Kirjastotilat

Valtakunnallinen arviointi

Miten kunnat kehittävät kirjastotilojaan ja niiden palveluja tulevaisuuden tarpeisiin kirjastolain mukaisesti?

Kirjastot pyrkivät ottamaan huomioon kirjastolain uudet tehtävät, kun ne kehittävät tilojaan ja niiden palveluja. Uudet aineisto- ja palvelumuodot vaikuttavat myös tiloihin. Etenkin omatoimipalveluissa on vielä paljon mahdollisuuksia.

Kirjastotilat muutoksessa

Arviointikyselyssä kirjastoilta kysyttiin, millaisia muutoksia kunnat suunnittelevat kirjastotiloihin seuraavan viiden vuoden aikana. Neljä prosenttia (10 vastaajaa) ilmoitti, että toimipaikkoja lakkautetaan. Neljä kymmenestä kunnasta aikoo rakentaa uudisrakennuksen tai peruskorjata kirjastotiloja. Joka kahdeksas kunta aikoo hankkia uuden kirjastoauton.

Monipuoliset ja muuttuvat kirjastopalvelut vaativat paljon myös tiloilta ja niiden suunnittelulta.

”Kirjastojen tulisi olla rohkeampia vaatimaan ja osallistumaan uusien ja remontoitavien kohteiden suunnitteluun” (Avovastaus arviointikyselystä 2019).

Tilojen monikäyttöisyys mahdollistaa hedelmällisen yhteistyön eri toimijoiden kesken, jos kirjasto nähdään tasavertaisena kumppanina jo tiloja suunniteltaessa. Huonoissa tapauksissa kirjasto on sijoitettu kouluun tai monitoimitilaan, mutta tilat ovat liian pienet eikä kirjastolla ole ollut mahdollisuutta kommentoida yhteisten tilojen ja toiminnan suunnittelua. 

Patenttiratkaisuja ei ole, vaan toimintojen ja tilojen yhdistäminen vaatii tapauskohtaista harkintaa. ”Jatkossa emme suosittele nuoriso- ja kirjastotilan fyysistä välitöntä yhdistämistä. Toiminnot vaativat selvästi omat tilat, vaikka yhteistyötä tehtäisiinkin laajasti. Sen sijaan esim. neuvolan ja kirjaston läheisyys on tuonut uutta synergiaa.” (Avovastaus arviointikyselystä 2019.)

Positiivisina piirteinä kirjastotiloissa nähtiin mahdollisuudet omatoimisuuteen, tilojen ja kalusteiden muunneltavuuteen ja monikäyttöisyyteen. 

Eräs vastaaja tiivisti olennaiset asiat näin: ”Pelkällä tilalla ei kirjastolain edellytyksiä täytetä, vaan tärkeää on, mitä siellä seinien sisäpuolella tapahtuu, minkämoinen kokoelma on esillä ja kuinka asiakkaita osallistetaan toimintaan.” (Avovastaus arviointikyselystä 2019.)

Yleensä oltiin realisteja. ”Kyllä meilläkin voidaan käyttää tiloja kaikkeen laissa lueteltuun – mutta pienessä mittakaavassa.” (Avovastaus arviointikyselystä 2019.)

Hienot ja kannustavat esikuvat voivat myös ahdistaa kirjastossa, joka painii jatkuvien talousvaikeuksien kanssa kunnassaan.  ”Pienet kunnat ja suuret kaupungit ovat tulevaisuudessa eri maailmasta kirjastotilojen osalta. Se, mikä on mahdollista Seinäjoen Apilassa tai Helsingin Oodissa ei ole mahdollista kaikille. Kuitenkin asiakkailla on odotuksia, että myös oman kunnan kirjasto tarjoaisi jatkossa kaikenlaista harrastustilaa ja tekniikkaa. Tämä ei liene realistinen odotus.” (Avovastaus arviointikyselystä 2019.)

Kunnan väestön vähenemisen nähtiin vaikuttavan etenkin lähikirjastojen lakkauttamispäätöksiin, jos samaan aikaan ollaan lakkauttamassa myös kouluja. Kainona toiveena esitettiin, ”ettei kirjastoa lakkautettaisi mahdollisten kuntaliitosten yhteydessä” (Avovastaus arviointikyselystä 2019). Kirjastojen todettiin joissakin tapauksissa olevan väärässä paikassa: Uusilla asuinalueilla ei ole kirjastoa, vaikka väestörakenne sitä edellyttäisi. Joissakin paikoissa kirjaston käyttö on puolestaan hiipunut, kun koulu on lakkautettu ja väestö vanhentunut. 

