Nuorille suunnatut palvelut kunnassa

Valtakunnallinen arviointi

Johdanto

Aluehallintovirastojen vuotta 2019 koskevan peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arvioinnissa nuorisotoimen arviointikohteena oli nuorille suunnattujen palvelujen riittävyys kunnassa. Arvioinnissa perehdyttiin kunnan monialaisen yhteistyöverkoston näkemyksiin nuorille suunnattujen palvelujen riittävyydestä eli arvioitiin kuntien nuorten mahdollisuuksia saada erilaisia tarvitsemiaan palveluja. Tällä tarkoitetaan kunnan alueella asuvien nuorten käytössä olevia kaikkia palveluja, ei ainoastaan kuntien itsensä tuottamia palveluja.

Vuoden 2019 Aluehallintovirastojen peruspalvelujen arvioinnissa on tehty ensimmäistä kertaa yhteistyötä Valtion nuorisoneuvoston Nuorisobarometrin toteuttajien kanssa. Vuosittain julkaistava Nuorisobarometri mittaa suomalaisten 15–29-vuotiaiden nuorten arvoja ja asenteita. Vuoden 2020 Nuorisobarometrin teemana on palvelut, jolloin myös nuorisotoimen peruspalvelujen arvioinnista saatuja tuloksia voidaan verrata Nuorisobarometrin tuloksiin. Yhteistyön myötä voidaan vertailla kahta eri näkökulmaista aineistoa, jolloin saadaan sekä nuorten että ohjaus- ja palveluverkoston näkemys nuorten palvelujen saatavuuteen. Lisäksi lähteenä on käytetty Nuorisobarometrin erillisnäytettä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten kokemuksista, mikä antaa nuorten näkemyksistä myös toisenlaisia sävyjä.

Arviointiasetelmaan haluttiin ottaa mukaan laaja otanta nuorille suunnattuja ja nuorten käyttämiä palveluja. Kulttuuripalveluja ei otettu tällä kertaa arviointikyselyyn mukaan. Arvioinnissa oli mukana yhteensä 11 eri palvelukokonaisuutta, joita yhdistettiin laajemmiksi teemoiksi ja käsiteltiin viitenä kokonaisuutena. Palvelut jakaantuvat:

  •  nuorisopalveluihin ja vapaa-ajan palveluihin
  •  koulutuspalveluihin
  •  mielenterveys- ja päihdepalveluihin
  •  sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä
  •  työhön, asumiseen ja liikkumiseen liittyviin palveluihin.

Arvioinnissa mukana olevia palveluja ohjaavat erilaiset toimialakohtaiset lainsäädännöt ja osa niistä kuuluu kuntien lakisääteisiin tehtäviin. Kolmannen sektorin toimijoiden työ tukee isoa osaa näistä palveluista. Arviointiteema kytkeytyy olennaisesti ajankohtaiseen kuntatalouden tilanteeseen, nuorten määrään ja kuntien ”pitovoimaan” eli kykyyn pitää nuoret asukkaat kunnassa poismuuton sijaan sekä kuntien ja palvelujen erilaisiin uudistuksiin.

Palvelujen kokonaisuudessa nuorten asiakkaiden ja palvelujen käyttäjien näkökulman tarkastelu saattaa unohtua. Tässä arviointiasetelmassa nuorten palvelut eivät siis tarkoita ainoastaan kuntien nuorisotoimen palveluja vaan yleisemmin ja laajemmin nuorille tarjolla olevia palveluja kunnissa. Nuorisolain (1285/2016) mukaan nuoria ovat kaikki alle 29-vuotiaat. Joidenkin palvelujen kohdalla ikärajoilla ja täysi-ikäisyydellä on oma vaikutuksensa palvelujen saantiin. Tämän vuoksi arvioinnissa tarkasteltiin joidenkin palvelujen kohdalla niiden riittävyyttä ja tarjontaa sekä 18 vuotta täyttäneille että tätä nuoremmille. Arviot koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien (NEET) nuorten määrästä ovat olleet vuodesta 2016 saakka laskussa (Nuorisotilastot). Yhä suurempi osa nuorista on siis jo jonkin palvelun piirissä. Katse kohdistuukin näihin palveluihin, joissa nuoret ovat.

