Kirjastotilat

Valtakunnallinen arviointi

Johdanto

Kirjastotilat ovat tarkoituksenmukaiset

Ruotsalainen kirjailija Björn Ranelid on todennut laittamattomasti nykyaikaisen kirjaston tarkoituksesta: ”Kirjasto on demokratian aarreaitta ja diktaattorin kauhu.”

Mutta peruspalvelujen arvioinnissa kirjastotilan tarkoitus määritellään lain mukaan.

Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016 (jatkossa kirjastolaki) on kirjastojen toiminnan ja kansallisen kirjastopolitiikan ydin.  Tämä arviointi perustuu erityisesti kirjastolain pykäliin, joissa määritellään lain tavoitteet (2§) sekä kunnan (5 §) ja yleisen kirjaston tehtävät (6 §).

Kirjastolain tavoitteena on edistää

  • väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin,
  •  tiedon saatavuutta ja käyttöä,
  •  lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa,
  • mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen
  •  sekä aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta.

Lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, moniarvoisuus ja kulttuurinen moninaisuus.

Kunnalla on vastuu yleisten kirjastojen toiminnan järjestämisestä. Kunnan pitää kuulla asukkaitaan yleisiä kirjastoja koskevissa keskeisissä päätöksissä kuten kuntalakikin edellyttää.

Yleisen kirjaston tehtävänä on

  • tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin,
  • ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa,
  • edistää lukemista ja kirjallisuutta,
  • tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon,
  •  tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan
  •  sekä edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua.

Kirjastolla on oltava tarkoituksenmukaiset tilat, ajantasainen välineistö sekä riittävä ja osaava henkilöstö, jotta se voi hoitaa tehtävänsä.

Kaikkien ihmisten on saatava käyttää kirjastoa turvallisesti. Kirjastolain mukaan kirjastossa voi olla järjestyssäännöt, joilla varmistetaan kaikkien turvallisuus ja asiallinen käyttäytyminen. Asiakas voi joutua kirjastokohtaiseen käyttökieltoon, jos hän toistuvasti aiheuttaa häiriötä, vaarantaa turvallisuutta tai vahingoittaa kirjaston omaisuutta. Asiakas voi saada lainauskiellon, jos ei palauta aineistoja tai hoida maksujaan kuten käyttösäännöt edellyttävät.

Kirjasto on kolmas tila kodin ja työn välissä

Hallituksen esityksessä HE 238/2016 kirjastolaiksi kirjastot mainitaan kolmantena tilana, fyysisenä ja digitaalisena sosiaalisena areenana, jossa luodaan yhteisöjä. Kirjasto kolmantena paikkana sijoittuu työ- tai opiskelupaikan ja kodin väliin.

Kolmannet paikat ovat keskeisiä yhteisöilleen, koska ne ovat epävirallisia ja tunnelmaltaan kotoisia kokoontumispaikkoja. Ne luovat tunteen paikasta ja yhteisöllisyydestä, jolloin ne monipuolistavat vuorovaikutusta. Kolmannet paikat ovat yleensä ilmaisia ja helposti saavutettavia, jolloin niistä tulee sujuvasti osa käyttäjiensä arkisia rutiineja (esim. Oldenburg, 1989).

Kirjasto on sekä fyysinen että henkinen paikka ja tila. Se tarjoaa käyttäjilleen aineistojen ja välineiden lisäksi kontakteja ja toimintaa muiden ihmisten kanssa. Kirjastot ovat avoimia kaikille ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta.

Kirjasto kolmantena paikkana on turvallinen. Kirjastolla on oikeus puuttua asiakkaiden häiritsevään käyttäytymiseen. Myös omatoimikirjastojen kameravalvonta ymmärretään kaikkien turvallisuutta ja viihtyisyyttä lisääväksi toiminnaksi.

Fyysinen ja virtuaalinen tila limittyvät, kun kirjaston asiakas käyttää verkkopalveluja kirjaston tietokoneella kirjastotilassa. Kirjastojen lisätyn ja virtuaalisen todellisuuden palvelut tekevät kirjastosta hybridisen kolmannen tilan, jossa fyysinen ja virtuaalinen tila täydentävät toisiaan.

