Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta - saatavuus

Valtakunnallinen arviointi

Johdanto

Eläinlääkintähuoltolain uudistuksen yksi tavoite vuonna 2009 oli viranomaisvalvonnan ja eläinten hoitoon liittyvien eläinlääkäripalvelujen eriyttäminen. Kuntia kannustettiin palkkaamaan erikseen valvontatehtäviä hoitavia kunnaneläinlääkäreitä, valvontaeläinlääkäreitä, joiden työtehtäviin ei kuulu eläinlääkäripalvelujen tarjoaminen.  Eläinlääkintähuoltolain mukaan kunnilla on velvollisuus järjestää eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta, jota varten niillä on oltava tarpeellinen määrä kunnaneläinlääkärin virkoja. Virat voivat olla yhteisiä useiden kuntien muodostamilla yhteistoiminta-alueilla. Valtio maksaa kunnille korvauksen eläinlääkintähuoltolain mukaisten valvontatehtävien suorittamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Yhteistoiminta-alueet ovat perustaneet valvontaeläinlääkärin virkoja vuodesta 2011 lähtien. Valvontaeläinlääkärit eivät pääsääntöisesti tee peruspraktiikkaa, jolloin heillä ei ole asiakassuhteita eivätkä he joudu siten valvomaan omia asiakkaitaan. Näin valvonta on puolueetonta. Valvonnan resurssien lisäämisen myötä myös valvontatyön määrä on kasvanut, ja Ruokavirasto on todennut valvonnan olevan vaikuttavaa ja tehokasta.

Valvontaeläinlääkärin toimenkuva sovitaan paikallisesti. Tehtäviin voi kuulua vain eläinsuojelu- ja eläintautivalvontatehtäviä, tai lisäksi esimerkiksi elintarvikevalvonnan tehtäviä. Joillakin alueilla valvontaeläinlääkäri osallistuu eläinlääkäripäivystykseen, mutta sen ei katsota aiheuttavan jääviyttä tehdä valvontaa, koska asiakkuus on vain satunnaista.

Valvontaeläinlääkärin virkoja oli vuonna 2018 Ruokaviraston tilastojen mukaan 70, josta hoidettiin eläinsuojelu- ja eläintautivalvontaa 60 henkilötyövuoden verran. Tästä eläinsuojeluvalvonnan osuus oli reilu 49 henkilötyövuotta eli 82 %. Valvontaeläinlääkäreiden työ koostuu siis suurimmaksi osaksi eläinsuojeluvalvonnasta, joka on henkisesti vaativaa. Valvontaeläinlääkärit kokevat paljon työn aiheuttamaa stressiä, joka on seurausta uhkaavista asiakastilanteista, ylitöistä, työsidonnaisuudesta ja yksintyöskentelystä (Väärikkälä ym. 2020). 

Eläinsuojelulain perusteella eläinsuojelutarkastus voidaan tehdä aina, kun epäillään säädösten rikkomista.

Tarkastuksia voidaan tehdä myös ilman epäilyä tietyin edellytyksin satunnaisesti tai sellaisiin kohteisiin, joissa eläimiä pidetään ammatin harjoittamistarkoitukseen tai muutoin laajamittaisesti.

Pääsääntöisesti eläinsuojeluvalvonnasta vastaavat kunnan virkaeläinlääkärit, mutta eläinsuojelulain mukaisia toimivaltaisia viranomaisia ovat myös aluehallintovirasto, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija ja poliisi. Tarkastusoikeus muualla kuin kotirauhan piirissä on myös aluehallintoviraston valtuuttamalla eläinsuojeluvalvojalla, mutta hänellä ei ole oikeutta antaa määräyksiä, vaan hänen on epäkohtia havaitessaan tehtävä ilmoitus eläinsuojeluviranomaiselle. Eläinsuojelujärjestöjen eläinsuojeluneuvojilla ei ole viranomaisasemaa, ja heidän toimintaansa voidaan verrata yksityishenkilön suorittamaan neuvontaan.

Vuoden 2018 valvontatietojen perusteella epäilyyn perustuvista eläinsuojelutarkastuksista noin kaksi kolmasosaa kohdistui lemmikkieläimiin. Vuodesta 2013 lähtien lemmikkieläimiin kohdistuvia tarkastuksia on tehty enemmän kuin tuotantoeläimiin kohdistuvia tarkastuksia. Tuotantoeläimiin kohdistuvat tarkastukset ovat edelleen laskeneet vuodesta 2017 vuoteen 2018. Vuoden 2019 osalta vastaavaa arviointia ei ole vielä voitu tehdä tietojärjestelmästä puuttuvien tarkastustietojen vuoksi.

Valvontaeläinlääkäreille kuuluu myös eläintautilain mukaisia tehtäviä. Jos eläimessä epäillään lakisääteisesti vastustettavaa eläintautia, valvontaviranomaisen pitää tutkia eläin ja ottaa siitä tarvittavat näytteet. Valvontaeläinlääkärit tarkastavat alueellaan eläimet ja ottavat näytteet, kun epäillään tarttuvaa tautia. Afrikkalainen sikarutto leviää Euroopassa ja sitä esiintyy Venäjällä Pietarin lähistöllä. Tauti on uhkana Suomen sikojen terveydelle ja koko sikataloudelle, minkä vuoksi viranomaiset ovat tehostaneet varotoimia taudin torjuntaan. Sikojen ulkonapito on kielletty ilman asianmukaista aitausta, joka estää kontaktit villisikoihin. Valvontaeläinlääkärit tarkastavat ulkona pidettävien sikojen aitauksia sekä lisäksi ottavat tarvittaessa tutkittavaksi näytteitä kuolleista villisioista ja toimivat aluehallintoviraston antamien ohjeiden mukaan.

Valvontaeläinlääkärit myös tarkastavat laittomasti maahan tuoduiksi epäiltyjä eläimiä raivotaudin varalta.

Valvontaa tehtiin Ruokaviraston mukaan hyvin, vaikka joillakin alueilla oli hieman liian vähän resursseja esimerkiksi sikojen aitausten valvontaan.

Lähitulevaisuuden näkymät

Lemmikkien määrän kasvu ja eläinten laittoman tuonnin lisääntyminen lisäävät viranomaisten tehtäviä erityisesti kaupungeissa. Usein eläinten laiminlyöntiin liittyy ihmisten pahoinvointia ja päihdeongelmia, jolloin eläinlääkärin on vaarallistakin tehdä tarkastuksia yksin. Usein eläinsuojelukohteissa on tarpeen myös yhteistyö kunnan muiden viranomaisten, esimerkiksi sosiaalitoimen kanssa.  

Euroopassa leviävien eläintautien vuoksi myös eläintautivalvontaan pitää varata resurssia. Taudit leviävät ihmisten ja eläinten mukana nopeasti, ja Suomeen voi tulla tauteja, joita ei ole täällä aiemmin todettu. 

Valvontaeläinlääkäreille täytyy saada mahdollisuus parityöskentelyyn. Erityisesti tarkastukset, jotka ennalta tiedetään hankaliksi, tulee voida hoitaa työparin kanssa. Eläinten terveyden valvonnassa täytyy mahdollistaa työnjakoa niin, että isompien alueiden valvontatehtäviä voidaan jakaa asiakohtaisesti eri valvontaeläinlääkäreille eikä jokaisen tarvitse perehtyä useisiin erilaisiin valvontatehtäviin. Valvontaeläinlääkäreiden keskinäistä yhteistyötä on lisättävä mahdollisesti toimivalta-alueiden laajentamisen avulla.