Nuorisolain 9 §:n mukaan kunnassa on oltava ohjaus- ja palveluverkosto tai muu vastaava yhteistyöryhmä, jonka työskentelyn kohderyhmänä ovat kaikki kunnassa asuvat nuoret. Kartoittamalla nuorten ohjaus- ja palveluverkostojen näkemyksiä saadaan kuva eri toimialojen nuorille suunnattujen palvelujen riittävyydestä kunnassa. Peruspalvelujen arvioinnin vastaajien määrittelyllä haluttiin kartoittaa verkostojen tilannetta, jotta verkostojen työskentelyn jatkoarviointia pystytään tekemään edellisen raportin pohjalle (Autio & Bamming 2018). Näissä nuorten ohjaus- ja palveluverkostoissa nuorten palvelujen tilanteesta tulisi olla monialainen näkemys. Nuorisolaissa säädetään, että verkoston tai muun vastaavan yhteistyöryhmän tehtävänä on:

  • Koota tietoja nuorten kasvu- ja elinoloista sekä arvioida niiden pohjalta nuorten tilannetta paikallisen päätöksenteon ja suunnitelmien tueksi.
  • Edistää nuorille suunnattujen palvelujen yhteensovittamista, yhteisiä menettelytapoja nuoren palveluihin ohjaamisessa sekä tiedonvaihdon sujuvuutta.
  • Edistää yhteistyötä nuorisotoiminnan toteutumiseksi.

Nuorisotoimen peruspalvelujen arvioinnin toteuttamisessa on käytetty kyselyä, joka lähetettiin Manner-Suomen 294 kuntaan nuorten ohjaus- ja palveluverkostoista vastaaville henkilöille. Kyselyyn vastasi 293 kuntaa, joten vastausprosentti oli lähes 100. Pieni osa kunnista vastasi erikseen sovitusti kyselyyn vain nuorisopalvelujen osalta. Tuloksiin ei ole kuitenkaan eritelty näitä kuntia. Tulosten keskiarvot on laskettu kaikkien vastanneiden kuntien keskiarvona. Kuvioissa näkyvät prosenttiosuudet ”ei arvioita” esittävät kootusti, kuinka suuri osa vastauksista puuttuu, ”en osaa sanoa”-vastaukset sekä sen, mikäli palvelua ei ole kunnassa. Tässä arvioinnissa käytettyjä tarkempia kunta- ja maakuntakohtaisia tilastotietoja kyselyn tuloksista löytyy myös Nuorisotilastot-sivustolta.

Kyselyn saatteessa korostettiin, että verkoston toivotaan vastaavan kyselyyn siten, että arviointia tehdään yhdessä keskustellen. Vastaajia kehotettiin tekemään arviointia juuri siitä näkökulmasta, että palvelujen käyttäjiä ovat nuoret. Verkostossa tehdyn palvelujen arvioinnin toivottiin myös hyödyttävän nuorten ohjaus- ja palveluverkostojen omaa toimintaa ja erityisesti laissa määriteltyä tehtävää nuorten palvelujen yhteensovittamisesta. Verkostona kyselyyn vastasi 117 vastaajaa eli kolmasosa kaikista vastaajista.

Palvelujen riittävyys

Tässä arvioinnissa ja kyselyssä riittävyyden määriteltiin tarkoittavan määrälle tai laadulle asetettujen normien tai vallitsevien odotusten täyttyvyyttä. Sitä voidaan arvioida paitsi lakisääteisten palvelujen toteutumisena, myös tarkastelemalla kuinka toteutuu:

  • palvelujen yhdenvertainen ja tasa-arvoinen saatavuus ja saavutettavuus, myös maantieteellinen saavutettavuus
  • palvelujen oikea-aikaisuus
  • palvelujen laatu ja monipuolisuus
  • asiakastyytyväisyys sekä näille asetettujen odotusten täyttyminen.

Esimerkiksi terveyspalvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan tarkastella palvelujen saatavuutta, jonoja, odotusaikoja, hoitoon pääsyä ja hoidon oikea-aikaisuutta. Huomiota voidaan kiinnittää myös neuvonnan ja ohjauksen riittävyyteen.

