Nuorille suunnatut palvelut kunnassa

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Ovatko kunnassa nuorille suunnatut palvelut riittäviä?

Arvioidut palvelut

Nuorisopalvelut ja vapaa-ajan palvelut

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

PSAVIn alueella nuorisopalvelut ja vapaa-ajan palvelut olivat yleisesti melko riittäviä, mutta niitä tarjottiin huonommin 18–28-vuotiaille nuorille kuin alle 18-vuotiaille.

Avoin ja yhteisöllinen nuorisotyö

Valtakunnalliseen arvioon verrattuna PSAVIn alueella avoimen ja yhteisöllisen nuorisotyön palvelujen riittävyys oli samalla tasolla (Taulukko 7.6.1.).

Nuorisotiloja sekä muita nuorille avoimia tiloja pidettiin pääosin melko riittävinä (61 %), mutta 18–28-vuotiaille tiloja oli huonommin tarjolla (Kuvio 7.6.6.1.) Erityisesti pienissä kylissä ei välttämättä ole avoimia tiloja tarpeeksi. Avoimia nuorten iltoja sekä pienryhmä- tai kerhotoimintaa pidettiin melko riittävänä alaikäisille, mutta täysi-ikäisille nuorille melko riittämättöminä.

Digitaalinen nuorisotyö korostuu valtakunnalliseen tulokseen nähden, sillä mikään kunta ei pitänyt sitä riittävänä. Lähes 70 % vastaajista joko piti digitaalisen nuorisotyön palvelua riittämättömänä tai sitä ei ole ollut kunnassa lainkaan. Palvelut ovat muutamissa kunnissa vasta kehitteillä, mutta erilaisia hankkeita on alueella useampi, sähköisten palveluiden kehitetään ja lisätään koko ajan, ja kuntien omat työntekijät, kirjastohenkilöstö ja nuorisotyöntekijät voivat auttaa nuoria digitaalisten palvelujen kanssa. Kunnat myös kertoivat runsaasta valikoimasta erilaisia sähköisiä palveluja:

”Nuorten kesätyöpaikat voi hakea Kuntarekryn kautta. Kesätyöseteli sähköisesti haettavana. Nuorisolle suunnattua tiedotusta monikanavaisesti. Wilma aktiivisessa käytössä. Nuorisojärjestöjen avustushakemukset sähköisesti. Sähköinen kirjastojärjestelmä. Palautejärjestelmä sähköisenä. Ilmoittautumismahdollisuus sähköisesti.”

Koko PSAVIn alueella nuorten tieto- ja neuvontatyötä piti vähintään melko riittävänä yli 60 % kunnista, ja palvelua oli tarjolla hieman enemmän kuin valtakunnallisesti. Maakunnallisesti oli kuitenkin 18–28-vuotiaita koskevien tulosten välillä merkittävä ero: Pohjois-Pohjanmaan keskiarvo riittävyydelle oli 3,0 eli riittävä, kun taas Kainuussa palvelu arvioitiin riittämättömäksi keskiarvolla 1,7. (Taulukko 7.6.6.1.)

Kansainvälistä nuorisotyötä pidettiin melko riittämättömänä. Kansainvälisen nuorisotyön tila kuitenkin vaihteli. Kunnat kertoivat, että joissakin kunnissa sitä toteutetaan paljon, kun taas joissakin se on aivan liian vähäistä tai vasta kehittelyssä. Joissakin kunnissa toteuttajana ovat koulut, toisissa järjestöt tai seurakunta. Koulunuorisotyö oli riittämätöntä PSAVIn alueella. Kunnat kertoivat, että sen kehittämiselle on tarvetta. Lisäksi riittävyyden keskiarvoissa oli huomattava ero maakuntien välillä: Pohjois-Pohjanmaan arvio oli vielä riittävä (2,5), mutta Kainuussa tulos oli selvästi riittämätön (1,3) (Taulukko 7.6.6.1.).

55 % kunnista piti nuorten leiritoimintaa vähintään melko riittävänä. Pääosa leiritoiminnasta on joissain kunnissa kesäaikaan. Toimintaa järjestetään monipuolisesti: esim. retkiä luontoon ja huvipuistoon sekä bändi- ja taideleirejä. Kuitenkin täysi-ikäisille nuorille noin 70 % kunnista piti palvelua vähintään melko riittämättömänä. Joidenkin kuntien mukaan täysi-ikäisille nuorille on harvemmin tarjolla leiritoimintaa, koska sille ei ole tarvetta.

PSAVIn alueen kunnat arvioivat, että nuoret löytävät tiedon siitä, mistä saavat tarvittaessa apua ja neuvontaa riittävän hyvin (Kuvio 7.6.6.2.).  Valtakunnalliseen tulokseen (Kuvio 7.6.1.) verrattuna alueen kunnat arvioivat tilanteen olevan useammin melkein riittävä kuin riittävä, mutta tilanne on kohtuullinen, koska mikään kunta ei arvioinut tilannetta huonoksi.

Kohdennettu ja erityisnuorisotyö

Kohdennetun ja erityisnuorisotyön palvelujen riittävyys arvioitiin PSAVIn alueella hyvin lähelle valtakunnallista tasoa (Taulukko 7.6.2.).

