Liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus

Valtakunnallinen arviointi

Johdanto

Tässä arvioinnissa tarkasteltiin liikuntapaikkojen fyysistä saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Rakennettujen ympäristöjen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta säädetään perustuslaissa, liikuntalaissa, maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä -asetuksessa. Säädökset koskevat myös liikuntapaikkoja. Lainsäädäntö edellyttää, että palvelurakennukset soveltuvat myös niille, joiden kyky liikkua tai muutoin toimia on rajoittunut. Esteettömyyden osa-alueita ovat liikkumis-, näkemis- ja kuulemisympäristön esteettömyys, monikäyttöisyys, toimivuus ja viihtyisyys. Esteettömyys kattaa sekä liikuntapaikkaa koskevat etukäteistiedot ja esteettömät kulkuyhteydet kohteeseen että liikuntapaikassa toimimisen esteettömyyden. (Kilpelä 2013.) Liikuntapaikkojen fyysistä saavutettavuutta puolestaan kuvaavat muun muassa liikuntapaikkojen määrä ja sijainti yhdyskuntarakenteessa, liikuntapaikkatyypit, väestön määrä ja sijainti sekä liikennejärjestelmät ja niiden toimivuus.

Suomalaiset harrastavat aktiivisesti liikuntaa vapaa-ajallaan. Väestöryhmien välillä on kuitenkin eroja, eikä vapaa-ajan liikunta riitä valtaosalla väestöstä turvaamaan terveyden kannalta riittävää päivittäistä aktiivisuutta. Arjen fyysinen aktiivisuus on vähentynyt ja istuminen ja paikallaanolo sen sijaan lisääntyneet. Valtakunnallisia yhteisiä linjauksia terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan kuvaavassa Muutosta liikkeellä! -julkaisussa korostetaan eri toimijoiden välisen yhteistyön, tasa-arvoisten liikuntamahdollisuuksien sekä helposti saavutettavissa olevien liikuntaolosuhteiden tärkeyttä. Liikuntaolosuhteilla voidaan siis edistää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä.

Liikuntalain (390/2015) 5 §:n mukaan on kuntien tehtävä luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle muun muassa rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja. Valtio tukee kuntia liikuntapaikkojen rakentamisessa informaatio- ja resurssiohjauksella. Liikuntalain (390/2015) 13 §:n mukaan valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha avustusten myöntämiseksi liikuntapaikkojen ja niihin liittyvien vapaa-aikatilojen perustamishankkeisiin.

Liikuntapaikkarakentamisen suunta -asiakirjassa (2014) on kuvattu julkisen liikuntapaikkarakentamisen arvopohjaa. Asiakirjan mukaiset kriteerit otetaan huomioon valtionavustusten myöntämisessä liikuntapaikkojen ja niihin liittyvien vapaa-aikatilojen perustamishankkeisiin. Keskeisiä asiakirjan mukaisia periaatteita liikuntapaikkarakentamisessa ovat liikuntapaikkojen esteettömyyden ja helpon saavutettavuuden lisäksi muun muassa hallinnonalat ja sektorit ylittävä yhteistyö suunnittelussa. Yhdyskuntasuunnittelulla ja kaavoituksella on merkittävä asema, kun luodaan välittömiin asumisympäristöihin houkuttelevia arkiliikuntamahdollisuuksia. Fyysisen aktiivisuuden edistäminen edellyttää siis eri ammattiryhmien ja hallinnonalojen välistä yhteistyötä.

Liikuntapaikkojen saavutettavuudessa on hyvä huomioida, että suomalaiset tekevät noin kolmasosan matkoistaan jalan tai pyörällä. Näiden kulkutapojen osuus eri kulkutavoista on kuitenkin ollut viime vuosikymmeninä laskeva (Valtioneuvoston periaatepäätös LVM/2018/18). Kävely ja pyöräily osana arjen aktiivisuutta ovat helppo tapa lisätä päivittäistä liikuntaa. Vapaa-ajan kulkutapavalintoihin voidaan vaikuttaa kuntien päätöksillä liikuntapaikkojen sijoittamisesta ja lähiliikuntapaikkojen kehittämisestä. Erilaisten toimintojen saavutettavuus jalan ja pyörällä on tärkeää myös tasa-arvon näkökulmasta. 

