Kirjastotilat

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Lähitulevaisuuden näkymät

Arvioinnin kysymyksenasettelussa on huomioitu vahvasti lähitulevaisuuden näkymät. Kolmannessa arviointikysymyksessä pyritään selvittämään, miten kunnat kehittävät kirjastotiloja ja niiden palveluja tulevaisuuden tarpeisiin kirjastolain mukaisesti. Saatujen vastausten perusteella voidaan yleistää, että kirjastot pyrkivät parhaansa mukaan ottamaan huomioon kirjastolain vaatimukset tiloja ja palveluja kehittäessään. Tiloihin vaikuttavat uudet aineisto- ja palvelumuodot. Omatoimiset kirjastopalvelut ovat vielä uusi ilmiö, jossa on paljon mahdollisuuksia.

Kirjastokenttää uhkaa kahtiajakautuminen, joka alkaa jo näkyä.

Kunnat jakautuvat kahtia ensinnäkin taloudelliselta tilanteeltaan. Toisissa kunnissa riittää veronmaksajia ja kunta pystyy kehittämään kirjastopalvelujaan ja päivittämään kirjastotilojaan muuttuvien tarpeiden mukaan. Toisissa kunnissa väestö vähenee ja vanhenee, terveys- ja sosiaalipalvelut vievät yhä enemmän määrärahoja eikä kirjastopalvelujen kehittämiseen ja kirjastotilojen uudistamiseen riitä rahaa. Tai sitten kasvava väestö tarvitsee koko ajan lisää kouluja ja päiväkoteja ja niihin henkilökuntaa ja kirjasto joutuu kitkuttelemaan pienin resurssein ahtaissa tiloissa.

Mutta läheskään aina kirjastopalvelujen kehittämisessä ei ole kyse kunnan taloudellisesta tilanteesta.

Suomessa on kuntia, joissa kunnan päättäjillä on selkeä strateginen näkemys kirjaston tehtävistä ja roolista kunnan asukkaiden hyvinvoinnissa. Näissä kunnissa kirjastoja johtavat virkamiehet, joilla on aikaa ja kykyä kehittää kirjaston toimintaa. 

Suomessa on myös kuntia, joissa päättäjillä ei ole selvää kuvaa kirjaston merkityksestä kuntalaisen perustuslaillisista sivistyksellisten oikeuksien toteutumisessa. Kirjastoa johtaa virkamies, joka kirjaston lisäksi hoitaa myös muut kunnan sivistys- ja kulttuuritoimen hallintotehtävät, mutta jolla ei ole aikaa kehittää kirjastoa, vaikka olisi osaamista ja tahtoa.

Myös asiakkaiden tarpeet ovat kahtalaiset. Toisaalta kaivataan hiljaista työskentely- ja oleskelutilaa, mutta kirjasto on yhä useammalle myös kohtauspaikka ja ryhmässä opiskelu on arkipäivää.  

Kirjastotiloissa tasapainoillaan riittävän aineiston ja toiminnan välissä. Sähköisen aineiston määrä ja käyttö kasvaa koko ajan, mutta kuitenkin e-kirjojen osuus kaikista kirjalainoista on vasta hiukan alle kaksi prosenttia.  On todennäköistä, että tulemme näkemän kirjastotiloissa kirjahyllyjä vielä pitkään. 

Kun kirjastotiloja ja -kalustusta voidaan muunnella tarpeen ja tilanteen mukaan, tilojen käyttöä voidaan tehostaa ja ottaa käyttöön monipuolisesti uusia palveluja. 

Keväällä 2020 virtuaalisen ja fyysisen kirjastotilan merkitys kansalaisille on konkretisoitunut, kun koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan vuoksi fyysiset kirjastotilat ja palvelut on suljettu reiluksi kahdeksi kuukaudeksi. On huomattu, että kansalaiset kaipaavat kirjastoon pääsyä. Pelkät e-aineistot ja verkkopalvelut eivät riitä. Kirjastotilalla on suuri merkitys kansalaisten arjessa ja sen arvo huomataan, kun se poistuu käytöstä.

On todennäköistä, että koronaviruksen kaltainen kriisitilanne ei jää viimeiseksi. Kirjastojen on oltava entistä enemmän mukana kuntien valmiussuunnittelussa. On mietittävä jo etukäteen, mikä on kirjaston, tilan ja henkilökunnan tehtävä poikkeusoloissa. Mikä on kirjaston rooli henkisen kriisinsietokyvyn ylläpitäjänä ja vahvistajana?