Etsivää nuorisotyötä pidettiin PSAVIn alueella useammin riittävänä kuin valtakunnallisesti (10 prosenttiyksikön ero) (Kuvio 7.6.6.3.). Taulukosta 7.6.2. näkyy kuitenkin, että keskimäärin etsivän nuorisotyön riittävyys on korkea sekä PSAVIn alueella että valtakunnallisesti. Katutyötä ja jalkautuvaa nuorisotyötä sen sijaan piti riittävänä tai melko riittävänä vain keskimäärin noin 28 % kunnista, mikä on noin 10 prosenttiyksikköä vähemmän kuin valtakunnallisessa arviossa. Pienemmissä kunnissa palveluun on valmius, mikäli sille on tarvetta. Ohjaamojen riittävyystaso arvioitiin lähes samoin kuin valtakunnallisesti palvelun riittävyyden keskiarvon ollessa PSAVIn alueella noin 2,8 ja valtakunnallisesti 2,5. Avoimissa vastauksissa Ohjaamo-palvelujen lisäämiselle koettiin jonkin verran tarvetta, mikä selittynee sillä, että lähes 37 prosentissa kunnista Ohjaamo-palvelua ei ole lainkaan. Muutama kunnat kuitenkin mainitsivat Ohjaamon yhtenä hyvänä esimerkkinä onnistuneista palveluiden yhteensovittamisesta.

Myös nuorten työpajat arvioitiin valtakunnallista tasoa riittävämmäksi. PSAVIn alueen keskiarvo on 3,3 ja valtakunnallinen noin 3,1. Kuvioista 7.6.6.3. ja 7.6.3. näkyy, että kahdeksan prosenttia PSAVIn alueen kunnista piti alueen työpajatoimintaa alaikäisille nuorille riittävämpänä ja kuusi prosenttia täysi-ikäisille nuorille riittävämpänä kuin valtakunnallisesti. Avointen vastausten mukaan nuorten työpajatoiminnalle on kysyntää ja olemassa olevia pajoja pidetään hyvinä.

Sukupuolisensitiivinen nuorisotyö arvioitiin melko riittäväksi alle 18-vuotiaille samoin kuin valtakunnallisesti, mutta vähemmän riittäväksi 18–28-vuotiaille. Muutamissa avoimissa vastauksissa kerrottiin, että sukupuolisensitiivistä nuorisotyötä järjestetään vaihdellen tai niin, että sitä on valmius järjestää, mikäli sille kehittyy tarve. Pienryhmätoiminnan sekä monikulttuurisen nuorisotyön riittävyys arvioitiin samoin kuin valtakunnallisesti: vain pienryhmätoiminta on melko riittävää nuorille, mutta muuten palvelut ovat melko riittämättömiä (Taulukko 7.6.2.). Joissakin avoimissa vastauksissa kerrottiin, että pienryhmätoimintaa järjestetään tarpeeseen, mutta yhdessä isossa kunnassa koettiin, että sitä ei ole riittävästi. Joissakin pienemmissä kunnissa monikulttuurisia nuoria on niin vähän, ettei monikulttuuriselle nuorisotyölle ole tarvetta. Kunnissa, joissa toimintaa on, on monikulttuurinen toiminta usein integroitunut perusnuorisotyöhön.

Yksilöohjausta tarjottiin PSAVIn alueella yli 80 prosentissa kunnista ja sen riittävyys oli jonkin verran valtakunnallista tasoa parempi. Erityisesti 18–28-vuotiaiden nuorten ohjausta pidettiin riittävänä (37 %) tai melko riittävänä (39 %), mikä on 8 prosenttiyksikköä enemmän kuin valtakunnallisesti. Yksilöohjaus on usein osana muita palveluja, kuten Ohjaamoa, työpajatoimintaa tai etsivää nuorisotyötä.

Osallisuustoiminta ja yhteiskunnallinen nuorisotyö

PSAVIn alueella lähes kolme neljäsosaa kunnista koki, että nuoria kuullaan kunnassa vähintään melko riittävästi (Kuvio 7.6.6.4.). Kaikissa alueen kunnissa oli olemassa nuorisovaltuusto, mutta se ei ollut toiminnassa kolmessa kunnassa. Tilanne on parantunut vuodesta 2017, jolloin 90 prosentissa kunnista oli nuorisovaltuusto (Peruspalveluiden arviointi 2017). Avointen vastausten mukaan nuoria pyritään kuulemaan, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Keinoina ovat esimerkiksi nuorisovaltuustot ja nuortenideat.fi-palvelu. Vastauksissa mainittiin myös, että heikoimmassa asemassa olevien nuorten osallisuus ja kuuleminen on haasteellista, ja että kuuleminen on välillä aika näennäistä. Niissä koettiin myös, että nuoret pitäisi ottaa enemmän mukaan valmisteluvaiheeseen.

Nuorisojärjestöjen tukipalvelut arvioitiin alueella jonkin verran riittävämmiksi kuin valtakunnallisesti, mutta palvelua järjestettiin kuitenkin neljä prosenttiyksikköä vähemmän (Kuvio 7.6.4.). Avoimissa vastauksissa kunnat kertoivat, että tukea annetaan esimerkiksi tarjoamalla nuorisojärjestöille tilat, markkinointiapua, yhteistapahtumia ja tekemällä muuta yhteistyötä. Vapaiden nuorten toimijaryhmien tukipalvelut arvioitiin PSAVIn alueella 18 prosenttiyksikköä enemmän melko riittäväksi kuin valtakunnallisesti. Myös tukipalveluiden kohdalla yhteistyö voi kunnissa olla esimerkiksi tilojen lainaamista. Palvelua on myös tarjolla 11 prosenttiyksikköä enemmän kuin valtakunnallisesti (https://nuorisotilastot.fi/pepa2019/).

Kunnat arvioivat myös, kuullaanko nuoria kunnassa riittävästi. Kartasta 7.6.1. näkyy, että PSAVIn alueella nuoria kuullaan melko riittävästi. Lähes kolmen neljästä kunnan arvio oli vähintään melko riittävä, eikä minkään kunnan arvio ollut riittämätön. Tilanne oli hieman parempi kuin valtakunnallisesti.

