Pelastustustoiminnan nopean avun saanti

Valtakunnallinen arviointi

Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Hälytyspalveluiden kysyntä

Hälytyspalvelujen kysynnän vuosittaisesta kehityksestä voidaan käyttää vanhaa sanontaa, jossa todetaan ”etteivät vuodet ole veljiä keskenään”. Kiireellisten pelastustehtävien määrät ja niiden vuosittaiset muutokset ovat riippuvaisia monesta eri tekijästä. Näitä ovat kunkin vuoden sää- ja talviolosuhteet, metsäpalovaroitusten määrät ja pituudet, liikenneolosuhteet ja -määrät, mutta ennen kaikkea niiden määrään vaikuttaa hyvin paljon ihmisten suorittamat toimenpiteet sekä tilastolliset poikkeamat. Pelastustoimen kiireellisten pelastustehtävien määrät ovat vuosittain kasvaneet lineaarisesti lähes koko 2010-luvun ajan niin valtakunnallisesti kuin suurimmalla osalla pelastustoimen alueilla. Onnettomuustyyppien määrissä on ollut vuosittaista vaihtelua, jolloin tiettyjen onnettomuustyyppien määrät ovat joinakin vuosina kasvaneet ja sen jälkeen laskeneet tai päinvastoin. Vuoden 2019 aikana kiireellisten pelastustehtävien määrissä tapahtui kuitenkin selvä muutos laskusuuntaan. Tähän vaikuttivat onnettomuustyyppeinä tulipalojen, tarkistus- ja varmistustehtävien, vahingontorjuntatehtävien sekä eläinten pelastustehtävien määrien lasku. Myös ensivastetehtävien määrissä tapahtui laskua.

Vaikka pelastustoimen suorittamien ensivastetehtävien määrät ovat viime vuosina vähentyneet, muodostavat ne kuitenkin pelastuslaitosten tehtävistä vielä reilu viidenneksen. Ensivastetehtävien toteuttamisvastuu, ohjeistus ja toimenpiteet tehtävien vähentämiseksi kuuluvat sairaanhoitopiireille. Kiireellisten pelastustehtävien onnettomuustyypeistä pelastuslaitoksia työllistää eniten erilaiset tarkistus- ja varmistustehtävät (noin 30 %). Niiden määrää on saatu valtakunnallisella toimenpideohjelmalla vähennettyä, mutta työtä näiden tehtävämäärien vähentämiseksi tulee edelleen jatkaa. Liikenneonnettomuudet muodostavat tehtävämääristä lähes 15 %. Niiden vähentämiseksi tulee tehdä vahvaa yhteistyötä poliisin ja liikenneturvallisuudesta ja -tekniikasta vastaavien viranomaisten sekä kuntien kanssa. Tulipalot muodostavat tehtävistä noin 12 %. Niihin voidaan vaikuttaa yhteistyöllä kuntien rakennusvalvontaviranomaisten kanssa, mutta myös nimenomaan turvallisuusviestinnällä sekä yhteistyöllä kuntien sosiaali- ja terveystoimen kanssa, pelastustoimen suorittamia valvontatoimia unohtamatta.

Pelastuslaitokset ovat kasvattaneet turvallisuusviestinnällä ja valvonnan eri toimenpiteillä ihmisten tietoisuutta omasta ja omistamiensa kiinteistöjen turvallisuustasosta. Tarkastelujakson 2016–2019 aikana rakennuspaloista ja -vaaroista yli puolet tapahtui asuin- ja vapaa-ajan rakennuksissa. Turvallisuusviestinnällä voidaan eniten vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja niihin arjen toimenpiteisiin, joilla päivittäisiä onnettomuuksia ja tapaturmia voidaan välttää. Hälytystehtävien määrää voidaan vähentää vaikuttamalla niihin kohteisiin ja toimintoihin, missä onnettomuustyyppien mukaisia pelastustehtäviä tapahtuu eniten. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota ikäihmisille ja heidän kanssaan toimiville henkilöille annettavaan turvallisuusviestintään ja toimenpiteisiin, joilla ikäihmisten arjen turvallisuutta voidaan parantaa kotitapaturmia ja onnettomuuksia vähentämällä. Ikäihmisistä suurin osa asuu omistamissaan tai vuokraamissaan asunnoissa tai kiinteistöissä, joissa turvallisuustaso ei aina ole parhaalla mahdollisella tasolla tai vastaa oman toimintakyvyn tarpeita. Tässä pelastustoimen tulee tehdä vahvaa yhteistyötä kuntien terveys- ja sosiaaliviranomaisten kanssa.

