Nuorille suunnatut palvelut kunnassa

Valtakunnallinen arviointi

Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Johtopäätökset

  • Valtaosa nuorille suunnatuista palveluista kunnissa arvioitiin toimivan hyvin nuorten ohjaus- ja palveluverkostoille tehdyn kuntakyselyn perusteella. Kuitenkin lähes jokaisessa palvelukokonaisuudessa on myös palveluja, jotka on arvioitu riittämättömiksi.
  • Kriittisimpinä riittämättöminä palveluina arvioinnissa nousivat esiin mielenterveyspalvelut ja julkinen liikenne.
    • Mielenterveyspalvelut näyttäytyivät kuntakyselyn mukaan nuorille riittämättöminä. Arvioon riittämättömyydestä vaikuttivat mielenterveyspalvelujen sirpaleisuus, niiden heikko tunteminen sekä se, että ne eivät ole saatavilla oikeaan aikaan.
    • Julkisen liikenteen palvelujen riittämättömyys vaikuttaa nuorten hyvinvointiin, vapaa-aikaan ja jopa tulevaisuuden suunnitelmiin ja ratkaisuihin, kuten peruskoulun jälkeisen koulutuksen valintaan. Julkisen liikenteen huonot yhteydet aiheuttavat haasteita kaikkien palvelujen saavuttamisessa ja siten vaikuttavat niiden riittävyyden arvioon.
  • Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että nuorten ohjaus- ja palveluverkostot arvioivat nuorille suunnattujen palvelujen tason selkeästi riittämättömämpinä kuin nuoret, jos katsotaan puhelinhaastatteluin nuorille toteutetun Nuorisobarometrin tuloksia. Valtion nuorisoneuvoston ja Nuorisotutkimusseuran yhteistyössä vuosittain toteuttaman Nuorisobarometrin 2020 ennakkotulokset kertovat nuorten kokevan saaneensa palveluja riittävästi, jos he ovat niitä tarvinneet viimeisen 12 kuukauden aikana. Kunnallisalan kehittämissäätiön, Lounais-Suomen aluehallintoviraston ja Valtioneuvoston kanslian rahoittamassa Nuorisobarometrin erillisnäytteessä nuoria tavoitettiin haastatteluihin etsivien nuorisotyöntekijöiden avulla. Näiden työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten antamissa arvioissa sen sijaan tuli esille laajoja palvelujen kehittämistarpeita.