Nykynuorisolle digitaalinen pelaaminen ja sosiaalinen media muodostavat kolmannen tilan. ”Nuorille virtuaaliset areenat ovat yhtä todellisia tiloja tavata ystäviä kuin fyysiset paikat” (Kaarakainen & Saikkonen, 2019). Tähänkin haasteeseen kirjastojen on pystyttävä vastaamaan, kun ne kehittävät tilojaan ja palvelujaan.

Kirjastotilat vahvistavat kansalaistoimintaa ja demokratiaa

Vapaan kansalaistoiminnan edellytyksenä on avoin ja maksuton julkinen tila, jollaisina kolmannet tilat parhaimmillaan edistävät demokratiaa. Kirjastot kolmantena tilana tarjoavat käyttäjilleen tapaamispaikkoja, kokoontumistiloja, tietotekniikkaa sekä usein myös ääni- ja kuvatekniikalla varusteltuja tiloja.

Kirjasto sosiaalisena tilana on ehkä useammin yhteisöllisyyden tunnetta kuin varsinaista konkreettista sosiaalista vuorovaikutusta ihmisten kesken. Kirjastojen merkitys kansalaistoiminnassa ja demokratian vahvistamisessa liittyykin siihen, että julkisessa tilassa ihminen kohtaa erilaisuutta ja toiseutta. Ihmiset toimivat kirjastossa yksilöinä, mutta ovat samalla osa kirjaston käyttäjien yhteisöä. Tämä kasvattaa yksilön kulttuurista ja sosiaalista pääomaa.

Kirjastojen merkitys keskusteluareenana ja sosiaalisen oppimisen tilana on nyt tärkeämpi kuin koskaan aiemmin. Kirjastot ovat siltoja erilaisten kulttuurien, ajatusten ja ihmisten välillä keskustelutilaisuuksissa, kirjallisuuspiireissä ja muissa tilaisuuksissa, joita kirjasto tai joku muu järjestää kirjaston tiloissa.

Tieto ja kulttuuri on kaikkien saatavissa kirjastotiloissa, jolloin ne vahvistavat demokratiaa ja vapautta. Kirjastojen aineistot ja monipuolisten lukutaitojen tuki puolustavat demokratiaa ja ihmisten osallisuutta yhteiskunnassa. Jos ihminen ei osaa lukea kunnolla tai hän ei ymmärrä ”vaihtoehtoisten faktojen” ja tutkitun tiedon eroa ja merkitystä, niin demokratia ja yhteiskuntarauha ovat vaarassa.

Kirjasto ei edellytä käyttäjältä mitään erityistä tarkoitusta sille, että hän käyttää kirjaston palveluja. Kirjaston käyttäjä itse päättää, hankkiiko hän tietoja, taitoja vai silkkaa hyvää mieltä kirjastossa käydessään.

Suurempiin kaupunginkirjastoihin on viime vuosina perustettu makerspace-tiloja, pajoja tai verstaita, joihin kirjasto hankkii digitointi- ja editointilaitteita, skannereita, 3D-tulostimia jne. asiakkaiden käyttöön. Näitä tiloja hyödyntävät yksittäisten asiakkaiden lisäksi yhdistykset ja harrastuspiirit. Kirjastot opastavat laitteiden käytössä.

Makerspace-tilat ovat tuoneet kirjastoihin kokonaan uusia käyttäjäryhmiä ja tilan käyttötapoja. Asiakkaat voivat kokeilla uutta tekniikkaa kiertotalouden ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Kaikkia harvoin tarvittavia laitteita ei ole pakko omistaa, vaan ne voivat olla yhteiskäytössä, kuten kirjaston muukin aineisto.

Kirjastotiloja käytetään omatoimisesti

Kirjastoa kutsutaan omatoimikirjastoksi silloin, kun kirjasto tai sen osa on auki, mutta paikalla ei ole kirjaston palkkaamaa henkilökuntaa.

Aluehallintovirastot kysyivät vuonna 2019 kunnilta kirjastojen omatoimipalvelusta. Kyselyn keskeinen tulos oli, että omatoimisen palveluajan käyttöönotto on parantanut merkittävästi kirjastojen saatavuutta ja käyttäjäkeskeisiä palveluja. Omatoimisuus on myös tehostanut tilan ja kokoelmien käyttöä.