Hälytyspalveluiden saatavuus

Hälytyspalveluiden saatavuudessa aiempiin vuosiin verrattuna ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Joillakin pelastustoimen alueilla esiintyy hälytyspalvelujen saatavuudessa edelleen huomattaviakin puutteita valtakunnallisesti asetettujen vähimmäistavoitteiden täyttymisessä. Suurimmat puutteet ensimmäisen yksikön ja pelastustoiminnan toimintavalmiusaikojen täyttymisessä sekä riskiluokan ruutujen saavuttamisessa valtakunnallisesti asetettujen vähimmäistavoitteiden mukaisesti, on nimenomaan pääkaupunkiseudun pelastustoimen alueilla (Helsinki, Keski-Uusimaa ja Länsi-Uusimaa). Kaupungin koolla on suuri vaikutus riskiluokan I ruutujen saavutettavuudessa, sillä edellä mainittujen pelastustoimen alueiden lisäksi puutteita esiintyy myös Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan pelastustoimen alueilla. Näillä kaikilla edellä mainituilla pelastustoimen alueilla sijaitsee keskimääräistä suurempia kaupunkeja. Muissa riskiluokissa ei ole esiintynyt huomattavia puutteita hälytyspalvelujen saatavuudessa millään pelastustoimen alueella.

Hälytystehtävien toimintavalmiusaikojen täyttymiseen ja ruuduissa olevien onnettomuuskohteiden saavuttamiseen, asetettujen vähimmäistavoitteiden mukaisesti, vaikuttaa eniten paloaseman etäisyys kohteesta. Pelastusyksiköiden toimintavalmiusajasta eniten aikaa vievät onnettomuuskohteeseen ajaminen ja kohteessa tehtävien ensitoimenpiteiden suorittaminen, ennen varsinaisen tehokkaan pelastustoiminnan aloittamista. Hälytysajan ja tehtävälle lähtemisen välinen aika (hälytysaika) vie keskimäärin vain 1–2 minuuttia ja tätä aikaa on vaikea enää lyhentää.  Toimintavalmiusajan lyhentämiseksi paras, mutta kallein tapa, on tihentää olemassa olevaa paloasemaverkostoa. Suunniteltaessa uusia asuin- ja teollisuusalueita, tulisi muun yhteiskunnan infrastruktuurin rinnalla huomioida myös kyseisen alueen pelastustoimen toimintamahdollisuudet ja mahdolliset paloasematarpeet. Toimintavalmiusaikaa saadaan lyhennettyä myös käyttämällä ensilähdöissä niin sanottua kärkiyksikköä, joka on normaalia pelastusyksikköä kevyempi, mutta varustukseltaan riittävä ja tavallista pelastusyksikköä nopeampi. Muita keinoja toimintavalmiusajan parantamiseksi ovat erilaiset liikennejärjestelyt, joilla pelastusyksiköiden etenemistä liikenteessä voidaan nopeuttaa. Usein käytetty liikennejärjestelytapa on järjestelmä, jolla pelastusyksikkö voi itse vaikuttaa liikennevalo-ohjattujen risteysten vihreän valon päällä oloon, silloin kun yksikkö on saavuttamassa risteystä. Näitä kaikkia edellä mainittuja toimenpiteitä on jo ollut käytössä useimmilla pelastustoimen alueilla.