Kohtuuhintaiset tai maksuttomat harrastus- ja toimintamahdollisuudet

Kuten koko maassa, pidettiin ohjattuja liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia PSAVIn alueella pääosin melko riittävinä (Taulukko 7.6.3.). PSAVIn alueen kunnat kuitenkin arvioivat, että 18–28-vuotiaille kyseessä olevat palvelut ovat hieman vähemmän riittäviä (Kuvio 7.6.6.5.). Ohjattuja liikuntaharrastusmahdollisuuksia on runsaasti ainakin osassa kunnissa. Ohjattuja liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia on usein täysi-ikäisille nuorille vain kansalaisopiston tai muiden ulkopuolisten toimijoiden tarjoamana.

Avoimissa vastauksissa kunnat kertoivat tukevansa nuorten omaehtoista harrastamista runsaasti ja monin tavoin. Maksuttomia liikuntatiloja on useissa kunnissa varsinkin alle 18-vuotiaille. Toimitilat ovat esimerkiksi skeittiparkkeja, urheilukenttiä, erilaisia halleja, kirjastoja sekä ulkoliikuntapaikkoja. Jotkin kunnat myös kertoivat lainaavansa erilaisia välineitä, kuten skeittausvarusteita, frisbeegolfkiekkoja sekä valokuvausvälineitä nuorille käyttöön. Monella kunnalla on käytössä erilaisia liikuntakortteja tai harrastepasseja, ja erilaisten nuorten ryhmien on mahdollista hakea omia toiminta- tai liikuntavuoroja tai toiminta-avustuksia harrastamisen tukemiseen.

Kunnissa on välillä puutteita sopivista harrastustiloista esimerkiksi taiteiden ja kädentaitojen maksuttomaan harrastamiseen. Ongelmana on myös, että käyttäjiä olisi usein enemmän kuin vuoroja. Yhden suuren kunnan avoimessa vastauksessa kerrottiin myös, että heikommassa asemassa olevien 18–25-vuotiailla nuorilla ei ole rahaa vapaa-ajan palveluihin ja kulkuyhteydet voivat olla huonot. Harrastepaikkojen lisäksi kunnat kaipasivat myös enemmän vapaita hengailupaikkoja nuorille. Myös ilmaisia harrastevälineitä yleiseen lainakäyttöön toivottiin olevan enemmän, sekä toivottiin enemmän erikoistiloja, kuten bänditiloja soittimineen sekä taidetiloja välineineen. Olemassa olevat tilat voivat olla myös huonokuntoisia, vaikka niitä itsessään olisikin tarpeeksi. Sekä harrastusten että liikuntapalvelujen kannalta kunnat kaipasivat myös lisää ohjaajia ja tiloja palvelujen järjestämistä varten.

Liikuntapalvelut

PSAVIn alueella kaikki kunnat pitivät liikuntapaikkojen tarjontaa nuorille vähintään melko riittävänä (Kuvio 7.6.6.5.). Avoimissa vastauksissa jotkin pienemmät kunnat kertoivat, ettei liikuntaseuroja tai -järjestöjä välttämättä ole. Vaikka 76 % kunnista pitikin nuorille tarjottuja liikuntaseura- ja järjestöpalveluja vähintään melkein riittävinä, oli 18 % kunnista sitä mieltä, että palvelut ovat melkein riittämättömiä. Lukema on kahdeksan prosenttiyksikköä suurempi kuin valtakunnallinen arvio.

Liikuntapalveluista kerrottiin, että nuorten on välillä hankala käyttää niitä etäisyyden takia  ja koska julkinen liikenne liikkuu huonosti asuinalueilta liikuntapaikkojen läheisyyteen. Avoimissa vastauksissa nousivat esiin myös nuorten toiveiden mukaisten skeittipuistojen ja moottoriurheilun mahdollisuuksien sekä isompien yleisten liikuntatilojen, kuten paikallisen uima- tai jäähallin puuttuminen.

Kirjastopalvelut

Kirjastopalvelujen riittävyys arvioitiin PSAVIn alueella riittäväksi kuten valtakunnallisestikin. (Taulukko 7.6.3.) Melkein riittäväksi tilanne arvioitiin 24 prosentissa kunnista. (Kuvio 7.6.6.5.) Avovastauksissa kerrottiin, että kirjastojen tarjonta ja sisältö nuorille on riittävää, mutta tiloja ei välttämättä ole erikseen nuorten käytettäväksi. Myös kirjastojen saavutettavuus koettiin joissakin kunnissa heikoksi, kun nuoret eivät pysty kulkemaan niihin itsenäisesti. Yleisesti kirjastoverkosto on kattava, ja nuorille on vastausten perusteella tarjolla hyvin omia aineistoja.

Koulutuspalvelut

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

PSAVIn alueella koulutuspalveluja pidettiin riittävinä. Kunnat myös arvioivat, että nuorten on helppo löytää koulutuspalveluihin liittyvää apua ja neuvontaa riittävän hyvin (Kuvio 7.6.6.2.).

Ammatillista koulutusta pidettiin koko PSAVIn alueella hieman vähemmän riittävänä kuin muita koulutuspalveluja. Kuitenkin maakuntien välillä oli merkittävä ero tuloksissa: Pohjois-Pohjanmaalla ammatillinen koulutus oli riittävää (keskiarvo 3,0), mutta Kainuun alueella riittämätöntä (keskiarvo 1,8) (Taulukko 7.6.6.2.). Kuntien mukaan ammatillisen koulutuksen reformi on tuonut mukaan epäsuotuisia muutoksia:

”Ammatillisen koulutuksen reformin etäpäivät koetaan vapaapäivinä.”