Nuorisopalvelut ja vapaa-ajan palvelut

  • Kuntien nuorisopalvelujen kohderyhmänä nähdään pääosin alaikäiset nuoret. Kyselyn keskeisenä tuloksena oli riittämätön palveluntarjonta 18–28-vuotiaille nuorille aikuisille nuorisopalveluissa.  Nuorisolaissa nuorilla tarkoitetaan alle 29-vuotiaita. Nuorille suunnatut nuorisopalvelut kunnissa ovat kuitenkin usein ikäryhmien mukaisesti jaoteltuja. Alaikäisille palvelut ovat yleisesti melko riittävällä tasolla. Valtakunnallisesti lähes kaikki nuorisopalvelut arvioitiin melko riittämättömiksi yli 18-vuotiaille nuorille. Iän suhteen nuorisolain toteutuminen on monin paikoin haasteellista, koska konkreettisten nuorisopalvelujen toimintojen kohderyhmäksi nähdään pääosin vain alaikäiset. Nuorisolain mukaan kunnilla on joustavat mahdollisuudet toteuttaa nuorisotoimintaa ottaen huomioon paikalliset olosuhteet, jollaisia ovat ikäpainotukset ja tarvelähtöiset ratkaisut.
  • Riittäviksi korkealla keskiarvolla muihin palveluihin verrattuna arvioitiin nuorisopalveluista erityisesti nuorisotilatoiminta. Myönteistä on se, että etsivä nuorisotyö, työpajatoiminta, Ohjaamot ja nuorisopalvelujen yksilöohjaus näyttäytyvät valtakunnallisesti riittävinä, erityisesti 18–28-vuotiaille nuorille aikuisille, joille nämä palvelut on ensisijaisesti suunnattu.
  • Ikä ei muuttanut kohdennettujen nuorisopalvelujen, kuten erityisnuorisotyön, riittävyyden arviota yhtä paljon kuin avoimen ja yhteisöllisen nuorisotyön palveluissa, vaan palvelut näyttäytyivät niin alle kuin yli 18-vuotiaille suhteellisen samanlaisina.
  • Pojille tai muunsukupuolisille suunnattua sukupuolisensitiivistä toimintaa on vain vähän tarjolla. Pääosin tyttötyönä tehtävä sukupuolisensitiivinen nuorisotyö näyttäytyy tältä osin riittämättömänä ja epätasa-arvoisena.
  • Nuorten vaikuttajaryhmien ja nuorisovaltuustojen tilanne on koko maassa hyvällä tasolla. 280 kunnassa toimii nuorisovaltuusto, mikä on suunnilleen sama tilanne kuin kaksi vuotta sitten.
  • Vastaajien arvioiden mukaan nuorisopalveluista puuttuu paikoin digitaaliseen nuorisotyöhön ja pelaamiseen liittyvät palvelut. Lisäksi puutteita koettiin olevan kauppakeskusnuorisotyössä, kansainvälisessä toiminnassa, varhaisnuorisotyössä sekä nuorten osallisuus- ja vaikuttamistyössä.
  • Nuorten ”olohuoneita”, nuorisokahviloita ja muita erilaisia tiloja vapaaseen hengailuun kaivataan enemmän. Ikä nousi keskeisesti esille nuorten vapaa-ajan viettoon liittyvissä puutteissa. Myös yli 18-vuotiaille nuorille aikuisille tarvittaisiin kohtaamispaikkoja ja päihteettömiä tiloja yhdessäoloon sekä myös ohjattua toimintaa.
  • Kokonaisuutena nuorten vapaa-ajanpalvelut arvioitiin hyvälle tasolle. Erityisesti riittävinä koettiin liikunta- ja kirjastopalvelut.
  • Valtakunnallisesti kaikkia kuntalaisia palvelevien kirjastopalvelujen nähtiin olevan nuorille kaikista arvioinnissa mukana olleista palveluista riittävimpiä.
  • Kaikkia kuntalaisia palvelevat liikunta- ja urheilupaikat sekä liikuntaseurojen- ja järjestöjen tarjonta näyttäytyivät kokonaisuudessa melko riittävänä ja parempana kuin selkeästi nuorille suunnatut moninaiset nuorisopalvelut.
  • Harrastusten ja vapaa-ajan toimintojen puutteisiin liittyen mainittiin joillain paikkakunnilla olevan pulaa harrastusten ohjaajista sekä paikoin myös riittävästä nuorisotyön resurssista, jolla nuorisotiloja voisi pitää auki tarpeeksi. Jo olemassa olevien nuorisotilojen nähtiin tarpeelliseksi pidentää aukioloaikojaan ja järjestää toimintaa myös viikonloppuisin.
  • Nuorten vapaa-aikaan liittyvänä suurena eriarvoistavana haasteena nostettiin esille haja-asutusalueiden huono palvelutarjonta sekä huono julkisen liikenteen tila ja kulkuyhteyksien puuttuminen toimintojen pariin.

Koulutuspalvelut

  • Valtakunnallisesti lukiokoulutus on riittävää ja paremmin saavutettavissa kuin melko riittäväksi arvioitu ammatillinen koulutus. Vastanneista kunnista 85 % arvioi, että heidän kuntansa nuorilla on mahdollisuus kohtuullisen matka-ajan päässä olevaan, julkisilla kulkuneuvoilla saavutettavaan lukiokoulutukseen ja sen arvioitiin olevan riittävää. Samoilla kriteereillä saavutettava ammatillinen koulutus nähtiin vain melko riittävänä, ja 65 % vastanneista kunnista arvioi kuntansa nuorilla olevan sellaiseen mahdollisuus.

