasoa heikommat ja asumisen palvelujen melko riittävät. Julkisen liikenteen palvelut arvioitiin heikoiksi, mikä vaikuttaa nuorten elämään ja mahdollisuuksiin merkittävästi.

Työllisyyspalvelut

Työllisyyspalvelujen riittävyys Itä-Suomessa arvioitiin olevan valtakunnallista tilannetta heikompi. Erityisesti TE-toimiston palveluja sekä ammatinvalinnanohjausta oli palveluna tarjolla vain noin puolessa kunnista, ja niiden tason arvioitiin olevan melko riittämätön. (Kuvio 7.6.2.13.)  Fyysiset toimipisteet on karsittu useilta paikkakunnilta, minkä vuoksi kasvokkainen palvelu ei ole nuorten saatavilla. TE-palvelujen etäyhteyksien kerrottiin toimineen kuitenkin hyvin.

Maakunnallisesti arvio työllisyyspalveluista näyttäytyi siten (Taulukko 7.6.2.2.), että Etelä- ja Pohjois-Savon palvelut olivat melko riittämättömiä ja Pohjois-Karjalassa TE-toimiston palvelut sekä ammatinvalinnanohjaus nähtiin melko riittäväksi. Tähän arvioon voi vaikuttaa viimeaikaiset Pohjois-Karjalan, etenkin Joensuun, suuret työllisyyshankkeet, joissa annetaan tukea ja ohjausta työnhakuun. Kuntouttava työtoiminta nähtiin kaikissa maakunnissa Itä-Suomen alueella olevan melko riittävää ja Pohjois-Karjalassa korkealla keskiarvolla jopa riittävää (ka. 3,5), eli tilanteen nähtiin yhdessä maakunnassa olevan valtakunnan tasoa parempi. Työpaikkojen suhteen vastaajat arvioivat tilanteen melko riittäväksi, hiukan valtakunnallista tasoa matalammaksi. Työpaikat ovat lähtökohtaisesti pienissä Itä-Suomen kunnissa melko vähissä, eikä esimerkiksi siviilipalvelupaikkoja tai työkokeilupaikkoja nähdä olevan tarpeeksi.

Vuoden 2016 nuorisopuntarin mukaan itäsuomalaisista nuorista 34 prosenttia koki paikkakunnan työllisyyspalvelut melkein tai täysin riittämättömiksi. Työnhakuvalmiuksien ja työllistymisen edistäminen kotipaikkakunnalla on nuorisopuntarissa tehdyn analyysin mukaan hyvin hankalaa. Osin nuorille suunnatut Ohjaamot voivat olla kuitenkin nyt, viisi vuotta nuorisopuntarin aineiston keruun jälkeen, korjaamassa tilannetta.

Asumisen palvelut

Asumisen palvelut Itä-Suomessa arvioitiin melko riittäviksi lukuun ottamatta nuorten tukiasumista (Kuvio 7.6.2.14.).  Nuorten tukiasumista oli kuntakyselyn mukaan tarjolla vain neljässä Itä-Suomen kunnassa, joten palvelu näyttäytyy selkeästi riittämättömänä. Nuorten tuettu asuminen on yksi sellainen palvelu, jonka useat vastaajat nostivat esille paikkakunnan nuorilta puuttuvana palveluna. Tarvetta itsenäistymisen tukeen olisi, sillä useilla pakkakunnilla tilanne on se, että nuorten on muutettava kotoa toisen asteen opintoihin päästäkseen.

Muutoin asumisen palvelujen tulokset ovat hiukan valtakunnallista keskiarvoa paremmalla tasolla. Etelä-Savossa asumisen palvelut arvioitiin muihin Itä-Suomen maakuntiin verrattuna huonommiksi, melko riittämättömiksi asuntolatoimintaa lukuun ottamatta. Itä-Suomessa on ollut nuorten asumiseen liittyen hanketoimintaa, mikä on lisännyt asumisneuvontaa- ja ohjausta. Vastaajat toivat esille, että neuvontaa saa lisäksi Ohjaamoissa sekä monien eri työntekijöiden, kuten etsivien nuorisotyöntekijöiden, toimesta.