Saatavuuden rinnalle nousee myös tilojen ja palvelujen saavutettavuus, kun väestö vanhenee. On mietittävä, miten palvelut voidaan järjestää tiloissa niin, että kaikki pystyvät niitä käyttämään. Myös erityisryhmien kirjastopalvelujen on oltava saavutettavia, jolloin pelkkä tilan esteettömyys ei riitä. 

Yleensä tilat koetaan toimiviksi, mutta joskus käytännön toimivuus ja arkkitehtoniset ratkaisut eivät kohtaa. ”Jos joskus joku saa kuntaansa uudisrakennuksen, niin pitäkää monumenttiarkkitehdit kaukana. Toimivia tiloja ei saa aina rakentamalla ´arkkitehtonisesti merkittäviä’ rakennuksia. Jos pitäisi valita käytännöllisyys tai kauneus, niin kummankohan ottaisin?” ”Nykyinen kirjastotila ei ole muunneltavissa kirjastotilaksi riittävän kevein kustannuksin, enkä ole varma, olisiko arkkitehdin mieleen muutenkaan. Yleisilme todennäköisesti kärsisi.” (Avovastaus arviointikyselystä 2019.)

Kirjastolain edellyttämät tarkoituksenmukaiset tilat kuntalaisten kannalta

Kirjastoilta kysyttiin, mitä kirjastolain vaatimus tarkoituksenmukaisista tiloista tarkoittaa kuntalaisten kannalta tulevaisuudessa.

Vastauksista huomasi, että kirjastoissa kyllä tunnetaan kirjastolain vaatimukset kirjastojen tehtävistä, mutta toteutus vaihtelee. Monissa vastauksissa kiinnitettiin huomiota siihen, että kirjastolain vaatimukset eivät ole lainkaan kuntien virkamiesten ja päättäjien tiedossa. Osa vastanneista kirjastoammattilaisista suhtautuu omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa kunnassa pessimistisesti: ”Kirjastotoimenjohtajan sanoilla ja perusteluilla ei ole paljon painoarvoa” (Avovastaus arviointikyselystä 2019).

Vastauksissa pohdittiin, miten kirjastolain vaatimukset voidaan täyttää, kun tila ja resurssit ovat rajalliset ja kirjastoon kohdistuu ristiriitaisia odotuksia. Samaan aikaan, kun asiakkaat haluaisivat olla itsekseen hiljaisessa, rauhallisessa työskentely- ja lukutilassa, kirjastossa pitäisi olla monipuolista ja aktiivista kansalaisuutta edistävää toimintaa. Jossakin kirjastossa kirjaston henkilökunta on jo luopunut omista työhuoneistaan, jotta asiakkaille on järjestynyt opiskelutilaa. 

Tässä voisikin olla kirjastoille mahdollisuus kehittää tilan käyttöä ristiriitaisista odotuksista huolimatta. Voisiko kirjastotilaa käyttää eri aikoina eri tavoilla? Joissain kirjastoissa onkin kokeiltu tapahtumatiistaita, jolloin vain tiistaisin kirjastossa on tapahtumia, mutta muina päivinä ei. Voisiko aamut olla suunnattu enemmän vanhuksille, keskipäivät eskarilaisille, iltapäivät koulusta palaaville koululaisille jne.?

Useissa vastauksissa näkyi oivallus kirjastotilan ainutlaatuisesta tarjonnasta, jota kenelläkään muulla ei ole: turvallinen ja rauhallinen tila, jossa kaikkien vapaassa käytössä on ajantasainen, monipuolinen ja laaja aineisto. ”Kirjasto on kirjasto ja pitäisi muistaa, että juuri kirjastona oleminen on kirjaston ainutlaatuinen tehtävä. Muille toiminnoille on myös vaihtoehtoisia tiloja.” (Avovastaus arviointikyselystä 2019.)

Monessa kirjastossa ollaan huolestuneita etenkin lapsille ja nuorille tarkoitetun tilan puutteesta. Asiakasryhmien erilaisuutta ei aina koeta rikkautena: ”Kun nuorilla on hauskaa, niin muut asiakkaat kärsivät metelistä” (Avovastaus arviointikyselystä 2019). Toisaalta mietitään, onko tarpeen enää ajatella tiloja segmentoituneesti – olisiko olennaisempaa tilojen muuntuvuus tilanteen ja tarpeen mukaan?

