Liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus

Valtakunnallinen arviointi

Mikä on kunnallisten perusliikuntapaikkojen määrä suhteessa väestön määrään?

Käyttövuorojen kysyntä oli merkittävästi tarjontaa suurempaa liikuntasalien ja liikuntahallien kohdalla, jotka tarjoavat toimintamahdollisuuksia laajalle joukolle liikuntamuotoja. Lähiliikuntapaikkaverkosto oli laajentunut.

Yleisurheilukenttien, pallokenttien ja kuntoratojen määrä kunnissa vastasi liikuntaviranhaltijoiden arvion mukaan parhaiten kysyntää. Tilanne oli sama vuoden 2013 arvioinnissa. Heikoiten kysyntää vastasi liikuntasalien ja liikuntahallien määrä suhteessa kuntien väestön määrään. Erityisesti tämä näkyi kaupunkimaisten ja taajaan asuttujen kuntien osalta. Liikuntasalit ja liikuntahallit palvelevat laajasti eri liikuntalajeja, ja niiden kysyntä on usein suurempaa kuin yksittäisiä liikuntamuotoja palvelevien liikuntapaikkojen.(Taulukko 6.7.1. Liikuntapaikkojen määrä kunnissa suhteessa kysyntään.).

Verrattuna vuoden 2013 arvioinnin tuloksiin suurin muutos oli tapahtunut erityisesti lähiliikuntapaikkojen osalta. Vuonna 2013 35 prosenttia kuntien liikuntatoimen viranhaltijoista arvioi, ettei lähiliikuntapaikkoja ole riittävästi suhteessa väestön määrään, kun vuonna 2019 vastaava luku oli 18 prosenttia. Lähiliikuntapaikkojen määrä on kasvanut LIPAS-järjestelmän mukaan vuoden 2013 695 lähiliikuntapaikasta vuoden 2019 1 056 lähiliikuntapaikkaan. Suureen kasvuun on vaikuttanut lähiliikuntapaikkojen määrän kasvun lisäksi LIPAS-järjestelmän tietojen kattavuuden paraneminen. Myös kuntosalien määrä suhteessa väestön määrään oli parantunut kunnissa verrattuna vuoteen 2013.

Hieman alle puolet vastanneista kunnista ilmoitti, ettei kunnassa ole uimahallia. Samoin hieman alle puolesta kunnista puuttui jäähalli. Liikuntahalli puuttui viidesosasta kunnista, mutta muutoin tarkastellut liikuntapaikat löytyivät lähes joka kunnasta.

Muita liikuntapaikkoja, jotka nousivat esiin yksittäisinä mainintoina liikuntatoimen viranhaltijoiden vastauksissa liikuntapaikkojen kysynnästä, olivat mm. skeittipaikat, frisbeegolfradat, kuntoportaat ja yksittäisten lajien erikoissuorituspaikat.

Liikuntapaikkojen määrän lisäksi tarjontaan vaikuttaa myös liikuntapaikkojen tarjolla olevien käyttövuorojen määrä. Käyttövuorojen kysyntä oli merkittävästi tarjontaa suurempaa liikuntasalien ja liikuntahallien kohdalla, jotka tarjoavat toimintamahdollisuuksia laajalle joukolle liikuntamuotoja. Kuntien välillä oli suuria eroja käyttövuorojen kysynnässä. Lajikirjon laajenemista ja liikuntaolosuhteiden kehittymistä kuvastaa se, että vastauksissa oli myös runsaasti mainintoja yksittäisten liikuntamuotojen erityistarpeista. Kuviossa 6.7.1. (Liikuntapaikat, joiden käyttövuorojen kysyntä kunnissa on merkittävästi tarjontaa suurempaa) on kuvattu sanapilven muodossa niitä liikuntapaikkoja, joissa käyttövuorojen kysyntä oli merkittävästi tarjontaa suurempi. Mitä suuremmilla kirjaimilla liikuntapaikka on kirjoitettu, sitä enemmän se oli saanut vastauksissa