Suomessa keskeisimpien liikuntapaikkojen saavutettavuus on kokonaisväestön kannalta aiemmin arvioitu hyväksi. Suomen harvasta asutuksesta huolimatta liikuntapaikat on sijoitettu alueelliseen rakenteeseen nähden onnistuneesti. Kuntien välillä liikuntapaikkojen saavutettavuudessa on kuitenkin merkittäviä eroja. Parhaiten saavutettavia liikuntapaikkoja valtakunnallisesti ovat olleet pallokentät, liikuntasalit, liikuntahallit ja monitoimihallit sekä -areenat. (Kotavaara ja Rusanen 2016.)

Vuoden 2013 aluehallintovirastojen tekemän peruspalvelujen arvioinnin tulokset olivat samassa linjassa Kotavaaran ja Rusasen tutkimushankkeen (2016) tulosten kanssa. Peruspalvelujen arvioinnissa kunnissa nähtiin eniten tarvetta lähiliikuntapaikoille sekä liikuntasaleille ja -halleille. Niitä ei kuntien vastausten mukaan ollut riittävästi kysyntään nähden. Kysyntä vaihteli kuitenkin huomattavasti eri liikuntapaikkojen välillä. Erityisesti liikuntasalien ja hallien kysynnän määrää selittää se, että ne ovat laajojen käyttäjäryhmien liikuntapaikkoja, joissa voi harrastaa useita eri liikuntamuotoja.

 

Arviointiaineistot ja menetelmät

Tässä arvioinnissa tarkasteltiin uimahallien, jäähallien, liikuntahallien ja -salien, lähiliikuntapaikkojen, kuntosalien, kenttien ja kuntoratojen fyysistä saavutettavuutta. Nämä ovat laajoja käyttäjäryhmiä palvelevia kunnallisia perusliikuntapaikkoja. Arviointi toteutettiin kuntien liikuntatoimesta vastaaville viranhaltijoille lähetetyllä verkkokyselyllä sekä Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikön ja Kerttu Saalasti Instituutin tuottamien saavutettavuusanalyysien pohjalta. Saavutettavuusanalyyseissä aineistona on hyödynnetty Jyväskylän yliopiston LIPAS-tietokantaa, Tiehallinnon Digiroad-tieaineistoa vuodelta 2017, YKR-väestöaineistoa 1 km tarkkuudella vuodelta 2018 ja Maanmittauslaitoksen hallintorajoja vuodelta 2017.

Aluehallintovirastot arvioivat liikuntapaikkojen saavutettavuutta ja esteettömyyttä ensimmäisen kerran vuonna 2013. Tarkoituksena on saada seurantatietoa liikuntapaikkojen saavutettavuudesta. Vertailtavuuden vuoksi vuoden 2019 tiedonhankinta pyrittiin tekemään mahdollisimman samalla tavalla kuin vuonna 2013. Verkkokyselyyn vuonna 2019 vastasi yhteensä 270 kuntaa, eli vastausprosentti oli 92 prosenttia. Kyselyyn vastanneiden kuntien alueella asuu 97 prosenttia Manner-Suomen väestöstä. Vuonna 2013 vastausprosentti oli 85 prosenttia, mikä tarkoitti 257 vastannutta kuntaa. Kuntien kokonaismäärä vuonna 2013 oli 304 ja vuonna 2019 295. Vastanneissa kunnissa oli eroja vuosien välillä, mikä tulee huomioida tulosten tulkinnassa. Taulukossa 6.3.1. (Kuntien liikuntaviranhaltijoille tehdyn verkkokyselyn vastausprosentit) on esitetty vastausprosentit avi-alueittain.