Ehkä kirjastotilan erityisyyttä onkin juuri se, että kirjastossa erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten on mahdollista kohdata toisensa, vaikka yhteistä aktiivista toimintaa ei olekaan. Kirjastotila ja kirjastoyhteisön jäsenyys yhdistävät. Olisiko se parhaimmillaan luonnollista kulttuurista vuoropuhelua, johon kirjastolaki tähtää?

Aluehallintovirastojen nuoristotoimet ovat kysyneet peruspalveluarviointia varten kuntien näkemystä kirjastopalveluista nuorten kannalta. Vastanneista kunnista yli 90 % arvioi nuorten kirjastopalvelut riittäviksi tai melko riittäviksi. Etenkin omatoimikirjastot ja kirjastoautot lisäävät kirjastopalvelujen riittävyyttä. Pitkät etäisyydet vähentävät nuorten kirjastopalvelujen saatavuutta.

Nuorisotoimen kyselyyn ovat vastanneet nuorisotyöntekijät, joiden mielestä kirjastohenkilöstö tarvitsee lisää osaamista nuorten kohtaamiseen. Kirjastot ovat nuorille tärkeitä ajanviettopaikkoja, ja osassa kunnista kirjasto ja nuorisotyö tekevät hyvää yhteistyötä.

Kirjastotilojen kannalta onkin mielenkiintoista, miten monialainen yhteistyö kirjastojen henkilökunnan, nuorisotyöntekijöiden, opettajien, varhaiskasvattajien ym. kesken kunnassa koordinoidaan ja järjestetään. Miten ongelmat ratkaistaan? Onko kirjastotila osa laajennettua oppimisympäristöä? Onko kirjastossa nuorisotiloja? Voidaanko omatoimikirjastopalveluja kehittää segmentoidusti? Patenttiratkaisuja ei voida antaa, mutta näitäkin kysymyksiä mietitään jo nyt, kun kuntien palvelutarjonnassa joudutaan tekemään rakenteellisia muutoksia.

Nuoriso- ja kirjastotilan yhteensovittamisen vaikeus näkyy siinä, että kirjastotilassa nuoren edellytetään käyttäytyvän julkisen tilan normien mukaan ja huomioivan muut asiakkaat, kun taas nuoristotiloissa aikaa voidaan viettää nuorten omilla ehdoilla.

Palvelujen tärkeydestä

Arviointikyselyssä kirjastoja haastettiin asettamaan tärkeysjärjestykseen kirjaston palveluja ohjaavia periaatteita, jotka on johdettu kirjastolaista. Periaatteet olivat: erityisryhmien huomioiminen, jatkuva oppiminen, kulttuurinen moninaisuus, lukemiskulttuurin vahvistaminen, sivistyksen edistäminen, tiedon vapaa saatavuus, yhdenvertaisuus sekä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vuoropuhelu.

Vastaajien oli vaikea arvottaa periaatteita. Vastaajat kommentoivat, että ne ovat kaikki tärkeitä eivätkä sulje toisiaan pois. Lukemiskulttuurin vahvistaminen ja tiedon vapaa saatavuus erottautuivat kuitenkin jonkin verran muita tärkeämpinä. Kulttuurinen moninaisuus ja yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vuoropuhelu ovat kirjastolaissa uusia asioita ja ehkä käytännön työssä vielä vähemmällä huomiolla, joten ne jäivät viimeiseksi tärkeysjärjestyksessä. Kun on pakko valita, niin perinteiset kirjastoarvot ovat vielä vahvat.

Kirjastoja pyydettiin myös panemaan asiakkaan kannalta tärkeysjärjestykseen seuraavat kirjaston palvelut: asiakkaiden opastus, harrastustilat, kokoelma, laitteet, tapahtumat, tietopalvelu, työskentelytila. Vastanneista 78 % piti kirjaston tärkeimpänä palveluna kokoelmaa, harrastustilan merkitystä piti vähäisimpänä 74 % vastanneista. Avovastaus kuvaa yleistä suhtautumista: ”Kirjasto ei ole nyt eikä tulevaisuudessa harrastuskeskus, vaan pääroolissa ovat: laadukas kokoelma ja riittävät sekä muunneltavat tilat” (Avovastaus arviointikyselystä 2019).