Mielenterveys- ja päihdepalvelut

  • Mielenterveyspalvelut näyttäytyvät arvion mukaan valtakunnallisesti melko riittämättöminä. Palvelujen riittämättömyyteen vaikuttavat pitkät jonot ja hoitoon pääsyn hitaus. Nopeista ja helposti löydettävistä matalan kynnyksen palveluista on puutetta. Arvioidaan, että nuorten on paikoin vaikea päästä mielenterveyspalvelujen piiriin, joskus myös etäisyyksien vuoksi. Nykyisten mielenterveys- ja päihdepalvelujen ei koettu tavoittavan nuoria tarpeeksi. Mielenterveyspalvelujen hajanaisuuden ja pirstaleisuuden nähtiin vaikeuttavan hoitoon hakeutumista ja siihen sitoutumista.
  • Valtakunnallisesti päihdepalvelut näyttäytyivät nuorille melko riittävinä, mutta osin puutteellisina. Ehkäisevä päihdetyö on huonosti resursoitua eikä se välttämättä ole kovin suunnitelmallista. Nuorille keskitettyjä korjaavia palveluja on vain vähän tai ei ollenkaan. Kuntoutukseen, katkolle ja hoitoon on vaikeaa päästä, ellei nuorella ole läheistä, joka palvelua vaatii. Usein etäisyys asettaa myös omat haasteensa. Päihdekuntoutujien päivätoiminta, tuettu asuminen ja vertaisryhmätoiminta nähdään monin paikoin puutteellisena.

Sosiaali- ja terveyspalvelut

  • Sosiaalipalvelujen osalta valtakunnallinen tilanne näyttää melko riittävältä. Kuntakyselyn vastaajat toivat esille, että nuoret eivät välttämättä löydä näihin palveluihin ja että sosiaalityön kentällä ei ole riittävästi henkilöstöä. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on suurta, mikä vaikeuttaa asiakkaan palvelun saantia. Nuorten asioihin erikoistunutta sosiaaliohjaajaa kaivattiin monin paikoin.
  • Terveydenhuollon palvelut valtakunnallisesti arvioitiin kaiken kaikkiaan olevan melko riittäviä niin alle kuin yli 18-vuotiaille. Terveydenhoitaja on nuorten saatavilla kaikissa palvelurakenteissa parhaiten, lääkäri hiukan huonommin. Vastaajien arvion mukaan koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa nähtiin olevan pulaa lääkäreistä sekä psykologipalveluista. Koulu- opiskeluterveydenhuollossa psykologipalvelut olivat oppilas- ja opiskelijahuollon vuoksi kuitenkin hieman paremmalla tasolla kuin terveysasemilla.
  • Muista julkisista terveydenhuoltolain edellyttämistä terveydenhuollon ja sairaanhoidon palveluista suun terveydenhuolto, pitkäaikaissairauden tai terveysongelman hoito ja seuranta, apuvälinepalvelu ja hoitotarvikkeet, seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut sekä terveysneuvonta- ja tarkastukset arvioitiin valtakunnallisesti melko riittäviksi.

Työhön, asumiseen ja liikkumiseen liittyvät palvelut

  • Työhön liittyvät palvelut arvioitiin valtakunnallisesti nuorille melko riittäviksi. Eniten puutteita on TE-toimiston kasvokkaisessa kohtaamisessa sekä ammatinvalinnanohjauksessa.
  • Asumiseen liittyvät palvelut vaihtelevat runsaasti alueittain, mutta valtakunnallisesti asumisen palvelut nähtiin melko riittäviksi. Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien sekä yleisesti nuorten tukiasumisesta on kuitenkin pulaa, ja tukiasuminen arvioitiin melko riittämättömäksi.
  • Julkisen liikenteen palvelut nähtiin valtakunnallisesti melko riittämättöminä, haja-asutusalueilla jopa hyvinvointiin vaikuttaen. Isoissa kaupungeissa julkinen liikenne keskusta-alueilla toimii, mutta reuna-alueilla usein huonommin.

