Liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus

Valtakunnallinen arviointi

Miten kunnan liikuntapaikat ovat sijoittuneet suhteessa väestön sijaintiin?

Lähiliikuntapaikkojen verkosto on laajentunut ja niiden saavutettavuus on parantunut.

Uimahallien, jäähallien ja lähiliikuntapaikkojen sijoittumista suhteessa väestön sijaintiin tarkasteltiin saavutettavuusanalyyseilla, joissa selvitettiin saavutettavuutta matka-aikana autolla sekä etäisyytenä kevyen liikenteen väyliä pitkin. Matka-aikaan perustuen tarkasteltiin uimahalleja sekä jäähalleja ja etäisyyteen perustuen uimahalleja, jäähalleja ja lähiliikuntapaikkoja. Jyväskylän yliopiston ylläpitämästä LIPAS-liikuntapaikkatietokannasta tarkasteluun otettiin 236 jäähallia, 244 uimahallia ja kylpylää sekä 1 056 lähiliikuntapaikkaa. Vuoden 2013 arvioinnissa mukana olleiden liikuntapaikkojen määrät olivat 232 uimahallia, 200 jäähallia ja 695 lähiliikuntapaikkaa. Tuloksissa on havaittavissa saavutettavuuden parantuminen kautta Suomen. Varsinainen palveluverkosto ei ole muuttunut merkittävästi lähiliikuntapaikkaverkostoa lukuun ottamatta.

Uimahallien ja kylpylöiden palveluverkko on varsin tiheä Oulu–Kajaani-linjan eteläpuolella. Uimapalveluita on saatavissa valtaosassa keskeisiä taajama-alueita: lähes 98 prosenttia Suomen väestöstä asuu 30 minuutin ajomatkan sisällä lähimmästä uimahallista tai kylpylästä. Vuoden 2013 vastaava osuus oli 95 prosenttia. 15 minuutin ajomatkan sisällä asuu yli 86 prosenttia väestöstä ja 10 minuutin sisällä lähes 77 prosenttia väestöstä. Uimahallien saavutettavuutta matka-aikana autolla on kuvattu kartassa 6.6.1 (Uimahallien saavutettavuus autolla).

Kevyelle liikenteelle soveltuvaa väylästöä pitkin mitattuna 38 prosenttia Suomen väestöstä asuu kahden kilometrin sisällä uimahallista tai kylpylästä ja lähes 65 prosenttia viiden kilometrin sisällä, mikä valittiin tarkastelussa tavanomaisen pyörämatkan maksimietäisyydeksi kevyen liikenteen väylää pitkin (taulukko 6.6.1). Uimahallien saavutettavuus kevyen liikenteen väylää pitkin). Vaikka uimapalveluita on saatavissa valtaosassa keskeisiä taajamia, uimahallien saavutettavuudessa on eroja alueiden ja eri ikäryhmien välillä maan sisällä.

Myös jäähalliverkko on varsin tiheä Oulu–Kajaani-linjan eteläpuolella. Jäähalleja on valtaosassa keskeisiä taajamia, minkä seurauksena lähes 97 prosenttia Suomen väestöstä asuu 30 minuutin ajomatkan sisällä lähimmästä jäähallista. 15 minuutin ajomatkan sisällä asuu lähes 86 prosenttia väestöstä. Kevyelle liikenteelle soveltuvaa väylästöä pitkin mitattuna 32 prosenttia Suomen väestöstä asuu kahden kilometrin sisällä jäähallista ja 63 prosenttia viiden kilometrin sisällä. Jäähalleja on valtaosassa keskeisiä taajamia, mutta myös jäähallien saavutettavuudessa on eroja eri alueiden välillä.

Lähiliikuntapaikalla tarkoitetaan päivittäiseen liikuntaan tarkoitettua, vapaassa ja maksuttomassa käytössä olevaa liikuntapaikkaa, joka sijaitsee asuinalueella käyttäjiensä helposti ja turvallisesti saavutettavassa paikassa. Keskeisinä tavoitteina korostuvat myös lähiliikuntapaikan liikunnallinen monikäyttöisyys, ympärivuotisuus sekä viihtyisyys. Lähiliikuntapaikkojen koko, toiminnallinen laajuus ja monipuolisuus vaihtelevat hyvin yksinkertaisesta erittäin laajaan. Lähiliikuntapaikkojen peruslähtökohta on se, että ne ovat osa päivittäistä elinympäristöä eikä niille tarvitse siirtyä erikseen pitkää matkaa. Lähiliikuntapaikan osalta vuoden 2013 arvioinnissa määritettiin hyvän saavutettavuuden rajaksi kaksi kilometriä kevyen liikenteen väylää pitkin.