Omatoiminen palveluaika ei ainakaan toistaiseksi ole vähentänyt merkittävästi henkilökuntaa tai vaikuttanut toimipaikkojen määrään. Kyselyssä 88 % vastanneista ilmoitti, että kirjaston palveluihin ei ole tehty leikkauksia omatoimisuuden myötä.

Kansalaisten omaehtoista toimintaa voidaan lisätä omatoimikirjastoissa. Tällä hetkellä lähes joka toisessa omatoimikirjastossa myös muut toimijat järjestävät toimintaa kirjaston lisäksi. Muutamissa kirjastoissa ulkopuolisten järjestämää toimintaa on jopa päivittäin.

Yleensä omatoimikirjastoihin pääsee sisään kirjastokortilla ja siihen liitetyllä PIN-koodilla. Turvallisuuden takia omatoimikirjastossa tarvitaan mm. valvontakameroita, kulunvalvontaa ja sähköisiä lukkoja, joiden tekniikka paranee koko ajan. Omatoimiajan kirjastokäytöstä voidaan jatkossa saada tarkempia kävijätietoja. Kun kirjastoteknologia kehittyy, kiinteistöautomaatio lisääntyy ja kameravalvonta tehostuu, kirjastojen on otettava tämä huomioon tietosuojassa, käyttösäännöissä ja asiakkaiden opastuksessa.

Katsaus muihin Pohjoismaihin

Suomen kirjastojen tärkeimmät vertailukohteet Ruotsi ja Norja ovat uusineet kirjastolakinsa vuonna 2013. Naapurimaiden kansalliskirjastot ovat ottaneet vetovastuuta kirjastopoliittisten linjausten luomisessa kansallisissa kirjastostrategioissa, jotka koskevat kaikkia julkisesti rahoitettuja kirjastoja.

Strategioiden nimet ovat kuvaavia. Ruotsin strategia on nimeltään Demokratian aarreaitta (Demokratins skattekammare) ja Norjan Tilaa demokratialle ja sivistykselle (Rom for demokrati og dannelse). Suomessa ei ole erillistä kansallista kirjastostrategiaa.

Ruotsin kirjastostrategia käsittelee kirjastotiloja vain yleisesti, koska Ruotsin kirjastolaissakaan ei ole vaatimuksia kirjastotiloille, ja kunnilla on Suomen tapaan vahva itsehallinto.

Ruotsissa kirjastorakennuksilla on erityinen merkitys kaikille käyttäjille. Kirjasto ei ole vain rakennus, vaan myös idea ja toimintaa. Kirjasto on avoin ja yhteiskunnallinen tila. Lähikirjastot ja kirjastoautot ovat käyttäjille yhtä tärkeitä kuin iso kaupunginkirjasto. Kirjastojen tulee olla vapaita, riippumattomia ja tasavertaisia kohtaamispaikkoja, jotka toimivat käyttäjien ehdoilla ja lähtökohdista.

Ruotsalaisten kirjastotilojen pitää olla turvallisia, rauhallisia, inspiroivia ja käytännöllisiä. Kuntia kannustetaan lisäämään kirjastojen aukioloaikoja, jotta niitä käytettäisiin enemmän. Omatoimikirjastot (meröppna bibliotek) eivät korvaa kirjastojen henkilökuntaa – niitä ei perusteta säästöjen vuoksi. Kirjastot eivät voi sulkeutua omiin tiloihinsa, vaan kirjastopalvelujen ja -toiminnan on hakeuduttava myös kirjaston ulkopuolelle.

Norjan kirjastolain ja strategian mukaan kunnankirjastoja vahvistettiin riippumattomina kohtaamispaikkoina sekä julkisten keskustelujen ja väittelyjen areenoina. Kirjastot saivat valtionavustusta hankkeisiin, joilla kirjastoja kehitettiin keskustelu- ja oppimisareenoina, kohtaamispaikkoina ja välitysinstituutioina.  Kirjastokäyntien määrä kasvoi 14 %. Kirjastot pitivät kasvua valtionavustusten seurauksena.

Norjan uuden strategian tavoitteena on kehittää edelleen kirjastoja paikallisesti merkityksellisinä instituutioina, jotka edistävät kansalaisten tietoja ja taitoja sekä lisäävät kulttuurin saatavuutta. Kirjastoilla on keskeinen ja näkyvä rooli kunnan palvelutarjonnassa, oppimisympäristönä ja kotouttajana.