 

Lähitulevaisuuden näkymät

Valtiovarainministeriön Kuntien tilannekuva -raportin (2020) mukaan odotettua nopeampi eriytymiskehitys jakaa Suomen kuntia. Eriytyminen vaikuttaa kuntien edellytyksiin hoitaa lakisääteisiä tehtäviään ja näkyy laaja-alaisesti muun muassa palveluiden saatavuudessa. Kuntien väliset erot väestörakenteen muutoksessa ovat edelleen kasvamassa. Välttämättömien peruspalvelujen järjestämistä vaikeuttavat lähivuosina pienenevät ikäluokat, kunta-alan voimakas eläköityminen, osaavan työvoiman saatavuuteen liittyvät haasteet sekä kuntatalouden heikot näkymät.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan väestön keskittyminen pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kaupunkeihin jatkuu. Muuttoliikkeen yhteisvaikutus väestön ikääntymisen ja syntyvyyden alenemisen kanssa muokkaavat kuntakenttää merkittävästi. Väestöään menettävien ja väestöpohjaltaan ikääntyvien kuntien tulot vähenevät, mutta toimintamenoja ja investointeja ei välttämättä voida tai kyetä vähentämään samassa suhteessa.

Kunta- ja palvelurakenteeseen liittyvät muutokset vaikuttavat myös liikuntapaikkojen ja liikuntapalvelujen saavutettavuuteen. Esimerkiksi kouluverkon harveneminen heijastuu usein suoraan lähialueen liikuntapaikkatarjontaan. Koulun lakkautuessa koulun sisäliikuntatilat, pihakentät ja lähiliikuntapaikat voivat jäädä pois kuntalaisten käytöstä. Tämä saattaa kaventaa alueen väestön mahdollisuuksia vapaa-ajan liikuntaan. Liikuntapaikkapalvelujen keskittyminen ja lähipalvelujen väheneminen heikentää myös eri väestöryhmien tasa-arvoa. Esimerkiksi lasten, nuorten ja ikääntyneiden riippuvuus erilaisista kuljetuksista lisääntyy, jos liikuntapaikka ei ole saavutettavissa jalan tai pyörällä. Arjen aktiivisuus vähenee siis myös kulkutapojen passivoituessa. Pitkät matkat liikuntapaikalle voivat olla este säännölliselle harrastustoiminnalle.

Liikuntapaikkarakentamisen korjausvelka rajoittaa uusien ja tarpeellisten liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksien luomista sekä jo olemassa olevien liikuntapaikkojen kunnostamista. Väestön ikääntyessä tulevaisuudessa liikuntapaikkarakentamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota arki- ja lähiliikuntaolosuhteiden turvaamiseen sekä esimerkiksi kevyen liikenteen väylien hyvään kunnossapitoon erityisesti talviolosuhteissa. Yksityinen liikuntapaikkarakentaminen tulee tulevina vuosina täydentämään kunnallista liikuntapaikkatarjontaa.

Liikunta ja arjen aktiivisuus ovat keskeisiä tekijöitä kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden seuranta on tärkeä liittää nykyistä vahvemmin osaksi kuntien lakisääteistä hyvinvointikertomusta, joka toimii työkaluna kunnan hyvinvointistrategian seurannassa ja toteutuksessa. Muuttuvassa kuntarakenteessa seuranta- ja tutkimustietoon perustuvalla strategisella suunnittelulla voidaan tukea kunnan liikuntaolosuhteiden ja -palvelujen kehittämistä myös suhteessa pitkällä aikajänteellä tapahtuvaan maankäytön suunnitteluun. Liikunta on siis yhteiskunnan rakenteiden muuttuessa tulevaisuudessa entistä oleellisempi osa suomalaista ennaltaehkäisevää hyvinvointipolitiikkaa. Maankäytön suunnittelussa, liikuntapaikkarakentamisessa ja muussa liikkumisen edistämisessä tulee luoda toimivat yhdyspinnat ja saumaton yhteistyö eri toimijoiden välille. 

Taulukko 6.3.1. Kuntien liikuntaviranhaltijoille tehdyn verkkokyselyn vastausprosentit