”Ammatillisen koulutuksen reformin aikana on koulutuksen keskeyttäjien määrä kasvanut.”

”Ammatillisen koulutuksen reformi vaikuttanut heikentävästi: opiskelupaikat kaukana, vähän opettajan opetusta, itsenäisen opiskelun taidot puutteelliset, muutto kotoa vieraalle paikkakunnalle itsenäiseen asumiseen jo 15 vuotiaana ja matalankynnyksen palveluista ei tietoa jne…”

Lukiokoulutuksen tarjontaa pidettiin riittävänä jopa 87 prosentissa kunnista, mikä on 16 prosenttiyksikköä enemmän kuin valtakunnallisella tasolla (Kuvio 7.6.6.). Vapaan sivistystoiminnan, opintoneuvonnan sekä koulukuraattorin palveluihin ollaan yleisesti jonkin verran tyytyväisempiä kuin muualla maassa (Kuvio 7.6.6.6.).

Pohjois-Pohjanmaan sekä Kainuun kunnat ovat usein suuria pinta-alaltaan ja etäisyydet ovat pitkiä. Tämä vaikuttaa myös koulutuksen saavutettavuuteen. Usein pienten kuntien läheisissä kunnissa on koulukeskittymiä, mikä helpottaa tilannetta jonkin verran. Kulkeminen on kuitenkin tällöinkin haasteellista, koska julkista liikennöintiä ei välttämättä ole tarpeeksi tai se puuttuu jopa kokonaan. Muutamat kunnat kertoivat, että nuoret joko kulkevat julkisilla tai muuttavat kokonaan muihin kuntiin saadakseen jatkokoulutusta. Varsinkin pienissä kunnissa sekä ammatillinen että lukion koulutustarjonta on hyvin rajallista.

37 prosentissa kunnista ei ollut lainkaan valmentavaa koulutusta tai 10. luokkaa. Samoin lyhyitä koulutuksia, kuten esimerkiksi aikuiskoulutusta tai työvoimapoliittista koulutusta ei ollut tarjolla ainakaan 26 prosentissa kunnista (https://nuorisotilastot.fi/pepa2019/).

Muutama kunta kertoi, että opintoneuvonta on riittävää erityisesti peruskoulun puolella. Koulukuraattorien määrä on joidenkin kuntien vastausten mukaan kuitenkin liian vähäinen. Koulukuraattoripalvelut olivatt kuitenkin riittäviä 42 prosentissa kunnista ja melko riittäviä 45 prosentissa kunnista.

Mielenterveys- ja päihdepalvelut

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Mielenterveyspalvelut

PSAVIn alueella mielenterveyden palveluja ei tarjottu tarpeeksi, eikä tarjottujen palvelujen taso ollut kuntien mielestä riittävä (Kuvio 7.6.6.7.).  Kunnat arvioivat myös, että nuoret tietävän melko huonosti, mistä löytää apua ja neuvontaa mielenterveyspalveluihin liittyen (Kuvio 7.6.6.2.).

Matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut olivat riittämättömiä niin täysi-ikäisille kuin alle 18-vuotiaille nuorillekin, mutta alle 18-vuotiaiden tilanne oli arvoitu hieman paremmaksi. Kuntien mukaan joissakin kunnissa nuorille suunnattuja matalan kynnyksen palveluja ei ollut lainkaan resurssien vuoksi, ja joissakin kunnissa ne olivat osa esimerkiksi Ohjaamoa tai perinteisiä terveyskeskuksen tai psykiatrisen puolen palveluja. Ohjaavissa palveluissa voi myös olla ammattilaisia, jotka osaavat ohjata nuoren oikean palvelun piiriin.

Mielenterveyden tuki oli riittävämpää perusasteen kouluissa kuin myöhemmillä koulutusasteilla. Kouluissa tilannetta auttavat ”koulupsyykkarit”, mutta kunnat kertoivat myös, että kouluissa tarjottaviin palveluihin on pitkät jonot. Lisäksi jopa 24 prosentissa kunnista ei ollut tarjolla psykiatrista päivystystä ja 40 prosentilla ei ollut nuorille suunnattuja omia psykiatrisen sairaanhoidon palveluja terveydenhoidon puolella (https://nuorisotilastot.fi/pepa2019/). Useassa kunnassa psykiatrinen päivystys on keskitetty Oulun yliopistolliseen sairaalaan Ouluun. Muutama kunta kertoi myös, että oman kunnan tarjoamissa palveluissa päivystysajat ovat rajallisia.

Psykoterapia kunnan ostopalveluna oli riittämätöntä koko PSAVIn alueella. 24 % kunnista arvioi, ettei palvelua ole kunnassa lainkaan. Psykoterapia on usein tuotettu Kelan kautta. Yksi kunta kertoi huolesta:

”Psykoterapiaan pitää olla hyväkuntoinen nuori, jotta pystyy siihen. Kelan kautta ilman diagnoosia NEET-nuorten kuntoutus on hyvä, mutta usein nuori palaa takaisin kunnan palveluihin.”

Moni vastaaja kertoi, ettei nuorille ole omaa psykiatrista sairaanhoitajaa, vaan palvelu on osa aikuispalveluja. PSAVIn alueella toimii kuntayhtymiä, jotka tuottavat palveluja keskitetysti useammalle pienelle kunnalle: ” Peruspalvelukuntayhtymä Kallion kautta”, ” Kainuun sotessa”.