Vastauksissa tuli esiin kirjaston ei-kaupallinen luonne, jota pidetään tilankin vahvuutena. ”Kirjaston tulee olla kansalaisten kolmas tila, jossa voi olla osa yhteisöä ilman kuluttamisen pakkoa” (Avovastaus arviointikyselystä 2019).

Kirjastotilojen tarve digiaikakaudella

Aika ajoin julkisuudessa ihmetellään, mihin enää tarvitaan kirjastotiloja, kun kaikki tieto on saatavilla verkosta. Arviointikyselyssä AVIt halusivat tietää, miten e-aineistot ja verkkopalvelut vaikuttavat kirjastotiloihin.  

Vain kahdeksan prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että tilaa tarvitaan vähemmän. Noin neljännes arvioi, että verkkopalvelut eivät vaikuta mitenkään tiloihin. Yli puolet vastanneista oli sitä mieltä, että tilojen on oltava muunneltavia. Joka kolmas vastasi, että tarvitaan enemmän ryhmä- ja työskentelytiloja. Lähes yhtä moni ennakoi, että kalusteita ja sisustusta on muutettava. 

Kirjastotilaston mukaan fyysisiä kirja-aineistoja on tällä hetkellä 15 % vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Aineistojen muoto on muuttumassa. Nyt kirjastot hankkivat käyttöoikeuksia vuosittain noin 10 000 e-kirjaan, ja sama kehitys todennäköisesti jatkuu. Yhtä todennäköistä kuitenkin on, että kirjastot hankkivat vielä pitkään osan aineistoista sekä sähköisenä että paperisena. ”Fyysiset niteet eivät ole ihan nopeasti poistumassa. E-aineistojen esille saaminen vaatii uutta asennetta, jonka tulee näkyä myös tilassa.” (Avovastaus arviointikyselystä 2019.)

Avovastauksissa tuli esiin, että tilaa tarvitaan myös edelleen laitteille, jotta kirjastossa voidaan käyttää e-aineistoja ja verkkopalveluita. Osa e-aineistosta on verrattavissa entiseen käsikirjastokokoelmaan, kun aineistojen käyttöoikeus on vain kirjaston koneilla. Lehtilukusalit eivät täyty enää printtilehdistä vaan tableteista. Digiaikakaudella kirjastojen on vaikea perustella päättäjille tällaista kirjastotilan tarvetta.

Rauhallista työtilaa tarvitaan kuitenkin aina riippumatta aineiston formaatista. 

Koko yhteiskunta digitalisoituu, joten kansalaiset tarvitsevat tukea digitaitoihin. Kirjastolain taustamuistiossa kirjaston tehtävänä nähdään mm. asiakkaiden ohjaus erilaisten aineistojen sekä tieto- ja viestintäteknologioiden käyttöön.

Yleisten kirjastojen neuvosto on antanut kirjastoille suositukset kansalaisten perusdigitaitojen opastamisesta. Parhaillaan on menossa Yleisten kirjastojen digineuvonta -hanke, jossa kirjastot neuvovat kansalaisia ensisijaisesti omien digitaalisten palvelujen käyttöön ja järjestävät yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa koulutuksia ja opastuksia.

Kirjastojen digiohjauskin edellyttää rauhallista ja hyvin varusteltua opiskeluympäristöä. Tilan viihtyisyys niin digiohjauksessa kuin muussakin oppimistilanteessa on pedagogisesti tärkeää. Tilan valaistus ja äänimaisema on olennaista etenkin iäkkäiden asiakkaiden opastuksessa.

Asiakkaat voivat hoitaa verkkoasiointinsa kirjaston tiloissa ja laitteilla. Kirjastot eivät kuitenkaan voi eivätkä saa asioida kansalaisten puolesta viranomaisten tai pankkien yms. henkilökohtaisissa verkkopalveluissa. Verkkopalvelujen käyttö julkisessa tilassa vaatii laitteiden lisäksi yksityisyyttä ja myös tietoturvallisen ympäristön.

Kirjastoaineistojen tallennusmuotojen ja palvelumuotojen vaihtuessa myös tiloja on mukautettava. Tilojen käyttö ja toiminta kirjastoissa on jo muuttunut, kun sähköiset aineistot ja palvelut ovat osa fyysistä julkista kirjastotilaa. Kirjastot tekevät muutoksia tiloissa ja sisustuksessa sekä miettivät aineistojen esillepanoa ja käytettävyyttä uudesta näkökulmasta.