Suomen lähiliikuntapaikkaverkosto on ryppäinen ja suurissa kaupungeissa hyvin kattava. Kevyelle liikenteelle sopivaa väylästöä pitkin mitattuna 66 prosenttia Suomen väestöstä asuu 2 kilometrin sisällä lähimmästä lähiliikuntapaikasta. Viiden kilometrin sisällä lähiliikuntapaikasta asuu 81 prosenttia väestöstä. Erot saavutettavuudessa ikäryhmien välillä ovat pieniä. Verrattuna vuoden 2013 arviointiin tarkasteltavien lähiliikuntapaikkojen määrä oli kasvanut hieman yli puolella, osittain aineiston kattavuuden paranemisen ja osittain lähiliikuntapaikkaverkoston laajenemisen myötä. Muutos kahden kilometrin etäisyydellä lähiliikuntapaikasta asuvan väestön osuudessa on merkittävä, kun vuonna 2013 osuus oli 54 prosenttia.  Lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus on parantunut koko maassa, mutta eri alueiden välillä on edelleen suuria eroja saavutettavuudessa. (Kuvio 6.6.1. Lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus kevyen liikenteen väylää pitkin vuosina 2013 ja 2019.)

Lähiliikuntapaikkojen määrän lisääntyminen parantaa saavutettavuutta ja lyhentää etäisyyksiä lähiliikuntapaikoille. Matkaetäisyyden muutokseen voivat kuitenkin lähiliikuntapaikkojen määrän kasvun lisäksi vaikuttaa muun muassa väestön keskittyminen taajamiin, harvaan asuttujen alueiden liikuntapaikkojen lakkauttaminen sekä koulujen lakkauttamisen yhteydessä tapahtuva lähiliikuntapaikkojen siirtyminen pois kuntalaisten käytöstä. Matkaetäisyyden muutosta lähiliikuntapaikoille on kuvattu kartassa 6.6.2 (Lähiliikuntapaikkojen saavutettavuuden muutos vuosien 2013 ja 2019 välillä).

Keskeiset liikuntapaikat sijoittuivat kuntien liikuntatoimen viranhaltijoiden arvion mukaan hyvin yhdyskuntarakenteeseen saavutettavuuden näkökulmasta (Kuvio 6.6.2. (Keskeisten liikuntapaikkojen sijoittuminen yhdyskuntarakenteeseen saavutettavuuden näkökulmasta). Parhaiten saavutettavuuden näkökulmasta olivat sijoittuneet liikuntasalit ja pallokentät kuten vuoden 2013 arvioinnissakin. Käyttäjien enemmistön näkökulmasta huonosti tai melko huonosti saavutettavia liikuntapaikkoja arvioitiin olevan vähän. Eniten näitä oli kuntien liikuntaviranhaltijoiden arvion mukaan uimahalleissa. Uimahalli puuttui lähes puolesta vastanneista kunnista. 

Avoimissa vastauksissa esiin nousseita ongelmia saavutettavuudessa olivat mm. julkisten liikenneyhteyksien puute, pitkät välimatkat kunnan sisällä, parkkipaikkojen puute sekä kevyen liikenteen väylän puuttuminen.

Uimahallit ovat laajoja käyttäjäryhmiä palvelevia ja terveyttä edistävän liikunnan näkökulmasta merkittäviä liikuntapaikkoja. Tästä syystä kuntien liikuntatoimen viranhaltijoilta kysyttiin, onko uimahalliin mahdollisuus saapua kevyen liikenteen väylää pitkin tai julkisella liikenteellä ja järjestetäänkö uimahallille kuljetuksia.

Valtaosaan uimahalleista oli mahdollisuus saapua kevyen liikenteen väylää pitkin, mutta etäisyydet uimahalleihin vaihtelevat suuresti. Julkisella liikenteellä oli mahdollisuus saapua uimahallille 65 prosentissa niistä kunnissa, joissa oli uimahalli. Tilanteessa ei ollut merkittävää muutosta verrattuna vuoden 2013 arviointiin. Paras tilanne oli Etelä-Suomen ja heikoin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella. (Kuvio 6.6.3. Mahdollisuus saapua uimahalliin julkisella liikenteellä.)

Uimahallien saavutettavuuteen on mahdollista vaikuttaa kuntalaisille järjestettävillä uimahallikuljetuksilla. Kuljetuksia voidaan järjestää joko oman kunnan tai muiden kuntien uimahalleihin. Arviointikyselyyn vastanneista kunnista 32 prosenttia ilmoitti järjestävänsä joko oman kunnan tai naapurikunnan uimahallille säännöllisiä kuljetuksia. Eniten niitä ilmoittivat järjestävänsä Itä-Suomen kunnat, joista lähes puolet järjestää säännöllisiä uimahallikuljetuksia. (Kuvio 6.6.4. Uimahallikuljetusten järjestäminen kunnissa.)

Kartta 6.6.1. Uimahallien saavutettavuus autolla

Kartta 6.6.2. Lähiliikuntapaikkojen saavutettavuuden muutos vuosien 2013 ja 2019 välillä

Kuvio 6.6.1. Lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus kevyen liikenteen väylää pitkin vuosina 2013 ja 2019.

Kuvio 6.6.2. Keskeisten liikuntapaikkojen sijoittuminen

Kuvio 6.6.3. Mahdollisuus saapua uimahalliin julkisella liikenteellä

Kuvio 6.6.4. Uimahallikuljetusten järjestäminen kunnissa

Taulukko 6.6.1. Uimahallien saavutettavuus kevyen liikenteen väylää pitkin