Peliriippuvuuksien ja rahapelaamisen ongelmien hoitaminen oli usein osa muita terveyspalveluja. Yksi kunta oli myös todennut, että kyse on paisuvasta ilmiöstä. 46 % kunnista piti peliriippuvuuksien hoidon palveluja nuorille vähintään melko riittämättöminä. Peliriippuvuuksien ja rahapelaamisen hoidon, ostopalveluna hankitun psykoterapian sekä mielenterveyskuntoutujien palveluiden riittävyys oli hieman parempi 18–28-vuotiaille nuorille. Kyselyn aineisto ei anna vastausta siihen, kertooko tämä siitä, että mielenterveyden ongelmia on vähemmän nuoremmilla vai että ongelmat tunnistetaan ja niihin reagoidaan paremmin täysi-ikäisten kohdalla.

Nuorten mielenterveyskuntoutujien omille palveluille, kuten tuetun asumisen, päiväaikaisen ryhmätoiminnan ja jalkautuvan mielenterveystyön palveluille, olisi kuitenkin tarvetta. Tarjonta vaihteli eri kuntien välillä: ”Kunnassa on ainoastaan tuettua asumista alle 29-vuotiaille.”, ”Nuorille ei nimetty omaa - palvelut kaikille ikäryhmille”, ”Yksityinen taho”. Kaikkien kyselyssä olleiden mielenterveyspalveluiden kohdalla on syytä huomata myös, että iso osa kunnista ei ole vastannut lainkaan, onko palvelua tarjolla, tai palvelun riittävyyttä ei ole arvioitu. Vastausten puuttuminen voi itsessään kertoa, että palveluiden saatavuutta on vaikea arvioida tai niitä on tarjolla liian vähän.

Päihdepalvelut

Päihdepalvelut arvioitiin PSAVIn alueella keskiarvona yhtä riittäviksi kuin valtakunnallisesti. (Taulukko 7.6.6.) Kuten mielenterveyspalvelujen kohdalla, myös päihdepalveluista oli puutetta monessa kunnassa, tai niiden riittävyyttä on vaikea arvioida. (Kuvio 7.6.6.8.) Kuntien arvion mukaan nuoret tunsivat melko huonosti, mistä voivat löytää apua ja neuvontaa päihdepalveluja koskien. (Kuvio 7.6.6.2.)

Ehkäisevää päihdetyötä tehtiin avovastausten mukaan osana esimerkiksi työpajoja, kouluilla tai palvelua ollaan vasta kehittämässä. Myös varhainen tuki ja ennaltaehkäisy sekä matalan kynnyksen päihdepalvelut olivat vastauksissa usein osana muita palveluja. Korjaavat päihdepalvelut olivat usein osa muita sosiaaliterveyspalveluja. Resurssit koettiin usein vähäiseksi ja eräs kunta esittikin toiveen: ”Kansallisesti on tehtävä alaikäisten nuorten huumekäyttäjien hoito-ohjeet.” Maakuntien välillä oli myös merkittävä ero alaikäisten nuorten kohdalla, kun Kainuussa korjaavien päihdepalvelujen riittävyyden keskiarvo oli 1,5 eli riittämätön ja Pohjois-Pohjanmaalla vastaava lukema oli 2,7 eli riittävä. (Taulukko 7.6.6.3.)

Avoimissa vastauksissa kunnat kertoivat, että puutteita on kaikenlaisista mielenterveys- ja päihdepalveluista. Nuorten mielenterveyspalveluja kaivattiin sekä ehkäisevään, tukevaan että ylläpitävään toimintaan, ja erityisesti matalan kynnyksen palveluja tarvittaisiin lisää. Usein palvelu on osa kunnan muita terveyspalveluja, eikä nuorille ole tarjota omaa palvelua. Jonot vastaanotoille ovat pitkiä ja psykiatriselle sairaanhoitajalle on vaikea päästä. Kunnat myös toivoivat, että kentälle saataisiin lisää jalkautuvia palveluja nuorille, ja myös perheiden tukipalveluja tulisi kehittää.

Sosiaali- ja terveyspalvelut

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Sosiaalipalvelut

PSAVIn alueen sosiaali- ja terveyspalvelut olivat riittäviä useammin kuin valtakunnallisesti. (Kuvio 7.6.6.9.)  Erityisesti lähisuhdeväkivallan, psykologin, maahanmuuttajien sekä seksuaalipalveluiden palvelut eivät kuitenkaan olleet riittäviä tai niitä ei ollut tarjolla. Kunnat kuitenkin arvioivat, että nuorten on melko helppo löytää tietoja siitä, mistä saada tarvittaessa sosiaalipalvelun apua ja neuvontaa. (Kuvio 7.6.6.2.) Muutama pieni kunta myös kertoi, että pienuudesta on etua: monialainen yhteistyö on helppoa, kun tieto liikkuu nopeasti eri toimijoille: ”Verkostotyö on tiivistä ja helppoa”. Kunnat arvioivat myös, kuinka verkosto on onnistunut nuorisolain määrittämässä tehtävässä palvelujen yhteensovittamisessa. Kartassa 7.6.2. näkyy, että kuntien arvion mukaan nuorten oli helppo saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja melko hyvin PSAVIn alueella. Kartasta 7.6.3. näkyy, että tieto kulki PSAVIn alueella ammattilaisten välillä myöskin melko hyvin, vaikka taso oli hieman heikompi kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdalla.