Olemassa olevien liikuntapaikkojen käyttöä voivat rajoittaa niiden laadun ja käytettävyyden ongelmat. Liikuntapaikkojen käyttöä rajoittavia ongelmia raportoi 43 prosenttia vastanneista kunnista. Eniten ongelmia ilmoittivat kaupunkimaiset kunnat (56 %), joissa myös liikuntapaikkojen kirjo ja määrä on suurin. Yhtenä ongelma-alueena liikuntapaikkojen käytettävyydessä koettiin avovastausten mukaan liikuntapaikkojen huono kunto sekä se, että vanha rakennuskanta ei enää vastaa olosuhteiltaan nykyisiä vaatimuksia. Myös liikuntapaikkojen sisäilmaongelmat ja esteettömyyteen liittyvät ongelmat nousivat avovastauksissa esiin käyttöä rajoittavina tekijöinä.

Liikuntapaikkasuunnittelun avulla kunnissa voidaan toteuttaa liikuntapaikkarakentamista pitkäjänteisesti kuntalaisten tarpeet huomioiden, mutta voimassa olevien liikuntapaikkasuunnitelmien määrä ei ollut kunnissa juurikaan lisääntynyt. Kyselyyn vastanneista kunnista 39 prosentissa oli voimassa oleva liikuntapaikkasuunnitelma, kun vastaava luku vuonna 2013 oli 35 prosenttia. Alueiden välillä on eroja liikuntapaikkasuunnitelmien määrissä tarkasteltaessa vuosien 2013 ja 2019 välistä muutosta. (Kuvio 6.7.2. Liikuntapaikkasuunnitelmat kunnissa.)

Liikuntapaikkasuunnittelun tarve korostuu suuremmissa kunnissa, joissa sekä käyttäjämäärät että liikuntapaikkojen määrä ja tarve eri liikuntamuotojen suorituspaikoille ovat suurempia. Kyselyyn vastanneista kaupunkimaisista kunnista 58 prosentissa oli voimassa oleva liikuntapaikkasuunnitelma, taajaan asutuista kunnista 49 prosentissa ja maaseutumaisista kunnista 28 prosentissa. Liikuntapaikkasuunnittelusta tulisi saada kunnissa jatkuvasti päivittyvä prosessi osana kunnan hyvinvoinnin edistämisstrategiaa, ei yksittäisille vuosille tehty suunnitelma. Näin myös väestörakenteen ja kuntatalouden muutoksiin voitaisiin reagoida paremmin.

Liikuntapaikkojen sijoittuminen yhdyskuntarakenteeseen ratkaistaan kaavoitusprosessin yhteydessä. Liikuntapaikkojen saavutettavuuden näkökulmasta on tärkeää, että liikuntatoimi on osallisena maankäytön suunnittelussa ja kaavoitusprosessissa. Kunnan liikuntatoimi osallistui maankäytön suunnitteluun ja kaavoitusprosessiin 49 prosentissa vastanneista kunnista. Vuonna 2013 osuus oli 46 prosenttia. Aktiivisimmin suunnitteluun osallistuttiin Lounais-Suomen ja Etelä-Suomen aluehallintovirastojen alueilla, joissa lähes 60 prosentissa kunnista liikuntatoimi osallistui maankäytön suunnitteluun ja kaavoitusprosessiin. Vähiten osallistuttiin Pohjois-Suomen ja Lapin aluehallintovirastojen alueiden kunnissa.

Kuntakoko näkyi myös liikuntatoimen osallisuudessa kunnan maankäytön suunnitteluun ja kaavoitusprosessiin. Kaupunkimaisissa kunnissa 71 prosenttia vastaajista kertoi liikuntatoimen olevan osallisena maankäytön suunnittelussa ja kaavoitusprosessissa, taajaan asutuissa kunnissa 57 prosenttia ja maaseutumaisissa kunnissa 38 prosenttia.

Kuvio 6.7.1. Liikuntapaikat, joiden käyttövuorojen kysyntä kunnissa on merkittävästi tarjontaa suurempaa

Kuvio 6.7.2. Liikuntapaikkasuunnitelmat kunnissa

Taulukko 6.7.1. Liikuntapaikkojen määrä kunnissa suhteessa kysyntään