Kunnallisten palvelujen kustannuskehitys

Taulukkoon 1 on koottu kuntien suurimpien toimialojen yhteenlasketut nettokustannukset käyttötaloudesta vuosina 2011–2014. Luvuissa on mukana peruskunnat ja kuntayhtymät, mutta ei liikelaitoksia. Tämän luvun ja tietoaineiston on antaa karkea kuva kunnallisten palvelujen taloudellisesta kokonaisuudesta tarkemman peruspalvelujen arvioinnin taustaksi. Palveluista on yksityiskohtaista tietoa Tilastokeskuksen talous- ja toimintatilas toissa, mutta mukaan on valittu vain ne palvelukokonaisuudet, joiden osuus koko käyt tötaloudesta ylittää 0,5 prosenttia1 . Taulukon tarkoitus on antaa yleispiirteinen, koottu suuntaviiva eri palvelujen taloudellisten volyymien suhteista ja niiden menokehityksestä viime vuosina. Palvelut on suhteutettu kokonaiskustannusten lisäksi asukaslukuun, mutta käyttäjäkohtaisia kustannuksia ei ole käytetty. Niiden kustannusten tarkempi vertailu tehdään palvelukohtaisissa  tarkasteluissa.

Taulukon mukaan kunnallisten palvelujen nettokustannukset lähestyivät vuonna 2014 jo 29 miljardin euron tasoa. Vuonna 2014 sosiaali- ja terveystoimi muodosti yli 69 prosenttia kuntien käyttötalouden nettokustannuksista ja opetus- ja kulttuuritoimi hieman yli  26 prosenttia. Nettokustannusten kasvu on kuitenkin koko maan tasolla hidastunut viime vuosina ja kasvu oli vuosina 2013–2014 enää 0,7 prosenttia. Eri palvelujen kustannuskehitystä verrataan suhteessa nettokustannusten  kokonaiskasvuun.

Nettokustannuksia ovat nostaneet ikäluokkien muutokset, uudet tehtävät ja velvoitteet sekä muuttuneet laatuvaatimukset. Esimerkiksi päivähoito tarkastellaan osana opetustoimessa aiemman sosiaalitoimen sijasta. Joidenkin palvelujen kustannukset ovat kasvaneet yli 10 prosenttia. Tilastoinnin luokitteluihin ei ole tehty muutoksia, jolloin uusien tehtävien kustannuksia on kohdennettu luokkiin, joiden nimi ei kuvaa täysin palvelusisältöä (esimerkiksi muu sosiaali- ja terveystoimi). Tilastokeskuksen luokittelua ollaan uudistamassa osana Kuntatieto-ohjelmaa. Myös palveluittain vaihteleva ostopalvelujen käytön tason muutos voi selittää nettokustannusten muutosta.

Sosiaali- ja terveystoimen käyttötalouden kustannusten kasvu hidastui 2014 noin kah den prosentin tasolle, edellisvuosien kuuden prosentin kasvutasolta. Se on myös kustannus- volyymiltaan suurin toimiala, joten sen kasvu on euromääräisesti huomattava. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannusten lisäys vuodesta 2011 vuoteen 2014 oli yli 2,5 mrd. euroa.

Erityisesti sosiaali- ja terveystoimen hallinto2, vammaisten työllistämistoiminta, erikoissairaanhoito, muut vanhusten ja vammaisten palvelut, sekä muu sosiaali- ja terveystoimi luokissa ovat nettokustannukset kasvaneet koko maan käyttötaloutta nopeammin. Tämä on rahavirtana huomattava menojen lisäys. Nettokustannukset ovat laskeneet huomatta- vasti esimerkiksi lasten perhepäivähoidossa, laitospalveluissa, perusterveydenhuollon vuo- deosastohoidossa, sekä elinkeinoelämän edistämisessä. Suurimman menoerän, erikoissai- raanhoidon, kasvuprosentti on ollut viime vuodet hyvin korkea, nettokustannusten nousu välillä 2011–2014 on yli 400 milj. euroa.

Kustannuksia on kasvattanut erityisesti väestön ikääntyminen. Ikäihmisten palvelujen lisäksi ikääntyminen kasvattaa myös terveydenhuollon ja vammaispalvelujen kustannuksia. Sosiaali- ja terveystoimen palvelukohtaisissa kustannuksissa näkyvät myös palveluraken teen ja lainsäädännön muutokset. Esimerkiksi ikääntyneiden ja vammaisten laitoshoitoa on korvattu tehostetuilla asumispalveluilla ja erilaisilla avopalveluilla. Vammaispalvelulain muutos lisäsi henkilökohtaisen avun järjestämistä ja lastensuojelulain muutos puolestaan lastensuojelun avopalvelujen järjestämistä.

Opetus- ja kulttuuritoimessa kasvuprosentti on kokonaisuutena koko maan kasvuprosenttiin verrattuna matala. Kuitenkin koko maan tasoa selvästi korkeampia kasvuprosentteja on esiopetuksessa, perusopetuksessa, ammatillisessa koulutuksessa, liikunta- ja ulkoi lupalveluissa ja nuorisotoimessa.

Muissa palveluissa koko maan tasoa korkeammat nettokustannusten kasvuprosentit ovat puistot ja yleiset alueet - toiminnossa sekä joukkoliikenteessä. Yleishallinnon nettokustannusten3 nousu on taittunut, mutta oli vielä koko maan tason yläpuolella vuonna 2014. Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjiltä perittävien maksujen osuus palvelujen koko- naisrahoituksesta on pienentynyt 2000-luvulla. Asiakasmaksujen osuus kuntasektorin sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannusten rahoituksesta oli 1 342 miljoonaa euroa eli 6,1 prosenttia vuonna 2014. Vuonna 2000 vastaava osuus oli 7,6 prosenttia (em. tiedot eivät sisällä päivähoitoa myöskään vuoden 2000 osalta).

 

Asiakkailta perittävillä maksuilla katettiin vuonna 2014:

  • vanhusten laitospalveluista 20 prosenttia
  • kotipalveluista 16 prosenttia
  • perusterveydenhuollosta (ilman hammashuoltoa) kuusi prosenttia
  • hammashuollosta 21 prosenttia
  • erikoissairaanhoidosta neljä prosenttia.

_________________________________________________

1         Esimerkiksi kulttuuri- ja teknisiä palveluja on rajautunut tämän vuoksi   pois.

2         Johtuu aiemman yleishallinnon kustannusten siirtymisellä  toimialahallintoon.

3         Tarkoittaa kuntien ja kuntayhtymien keskushallintoa, hallintokustannukset on eritelty  myös palvelusek- toreilla.

 

Taulukko 1. Kuntien palveluiden nettokustannusten kehitys tehtäväluokittain vuosina 2011-2014