Omatoimikirjastojen kehitys jatkuu

Kirjastojen omatoiminen käyttö kasvaa jatkuvasti. Kolme kuntaa neljästä kertoi, että kirjastolla on jo käytössä tai on suunnitteilla omatoimikirjastopalveluja. Aluehallintovirastojen myöntämillä valtionavustuksilla on ollut merkitystä palvelun kehittämisessä: 60 % ilmoitti saaneensa omatoimipalvelun toteuttamiseen valtionavustusta. 

Omatoimikirjastot ovat osoittautuneet menestykseksi ja niiden kehitystyö jatkuu. Aluehallintovirastot ovat rahoittaneet myös hankkeita, joissa kirjastot kehittävät omatoimisen aukioloajan palveluja ja osallistavat käyttäjiä sekä suunnitteluun että toimintaan. Hankkeiden tuloksia on odotettavissa parin vuoden kuluessa.

Asiakasnäkökulmaa omatoimikirjastoihin on jo saatu Kanta- ja Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan kirjastojen asiakkailta, joita haastateltiin Lahden kaupunginkirjaston teettämässä selvityksessä. Ryhmähaastatteluihin osallistui 61 omatoimikirjaston käyttäjää syksyllä 2019. Haastattelut antavat hyvän yleiskuvan omatoimikirjastojen käyttäjien kokemuksista ja omatoimisuuden lähitulevaisuudesta.

Yleensä tilat koettiin viihtyisiksi, valoisiksi ja mukaviksi, mutta joissain kirjastoissa ahtaiksi.

Vaikka kirjastojen henkilökunta saattaa pitää omatoimikirjaston uhkana ilkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä, haastatellut käyttäjät eivät ole sitä kokeneet. Kovaäänistä keskustelua siedetään. Aiemmin kirjastoissa oli aina hiljaista, mutta nyt kulttuuri tuntuu haastateltujen mielestä muuttuneen vapaampaan suuntaan.

Kirjastoissa on yleensä välitön ja mukava tunnelma omatoimiaikanakin. Haastatellut kertoivat, että yksinolo kirjastossa tuntui aluksi oudolta ja melko jännittävältäkin, mutta siihen on tottunut. Jopa täysin vieraille ihmisille jutellaan tai ainakin tervehditään. Monet hakevatkin kirjastosta myös sosiaalisia kontakteja ja paikkaa, jossa viettää aikaa etenkin iltaisin.

Omatoimikirjaston helppokäyttöisyys on tärkeää. Kun tekniikka toimii, henkilökuntaa ei kaivata omatoimiaikana. Laitteissa on ollut vain harvoin vikoja, jotka huolestuttavat asiakkaita.

Haastatellut asiakkaat eivät näe omatoimisuudelle esteitä, sillä hyvällä opastuksella kaikilla on mahdollisuus oppia käyttämään omatoimikirjastoa. Monet asiakkaista ovat jo aikaisemmin käyttäneet lainaus- ja palautusautomaatteja. Rekisteröityminen omatoimikirjaston käyttäjäksi on helppoa heille, jotka ehtivät ja pääsevät käymään kirjastossa palveluaikana. 

Kirjastolla koetaan olevan selvä yhteiskunnallisesti vastuullinen asema. Pienten paikkakuntien palvelut ovat suppeat ja paikkoja tavata muita ihmisiä on rajoitetusti tai ei ollenkaan. Haastatteluissa kävi ilmi, että esimerkiksi lasten harrastusten tai auton huollon ajaksi tullaan kirjastoon, sillä ei ole mitään muuta paikkaa mihin mennä.

Enemmistö haastatelluista kertoi omatoimikirjaston olevan heille erittäin hyödyllinen. Esimerkiksi työn ja pitkien työmatkojen takia voi käydä niin, että asiakas ei ehdi lainkaan kirjastoon palveluaikana. Kun aukioloajat ovat laajentuneet, kirjaston koetaan kehittyneen ja uudistuneen vastaamaan nykyihmisen tarpeita. Omatoimikirjastot ovat tulleet nopeasti osaksi kirjastojen asiakkaiden arkea.