Sosiaalityöntekijän ohjaus- ja neuvontapalvelut olivat vähintään melko riittäviä noin 76 prosentissa kunnista. Palveluja tarjottiin kunnissa sekä omana että toisen kunnan kanssa jaettuna palveluna: ”yhteisiä työntekijöitä naapurikunnan kanssa”. Yksi kunta kertoi, että sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on suurta, mikä myös vaikeuttaa palvelun saamista. Myös lastensuojelun ja lapsiperheiden palvelut olivat melko riittäviä. Lastensuojelun puolelta kunnat kuitenkin kertoivat, että avun saamisessa on ongelmia esimerkiksi jälkihuollon toimimattomuuden ja työntekijöiden puuttumisen vuoksi. Nuoret lapsiperheet ovat huonommassa asemassa, koska tukipalveluja ei ole riittävästi:

”Nuoret vanhemmat tarvitsisivat matalan kynnyksen kotipalvelua ja vanhemmuuden tukea enemmän.”

Erilaisten tukipalveluiden tilanne oli huono, kun palvelua ei ollut tarjolla omassa kunnassa. Tukiperheistä ja tukihenkilöistä kerrottiin olevan puutetta. Moni kunta kertoi lisäksi, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan palvelut löytyvät toisesta kunnasta, kuten esimerkiksi Oulusta, tai sitä ostetaan tarvittaessa omalta kaupungilta tai ulkopuoliselta toimijalta. Tilanne on kuitenkin hankala, sillä lähin ensi- tai turvakoti voi olla kymmenien kilometrien päässä toisessa kunnassa.

PSAVIn alueella vammaispalvelut olivat melko riittäviä, eli 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin koko maassa. Vammaispalveluja myös tarjottiin kaikissa kunnissa (https://nuorisotilastot.fi/pepa2019/).

Talous- ja velkaneuvontaa pidettiin melko riittävänä. Jotkin kunnat kertoivat saavansa talous- ja velkaneuvonnan kanssa apua isommista kunnista esimerkiksi ostopalveluna. Maahanmuuttajapalveluja oli tarjolla huomattavasti vähemmän PSAVIn alueella kuin muualla maassa. Jopa 47 % kunnista ilmoittaa, ettei palvelua ole. Jotkin kunnat kertoivat, ettei maahanmuuttajapalveluille ole pienissä kunnissa aina tarvetta. Tarpeen vaatiessa palveluja on kuitenkin mahdollista saada esimerkiksi naapurikunnilta.

Terveyspalvelut

Koululaisten ja opiskelijoiden terveydenhuollon taso oli melko riittävä PSAVIn alueella. Psykologin palvelut olivat kuitenkin riittämättömiä. (Kuvio 7.6.6.10.) Kunnat arvioivat, että nuoret löytävät melko hyvin tiedon siitä, mistä saada apua ja neuvontaa terveyspalveluista. (Kuvio 7.6.6.2.) Kunnat arvioivat myös, kuinka verkosto on onnistunut nuorisolain määrittämässä tehtävässä palvelujen yhteensovittamisessa. 68 % vastaajista oli sitä mieltä, että nuorten on mahdollista saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja melko hyvin. Tieto myös kulkee ammattilaisten välillä melko hyvin. Yleisesti kunnat olivat sitä mieltä, että nuorten asiakkaiden asiat hoidetaan melko hyvin. (Kuvio 7.6.6.11.)

Terveydenhoitajan palveluja pidettiin vähintään melko riittävänä sekä koulu- että opiskeluterveydenhuollon puolella ja myös terveysasemien tarjoamana. Myös lääkäreiden palvelut olivat niissä melko riittävät. Yksi pienempi kunta kertoi, ettei lääkäriä kuitenkaan ole kunnassa lainkaan. 

Psykologin palvelut olivat kaikilla koulutustasoilla riittämättömiä. Muutaman kunnan mukaan psykologipalveluiden ongelmana oli, ettei pätevää hakijaa löydy palkattavaksi: ”Koulupsykologin tarve on valtava. Virkaan ei saada hakijoita, vaan palvelut on hankittava ostopalveluna.”

Myös terveysasemien palvelutarjonta vaihteli, ja moni kunta kertoi hankkivansa eri terveyspalveluja ostopalveluina.

”Koulupsykologin palvelut täysin riittämättömät, vain ostopalveluna saatavana. Kun palveluja tarvitaan, niin ne löytyvät hyvin ammattilaisen etsimänä. Nuoren on niitä vaikeampi löytää, kun pienessä kunnassa/kuntayhtymässä monet palvelut /toiminnot ovat limittäin, eikä selkeitä isoja kokonaisuuksia. Nuoret tarvitsevat tähän paljon ohjausta. Välimatkat palveluihin tuovat haasteita nuorille, sekä odotusajat ovat välillä pitkiä palveluihin pääsemiseksi. Julkisen liikenteen vähyys on välillä jopa este palveluun pääsemiseen. Suurin ja selkein puute on matalankynnyksen MT-palvelut.”

Muu julkinen terveydenhuolto

Muut terveyspalvelut arvioitiin PSAVIn alueella hieman riittävämmiksi kuin valtakunnallisesti. (Kuvio 7.6.6.12.) Ilman ajanvarausta toimivia palveluja, kuten esimerkiksi päivystystä ja kiirevastaanottoja, oli joissain kunnissa tarjolla hyvin vähäisesti tai vain naapurikunnissa. Muutamat kunnat kertoivat myös, että kaikki palvelut vaativat aikavarauksen, joten niin sanottuja walk in -palveluja ei välttämättä ole lainkaan.

Erilaisten terapiamuotojen järjestämisessä oli haasteita. Osa palveluista toteutui kohtuullisesti, mutta erikoistuneemmissa palveluissa, kuten puhe- tai toimintaterapiasta, oli puutteita. Kuntien vastausten mukaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluja on saatavilla neuvoloista, mutta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön tarvitsemat palvelut ovat keskittyneet isompiin kaupunkeihin tai Helsinkiin. Osalla kunnista on kuitenkin myös omia koulutettuja asiantuntijoita, joista joskin yksi kunta mainitsee, etteivät he ole palvelun laadusta varmoja. Seksuaalista väkivaltaa kohdanneen palvelujärjestelmän palvelut voitiin kuntien kertoman mukaan tarjota muilla paikkakunnilla, osana perheneuvolan tai kriisityön ja sosiaalipäivystyksen palveluja.