Palveluverkoston selkeys ja riittävyys

  • Kuntien monialaisille nuorten ohjaus- ja palveluverkostoille vastattavaksi suunnattu kysely osoitti, että monialainen yhteistyö toimii hyvin vaihtelevasti eri puolilla Suomea, eivätkä lakisääteiset verkostot kaikkialla vieläkään toimi. Vain kolmasosa kuntien vastauksista oli verkostojen vastauksia. Monissa kunnissa vastaaminen oli jäänyt yhden tai kahden – usein nuorisotoimen – henkilön varaan, vaikka kyselyyn oli pyydetty vastaamaan verkostona.
  • Arvion mukaan lakisääteisissä verkostoissa nuorten palvelujen yhteensovittamisessa on onnistuttu riittävästi, mutta parannettavaa on vielä tiedonkulussa eri toimijoiden välillä.
  • Olemassa olevista palveluista tiedottamisessa niin nuorille, kaikille nuorille palveluja järjestäville toimipaikoille kuin huoltajille on tunnistettu puutteita.
  • Parhaiten nuorten arvioitiin tuntevan nuoriso-, koulutus- ja terveyspalvelut sekä lisäksi sosiaalipalvelut hyvin. Mielenterveyspalvelujen, asumisen palvelujen ja päihdepalvelujen tuntemus nähtiin kuitenkin melko riittämättömäksi. Noin puolet vastaajista arvioi nuorten tuntevan nämä palvelut huonosti tai melko huonosti.

Toimenpide-ehdotukset

Etäyhteyksiä ja digitaalisia palveluja tulee edelleen kehittää

  • Yhteiset digitaalisen nuorisotyön sivustot, aktiivinen verkkonuorisotyön työkalujen käyttöön ottaminen ja niihin kouluttautuminen mahdollistavat nuorisopalvelujen toiminnan myös poikkeustilanteissa sekä lisäävät alueellista yhdenvertaisuutta, erityisesti maaseutumaisilla alueilla.
  • Digitaalisen nuorisotyön kehittäminen mahdollistaa aiempaa enemmän yhteistyöpintojen luomista eri toimijoiden välillä. Verkossa asiakkaat eivät välttämättä ole ainoastaan oman kunnan nuoria, joten on järkevää tehdä yhteistyötä. Yhteinen laaja ja monitoimijainen verkkopalvelu mahdollistaa aktiivisten palvelujen tarjoamisen, minkä voidaan nähdä olevan tehokkaampaa kuin kuntien omien digitaalisten palvelujen, esimerkiksi chattien, kehittäminen.
  • Pitkien välimatkojen aiheuttamien haasteiden ja palvelujen paremman saavutettavuuden vuoksi etäyhteyksiä tulee edelleen kehittää eri palvelujen, myös hyvinvointi- ja terveyspalvelujen, osaksi. Digitaalisten palvelujen kehittämisessä on muistettava ottaa huomioon yksilölliset tarpeet. Digitaalisten palvelujen ei tule suoraan korvata kasvokkaisia asiakaskontakteja vaan täydentää niitä.