Omatoimikirjastojen tiloja hyödynnetään toistaiseksi vähän muuhun toimintaan. Osa haastatelluista ei kaivannut omatoimikirjastoon mitään kirjastopalveluista poikkeavaa toimintaa, mutta ei varsinaisesti sitä vastustakaan.

Tiloihin ja viihtyvyyteen liittyvät toiveet olivat hyvin maltillisia, sillä kirjastot koetaan jo nyt viihtyisiksi. Toiveet liittyvät pääosin mukaviin tuoleihin ja tilojen järjestelyyn.

Kirjaston omatoimipalvelut nähdään toimivana nykyiselläänkin, mutta monen osallistujan toiveena on kirjastotilan kehittyminen koko kansan olohuoneeksi, jossa on mahdollisuus viettää aikaa rennosti ja tavata tuttavia.

Käyttäjät ehdottivat omatoimisen palvelun kehittämiseksi mm. seuraavaa:

  • Kirjastojen kannattaa luoda yhteinen konsepti omatoimikirjaston käytön opastukseen. Nyt ohjeet vaihtelevat kirjastokimppojenkin sisällä.
  • Sähköinen rekisteröityminen omatoimikirjaston käyttäjäksi pitäisi saada mahdolliseksi, koska kaikki eivät pääse kirjastoon rekisteröitymään palveluaikana esimerkiksi työn takia.
  • Kirjaston tiloissa voisi omatoimiaikaan kokoontua erilaisia yhdistyksiä ja seuroja.
  • Omatoimikirjastoon toivotaan myös esimerkiksi kirjailijavierailuja, luentoja ja mielellään myös muuta toimintaa elävöittämään eri-ikäisten ihmisten arkea.
  • Kirjastot tiedottavat hyvin omatoimisen palvelun aloittamisesta, mutta sitten tiedotus loppuu. Palvelun markkinointia toivotaan jatkuvaksi.

Myös aluehallintoviraston kirjastoille tekemässä arviointikyselyssä tuli esiin toiveikas suhtautuminen asiakkaiden aktiiviseen osallistumiseen. ”Asiakkaat ottavat toivottavasti tilat haltuun ja alkavat käyttää myös uusinta palveluamme, omatoimikirjastoa.” ”Kun kirjasto on joka päivä käytettävissä klo 7–21, asiakkaat voivat käyttää kirjastoa aiempaa monipuolisimmilla tavoilla ja aikoina.” (Avovastaus arviointikyselystä 2019.) Selviä suunnitelmia omatoimiajan toiminnasta ei kirjastojen vastauksissa kuitenkaan esitetty. 

Omatoimisuuden lisäksi myös muun kirjastoautomaation, esimerkiksi robottien, hyödyntäminen saattaisi tuoda uusia mahdollisuuksia tilojen käyttöön.

Kirjastopalvelujen tasalaatuisuus on tavoite

Kirjastopalvelujen laatu vaihtelee tulevaisuudessakin kuntien välillä. Osa vastanneista oli sitä mieltä, että kirjasto ei pysty vastaamaan kirjastolain vaatimuksiin resurssipulan takia. ”Monia erilaisia kirjastoilta edellytettäviä palvelumuotoja on vaikea yhden hengen voimin toteuttaa” (Avovastaus arviointikyselystä 2019). Heikoimmillaan kirjaston palvelut ovat niin surkeita, että kunnan asukkaat asioivat mieluummin naapurikunnassa kuin omassa kunnankirjastossaan. Joissakin kunnissa seutu- tai kimppakirjaston kokoelma on pelastus, kun omassa kirjastossa raivataan tilaa aineistolta muulle toiminnalle.  

Myös muissa perusasioissa, kuten tilan esteettömyydessä ja sisäilman laadussa, arvioitiin olevan puutteita tulevaisuudessa, jos kunnalla ei ole varaa korjausvelan maksuun. 

Toisessa ääripäässä ovat kunnat, joissa tilat ovat uudet ja muunneltavat ja toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan aidossa yhteistyössä kunnan muiden toimialojen sekä kolmannen sektorin kanssa. Aina ei ole kysymys suuremmista resursseista, vaan siitä, miten resursseja käytetään. Toisaalta tilan ja toiminnan kehittämiseen vaikuttaa paljon se, millaisena kunta ja sen päättäjät näkevät kirjaston merkityksen asukkaiden hyvinvoinnille ja sivistykselle.