Suun terveydenhuollon arvioi 83 % kunnista melko riittäväksi. Kuitenkin avoimissa vastauksissa kerrottiin, että hammashoidon ajoista ja hammaslääkäreistä on pulaa. Myös apuvälinepalvelut olivat yleisesti riittäviä PSAVIn alueella.

Kuntien avoimissa vastauksissa sosiaali- ja terveyspalveluiden suurin puute olivat kaikenlaiset mielenterveyteen liittyvät palvelut. Vastausten mukaan asiantuntevia psykologeja ei saada palkattua tai niitä ei ole, vastaanottojen jonot ovat pitkiä, tarjonta on huonoa ja nuorille kohdennettuja palveluja liian vähän. Lisäksi erilaisia erikoistuneita palveluja ei ole riittävästi, tai ne ovat eriytyneet liian kauas perusterveydenhuollosta. Kunnat kertoivat myös ongelmista tukipalvelujen saannissa, kun tarjolla on heikosti palveluja esimerkiksi nuorille perheille, rikoksia tehneiden palveluprosessi on riittämätön, nuorten neuropsykiatriset palvelut puuttuvat ja kriisityö on puutteellista. Myös henkilökunnan vaihtuvuus tai saatavuus on liian suurta.

”Psykologipalveluiden tarjonta on todella huonoa. Myöskin lääkäri palveluiden saanti on heikkoa.”

”Psykologipalveluista, psyko- yms. terapeutit kaukana - hoito on hankala järjestää. Ennaltaehkäisevää päihde- ja mielenterveyspalvelua on huonosti saatavilla. Hoitohenkilökunnan vaihtuvuus liian suurta.”

”Psykologipalvelut joudutaan tuottamaan ostopalveluina, mikä aiheuttaa sen, että palvelua ei ole niin kattavasti saatavilla ja se keskittyy pitkälti tutkimuksiin.”.

Työhön, asumiseen ja liikkumiseen liittyvät palvelut

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

PSAVIn alueella pidettiin sekä työllisyyspalveluja että asumispalveluja riittävinä, mutta julkisen liikenteen palvelut olivat usein riittämättömiä.

Työllisyyspalvelut

TE-toimiston palvelut olivat melko riittäviä PSAVIn alueella. (Kuvio 7.6.6.13.) TE-toimiston palvelujen riittävyys kuitenkin vaihteli kunnittain. Joissain kunnissa on fyysisiä toimipisteitä tai asiointipisteitä, mistä saa infoa. Erityisesti pienistä kunnista joudutaan kuitenkin matkustamaan naapurikuntiin tai palvelu koettiin riittämättömäksi. Muutamat kunnat kertoivat myös Ohjaamojen toimivan TE-toimiston toimipisteenä nuorille. Palvelua pidettiin kuitenkin enemmän riittävänä kuin riittämättömänä, mihin vaikuttanee erilaisten etäyhteyksien käyttömahdollisuudet ja se, että jonkinlaisia tapaamisia on kuitenkin usein mahdollista järjestää:

”Tarvittaessa kasvokkain, skypen hyödyntäminen, fyysinen toimipiste naapuripaikkakunnalla (n. 30 km)”

Ammatinvalinnanohjaajan ja -psykologin palvelut olivat monelle kunnalle tarjolla etäyhteyden tai puhelinpalvelun kautta, mikä auttaa etäisyyksien kanssa. Palveluun on kuitenkin pitkiä jonoja. Avoimissa vastauksissa näkyi molempien palvelujen kohdalla se, ettei palvelua ole aina tarjolla, mutta kuten TE-toimiston palvelujen kanssa, etäyhteydet, Ohjaamot ja asiointipisteet auttavat tilannetta.

Kolmasosa kunnista piti kuntouttavaa työtoimintaa riittävänä. Avoimissa vastauksissa kunnat kuitenkin kertoivat, että kuntouttavan työtoiminnan paikoista on ajoittain pulaa, ja lisätarvetta on paikoin varsinkin nuorten työpajapaikoille:

”Kuntouttavan työtoiminnan paikoista on ajoittain pulaa ja ohjauksen laatu vaihtelee. Kuntouttavaan työtoimintaa tarvitaan vielä monipuolisempia paikkoja.”

Työpaikkoja (palkkatuki- ja työkokeilupaikkoja, tuetut työpaikat, välityömarkkina- ja oppisopimuspaikkoja sekä kesätyö- ja siviilipalveluspaikkoja) oli PSAVIn alueella melko riittävästi. Kunnat kertoivat, että pulaa on kuitenkin tukityöpaikoista, kuten oppisopimus- ja palkkatukipaikoista, sekä yleisesti kesätyöpaikoista.

Asumisen palvelut

Asumisen palveluiden riittävyystaso arvioitiin PSAVIn alueella hieman paremmaksi kuin valtakunnallisessa arviossa. (Taulukko 7.6.11.).PSAVIn alueen tuloksista asumisen palvelut saivat kuitenkin heikoimman tuloksen, kun kunnat arvioivat, miten hyvin nuoret tietävät, mistä löytää apua ja neuvontaa palvelumuodosta. (Kuvio 7.6.6.2.)

