Eläinlääkäripalvelujen saatavuus

Valtakunnallinen arviointi

Toimintaympäristö

Kuntien muodostamilla yhteistoiminta-alueilla työskentelee kunnan palveluksessa olevia kunnaneläinlääkäreitä, jotka hoitavat alueen peruseläinlääkäripalvelut. Lemmikkieläimet hoidetaan kunnaneläinlääkärien vastaanotoilla. Pääosa hyötyeläimistä, eli alkutuotannossa ja muussa elinkeinotoiminnassa sekä ihmisille tarpeellisissa työsuorituksissa käytettävät eläimet, hoidetaan niiden pitopaikoissa. 

Peruseläinlääkäripalveluun kuuluu sairaiden eläinten perustutkimus, hoitotarpeen arviointi ja hoito tai lähettäminen jatkohoitoon. Myös tavanomaiset kirurgiset leikkaukset, terveydenhuolto ja sairauksien ennaltaehkäiseminen, tietyt tuotantoeläinten hedelmällisyyshoidot ja terveystodistukset sekä eläimen lopetus kuuluvat peruseläinlääkäripalveluun. 

Kunnaneläinlääkäreiden vastaanottojen varustelut ovat hyvin vaihtelevia riippuen monesti kunnan resursseista tai tarpeesta panostaa kunnaneläinlääkärin palveluihin. Vastaanotolla voi olla vain perusvarustelu tai vaihtoehtoisesti monipuoliset kuvantamislaitteet ja kehittynyt laitteisto leikkauksia ja nukutuksia varten sekä avustaja. Jos eläin tarvitsee sairautensa vuoksi vaativampaa hoitoa kuin mitä kunnaneläinlääkäri voi tilanteessa tarjota, voi omistaja mahdollisuuksien mukaan viedä eläimensä ensiavun jälkeen yksityiselle klinikalle tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin. 

Peruseläinlääkäripalveluja tarjotaan pääsääntöisesti arkipäivisin klo 8–16. Näiden aikojen ulkopuolella toimii eläinlääkäripäivystys kiireellistä hoitoa vaativille eläimille. 

Kunnaneläinlääkärit laskuttavat omistajilta palvelustaan Lääkärisopimuksessa vahvistetun kunnaneläinlääkäritaksan mukaisesti ja lisäksi lääke-, tarvike- sekä mahdolliset matkakulut. Eläinlääkäripalvelut ovat Suomessa arvonlisäverollisia. Eläinlääkäri ei saa periä lääkkeiden myynnistä voittoa. Jos kunta on hankkinut vastaanotolle monipuolisia laitteita, perii se usein omistajilta klinikkamaksua, joka maksetaan kunnaneläinlääkärin palkkion lisäksi.

Lainsäädännössä ei määritellä, mikä on kohtuullinen etäisyys, jolla eläinlääkäripalvelua tulee olla saatavilla. Eläinlääkäri laskuttaa käyntimaksun kilometrien mukaan sekä kilometrikulut matkustaessaan hoitamaan tuotantoeläimiä niiden pitopaikkaan. Kunta voi halutessaan tasapuolistaa alueen hyötyeläintilojen kustannuksia subventiojärjestelmän avulla. Tällöin kunta korvaa tietyn kilometrimäärän ylittävät matkakulut, ja tilojen maksettavaksi jäävät kustannukset tasoittuvat riippumatta eläinlääkärin ajomatkasta.