Nuoriso- ja vapaa-ajan palvelujen yhdenvertaista saatavuutta on parannettava

  • Kuntien tulee parantaa nuorisotyön palvelujen saatavuutta esimerkiksi monialaisten ohjaus- ja palveluverkostojen suunnitelmallisella toiminnalla. Nuorten parissa työskentelevien tulee huolehtia siitä, että nuorisolain tavoitteet täyttyvät jokaisessa Suomen kunnassa. Yhteistyötä tulee tehdä entistä enemmän myös yli kuntarajojen.
  • Jatkossa nuoret aikuiset tulee ottaa huomioon enemmän paikallisten tarpeiden mukaisesti nuoriso- ja vapaa-ajan palveluissa. Nyt tehdyn arvion mukaan 18–28-vuotiaiden palvelut näyttäytyivät heikompina kuin alaikäisten. Lisäresursseja tulee tarpeiden mukaan osoittaa ilta- ja viikonloppuaikaan tapahtuvaan nuorisotyöhön, erityisesti talotoimintaan, jonka rajallinen tarjonta on arvioinnissa nähty laskevan palvelujen riittävyyttä.
  • Sukupuolisensitiivisen ja nuorten moninaisuuden huomioivan nuorisotyön kehittämiseen tulee panostaa. Henkilöstöä on koulutettava sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Paikalliset olosuhteet huomioon ottaen sukupuolisensitiivistä toimintaa tulee lisätä etenkin pojille ja muunsukupuolisille.

Harrastaminen on mahdollistettava kaikille nuorille

  • ”Höntsäilyä” tulee mahdollistaa enemmän ja kannustaa nuoria siihen. Vastaajat arvioivat, että nuorisopalvelujen on helppo tukea nuorten omaehtoista harrastustoimintaa esimerkiksi tarjoamalla tiloja käyttöön. Nuoria tulee siis kannustaa omaehtoiseen harrastustoimintaan ja tiedottaa tukimuodoista enemmän.
  • Taloudellisesta eriarvoisuudesta sekä pitkistä välimatkoista johtuviin harrastamisen haasteisiin tulee kehittää edelleen erilaisia alueellisia ratkaisuja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kuntien harrastuskyydit ja erilaiset harrastuskokeilut kaikille.

Nuoria on osallistettava enemmän kaikkien palvelujen kehittämisessä

  • Kaikkien palvelujen arviointijärjestelmiä tulee kehittää systemaattisiksi ja säännöllisiksi, jotta palvelujen tarpeellisuudesta, laadusta ja kehittämisestä saadaan tarkempaa tietoa. Nuorten tulee olla arvioinnissa keskeisemmässä roolissa kuin nyt ja heille tulee tarjota entistä monipuolisempia mahdollisuuksia osallistua arviointiin. Arviointijärjestelmien kehittämisessä tulee ottaa huomioon, miten palautejärjestelmät toimivat yhteen ja miten saatu palaute analysoidaan ja sen tulokset siirretään edelleen toiminnan kehittämiseen.
  • Nuorilta saatu palaute on otettava aidosti huomioon, ja nuoria on myös tiedotettava palautteen käsittelystä.
  • Palvelujen tarjontaa kunnassa tulee lisätä monialaisella ja kuntien välisellä yhteistyöllä sekä ottamalla tiiviimmin mukaan eri toimijoita, jotta nuorisolain tavoitteet toteutuvat monipuolisesti.
  • Koska nuoret eivät ole yksi joukko, on erilaisten nuorten näkökulmia ja kokemuksia haettava useita kanavia käyttäen ja kuultava myös esimerkiksi työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria.

Palveluista on tiedotettava monipuolisesti ja palvelujärjestelmä tulee tehdä tutuksi nuorille sekä nuorten kanssa toimiville

  • Palveluista tiedottamista tulee kehittää edelleen, jotta nuoret, heidän huoltajansa ja nuorten kanssa työskentelevät tuntevat saatavilla olevat palvelut ja osaavat käyttää niitä tarvittaessa. Nuorten osallistamista ja palautejärjestelmiä tulee käyttää systemaattisesti eri palvelujen arviointiin.
  • Kaikilla asianosaisilla, nuorten kanssa työskentelevillä ja toimivilla tahoilla on oltava selkeä tuntemus paikallisista hoito- ja palvelupoluista, jotta nuoren ohjaaminen palvelujen piiriin tarvittaessa sujuu ongelmitta.