On runsaasti asumisen palveluja, mitä ei ole kunnissa ollut lainkaan tarjolla tai vastaajat eivät ole voineet arvioida niiden tarjontaa. (Kuvio 7.6.6.14.) Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei välttämättä ole tarjolla erikseen nuorille ja pienistä tai kohtuuhintaisista asunnoista on yleisesti puutetta kunnissa. Muutamat kunnat kertoivat, ettei asumisneuvontapalvelua ole nuorille eritellysti, vaan palvelua tarjoavat muun ohessa esimerkiksi vuokra-asumisyhtiöt tai muut ohjaavat palvelut:

”Asumisen yhteydessä tarkoitettavaa asumisneuvontaa ja ohjausta ei ole erikseen tarjolla. Nuoren kanssa työskentelevät työntekijät osaavat toki arvioida ohjauksen ja tuen tarvetta kunkin nuoren kohdalla.”

Opiskelija-asuntoloita tai muita vastaavia asuntoloita ei kunnissa ole osittain siksi, että pienten kuntien alueella ei välttämättä ole kouluja tai oppilaitoksia, joiden läheisyyteen nuoret haluaisivat muuttaa. On kuitenkin myös kuntia, joissa on ilmaisia opiskelija-asuntoloita: kaksi kuntaa kertoi tarjoavansa maksutonta opiskelija-asuntolaa lukiolaisille.

Muutama kunta kertoi, että päihde- ja mielenterveyskuntoutujien tukiasumisen kanssa voi olla ongelmallista asukkaiden vaikea tausta, kun ”vuokranantajat eivät tee sosiaalihuoltolain mukaisia huoli-ilmoituksia, kun nuorella on vuokrarästejä” tai ”kuitenkin asumispalveluissa on asunnon saamisessa ongelmia velka- ja rikostaustaisille. Haasteena ovat velkojat, jotka hajottavat asuntoja sekä muut asuntoon kuulumattomat asujat.”

Julkisen liikenteen palvelut

Julkisen liikenteen palvelut olivat PSAVIn alueella melko riittämättömiä. (Kuvio 7.6.6.15.)  Joukkoliikenteen yhteyksiä ja aikatauluja tai nuorten mahdollisuutta kulkea peruspalveluihin ei pidetty missään kunnassa riittävinä. Joukkoliikenteen yhteyksiä ei kaikissa kunnissa ole lainkaan, ja erityisesti koulujen loma-aikoina nuorille on vähän mahdollisuuksia itsenäiseen liikkumiseen. Naapurikuntiin saattaa päästä vain koulupäivinä kouluaikaan. Muiden palvelujen saavutettavuus on nuorille useissa kunnissa ongelmallista, koska kulkuyhteyksiä vaikkapa syrjäkyliltä keskustaan ei välttämättä ole koulukyytiä lukuun ottamatta lainkaan mahdollista tai mahdolliset jatkoyhteydet on aikataulutettu huonosti.

Julkisen liikenteen puutteet nousivat esille myös työllisyyden ja asumisen arvioinneissa. Varsinkin pienemmät kunnat kuvaavat, kuinka julkisen liikenteen palveluja ei välttämättä ole lainkaan, eivätkä aikataulut palvele nuoria. Vastauksissa kerrottiin myös, että kulkeminen on sekä hankalaa että kallista. Kunnassa ei välttämättä myöskään ole hyväkuntoisia, viihtyisiä ja edullisia asuntoja lainkaan tarjolla. Infrastruktuurin kohdalla on siis nähtävissä, ettei sitä ole rakennettu nuorten tarpeita huomioon ottaen.

Kuvio 7.6.6.1. Kuntien arvio tarjottujen avoimen ja yhteisöllisen nuorisotyön palvelujen riittävyystasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.2. Kuntien arvio, kuinka hyvin kunnan nuoret tuntevat eri palveluja eli löytävät tiedon, mistä saada tarvittaessa apua ja neuvontaa Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.3. Kuntien arvio tarjottujen kohdennetun ja erityisnuorisotyön palvelujen riittävyystasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.4. Kuntien arvio tarjottujen osallisuustoiminnan ja yhteiskunnallisen nuorisotyön palvelujen riittävyystasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.5. Kuntien arvio lapsille/nuorille suunnattujen harrastusten, vapaa-ajan toimintojen, liikuntapalveluiden ja kirjastopalveluiden riittävyystasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.6. Kuntien arvio tarjottujen koulutuspalvelujen riittävyystasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.7. Kuntien arvio tarjottujen mielenterveyspalvelujen riittävyystasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.8. Kuntien arvio tarjottujen päihdepalvelujen riittävyystasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.9. Kuntien arvio tarjottujen sosiaalipalvelujen riittävyystasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.10. Kuntien arvio tarjottujen terveyspalvelujen riittävyystasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.11. Kuntien arvio, kuinka verkosto on onnistunut nuorisolain määrittämässä tehtävässä palvelujen yhteensovittamisessa Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.12. Kuntien arvio muiden tarjottujen terveyspalvelujen riittävyystasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.13. Kuntien arvio tarjottujen työllisyyspalvelujen riittävyystasotasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.14. Kuntien arvio tarjottujen asumisen palvelujen riittävyystasotasosta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Kuvio 7.6.6.15. Kuntien arvio kunnassa tarjolla olevista julkisen liikenteen palveluista koko maassa siitä näkökulmasta, että käyttäjiä ovat nuoret Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella.

Taulukko 7.6.6.1. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston maakuntien arviot tarjottujen avoimen ja yhteisöllisen nuorisotyön palvelujen riittävyystasosta, keskiarvo.

Taulukko 7.6.6.2. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueen maakuntien arvio tarjottujen koulutuspalvelujen riittävyystasosta, keskiarvo.

Taulukko 7.6.6.3. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueen maakuntien arvio tarjottujen päihdepalvelujen riittävyystasosta, keskiarvo.