Arvioinnin tietolähteissä on pyritty moniäänisyyteen

Tässä arvioinnissa on pyritty käyttämään monipuolisia tietolähteitä. Yleisten kirjastojen tilastotietokannasta on otettu määrälliset faktat. Kuntien ääntä on pyritty saamaan esiin syksyllä 2019 tehdyllä arviointikyselyllä, johon vastasi 95 % kunnista. Etenkin kyselyn avovastauksista saatiin kuntien omia arvioita kirjastotiloistaan ja niiden palveluista. Omatoimipalveluja on arvioitu sekä kirjaston antamien tietojen että teemasta tehtyjen asiakashaastattelujen perusteella. Vuonna 2018 on tehty valtakunnallinen asiakaskysely, johon vastasi noin 28 000 kansalaista. Asiakaskyselyn vastauksia verrattiin kirjastoilta saatuihin vastauksiin.

 

Lähitulevaisuuden näkymät

Tätä kirjoitettaessa toukokuussa 2020 virtuaalisen ja fyysisen kirjastotilan merkitys kansalaisille on konkretisoitunut, kun koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan vuoksi fyysiset kirjastotilat ja palvelut on suljettu ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Fyysisen kirjastotilan turvallisuutta on jouduttu miettimään aivan uudella tavalla.

On todennäköistä, että koronaviruksen kaltainen kriisitilanne ei jää viimeiseksi. Kirjastojen on oltava entistä enemmän mukana kuntien valmiussuunnittelussa. On mietittävä jo etukäteen, mikä on kirjaston, tilan ja henkilökunnan tehtävä poikkeusoloissa. Mikä on kirjaston rooli henkisen kriisinsietokyvyn ylläpitäjänä ja vahvistajana? 

Arvioinnin kysymyksenasettelussa on huomioitu vahvasti lähitulevaisuuden näkymät. Kolmannessa arviointikysymyksessä pyritään selvittämään, miten kunnat kehittävät kirjastotiloja ja niiden palveluja tulevaisuuden tarpeisiin kirjastolain mukaisesti. Saatujen vastausten perusteella voidaan yleistää, että kirjastot pyrkivät parhaansa mukaan ottamaan huomioon kirjastolain vaatimukset tiloja ja palveluja kehittäessään. Tiloihin vaikuttavat uudet aineisto- ja palvelumuodot. Omatoimiset kirjastopalvelut ovat vielä uusi ilmiö, jossa on paljon mahdollisuuksia.

Tulevaisuudessa kirjastokenttää uhkaa kahtiajakautuminen.

Suomessa on kuntia, joissa kunnan päättäjillä on selkeä strateginen näkemys kirjaston tehtävistä ja roolista kunnan asukkaiden hyvinvoinnissa. Näissä kunnissa kirjastoja johtavat virkamiehet, joilla on aikaa ja kykyä kehittää kirjaston toimintaa.

Suomessa on myös kuntia, joissa päättäjillä ei ole selvää kuvaa kirjaston merkityksestä kuntalaisen perustuslaillisten sivistyksellisten oikeuksien toteutumisessa. Kirjastoa johtaa virkamies, joka kirjaston lisäksi hoitaa myös muut kunnan sivistys- ja kulttuuritoimen hallintotehtävät mutta jolla ei ole aikaa kehittää kirjastoa, vaikka olisi muuten pätevä.

Myös asiakkaiden tarpeet ovat kahtalaiset. Toisaalta kaivataan hiljaista työskentely- ja oleskelutilaa, mutta kirjasto on yhä useammalle myös kohtauspaikka ja ryhmässä opiskelu on arkipäivää. 

Kirjastotiloissa tasapainoillaan riittävän aineiston ja toiminnan välissä. Sähköisen aineiston määrä ja käyttö kasvaa koko ajan, mutta kuitenkin e-kirjojen osuus kaikista kirjalainoista on nyt vasta hiukan alle kaksi prosenttia. On todennäköistä, että tulemme näkemän kirjastotiloissa kirjahyllyjä vielä jonkin aikaa.

Kun kirjastotiloja ja -kalustusta voidaan muunnella tarpeen ja tilanteen mukaan, niiden käyttöä voidaan tehostaa ja lisäksi ottaa käyttöön monipuolisesti uusia palveluja.