Monialaisten nuorten ohjaus- ja palveluverkostojen tulee edistää nuorten hyvinvointia alueellisesti

  • Lakisääteiset kuntien monialaiset nuorten ohjaus- ja palveluverkostot on nähtävä tärkeinä nuorten elämää ja hyvinvointia laaja-alaisesti edistävinä eliminä, jotka tekevät työtä ajankohtaisen nuorten kasvu- ja elinolotiedon avulla. Monialaista verkostotyötä on tehtävä säännöllisesti ja työlle on osoitettava resursseja. Lisäksi verkostojen toimintaa on yhä edelleen vahvistettava ja kehitettävä. Tämä peruspalvelujen arviointi -kysely on hyvä työkalu nuorten palvelujen seurantaan jatkossakin.
  • Koronaviruspandemia on tuonut esille myös kuntien ja nuorisopalvelujen valmiustoiminnan tärkeyden. Lähitulevaisuudessa haastaviin poikkeusoloihin varautuminen muodostunee yhä tärkeämmäksi ennakointityössä. Ammattitaitoisen henkilöstön joustavuuden ja erilaisissa haastavissa tilanteissa toimintakykyisyyden turvaaminen ja kehittäminen nousee tärkeäksi. Lakisääteiset monialaiset nuorten ohjaus- ja palveluverkostot voivat omassa työssään huolehtia nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamisesta myös erityisolosuhteissa esimerkiksi laatimalla ja päivittämällä valmius- ja kriisisuunnitelmia säännöllisesti.

Resursseja on osoitettava selkeästi nuorten asioiden hoitoon eri palveluissa

  • Työresursseja on suunnattava tarpeeksi eri palvelusektoreille ja työnjako eri palvelujen välillä tulee tehdä selkeämmäksi.
  • Nuorille on nimettävä omat työntekijät eri palveluihin, jotta nivelvaiheet sujuvat. Kun nuorten asiat ovat jonkun työnkuvassa, on palvelun sovittaminen nuorille selkeämpää. Nuoret asiakkaat voidaan ottaa huomioon eri tavalla, kun sille on varattu resurssia ja työaikaa.
  • Nuorten tukiasumista on kehitettävä.

Monialaista tukea nuorille ajoissa ja sinne missä nuoret ovat

  • Lisäresursseja on osoitettava sinne missä nuoret ovat. Jalkautuvaa ja liikkuvaa nuorisotyötä nuorten vapaa-ajan ympäristöissä ja kouluissa tulee vahvistaa.
  • Kouluissa tehtävää nuorisotyötä tulee kehittää myös toisella asteella ja ammattiopistoissa.
  • Tukea tulee tarjota tarpeeksi aikaisin, sillä yhä nuorempien, jopa alakouluikäisten lasten ja nuorten, mielenterveyden tuki on tarpeen. Psykososiaalista tukea antavia työntekijöitä tulee lisätä kouluihin.
  • Nuorille suunnattuja ajanvarauksettomia, matalan kynnyksen palveluja tulee lisätä.
  • Varhaiseen ennaltaehkäisevään päihdetyöhön on osoitettava enemmän resursseja ja panostusta. Nykyiset päihdetyön resurssit menevät useammilla paikkakunnilla korjaavaan työhön, eikä ennaltaehkäisevää työtä ehditä tehdä tarpeeksi.

Nuorten mielenterveyspalveluihin on panostettava

  • Mielenterveyspalveluista tulee tiedottaa nuorille enemmän. Pirstaleisista palveluista on saatava selkeämpiä kokonaisuuksia, joihin nuoren on helppo tulla. Palvelujen löytämistä auttavat kirjatut palvelukartat, joiden mukaisesti nuoria voi ohjata palvelupoluilla.
  • Oppilaitosten tulee ohjata nuoria selkeämmin ja matalalla kynnyksellä mielenterveyspalveluihin, jotta ennaltaehkäisevää työtä voidaan tehdä ajoissa.
  • Nuorille tulee tarjota enemmän heille suunnattuja mielenterveyspalveluja sen sijaan, että palvelut ovat aikuisille suunnattujen palvelujen joukossa.