Arviointiasetelmassa nuorten palvelujen riittävyyttä tarkasteltiin kunnissa toimivien viranhaltijoiden ja nuorten ohjaus- ja palveluverkoston jäsenten eli aikuisten näkemysten valossa. Arvioitaessa riittävyyttä vastaajat ovat voineet lisätä kommentein lisätietoja, esimerkiksi, että ko. palvelua ei ole omassa kunnassa, mutta sellainen on naapurikunnassa, jolloin riittävyystaso voi olla kuitenkin riittävä. Tämän takia vastauksissa on jonkin verran ristiriitaisuutta. Lisäksi, kun kyseessä on arviointi, vastaukset perustuvat vastaajien subjektiiviseen näkemykseen asioista. Kyselyyn vastattiin ryhmänä, jolloin konsensusta näkemyksistä on jouduttu hakemaan. Tämän vuoksi vastauksien toivottiin syntyvän ryhmässä keskustelun tuloksena. Avoimessa kommenttikohdassa tuotiin jonkin verran esille ryhmissä esiintyneitä näkemyseroja ja riittävyyden arviointiin liittyneitä tarkennuksia, joita arvioinnissa on otettu myös huomioon. Arviointiasetelma oli numeraalinen 1–4 (1=riittämätön, 2= melko riittämätön, 3=melko riittävä, 4=riittävä). 2,5 ja sitä korkeampi keskiarvo on arviossa melko riittävä eli hyvä palvelutaso.

Kunnissa nuorille suunnattujen palvelujen tilanne on muuttunut rajusti sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusten myötä. Osa vastaajista kertoi, että kyselyyn oli paikoin haasteellista vastata, sillä seutukunnalliset tai maakunnalliset hyvinvointipalveluja tuottavat organisaatiot vastaavat nykyisin palvelujen tarjonnasta myös kuntatasolla. Palvelut ovat paikoin pirstaloituneet organisaatiomuutosten vuoksi niin, ettei tieto enää kulje nuorten parissa työskentelevien kesken. Tämän takia nuorten parissa työskentelevillä, saati sitten alueen nuorilla, ei välttämättä ole enää tietoa siitä, millaisia ja missä palveluja on tarjolla.

Lähitulevaisuuden näkymät

Valtakunnallisessa nuorisotyön ja -politiikan ohjelmassa 2020–2023 on linjattu monia tavoitteita, joilla voi toteutuessaan olla myönteisiä vaikutuksia tässä arvioinnissa esiin nousseisiin nuorten palvelujen puutteisiin. Ohjelmassa isosti linjattu Suomen malli lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien takaamiseksi vaikuttaa toivottavasti nyt havaittuihin haasteisiin niitä korjaten, esimerkiksi pitkien välimatkojen vuoksi nuorten harrastamisen eriarvoisuutta vähentäen.

Nuorisotyön ja -politiikan ohjelman yhtenä tavoitteena on vahvistaa nuorten mielenterveyttä mielenterveysstrategian mukaisesti lapsuudessa ja nuoruudessa. Ohjelman toimenpiteinä mainitaan muun muassa lisäresurssit ehkäisevään päihdetyöhön, perusterveydenhuollon ja oppilas- sekä opiskeluhuollon psykoterapioiden ja psykososiaalisten menetelmien saatavuuden parantaminen sekä oikea-aikaisten kynnyksettömien palvelujen lisääminen eri toiminnoissa. Lisäksi kansalaisaloitteen pohjalta on ehdotettu lakimuutosta ”terapiatakuusta” eli perusterveydenhuoltoon sisältyvistä mielenterveyspalveluista ja nopeasta hoitoon pääsystä. Näilläkin toimenpiteillä voi toteutuessaan olla parantavaa vaikutusta tässä arvioinnissa huolestuttavana esille tulleiden mielenterveyspalvelujen riittämättömyyteen.

Meneillään olevan oppivelvollisuuden laajentamisen lakiesitys vaikuttanee merkittävästi tulevaisuuden nuorten elämään. Lakiesityksen tarkoituksen on korottaa oppivelvollisuusikää 18 vuoteen ja täten varmistaa, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen. Tämä edellyttää toisen asteen maksuttomuutta, mikä lisää nuorten koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoa. Oppivelvollisuuden laajentaminen kytkeytyy keskeisesti myös etenkin nuorisopalvelujen etsivän nuorisotyön, nuorten yksilöohjauksen, opinto-ohjauksen ja Ohjaamojen tulevaisuuteen.

Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2021 käynnistyvät työllisyyden kuntakokeilut tulevat vaikuttamaan suoraan myös nuoriin, sillä yhdessä palvelun kohderyhmistä ovat kokeilukuntien kaikki alle 30-vuotiaat työttömät. Nuoret tulevat siis siirtymään TE-toimiston asiakkuudesta kunnan asiakkaiksi, ja kunnan tehtäväksi tulee tarjota heille sopivia TE-toimiston palveluja. Kokeilun tarkoituksena on työttömien työnhakijoiden työllistyminen, koulutuksiin hakeutuminen sekä uusien ratkaisujen löytäminen osaavan työvoiman saatavuuteen.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen liittyvät muutokset ja SOTE-yhtymät olivat tämän arvioinnin aikaan toimineet useimmilla toiminta-alueillaan parisen vuotta. Uudet organisaatiot olivat aiheuttaneet moniin palveluihin haasteita, esimerkiksi puutetta eri toimijoiden tiedonkulussa ja toimintaresursseissa laajojen toiminta-alueiden takia. Voidaan arvioida, että uudella tavalla järjestyt palvelut tulevat hiljalleen tutuiksi lähiaikoina kaikille toimijoille ja saadun palautteen sekä elinolotiedon perusteella palvelut paranevat. Lähitulevaisuuden näkymät voivat korkeakouluissa opiskelevien nuorten terveyspalvelujen suhteen olla paranemassa. Vuodesta 2021 alkaen kaikkien korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuolto siirtyy Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle (YTHS).

Haasteita lisäävät myös kuntien taloudelliset tilanteet. Muun muassa valtiovarainministeriön julkaiseman kuntien tilinpäätöskortin (2020) mukaan kuntien talous on supistunut viime vuosina. Myös kriisikuntien määrä Suomessa kasvaa. Samaan aikaan nuorisotyöhönkin kohdistuvien veikkausvoittovarojen on ennustettu pienenevän. Nuorisotyöllä ja nuorten huomioimisella on positiivisia vaikutuksia niin nuoren itsensä kuin yhteiskunnankin kannalta, mutta työn rahoitus on jatkossa epävarmempaa.

Peruspalvelujen arvioinnin kirjoittamisen ja julkaisemisen alla maailmanlaajuinen koronapandemia ja siitä johtuvat poikkeusolot vaikuttavat kaikkiin kuntiin ja ihmisten elämään rajoittavasti, uusia haasteita asettaen. Tilanteella voi arvioida olevan ainakin lyhyellä aikavälillä suuria vaikutuksia peruspalvelujen järjestämiseen. Tarkoituksena on ollut turvata välttämätön hoito, mahdollistaa virukseen sairastuneiden hoito sekä ennaltaehkäistä viruksen leviäminen rajoitustoimilla, minkä vuoksi osa palveluista toimii vain vähäisesti.

Kriisi on osoittanut, että kuntien peruspalveluja hoitava henkilöstö on joustavaa. Erityisesti nuorisotyössä on tehty ”digiloikka” ja siirretty palveluja verkkoon, mikä tulee vaikuttamaan myös pysyvästi tiettyihin nuorisopalvelujen muotoihin sekä työn tekemisen tapoihin. Kuntarajaisuus ei välttämättä enää nuorisopalvelujen osalta ole niin keskeistä. Sen sijaan yhteistyötä on entisestään lisättävä ja yhdessä tekemisen muotoja ja alustoja kehitettävä, sillä verkkonuorisotyössä ei tunneta kuntarajoja.

Etäopiskelu ja poikkeusoloista johtuvat rajoitukset vaikuttavat kaikkien elämään, mutta erityisesti lapsilla ja nuorilla sosiaalisten kontaktien ja arkea rytmittävien aikataulujen puute voivat vaikuttaa monin tavoin hyvinvointia heikentävästi. Myös perheiden sisäisten ongelmien ja pahoinvoinnin on nähty lisääntyneen kriisiolosuhteissa. Nuorten palvelujen tarve kriisin jälkeen voi olla yllättävän suuri, ja nuorten tukipalveluista on pystyttävä tiedottamaan nuorille aiempaa paremmin.