Julkisen liikenteen palvelut

Julkisen liikenteen palvelujen taso nähtiin olevan Itä-Suomessa valtakunnallista tasoa hiukan huonompi. Nuoret otetaan huomioon lippujen hinnoissa, mutta aikataulut sekä kulkuyhteydet palvelujen piiriin ovat täysin riittämättömät. (Kuvio 7.6.2.15.)  Maakunnallisessa vertailussa merkittäviä eroja ei tullut esille vaan tilanne joukkoliikenteen suhteen on koko Itä-Suomen alueella, isoja kaupunkeja lukuun ottamatta, erittäin ongelmallinen. Kulkuyhteydet rajoittuvat pitkälti koulukyyteihin rajaten ilta- ja loma-aikojen kulkemista, ja haja-asutusalueiden joukkoliikenne on heikkoa. Julkisen liikenteen puute muiden alueellisten palvelujen karsiutumisen ohella aiheuttaa sen, että Itä-Suomessa muuttaminen etenkin maaseutumaiselta kotipaikkakunnalta työn tai opintojen perässä ei useimmilla nuorilla ole valinta vaan pakollinen ratkaisu.

Itä-Suomen nuorisopuntarissa vuonna 2016 paikallisten nuorten palvelukokemuksissa keskeiseksi nousi kysymys palvelujen äärelle pääsemisestä. Syrjäseutujen liikenneverkon harveneminen on keskeinen syy sille, miksi lapset ja nuoret jäävät esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien ulkopuolelle. (Mts. 16–17.) Tilanne ei ole vuoden 2016 nuorisopuntarin tulosten jälkeen parantunut, vaan julkisen liikenteen tilanne näyttäytyi tämänkertaisessa peruspalvelujen arvioinnissa erityisen kriittisenä ja haasteellisena nuorten palveluihin liittyen niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin.

Kuvio 7.6.2.1. Kuntien arvio tarjottujen avoimen ja yhteisöllisen nuorisotyön palvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.2. Kuntien arvio, kuinka hyvin kunnan nuoret tuntevat eri palveluja eli löytävät tiedon, mistä saada tarvittaessa apua ja neuvontaa Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.3. Kuntien arvio tarjottujen kohdennetun ja erityisnuorisotyön palvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.4. Kuntien arvio osallisuustoiminnan ja yhteiskunnallisen nuorisotyön palvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.5. Kuntien arvio lapsille/nuorille suunnattujen harrastusten, vapaa-ajan toimintojen, liikuntapalvelujen ja kirjastopalvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.6. Kuntien arvio tarjottujen koulutuspalvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.7. Kuntien arvio tarjottujen mielenterveyspalvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.8. Kuntien arvio tarjottujen päihdepalvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.9. Kuntien arvio tarjottujen sosiaalipalvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.10. Kuntien arvio tarjottujen terveyspalvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.11. Kuntien arvio tarjottujen terveyspalvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.12. Kuntien arvio, kuinka verkosto on onnistunut nuorisolain määrittämässä tehtävässä palvelujen yhteensovittamisessa Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.13. Kuntien arvio tarjottujen työllisyyspalvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.14. Kuntien arvio tarjottujen asumisen palvelujen riittävyystasosta Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.2.15. Kuntien arvio kunnassa tarjolla olevista julkisen liikenteen palveluista siitä näkökulmasta, että käyttäjiä ovat nuoret Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Taulukko 7.6.2.1. Itä-Suomen aluehallintoviraston alueen maakuntien arvio tarjottujen mielenterveyspalvelujen riittävyystasosta, keskiarvo.

Taulukko 7.6.2.2. Itä-Suomen aluehallintoviraston alueen maakuntien arvio tarjottujen työllisyyspalvelujen riittävyystasosta, keskiarvo.