Pelastustustoiminnan nopean avun saanti

Valtakunnallinen arviointi

Johdanto

Vuoden 2019 peruspalvelujen arvioinnin pelastustoimen teemana on nopean avunsaanti. Arviointi kohdistui kahteen ennalta määriteltyyn arviointikohteeseen, joita olivat pelastustoimen hälytyspalvelujen kysynnässä sekä niiden saatavuudessa tapahtuneet muutokset. Arviointi perustuu valtakunnalliseen pelastustoimen aluejakoon. Suomessa näitä pelastustoimen alueita on kaikkiaan 22. (Kartta 11.3.1.)

Kunnat vastaavat yhteistoiminnassa pelastustoimen palvelujen järjestämisestä valtioneuvoston määräämällä pelastustoimen alueella. Yleensä pelastustoimen alue on maakunnan kokoinen, mutta Uudenmaan maakunta on jaettu suuren väestömääränsä takia neljään eri pelastustoimen alueeseen. Yhteistoimintasopimuksella kunnat ovat sopineet alueen pelastustoimen järjestämisvastuista ja keskuskunnasta tai muusta tahosta (maakuntaliitto), jonka hallinto-organisaatioon alueen pelastustoimi kuuluu. Pelastustoimen palvelujen tuottamisesta alueella vastaa sen pelastuslaitos, alueen pelastustoimen vahvistaman palvelutasopäätöksen mukaisesti. Alueen pelastustoimeen kuuluu pelastuslaitoksen lisäksi pelastustoimen ohjaamiseen valittu kuntien yhteinen monijäseninen taho, kuten lautakunta, johtokunta tai maakuntavaltuusto. Ennen alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksen vahvistamista ja palvelujen tasosta päättämistä, alueen pelastustoimen tulee kuulla alueensa kuntia.

Alueen pelastustoimen ja sen pelastuslaitoksen tulee huomioida lainsäädännön palvelutasolle asettamat vähimmäisvaatimukset pelastustoimen palveluja tuottaessaan ja niiden tasosta päättäessään. Pelastuslaki edellyttää, että alueen pelastustoimen palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Paikallisten tarpeiden ja uhkien selvittämiseksi pelastuslaitos laatii riskianalyysin, minkä perusteella pelastuslaitos mitoittaa tuottamiensa palvelujensa tason.

Sisäministeriö on antanut erillisen pelastustoimen toimintavalmiutta koskevan suunnitteluohjeen pelastustoiminnan tehtävien mitoittamiseksi ja palvelutason määrittämiseksi. Ohjeen tarkoituksena on auttaa suunnittelemaan pelastuslaitoksen tarjoama pelastustoiminnan palvelutaso, joka vahvistetaan alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksessä. Ohje antaa pelastuslaitoksille yhteismitalliset kriteerit ja lähtökohdat pelastustoiminnan voimavarojen ja toimintavalmiuden mitoittamiseksi. Näitä ovat muun muassa eri riskiluokille (I–IV) asetetut toimintavalmiusaikatavoitteet, joiden toteutumista aluehallintovirastot valvovat.

Suomi on alueena jaettu neliökilometrin (1 km x 1 km) suuruisiin ruutuihin, joille on etukäteen määritelty regressiomallin mukainen ruudun asukaslukuun, kerrosalaan sekä ruudussa tapahtuneiden onnettomuuksien määrään (pelastustehtävien määrä) perustuva riskiluokka. Koska regressiomallin mukainen riskien määrittely ei aina tunnista kaikkien onnettomuustyyppien ja -kohteiden aiheuttamaa riskiä, voi pelastuslaitos tarkemman analyysin perusteella nostaa ruudun riskiluokkaa. Riskiluokille ja niiden ruuduissa tapahtuville pelastustehtäville on asetettu vähimmäistavoiteajat (toimintavalmiusajat), joiden aikana ensimmäisen pelastusyksikön ja vähintään 1 + 3 -vahvuisen pelastusryhmän tulee olla onnettomuuskohteessa hälytyksen saatuaan. Pelastusryhmälle asetettua toimintavalmiusaikaa kutsutaan pelastustoiminnan toimintavalmiusajaksi.

Pelastustoimen hälytyspalvelujen kysynnässä sekä niiden saatavuuden arvioinnissa on lähdetietoina käytetty pelastustoimen rekisteri- ja tilastojärjestelmään (PRONTO) koottuja kiireellisiin pelastustehtäviin ja niiden toimintavalmiusaikoihin liittyviä tietoja. Arvioinnissa aikajanana on käytetty sisäministeriön talous- ja toimintasuunnitelman 2016–2019 mukaista aikajaksoa. Pelastustoimen hälytystehtävien kysynnän muutosta on arvioitu eri vuorokauden aikoina tapahtuneiden kiireellisten pelastustehtävien vuosittaisten muutosten perusteella. Hälytyspalvelujen saatavuuden muutosta on arvioitu tarkastelemalla eri riskiluokissa tapahtuneiden pelastustehtävien toimintavalmiusaikojen täyttymistä asetettujen toimintavalmiusaikatavoitteiden mukaisesti. Lisäksi hälytyspalvelujen saatavuutta ja siinä tapahtuneita muutoksia on arvioitu riskiluokittain, näiden ruuduissa tapahtuneiden pelastustehtävien toimintavalmiusaikojen täyttymisen mukaan. Arvioinneissa on tarkastelu ensimmäisen yksikön sekä pelastusryhmän pelastustoiminnan toimintavalmiusaikojen toteutumista kiireellisissä pelastustehtävissä.

Lähitulevaisuuden näkymät

Pelastustoimen hälytyspalvelujen kysynnän muutoksia tulevina vuosina on vaikea ennustaa. Kiireellisten pelastustehtävien määrät ovat olleet koko 2010-luvun lievässä kasvussa, mutta vuonna 2019 alkanutta laskua ja sen jatkumista on vaikea ennustaa.  Kiireellisten pelastustehtävien määrän lasku tai nousu riippuu monesta eri tekijästä, joihin vain osaan voi pelastustoimi itse vaikuttaa.

Hälytyspalvelujen saatavuuden parantamiseksi useat pelastuslaitokset ovat valmistelemassa ja tehneet toimenpiteitä, joilla onnettomuuskohteiden saavutettavuutta eri riskiluokkaisissa ruuduissa voidaan parantaa. Myös aluehallintovirastot ovat kiinnittäneet ja tulevat jatkossakin kiinnittämään pelastuslaitosten huomiota toimintavalmiusaikojen ja sitä kautta hälytyspalvelujen saatavuuden parantamiseksi.

 

Kartta 11.3.1. Suomen pelastustoimen alueet (22 kpl)